Birgit-mummun blogi

Etusivu	Birgit mummun blogi painonhallinta miten sitä yritän itse toteuttaa Tällä blogilla päästelen höyryjä kilojen karistamisen onnistumisista ja retkahduksista.	Valikkoon=>


	*Yhdessä* 28.3.2011 Vaikeaa on painonhallinnan jalo taito!!! Helpompaa olisi harrastaa painon hallitsemattomuutta, mutta onneksi takaraivossa asustava pikkuinen pirulainen vaatii edes jotenkuten säilyttämään kevyemmän kehon. Kun katselin tämän blogin tekstejä taaksepäin, huomasin miten ne kummasti toistaa itseään! Siinäpä on selvästi luettavissa, miten hemmetin vaikeata tuo painonhallinnan jalo taito on. Onnistumisia seuraa miltei takuuvarmasti retkahdus ja sitten laitetaan taas suuta suikemmalle, että saadaan kilot karisemaan ennen seuraavaa matkaa. Matkan jälkeen tuskittelen kertyneitä kiloja ja tuhtia oloa. Tuohon matkailun aikaiseen painon vartiointiin en vielä ole keksinyt pätevää ratkaisua, koska en missään nimessä jaksa lomaillessa niuhottaa kaloreiden kanssa. Tänään meillä alkaa sitten taas "uusi elämä" - nyt talkoisiin sain mukaan myös miehen (jolla on vielä suurempi syy pudottaa kiloja terveyden kannalta). Mitään nälkäkuuria se ei kuitenkaan tarkoita, vaan käyttöön otetaan "pois pöydästä ajoissa" - strategia. Kun pitäytyy suunnitellussa lautasmallissa, eikä eksy väliaikoina jääkapille napostelemaan, pitäisi sen näkyä myös vyötärön ympäryksessä. Päivittäinen tunnin sauvakävelylenkki tarkoittaa puolen kilon hävikkiä viikossa. Itselläni homma on toiminut hyvin, kun olen inhorealistisesti merkinnyt taulukkoon päivän kalorikulutukset (noin suunnilleen laskettuna) ja liikuntakalorit - silloin ei voi enää kaunistella tilannetta itselleen, jos on antanut periksi ja lipsunut joko syömisissään tai ulkoiluissaan. Katsotaan nyt, kuinka meillä homma luonnistaa! *Onnistui* 10.1.2011 Sitkeä työ tuottaa joskus tuloksia! Seitsemän viikon kalorivahti - adventin aikana! - on jo saavutus. Tuuletan härskisti ja jaan itselleni papukaijamerkkejä 7 kilon häivyttämisestä vyötäröltä. Todella kiloja on lähtenyt juuri vyötäröstä, kun uuma on kaventunut 12 senttiä. Tähän aikaan vuodesta en ole läskitalkoissa yksin; ihmiset heräävät joulusyöpöttelyn jälkeen vahtimaan syömistään ja karistamaan notkuvissa pöydissä hankittuja ylimääräisiä ihroja. Onneksi en ole nami-fani, joten suklaat ja marmeladit jätin muiden herkuteltaviksi. Jouluruokahan ei sinänsä ole mitenkään tuhtia, jos valmistamiseen ei lotraa voita ja kermaa. Vaikeinta on ollut liikunnan suorittaminen. 6 km:n reipas aamulenkki tuulessa ja tuiskussa on vaatinut itsekuria ja on tuntunut joskus suoranaiselta masokismilta. No, ehkä kevätauringon myötä liikunnastakin tulee suuri nautinto. *Matkatuliaiset* 24.92010 Jahas, kaksitoista päivää reissussa - tuloksena kolme kiloa lisää mukana kannettavaa. Tämä on kyllä ennätys! Eipä menneet hukkaan matkalla nautitut eväät ja alkomahoolijuomat! Kilot, jotka oli karisteltu muuttorumban aikana, tulivat nyt takaisin. Luulenpa, että ei ne ruoka-annokset, joita siellä iltamyöhällä syötiin, olleet sieltä kevyimmästä päästä - mousakaa, kleftikoa, stifadoa, giouvetsia, lasagnea...... . Ouzokin on paljon tuhdimpaa tavaraa kuin kahvi, jota kotimaassa seurustelujuomana suositaan! Kaloreiden kulutuskin laski varmaan roimasti, kun autolla neljä päivää huristeltiin ja liikkuminen jäi tuolloin vähäiseksi. 