|
Viihdytään, viihdytään...
Vaikka asumus ei olekaan turhalla krumeluurilla koristeltu, on se meidän
tarpeisiin napakymppi - riittävä keittiövarustus, parvekenäkymä merelle,
hyvin toimiva nettiyhteys, vilkas kaupunkiympäristö.... Kyllä kodikas
huoneistohotelli aina loistohotellin päihittää!
Tämä matkustaminen kun on
viime päivinä vienyt melkein kaiken ajan, ei liikunta- ja
lukuharrastukselle ole ollut mahdollisuuksia. Niinpä oli mukavaa aamulla
ennen aamiaisen laittamista pukea lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille
rantamaisemia tutkimaan.
Vaikka ajatus oli jättää
"polle" täksi päiväksi lepäämään, niin eiköhän vaan ahtauduttu autoon ja
huristeltu "maailmanlopun" niemekkeeseen
Sagresiin, Euroopan
läntisimpään kolkkaan. Sieltäpä löydettiinkin mukava ranta, jossa
ruskettaa kalvennutta nahkaansa ja syödä miehen kyhäämiä eväitä. Iso
valtameri, muhkeat aallot, äkkipikainen nousuvesi - siinäpä päivän
yllätysmomentti, sandaalithan siinä rytäkässä pääsi uiskentelemaan ja
kastumaan litimäriksi.
Tästä rantareissusta jää
muistoksi mielen pohjalle pieni hauska tapahtuma:
Enpä ole vielä pienen elämäni
aikana törmännyt yhtä varaskammoisiin sieluihin. Pariskunta oli
raahannut omat maastopyöränsä rannalle, jossa he niillä ajelivat
hietikolla. No mikäs ihme tuo nyt sitten on? Tarinan juju onkin siinä,
että he olivat kantaneet pyörät alas rantaan (n. 40 m:n pudotus) jyrkkiä
kiviportaita. Sittenpä olikin rantakansalla katseltavaa, kun he pyörät
kainalossa aloittivat nousun takaisin ylös samaa reittiä.
|
