Säätilaus

25.2.2010

Vielä on ainakin yksi asia maailmassa, jota ei voi rahalla ostaa, eikä siihen ihminen omilla toimillaan pysty vaikuttamaan. Miten olisikaan kätevää näpytellä nettiin säätilaus samalla, kun on tekemässä matkavarausta. Siihen vaan ruksaisi haluamansa säätilan: paistetta, puolipilvistä, pilvistä, sadetta, sumua, kaatosadetta. Niin ja lämpötilatoivomuskin olisi ehkä paikallaan. Jokaisellahan on oma käsityksensä hyvästä lomasäästä, eikä kaikkia miellytä yli kolmenkymmenen kohoavat lämpölukemat. Ehkäpä joskus kaukana tulevaisuudessa tällainenkin on mahdollista!

Mitenpä sitten hoitaa asia, kun turisti halajaa lomallaan aurinkoa ja lämpöä ja samaan aikaan maanviljelijä rukoilee vettä kuivuville pelloilleen. Yksiin eivät käy nämä kummankaan sinänsä oikeutetut odotukset ja toiveet. Omassa perheessänikin toinen kulkee kadun varjoisaa puolta ja toinen paistattelee sillä valoisammalla puolella. Ehkä jonkinlainen oma henkilökohtainen "ilmakehä" olisi ratkaisu tähän ongelmaan, jolloin kumpikin voisi kulkea omassa "varjokuplassaan" ja "aurinkokuplassaan".

Sen olen nyt viimein oppinut, ettei lomakohdetta valittaessa riitä se, että tutkailee kohteen keskilämpötiloja. Tärkeämpää on ottaa selvää ajankohdan keskimääräisistä sademääristä. Eipä pääse silloin sumu ja tihku yllättämään ja lomansa voi odotetusti viettää "pää pilvissä".

Lomaosake

"Puolipäiväretki Nunnalaaksoon 5€ kahdelta hengeltä sisältäen kahvin ja kakun" - lappu kadunvarren ikkunassa houkutteli ohikulkijoita piipahtamaan sisään avoimesta ovesta. Tähän ansaan piti meidänkin uteliaisuuttaan langeta. Varausta tehdessä ilmeni, että retkelle lähteminen edellytti osallistumista Royal Savoy Vacation Clubin hotelliesittelyyn. Meille vakuutettiin, ettei esittely velvoita meitä mihinkään, vaan saamme tutustua uuteen valmistuvaan loistokkaaseen hotellin osaan ilmaiseksi. - Jahaa, lomaosakkeiden myyntiin on nyt keksitty uusi kikka. Eipä ole tullut aiemmin osallistuttuakaan tällaiseen juttuun, joten tässäpä oli nyt tarjolla uusi kokemus.

Mukavasti Savoyn sohvilla istuskellen ja kahvia nautiskellen siinä sitten käytiin läpi meidän matkailutottumuksiamme, tulevaisuuden haaveitamme ja odotuksiamme. Saimme kurkistaa yhteen lomahuoneistoon ja kierrellä hotellin ylellisissä tiloissa oppaan mukana. - Kauppoja ei kuitenkaan syntynyt.

Ehkä kohderyhmä meidän kohdallamme ei ollut oikea - emme halua sitoutua käyttämään jonkun tietyn klubin lomaviikkoja, etsiskelemään  lentoreittejä ja sovittelemaan niitä aikatauluun sopiviksi. Liian vaivalloista näin villeille ja vapaille matkailijoille!

Nunnalaakson retkelle meidät kuitenkin noudettiin, vaikkei meistä klubilaisia tullutkaan! Retki oli ulkopuolisen matkatoimiston järjestämä, eikä meille sillä reissulla markkinoitu mitään, vaan saimme nauttia mukavasta päivästä hauskasti suomea puhuvan portugalilaisoppaan matkassa.

klikkaa

Liian nuori

Onko vanheneminen nykynaiselle vaikeaa? Pelottaako fyysisen olemuksen muuttuminen raihnaiseksi? Muuttuuko nainen viisikymmentä täytettyään näkymättömäksi? Onko naaman peittyminen hienoisiin ryppyihin ja nivelten kangistuminen maailmanloppu? Onko työelämästä sivuun joutuminen katastrofi?

