NAISEN SIELU

 
 
 

 

 

Herrani, kyllähän sinä sen muistat. Ei tästä nyt niin kauhean pitkä aika ole, kun miehet vasta myönsivät, että meillä naisilla on sielu. Mikä kirkolliskokous mahtoi olla. Siihen saakka sielu oli ollut miesten yksinoikeus ja parasta, mitä ihmisellä saattoi olla, ainutkertaisinta.

Sitten kun me naiset olimme saaneet sielun, siitä olikin jo tullut melkein puute. Se oli niin häilyvä, epälooginen. Äkkiä pitikin olla looginen. Ja siihen meillä naisilla tietysti oli vielä pitkä matka. Naisen logiikka, tiedettiinhän se.

Logiikan jälkeen meiltä alkoi puuttua huumorintajua. Aina me olemme vajaita jostain mystisestä ominaisuudesta.
Mistä ihmeestä nämä miehet ovat saaneet päähänsä, että elämä on joku kilpailu? Ja vaikka olisikin, eihän se urheilukilpailuissakaan niin mene, että koko ajan, kesken kisaa, vaihdetaan lajia.
Tee näistä miehistä vähän nöyrempiä ja viisaampia. Sano heille, ettei heidän niin kovasti tarvitsisi meitä pelätä.
Amen.

Regina Rask (Abbedissan rukoukset)

 

 

 

=> Naistenpäivän huumoria