|
Suomalainenhan on kuulemma
sellainen, että tarvitsee runsaasti tilaa ja yksinäisyyttä ympärilleen.
Tiedä häntä, mutta kieltämättä joskus tuntuu mukavalta päästä
ihmisvilinän keskeltä karkuun omaan rauhaansa.
Tänään haluttiin katsella jo
muutakin maisemaa, kuin näitä rannikon turistipaikkoja. Kartasta
pongattiin n. 60 km:n päässä oleva järvi, jonne voisi ajella kaunista
vuoristotietä - siispä nokka kohti pohjoista! No todella saatiin ajella
ja katsella maisemia rauhassa. Tuntui melkein kuin oltaisiin ainoita
kulkijoita maan päällä. Pari kylääkin siinä katsastettiin matkan
varrella - miltähän tuntuisi muuttaa näin verkkaisen rauhalliseen
paikkaan? Veikkaan, että jo yhdessä päivässä kyllästyisin näin
rauhalliseen elämänmenoon!
No omassa rauhassamme saimme
viettää "lukupäivää" Santa Klaaran rannalla. Kuvat puhukoon puolestaan.
|