7 km:n aamulenkitkin olivat helppoa tasamaata; ei niissä syke paljon ehtinyt nousemaan. Oma juttunsa on siinäkin, että siellä yöunet venyivät vähintään kahdeksaan tuntiin, kun kotona unta riittää vaivaiset viisi tuntia. No onneksi viikon kotona oleskelu ja elintapojen normalisoituminen on pudottanut jo puoli kiloa noita matkalla hankittuja läskejä. Sienimetsissä kykkiminen on sittenkin parempi juttu kuin aurinkotuolissa laiskottelu. *Vyötärömakkarat* 25.7.2010 Ihra on ikuista!!!! Tämä kesäinen ihrailmiö on niin tuttua, niin tuttua! Miten ihmeessä on käsitettävissä, että tuon hankitun elopainon karistaminen on vuosi vuodelta yhä vaikeampaa. Rehellisesti ja hartaasti pohdittuna ei taannoisen kymmenen päivän mökkeilyn olisi pitänyt lisätä elopainoa. Mutta toisin vaan kävi. Mielestäni ei missään vaiheessa sorruttu mässäilyn syntiin; ruoka oli pikemminkin kevyempää kuin kotioloissa, kun kesähelteillä ei rasvaiset sörsselit edes maistu. Juomanakin oli pitkin päivää vichy tai kaivovesi. Liikunnalla ja harkitulla syömisellä olen tähän mennessä onnistunut tasapainoilemaan noiden kilojen kanssa. Liikunnan puutteesta ei ainakaan tätä vyötärön paksuutta voi syyttää. Kun sää pysytteli poutaisena ja lämpimänä oli päivittäinen luonnossa vaeltaminen helppoa ja mukavaa. Iloisesti sujahtivat tossut jalkaan ja sauvat käteen, eikä yli kymmenen kilometrin taipaleet edes tuntuneet rasittavan kroppaa eikä sieluakaan. Nyt on todellinen aikomus jatkaa tätä hyvään vireeseen päässyttä harrastusta kotimaisemissa. Ruokavaliota on jo eilen ruuvattu kevyempään asentoon; vähemmän leipää - enemmän vihanneksia. Ehkäpä se siitä - toivottavasti!!!! *Kilotalkoot* 16.6.2010 Nyt on sitten taas yritettävä ryhdistäytyä kaiken matkasyömisen jälkeen. Eipä näköjään auta vaikka kuinka paljon liikkuu loman aikana, kun ei itse valmista ja annostele aterioitaan; joka reissulla ihraa kertyy takuuvarmasti keskivartaloon ja olo on sen mukainen. Eihän tässä nyt mitään mannekiinin vartaloa tarvitse tavoitella, mutta kyllä lisäkilot alkaa heti tuntua jaloissa, jotka joutuvat ylimääräistä taakkaa kantamaan. Kukaan ei tietenkään pakota aterialla ahmimaan valtavia ruokamääriä, mutta nytkin Turkissa lomaillessa huomasi illastaessaan, että aivan liikaa tuli evästä suuhun pistettyä. Kun tilaat listalta pääaterian, tulee pöytään tilaamatta ihanaa tuoretta leipää ja jos jonkinlaista dippiä palan painikkeeksi. Kun erehdyt tilaamaan vielä lisäksi salaatin, onkin jo ähky olo ennen kuin varsinainen ruoka kannetaan eteesi; ja yleensä sekään ei ole mikään lasten annos. Siihen vielä ruokajuoman kalorit - ja hups, kuka siinä enää puhuu painonhallinnasta? Huvittuneena huomasin liikkeiden ikkunoissa runsasmuotoisia ja -kokoisia mallinukkeja, joita ei meidän kauppiaat taatusti näyteikkunoitansa pilaamaan aseta. Olisiko niin, että siellä on huomattu ottaa huomioon turistityttöjen tarpeet ja realistisesti vastata isompikokoisten vetimien kysyntään. No ehkäpä joku päivä tämä terve kehitys leviää tänne meillekin. Uuden ryhtiliikkeen myötä aloitan kilojen ja senttien kadottamisen seurannan tämän aamun lukemista. Että sellaista painonhallintaa!
