|
Onneksi oli varauduttu
siihen, että sunnuntainen ajelu tienpäällä vie niin paljon aikaa, että
parasta on yöpyä Pärnussa, josta on lyhyt ajomatka Tallinnaan. Kuinkahan
osataankaan pysähtyä Klaukkalan kohtaan, kun päivän ajokilometrit jäävät
alle kahteensataan?
Pärnussa yövyttiin hotelli
St. Petersburgissa ja oltiin hotellin ainoat asiakkaat - saatiinpahan
ainakin erinomainen palvelu! Henkilökunta ei väen vähyyden vuoksikaan
tinkinyt tasosta, vaan esiintyi jopa kansallispuvuissaan ja aamiainenkin
oli katettu meille kahdelle Seegimajan puolelle, jossa nautittiin
kaksistaan runsaan aamiaisen seuraksi hillittyä barokkimusiikkia. Tosi
hieno päätös tälle reissulle. Pärnu näyttää tähän aikaan vuodesta
vaipuneen talviuneen. Sunnuntai-iltana liikkeellä oli vain muutama
ihminen ja illallispaikkaa joutui todella etsiskelemään.
Kodikkaasta
saksalaistyyppisestä ravintola Edelwisestä onnistuttiin sentään saamaan
ruokaa. Ikäväksi muistoksi tästä muuten niin mukavasta paikasta jää
venäläisseurue, joka istui viereisessä pöydässä. Ja eikös vaan nämäkin
käyttäytyneet, niin kuin vain venäläisiltä odottaa sopii. Pari kaveria
oli melkoisessa laitamyötäisessä ja alkoi heittelemään lattiaan
kännyköitä ja puukantisia menulistoja. Ensin tarjoilijat kieltäytyivät
tarjoilemasta seurueelle, mutta mukana ollut nuori nainen sai puhuttua
heidät ympäri ja hekin onnistuivat saamaan illallisensa.
|
