|
No johan oli hieno päivä!
Kaiken maailman vuoristotiet kolunneelle oli yllätys, että jostain
löytyy vielä tiukempia mutkia pyörittäviksi. Kerrassaan huimaava
kokemus! Ja mitkä näkymät! Mies sai vääntää rattia kämmenet rakkuloille
ja minä siinä vieressä "painoin jarrua" hullun lailla pienellä
vuoristotiellä, jossa oli pahimpien rotkojen kohdalla kaiteina vain
heikon näköiset lauta-aidat. 2000 metrin korkeudessa vuoristoniityillä
märehtivät lehmät olivat täysin uusi kokemus. Muutenkin välteltiin tänään
moottoriteitä ja ajeltiin Sveitsin, Liechtensteinin ja Itävallan
paikallisteitä Saksaan muuttuvia maisemia ihaillen. Aikaahan näillä
teillä tuhertuu, mutta nähtävää on paljon enemmän, kuin moottoriteiden
varsilla (kuvat puhukoot puolestaan).
Kun ajoneuvomme kilometrit
tulivat siihen vaiheeseen, että "iso huolto" olisi hoidettava
mahdollisimman pian, olikin Folkkarin kotimaasta sopivaa hakea kärrylle
sopiva hoitopaikka. Netistä mies kaiveli huoltoliikkeen eteläisestä
Saksasta Ulmin kaupungista, jonne poikkesimme apua kyselemään. Saimme
erittäin ystävällisen palvelun, mutta seuraavaksi päiväksi aiottu huolto
ei onnistunut, kun täkäläiset viettävät (yllättäin) vapaapäivää jonkun
juhlan takia. Siispä kahdeksi yöksi suunniteltu visiitti täällä venyykin
kolmeksi yöksi.
|