|
|
Ei pitäis nuolaista, ennen
kuin tipahtaa! Odottelinpa vatsa kurnien aamu neljästä lähtien, että
pääsen ihanan runsaan aamiaispöydän ääreen ja oltiin siten heti
kahdeksan aikaan aamiaishuoneen ovella. Mutta voih! Yksi pieni seikka
oli jäänyt meiltä satunnaisilta matkailijoilta huomioimatta - täällähän
kello on tuntia vähemmän kuin Espanjan puolella, joten aamiaistarjoilu
alkaisi vasta tunnin päästä! Eihän me millään jaksettu jäädä sitä
odottamaan, joten varhaisaamiaiseksi saatiin sitten autossa kulaus
pullovettä ja purukumi - nam! Huoltoasemalta napattiin myöhemmin
kolmioleivät ja automaattisumpit.
Huonosti nukutun yön
jälkeen olo oli kuin mankeliin jääneellä ja niillä tuhruaivoilla
suunnistettiin etsimään varaamaamme majapaikkaa Portimaon kaupungista.
Hermoja raastava kokemus - taas kerran! Täällähän on sellainen
erikoisuus noissa osoitteissa, että talon numeroita ei ole olemassakaan,
pelkkä katuosoite. Kun hotelli sattui olemaan pitkän yksisuuntaisen
kadun varrella, jonka yksisuuntaisuus vaihtui puolivälissä, oli työ ja
tuska löytää asuinsijansa, kun navigaattorikaan ei sitä tunnistanut.
Lisäksi kadun varret olivat täynnä pysäköityjä autoja, kun viikonlopun
viettäjät olivat kansoittaneet rannat, joten oma kottero oli pakko
jättää pysähtymis-kieltoalueelle.
No nyt on autokin hotellin
tallissa ja tavarat purettu kaappeihin, joten lomasta nauttiminen
alkakoon!
|