	*Bikinikausi* 25.5.2010 Grillit on pian kuumana ja tirisevät makkarat alkaa odottaa talvella nälkiintyneitä syöjiään. Voi, voi!! Eipä voi sanoa, että tuo nälkiintyminen tuossa vyötärön ja lantion seudulla mitenkään näkyisi. Nyt alkaa olla totuuden hetket käsillä. Viime kesän vaatteisiin ahtautuminen paljastaa armottomasti sen, että ruokapöydän ääressä on talven aikana tullut viivähdettyä tovi jos toinenkin. Nyt on turha sitä asiaa murehtia, koska monetkin vaatteet tuntuvat kutistuneen pyykissä niin paljon, että on parasta mennä kauppaan ja ostaa numeroa suuremmat; ne viimekesäiset voi taas tallettaa kaapin perukoille seuraavaa kesää varten, kun siihen mennessä on ehtinyt saada nuo ylimääräiset ulokkeet taas kuosiinsa. Onneksi löysin sattumalta kaupasta niin isot bikinit, että jopa jouduin yläosasta hiukan kursimaan kasaan, että pysyisivät kunnolla ylhäällä. Ostinpa varastoon vielä toisetkin samaa kokoa; jos ei tuota hoikistumisen ihmettä sattuisikaan tulemaan, niin olisi sitten talvimatkoillekin jo valmiiksi sopivat vetimet. Niillehän, joilla on tarmokas tahto ja motivaatio, grillikausi tarjoaa oivan tilaisuuden kilojen pudottamiseen. Grillissähän voi kypsyttää herkullisia vihanneksia ja juureksia. Oma suosikkini on grillimausteella marinoitu kesäkurpitsa, joka kypsyy todella nopeasti grillissä. Kevyt salaattikin rasvattoman pihvin kera maistuu, kun pystyy pelkästään niihin tyytymään, eikä retkahda enää jälkkäriksi lisukeleipiä grillaamaan. *Säästöä* 20.4.2010 Jotain positiivistakin voi ajatella tästä kummallisesta tilanteesta, ettei lentoliikenne pelaa tulivuorenpurkauksen vuoksi ja me pullerot länsieurooppalaiset ei päästä lomailemaan lihapatojen ääreen etelän maille. Säästetäänpähän siinä muutamia kaloreita. Vähän on ollut motivaatio hukassa tuon painonpudotuksen kanssa tänä keväänä. Liikuntaa olen yrittänyt harrastaa parhaani mukaan, mutta aina kun saan sopivan vireen päälle, niin eiköhän vaan jo flunssa iske ja vesitä hyvät aikomukset. Olin iloinnut jo etukäteen siitä, että Rodoksella päästään liikkumaan tunti tolkulla päivittäin mielenkiintoisissa paikoissa. Ei pitäisi nuolaista, ennenkuin..... Se autuus tässä jutussa on, ettei nyt tule sitten syötyä niiden ihania rasvaisia fetapiirakoita, musakaa, stifadoa, leftikoa, kanellonia. Punkkua nyt sentään aion nauttia murheeseen omasta kotikaapista! *Nollatilanne* 30.3.2010 No nyt on palattu juurilleen, lähtötilanteeseen elok.2009. Ihme ja kumma, että tuo vyötärö on kuitenkin 5 cm hoikempi kuin kesän lopussa. Lieneekö mittavirhe vai läskien muuttuminen lihaksiksi? Ei tämä vielä hälyttävää ole, mutta jos nyt en pistä suuta suikemmalle, niin kohta on! Liikkuminen on jäänyt niin vähälle viime viikkoina, että en yhtään ihmettele noita lukemia. Itseään kun ei voi edes huijata. Kyllä tuon paisumisen kehossaan tuntee; rintavarustus sen heti paljastaa, kun olo on kuin emakolla! Ja nyt on tulossa vielä juhlaputki, jolloin jouleja ja kaloreita ei säästellä. Pääsiäisen eväät ei perinteisesti ole olleet sieltä kevyemmästä päästä. Jälkiruokapashan nyt kuitenkin aion tehdä kevytversiona ja jättää suklaamunat