Voi hyvä ihme, miten sitä hämmästyy, kun kekkereillä hoputetaan vanhinta astumaan tarjoilupöytään - sehän olen minä! Julkisessa kulkuneuvossa mielestäni melkein ikäiseni ihminen on antamassa istumapaikkaansa minulle - enhän minä niin vanha vielä ole!

Ja sitten vielä tämä mummoksi tuleminen! Moni on sitä mieltä, että on vielä liian nuori saamaan lapsenlapsia. Hämmennystä herättää, kun lapset kutsuvat "mummoksi" ja kauheinta mitä kuvitella saattaa, jos aviomieskin alkaa nimittelemään tuolla vanhaa ihmistä kuvaavalla sanalla.

Naistenlehdet lietsovat kuvaa nuorekkaasta menevästä kuusikymppisestä, jolla ei paljon aikaa lapsenlapsille jää.  Ikääntymisessä ei näytä olevan muuta eroa entiseen elämänmenoon, kuin että nyt on enemmän aikaa itselle - aikaa nauttia elämästä, hemmotella itseään. Moderni naisellisuus on ikuista elinvoimaa ja eroottisuutta.

Millainen mummo sinusta on kuoriutumassa? Aiotko uhrautua kokonaan jälkikasvusi käytettäväksi vai haluatko ikuisen passaamisen sijaan antautua itse passattavaksi; liihottaa maailmalla, lekotella kylpylöissä, oleilla kammattavana, meikattavana ja hierottavana.

Moni nuorempi odottaa innolla pääsevänsä mummoksi ja vanhenevansa viisaasti. Mikä onni olisikaan päästä pois oravanpyörästä ja ikuisesta suorittamisen paineesta. Voisi jakaa aikaansa läheisilleen, silti aikaa jäisi myös harrastuksiin ja lepäämiseen. Elämänkokemus toisi varmuutta ja harmoniaa olemiseen - kaikkia ei tarvitse yrittää miellyttää. Kääntöpuolena vanhuuden tuleminen merkitsee myös monien ongelmien ilmaantumista; sairauksia, yksinäisyyttä, heikkoutta ja väsymistä. Kuitenkin vapautuminen nuoruuden vaatimuksista painaa vaakakupissa enemmän.

Itse koen mummouteni mitä positiivisimpana kokemuksena. Vihdoin voin ainakin yrittää hallita itse ajankäyttöäni, kun minun ei tarvitse myydä valveillaolotuntejani työnantajalleni. Voin kuljeskella ilman meikkiä, tukka hapsottaen kammottavissa vapaa-ajanvetimissä. Kysehän on siitä, mitä itse haluan; jos koristaudun, teen sen itseni vuoksi - en enää miellyttääkseni muita. Lasten suusta kuultuna sana "mummi"  on maailman kaunein ilmaisu, eikä kaksivuotiaiden kaksostenkaan juuri oppima "mommö" kuulosta ollenkaan hassummalta. Fyysistä kuntoa voin itse yrittää pitää yllä huolehtimalla ravinnosta ja liikunnasta. Aistien heikkenemiseenkin löytyy apuvälineitä kaupan hyllyltä. Henkisen hyvinvoinnin ja vireyden ylläpitämiseen on tarjolla virikkeitä ähkyksi asti.

Hymynmaa

Paljon on maita ja mantuja ehditty kierrellä, mutta paljon on vielä paikkoja katsomattakin. Olemme yhdessä miettineet mikä on se suurin tekijä, joka tekee Thaimaasta perheellemme tähänastisista kierrellyistä paikoista sen ylivoimaisesti parhaan matkakohteen. Mikä viehätys saa aina vaan hakemaan esille matkaesitteistä ne thai-sivut?

Loistavan ilmaston ja linnunmaidon lämpöisten vesien ohella nousee ykköseksi sikäläisten ihmisten aitous ja ystävällisyys. Jos ei ole vieraillut tässä trooppisessa paratiisissa, tuntuu matkailumainosten hokema "hymynmaa" yliampuvalta makeilulta. Maailmalla matkatessa miettii monasti, johtuiko saamani kohtelu pelkästään antamastani juomarahasta, vai oliko ele aito ja rehellinen. Thai-ihmisten osoittama kiinnostus ja ystävällisyys lyö ensikertalaisen ällikällä; hyvänä esimerkkinä vävyni, joka kysyi muutaman päivän lomailun jälkeen "Onks nää ihan oikeesti tällaisia?" Varsinkin lasten kanssa liikkuessamme saimme osaksemme niin paljon huomiota, että poskilihakset oli tiukoilla, kun itsekin ystävällisesti hymyillen yritti vastata jokaiseen huomionosoitukseen. Eipä siis ole ihme, että maan kokee hymyjen maana.

