|
|
Tää oli taas niitä päiviä,
jotka ei ihan menneet putkeen! Pelättyä rekkaruuhkaa ei Puolan puolella
sitten ollutkaan vaan matkaa taitettiin sunnuntai-aamun rauhallisessa
liikenteessä. Liettuan puolella edessä kuppasi kolariautoja kuljettava
rekka, joka peitti ikävästi näkyvyyden tieopasteilta, joten sen edelle
olisi päästävä. Nopeusrajoituksia meillä noudatetaan viimeisen
päälle, mutta joskus tilanne vaatii polkimen painamista lyhytaikaisesti
reippaammin. Pahaksi onneksi nopeusrajoitus muuttui juuri ohituskohdassa
ja kas, olihan
siellä pitkän suoran päässä kyläpoliisi tassu pystyssä. Siispä mies
poliisiautoon paperit mukana. Poliisi kirjoitti paperille - ylinopeus 91
km/t - maksaa 400 slotia / 100 euroa. No eihän meillä tietenkään enää
rajan lähellä mitään satoja sloteja enää ollut. Kun mies ojensi 100
euroa, kysyi poliisi halusimmeko kuitin - ja katit, mitä sillä
paperinpalalla olisi tehnyt! Niinpä poliisi otti taskusta viisikymppisen
ja antoi sen vaihtorahana. On tainneet veitikat tehdä saman tempun
jollekin turistiparalle ennen meitä, kuinka muuten poliisilla olisi
sattunut olemaan taskussa 50€? Taisi olla oikein herkullinen ansapaikka,
josta kerätä turistilta rahat parempaan taskuun! Sekin vähän ihmetyttää,
että edellä ajeli paikallinen auto samaa vauhtia, eikä sille käynyt
kuinkaan. No mihinpä olisimme menneet asiasta valittamaan? Että sellainen EU:n kolkka tämä!
Matka jatkui miltei hilpeällä
mielellä, kun sakoista saatiin alennusta, kunnes Riikan ohitustiellä
matkanteko tyssäsi tunniksi, kun joku hätäinen oli aiheuttanut neljän
auton ketjukolarin. No sen autoilijan kiireet loppuivat siihen - ajopeli
oli kuin prässätty rusina. Ihmehän tuo
olisikin, jos mitään ei sattuisi! Rallikuskien sukua tuntuu olevan nämä
latvialaisetkin! Yksikin pyyhkäisi liikennejakajan väärältä puolelta
meidän ja edessä olevan rekan ohi.
Mikäpä siinä auttoi alkaa
hötkyilemään - fläppäri esiin ja toimisto auki siihen etupenkille!
Vatsakin alkoi jo kurnimaan,
kun aamupalaa oli syöty jo kahdeksan tuntia aiemmin, eikä autossa ollut
ruoan muruakaan. Vessaankin alkoi olla asiaa, mutta eihän sitä
tietenkään just siinä tien varrella sattunut olemaan, eikä metsäänkään
kehdannut edes meikäläinen loikkia kaikkien rekkakuskien nähden (miten
minusta nyt niin ujo oli yht´ äkkiä tullut)? Matkailu avartaa.
|