syömättä. Huh, huh! *Toivoa* 14.3.2010 Kevät alkaa sarastaa - niin myös toivo muutaman lisäkilon hukkaamisesta lenkkipolulle. Viime viikon aikana, pakkasten loppumisen myötä, onnistuin jotenkin pakottamaan itseni ottamaan aamuisin sauvat käteeni ja lähtemään liikkeelle. Vaikeaa se taas talven lepsuilujen jälkeen on ollut. Aina löytyy tekosyitä, millä selittää itselleen, ettei nyt ole sopiva hetki lähteä ulos. Onneksi nuo tekosyyt pakostakin vähenevät kevään mittaan - ei, ulkona ei ole pakkasta eikä aamut ole enää pimeitäkään. Kohtahan sinne lähtee ihan mielellään kevään etenemistä seuraamaan ja lintujen konserttia kuuntelemaan. Se jos mikä tekee hyvää vyötärölle, kun ei sitten lenkiltä palatessa istu ahmimaan herkkuja masinan ääreen. Normaalilla ruokailurytmillä ja lautasmallilla alkoi jo syntyä tulostakin. Olo on jo hivenen kevyempi ja sen myötä mielikin virkeämpi. Tällä konseptilla yritetään mennä ainakin ensi viikonloppuun saakka. Viikonlopun visiitti tulee kyllä olemaan kaloripitoinen, mutta aikomuksena on kuitenkin myös harrastaa liikuntaa ystävien kanssa. Seuraavalla viikolla sitten taas otetaan itseä niskasta kiinni ja ruokavalioon lisätään rutosti vihanneksia. Eiköhän se siitä! *Liikaa* 2.3.2010 Onpas ollut vaikea talvi; milloin on pakkasta liikaa, milloin taas pyryttää niin ettei sekaan mahdu. Liikunnan puutteessa keho pönäköityy takuuvarmasti. Toiveet lomakilojen nopeasta häviämisestä on jo haudattu! Ei ne kilot sitten olleetkaan nestettä, vaan ihan inhaa itseänsä - läskiä. Kotona on kokkailtu ja yritetty valmistaa kevyttä ruokaa, mutta kyllä annoskokojen pienentäminen on tuskaa. Reissun jälkeen maistuu kotiruoka niin hyvältä, että lautaselle tulee otettua kuin salaa aivan liian iso annos ja joskus vuoropuhelun sisäisen äänensä kanssa häviää, kun hipsii kattilalle hakemaan vielä lisää. Liian hyvää ruokaa - liian hyvää. Mies jo ehdotti, että unohdetaan hernesopan tähteet kattilaan ja jätetään se muhimaan jääkaappiin. Sitten, kun se on saanut harmaan peitteen, otetaan se esiin nälän yllättäessä. Jos ei maistu, pannaan se takaisin jääkaappiin. Sama toistuu seuraavana päivänä. Tiedä sitten, olisiko tämäkään tepsivä keino kilojen karkotukseen. Ehkä suurin syy epäonnistumiseen on motivaation puute. Kesä on vielä kaukana - siispä aikaa jää vielä runsaasti vyötärön metsästykseen - aloitan sen sitten vasta huomenna! *Lanttua* 16.2.2010 Huh, huh !!!! Taas kiristää vaatteet ja olo on turpea. Loistava saavutus; kahdessa viikossa kiloja kerätty runsaan puoleisesti! Tätä ystävä ennusti lomalle lähdettäessä, kun itsekin oli Madeiran eväillä onnistunut pulskistumaan. Toivottavasti osa tästä on nestettä, joka poistuisi nopeasti normaaliin arkielämän rytmiin päästyä. Runsaat herkulliset aamiaiset kasvattivat vyötärön seutua taas muutamalla sentillä. Epäilen nimenomaan aamiaispekoneita ja munakokkeleita syypääksi pyöristymiseen, koska illallisruoka oli useimmiten kevyttä; grillattua espetadaa (lihavarrasta) tai espadaa (paikallista kalaa). Ranskalaiset perunatkin jätin usein syömättä ja tyydyin keitettyihin perunoihin. Muutaman pizzapalan synnit tuli varmaan