Ennen tälle vuodenvaihteen matkalle lähtöämme yritin tutustua syvemmin maan ja sen ihmisten kulttuuriin hakemalla tietoa kirjoista ja netistä. Kirjastosta löysin pienen kirjasen "Hymyn takaa", joka yrittää valottaa arvoitusta mitä kätkee taakseen thaimaalainen hymy. Tässä suora lainaus kirjasta, joka mielestäni osuu asian ytimeen:

Hymyn takaa olen löytänyt perinteisen thaimaalaisen naisen, joka on vahva, oman arvonsa tunteva ja yhteiskuntaa suunnattomalla mukautumisellaan ja kärsimyksellään pystyssä pitävä. Vaikka hänen miehellään on monta rakastajatarta, nainen kestää sen, koska suurinta on se, että saa mieheltään rakkaudentunnustuksen kerran elämässään; olet hoitanut lapset, ollut hyvä äiti. Olet pitänyt kotia yllä. Olet osa tätä yhteiskuntaa, tätä kyläyhteisöä, verkostoa, tätä sukua ja perhettä. Olet tukenut miestäsi hänen urallaan.

Tämän thaimaalainen nainen haluaa kuulla. Ja se riittää hänelle. Ja hän hymyilee kyynelten läpi.

Hymyn takaa olen löytänyt myös modernin naisen, joka hylkää yhteisönsä normit. Joka kouluttautuu ja sanoutuu irti velvoitteista, jotka eivät miellytä. On syntymässä uuden sukupolven nuori thaimaalainen nainen, joka valitsee työnsä, arvostuksensa, puolisonsa ja elämäntapansa itse. Hän ottaa osa-aikaisen rakastajan tai avioituu ulkomaalaisen kanssa. Hän haluaa kuullat sanat I love You monelta ja monta kertaa. Hän haluaa olla vapaa. Mutta hymynsä hän silti säilyttää.

klikkaa

Maltin menettäminen ja räyhääminen on thaimaalaiselle kauhistus ja hävettävä teko. Jos korotat ääntäsi ja alat kinaamaan, voit olla varma, että hän "menettää kuulonsa" ja olet sen jälkeen hänelle kuin ilmaa. Pari kertaa pääsimme seuraamaan tällaista tilannetta, kun turisti halusi esittää kovaäänisesti oman mielipiteensä palvelusta. Eipä näyttänyt räyhääminen tehoavan, vaan ystävällisesti hymyillen virkailija kohdisti huomionsa toiseen asiakkaaseen ja räyhääjä sai huudella seinille. Olisiko tästä meillekin opiksi, ettemme heti antaisi äänekästä palautetta vaan opettelisimme kiertämään kiukkumme. Kävisikö meille kuitenkin samoin, kuin thai-ihmisille on käynyt em. kirjan mukaan:

Kun tunteita ei voi näyttää puheessa, niin tunteita janoava thaimaalainen tarvitsee emotionaalista kontaktia toiseen ihmiseen. Niinpä hän hakeutuu usein ärsyttävän lähelle, tarttuu käsivarteen, silittelee tuntemattoman ihmisen ihoa, taputtelee takapuolelle, nipistelee valkoihoisen lapsen poskia ja kiehnää kyljessä.

Osittain totta, osittain tarua. Kyllähän siellä tulee silloin tällöin "taputelluksi", kun heistä vaalea iho on niin tavoiteltava ja houkutteleva, mutta enpä ole koskaan joutunut miesten taputeltaviksi, vaan käytös on ollut täysin korrektia. Mukanamme olleita pieniä kaksospoikia sen sijaan halitteli, pusitteli, taputteli ja valokuvasi niin miehet kuin naiset, niin aikuiset kuin teinitkin. Eikä ihme, onhan nämä palleroiset meistäkin niin lutuisen helliteltäviä. Thaimaalaiset aitoina ihmisinä vaan kehtaavat ja uskaltavat näyttää hellätkin tunteensa. Siinäpä on kestämistä sellaiselle länsimaalaiselle, joka kammoaa ja kaihtaa toisen ihmisen kosketusta.

klikkaa kuvaa