 |
|
Seinän raosta loistaa kuu, ukon partahan kumottuu
liikkuu parta ja hulmaa tonttu se miettii pulmaa.
Vaiti metsä on alla jään, kaikki elämä makaa
Koski kuohuvi yksinään, humuten metsän takaa
Tonttu, puoleksi unissaan, ajan virtaa on kuulevinaan
Tuumii minne se vienee, missä sen lähde lienee.
|