hoidettua mäkisessä maastossa liikkumalla. Onneksi hotelli oli korkeassa jyrkässä rinteessä, joten senkin kiipeäminen poltti muutaman kalorin päivässä. No nyt on ryhtiliike jo meneillään ja lanttusose muhii uunissa. Onneksi tämä ruoka on meidän perheen herkkua ja sitä valmistetaan niin iso annos, että siitä riittää useammalle aterialle. Valmistus: Lanttu-perunasosemuhennos *Saavutetut kilot* 30.1.2010 Saavutetut kilot pystytty pitämään!!! Eikä mikään ihmekään, kun nuo tämän talven omituiset pakkaskelit eivät ole paljon liikunnanriemuja suoneet. Hyvin on ruoka maistunut neljän seinän sisällä kykkiessä. Thaimaan matkan jälkeen on myös ilmaantunut kummallisia makean mielitekoja. Suuhun livahtaa ihan kuin salavihkaa pikkuleipää, suklaakonvehtia ja marmeladia; niitä kun sattui joulunaikaan lahjaksi kaappiin ilmestymään eikä niitä tuolloin vielä himoinnut. Hiukan tuntuu vaatteet kiristäviltä ja olotila pulskalta; liekö sitten nestetasapainon heittelyä, kun tietsikan ääressä tappina istuessa nesteet tuppaa kertymään elimistöön. Paljon en uskalla toivoani pistää tulevan matkan autuaaksi tekevään vaikutukseen. Reissussa tulee syödyksi tuhdimmin. Toisaalta aikomus on viettää liikunnallinen loma jokapäiväisine levadoilla lenkkeilyineen, jos sää sen sallii. Maastokin on sen verran vaativaa, että siellä energiaa palaa. Onneksi lounaan kalorit pystytään pitämään kurissa, kun lenkin lomassa on tarkoitus nauttia omia eväitä termarikahveineen. Toivottavasti parin viikon jälkeen päästäisiin liikkumaan keväisessä säässä täällä kotimaassakin! *Thai-ruokaa* 11.1.2010 Kevyttä thai-ruokaa tuli syödyksi lomalla harva se päivä kahden viikon ajan, mutta ne sipsit ja pähkinät olisi kyllä voinut jättää väliin. Aamiaisellakin totuin syömään riisiä erilaisine lisukkeineen ja nuudelit olivat myös suurta herkkua, niin etteivät kinkku ja nakit enää maistuneetkaan miltään. Paistettuja munia, tuoreita kroisantteja ja rapeaa pekonia en sentään pystynyt vastustamaan. Juuri paistettujen pannukakkusten houkutus hunajalla valeltuna oli ylivoimainen ja niitähän piti saada kahvin seuraksi. Tuore meloni ja ananas jälkkärinä sentään edustivat sitä kevyttä ruokavaliota. Ensimmäisellä lomaviikolla ei ruokaa tehnyt mieli päiväsaikaan, vettä kului sitäkin enemmän. Toisella viikolla, kun helteeseen alkoi tottumaan, lounasaikaan teki mieli saada jotain pientä purtavaa. Mukavaa oli istahtaa kadunvarsikuppilaan katselemaan ohikulkijoita, nauttimaan lasillinen olutta ja syömään sandwichejä. No, eipä tuo 2,5 kilon painonnousu sureta yhtään, kun lomakuteet vielä mahtuu päälle. Vähän hameenkaulus kiristää, mutta sekin hoitunee ennen seuraavaa lomamatkaa, kun pikkasen jaksaa tsempata syömisen ja liikunnan kanssa. Eiköhän nuo pakkasetkin tuosta ala hellittämään, joten toivottavasti liikuntaa pääsee luontoon harrastamaan. *Flunssa* 15.12.2009 Tehokas, joskaan ei kovin terveellinen tapa pitää paino kurissa, on hankkia itselleen pitkittynyt flunssa ja heti perään jokin jälkitauti. Kun ruoka ei maistu suussa oikein miltään, ei ylimääräisiä houkutuksia pääse syntymään. Pikemminkin on pidettävä huoli siitä, että muistaa syödä säännöllisesti vaikka väkipakolla, ettei kroppa pääsisi rapistumaan kovin huonoon kuntoon. Ilmeisen sikaflunssan jälkitautina sain poskiontelontulehduksen, jonka kuvittelin parantuvan ihan itsestään tulehduskipulääkkeillä ja kuumalla viinimarjamehulla. Kymmenen päivän kärvistelyn jälkeen totesin, ettei nuo rohdot olleet riittävän tehokkaita ja pakko oli hakea apua terveyskeskuksesta. Tohtori kirjoitti reseptit neljälle lääkkeelle; suihke tukkoisen nenän avaamiseen, tabletteja tukkoisen olon poistamiseen, antibiootteja ja silmätippoja. Siinäpä sitä onkin evästä viikon kuuriksi. Paino on pysynyt edellisen viikon lukemissa siitä huolimatta, että lenkkeily on ollut pakko unohtaa kokonaan. Syömisen olen yrittänyt pitää normaalilla tasolla, ettei paino pääsisi radikaalisti putoamaan. Kun tästä flunssakierteestä päästään, onkin kieli pidettävä keskellä suuta noiden jouluherkkujen kanssa. Liikuntaakin aloittelen varovasti, kun pakkanen laskee alle kymmenen asteen. En aio myöskään laittaa esille käden ulottuville suklaata, marmeladia, manteleita, pähkinöitä enkä rusinoita. Rasvaiset joulutortut pystyn myös tyynenä torjumaan. Joten eiköhän se tästä suju kunnialla tuo Joulukin.
	*Matkakilot* 30.11.2009 Matkalla ei kaloreita lasketa eikä painoa ajatella, vaan nautitaan pöydän antimista ilman huonoa omaatuntoa. Kahden viikon lomamatkalla en kuitenkaan sortunut ihan hirveästi mässäilemään, joten paino nousi vain yhden kilon. Normaalista arkirutiinista poiketen aamiaisella tuli syötyä paljon runsaammin, mutta ne aamiaiskalorit kuluivat kevyesti pitkillä kävelylenkeillä. Kesäisessä ilmastossa ulkoilemaan lähteminen on ihan itsestäänselvyys, eikä kolmen tunnin lenkkikään tunnu pitkältä, kun uutta ja mielenkiintoista katseltavaa on riittämiin. Yleensä kolmen/neljän aikoihin nautittiin yhdistettyä lounas-päivällistä, joka olikin sitten hiukan runsaampi viineineen, alkupaloineen ja jälkiruokineen. Kuitenkin listalta lautaselle valikoitui yleensä kevyempää syötävää: kanaa ja kalaa. Illallisaikaan olo oli vielä niin kylläinen, ettei tuhtia ruokaa edes tehnyt mieli, vaan eineeksi riitti joku pieni välipala. Joulunaika on alkamassa herkkuineen, mutta se tuskin kovin paljon arkirutiineja muuttaa. Jonkun piparin iltakahvin kanssa itselleni näin juhlan kunniaksi aion suoda. *Ruokahalu* 3.11.2009 Luin jostain, että raju laihduttaminen viidenkymmenen ikävuoden jälkeen ei ole järkevää. HURRAA!!!! Sen mukaan painonhallinta edistää tulevien vuosikymmenteni toiminnallisuutta. Juuri tähänhän olenkin pyrkimässä! Ikääntyvän ihmisen ruokahalu (?) ja energiantarve vähenevät. Jos ruokailutottumuksiin ei tässä vaiheessa haluta tehdä muutoksia, on vatsan pömpötys väistämättä edessä. Ruoka-annosten pienentämiselläkin on omat vaaransa - lihasten menetys vaanii nurkan takana, ellei samalla riittävästä proteiinien saannista pidetä huolta. Syömällä proteiinipitoista ruokaa ja liikkumalla lihasmassan vähenemistä voi hidastaa. Onneksi tykkään rahkasta ja jogurtista, joista saan proteiinipitoisen välipalan/ iltapalan lisäämällä joukkoon marjoja ja makeutusainetta. Samoin raejuusto ananaspalojen kanssa on suurta herkkua. Lounaalla ja iltapalana kinkku- ja juustovoileipä varmistavat proteiinien saannin. Keitetty kananmuna silloin tällöin palvelee samaa asiaa. Päivällisellä syödään lihaa, kalaa, juustoa; jotka ovat erinomaisia proteiinipakkauksia. Viime viikolla onnistuin pitämään kilot ja sentit entisellään liikkumalla joka päivä. Syödyt kalorit kaiketi lisääntyivät jonkin verran, mutta niillä ei ilmeisesti ollut suurtakaan merkitystä ainakaan vyötärön mittaan. ONNEKSI! *Lihottamaan* 27.10.2009 Viikon voi sanoa menneen läskiksi, jos painonpudotuksesta puhutaan. Painonhallinnassa sen sijaan onnistuin yli odotusten, kun ottaa huomioon, että kaksi päivää Tallinnassa on tunnetusti turmiollista kurveille. Ja tällä reissulla eritoten, kun sain "siskoilta" runsasta rakentavaa palautetta, että kiloja ei nyt saa hukata mihinkään, vaan päinvastoin niitä on nyt ruvettava kartuttamaan ruipeloisen ulkonäön korjaamiseksi. Huh, huh! Ruokavaliota on siis alettava korjaamaan toiseen suuntaan, kun kaloreita pitäisi saada vuorokaudessa enemmän. Liikunnan huomioon ottaen syödä pitäisi jo melko runsaasti. Kun noita makeita herkkuja ei tee mielikään, on painon pitäminen nykyisissä lukemissa luultavasti minulle "helppo nakki". Päivittäiseen ruokailutottumukseen vihkiytyneenä kilot pystyy pitämään kurissa, enkä vielä tässä vaiheessa aio ryhtyä lihotuskuurille, kun edessä oleva espanjanmatka takuuvarmasti tuo muutaman ylimääräisen "gramman" vyötärölle. *Päivän epistola:* Aamu: kupillinen maitokahvia (tietsikan ääressä) Sauvakävelylenkki 7 km, 1 tunti 10 min. Aamu: hedelmä & tee (aamulenkin jälkeen) Lounas: 2 palaa leipää, juustoa, kinkkua, runsaasti vihanneksia & kahvia Välipala: hedelmä tai porkkanatikkuja Päivällinen: n. 400 g kotiruokaa, rosollia /hapankaalia /punakaalia /keitettyjä vihanneksia ja lasi maitoa Iltapala: näkkileipä, rasva, leikkele, runsaasti vihanneksia ja rasvaton jogurtti pakastemarjoja & kahvi Näillä eväillä olen tiputtanut kilon viikossa ja noihin määriin pitäisi nyt tehdä lisäyksiä, että paino pysyisi ennallaan. *Porkkanaa* 19.10.2009 Viikon liikuntaharrastus jäikin nyt sitten kovin vähäiseksi. Parina aamuna alkuviikosta ehdin tehdä aamulenkin, kunnes selkä sanoi sopimuksen irti. Olinpa vielä mielessäni suunnitellut gymstick - harjoitusten aloittamista selkälihasten vahvistamiseksi, joka nyt saa jäädä odottelemaan aikaa parempaa. "Rampautumisen" myötä tuppasi jäämään taka-alalle myös kaloreiden kyttääminen. Ei nyt sentään ihan läskiksi mennyt tuo opitun hyvän ruokavalion noudattaminen, mutta pientä lipsumista se kuitenkin viikon mittaan aiheutti. Enkä sortunut lohduttamaan itseäni makeisilla, vaan makeanhimon iskiessä turvauduin porkkanatikkuihin, joihin olen ehtinyt näinä projektiviikkoina tykästyä. Porkkanat puhdistetaan ja leikataan ohuiksi lyhyiksi tikuiksi ja pannaan kannelliseen muovirasiaan. Pinnalle roiskitaan sitruunamehua ja nestemäistä makeutusainetta. Ravistellaan voimakkaasti ja laitetaan jääkaappiin viilenemään, josta niitä on helppo käydä napsimassa makeanhimon yllättäessä. *Järki hoi! 12.10.2009 Liikuntahan kuuluu tähän painonhallintahommaan ihan itsestään selvästi. Kesäaikaan kunnon sauvakävelylenkki sujuu kuin leikiten, mutta annas olla, kun keli siitä huononee. Johan on vaikeeta pistää lenkkareita jalkaan ja saada itsensä uksesta ulos! Sunnuntaiaamuna pakkasta oli sen verran, että esille oli kaivettava vähän tukevampaa jalkinetta ja lämpimät hanskatkin löytyi talvisäilöstään. Siispä reippaasti liikkeelle ja sauvat suihkimaan! Eipä päästy pitkällekään, kun kantapää alkoi aristamaan tosissaan. Sormetkin oli ihan jäässä paksuista tumpuista huolimatta. Jalkoja paleli. Nenä ja silmät vuotivat. No, suomalainenhan menee ihan sisullaan sinne minne on kerran aikonut mennä! Parin kilometrin päässä jalka alkoi tuntua tosi pahalta. Mies tarkisti tilanteen ja totesi kantapään olevan vereslihalla. Eikä ihme, talvilenkkarini olivat tuliterät ja sukkavalintani oli mennyt pahasti pieleen. Varrettomat nilkkasukat luistivat jaloista ja uudet jalkineet siten hankasivat paljasta kantapäätä. Tieltä löytämällään pahviläpyskällä mies sitten tohtoroi kiilaa kengän ja jalan väliin, niin että matkaa päästiin jatkamaan. Ja ne palelevat sormet sitten! Tuskin löytyy sellaisia käsineitä, joissa ei nämä hemmetin nakit palelisi! Vasta, kun oli tallustettu 3,5 km (puolessa matkassa) veri alkoi kiertää tarpeeksi raajoissa ja kulkeminen helpottui. Niinpä! Järki hoi! Näillä leveysasteilla kannattaa etukäteen miettiä, mitä ulkosalle päälleen pistää. Olosuhteille me ei paljon mitään mahdeta, mutta omaa oloa voi yrittää tehdä paremmaksi oikeilla vaatevalinnoilla. Ja tilanteeseen on PAKKO tottua, jos aikoo talven aikana ulkona liikkua! Kesäkilot* 9.10.2009 Toukokuisilla etelän lomamatkoilla ei kaloreita ja jouleja lasketa. Aamiaiselle haetaan suoraan leipomosta tuoretta vaaleaa vehnäleipää ja samalla ostoskassiin sujahtaa voitaikinasta leivottuja lämpimiä, rasvaisia fetapiiraita lounaseväiksi. Muutama kylmä olut päivän janojuomana ja viiniä illallisella. Ja ne päivällisruoat kateleipineen, alkupaloineen ja jälkiruokineen eivät varmaan sieltä keveimmästä päästä ole. Joskus välipalaksi on saatava jotain makeaa, jäätelöä tai suklaata. Niinpä ei liene kovinkaan kummallista, että kotiin palattua hameenkaulus kiristää ja olo tuntuu plösöltä. Joskus käy niin, ettei vielä tässä vaiheessa kesää painonpudotuksesta tule mitään, kun iltaa istutaan siellä ja täällä grillin ääressä hyvästä seurasta ja ruoasta nauttien. Ja shortsit käy yhä kireämmiksi! Menneen kesän kilojen karistustarpeen huomasin elokuun alussa ja aloin suunnitella syömisiäni uuteen uskoon. Ainahan se kevyempään lautasmalliin siirtyminen on aluksi vaikeaa, mutta yllättävän nopeasti sen noudattamiseen tottuu ja alkaa tykätä keveistä herkuista enemmän kuin niistä rasvaa tirisevistä palleroista. Motivaatio kilojen karistamiseen kasvaa sitä mukaa, kun vaa´an lukemat pienenee ja ne ihanat vuosien takaiset farkut (joita ei ole raaskinut vielä heittää pois) solahtaa päälle kuin valettu. Kuusi viikkoa ehdittiin elää tätä oikeaoppista elämää (poikkeuksena muutama Tallinnan reissu) ja sitten tuli tämä Turkin lomamatka, joka sekoitti melko lailla kuvioita.