Kauneimmat  joulurunot

  Joulurunot korttiin tai joulutervehdykseen. Etsitkö sitä  kauneinta joulurunoa? Täältä yli sadan joulurunon joukosta löydät varmaan sen kaikkein ihanimman joulurunon
     
 

 

 

 
   
 

Jouluruno korttiin - jouluruno joulutervehdykseen

 

 

 

 

 

 

Hauskat joulurunot

 

 

 

 

joulukortteja

animaatioita



 

 

 

 

 

e-joulukortit

 

Englannin- ja ruotsinkieliset

runo- ja kuvakortit

English FB

   

English anim.

 
   

Svenska FB

 

   

Svenska anim.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Runokortit




animaatio joulukortit




animaatiokuvat

 

 

 

 

 
 

Keskellä arjen uurastuksen
joulua etsin sydämeen.
Tahtoisin jälleen valokseni
tähtien hehkun himmenneen.
Jossain tiedän tähden vielä
säteilevän pimeyteen.
Tahtoisin löytää joulun valon
voimaksi sielun väsyneen.

Keskellä arjen uurastuksen
joulua etsin sydämeen.
Tahtoisin kuulla jälleen soivan
enkelilaulun vaienneen.
Jossain tiedän laulun tuovan
taivaan tänne turhuuteen.
Tahtoisin löytää joulun rauhan
voimaksi aikaan kiireiseen.

Keskellä arjen uurastuksen
joulua etsin sydämeen.
Tahtoisin löytää lohdukseni
lapsuuden joulun kadonneen.
Jossain tiedän muistojen
vievän onneen hiljaiseen.
Tahtoisin löytää joulun lahjan
voimaksi kaikkeen mitä teen.

 

Kurkistapa korttiin

 

 

Lumiset oksat vihreän puun,
kimmeltää valossa jouluisen kuun.
Katsoen tähtien hopeista nauhaa,
toivomme jouluusi lämpöä, rauhaa.

 


Huurteinen metsä ja luminen maa.

Otsaasi enkeli koskettaa.

Lävitse roudan ja paksun jään

taivas tuo lämpöään.

Ohi on kiireisen kaupungin hälinä ja työ.

Tässä on nyt rauha ja jouluyö.

 

 

Kauniit joulurunot
joulumaahan johdattaa
Ajatusten siivin palaan
lapsuuteeni vuotten taa

  Kurkistapa korttiin


 

Lumienkeli
Istuu hiljaa lumessa,
kuun hohde kasvoilla.

Katsoo kohti taivasta,
lumipeitto suojana.

Pakkanen hänet kaunistaa,
timantit päälle varistaa.

Hän luonamme on,
enkeli pienoinen,
lumesta me teimme sen.
Annu Valo


 

Katsoo ikkunasta keltainen kuu
ja pakkanen nurkissa paukkuu.
Oksiaan ojentelee huurteinen puu
jossain kaukana Halli haukkuu.
Jouluyön aitoa tunnelmaa
hakee ihminen mielestänsä,
vai onko se pelkkää unelmaa
jonka löytää vain sielustansa?

Birgit Ahokas

 

  Kurkistapa korttiin

Täältä kuvakorttina

 

 

Syttyy ikkunalla joulunvalot
loistaa tähdet, tuoksuu joulupuu.
Hangen alle peittyy maat ja salot.
Kiire mainen hetkeks’ unhoittuu.
Avaa sydämesi joulun tulla
etsi todellista joulun tunnelmaa.
Huolet maalliset vaik ois sulla
joulurauha mieles valloittaa.

 

Kurkistapa korttiin

Täältä kuvakorttina

 

Taivahalta sataa lunta,
on kaunis joulun valtakunta.

 

 

YSTÄVÄLLE

Oi kuulehan ystävä parahin
mitä sulle lahjaksi antaisin.
Mikä elämässä kaikkein kalleinta ois
sitä sinulle tässä toivottaa vois.
Käärin pakettiin ystävyyttä jatkuvaa
siitä paljon iloa, lämpöä saa.
Paketin solmin onnellisuuden nauhaan
solmut sidon rakkauteen ja rauhaan.
Anteliaisuuden laitan ruusukkeeksi
terveyden ja vaurauden koristeeksi.
Otav vastaan multa lahjat nää
se mieltäni jouluna lämmittää.
Birgit Ahokas

 

Jo hiljenee vuoden askareet
ja aherrus syksyn työn.
Ota sydämees hetket talviset
ja rauha jouluyön.

 

 

On joulussa tuoksua, lämpöä taikaa
On joulussa hitunen mennyttä aikaa.

 

 

Hanki maassa, kuura puussa.
Taivas hohtaa illan suussa.
Päällä tähti tuikkivainen,
alla oksa huojuvainen.
Immi Hellen
(1861 - 1937)

 

 
Joulun rauhaa, rakkautta
sylin täyden saa,
kun itse jakaa ystävyyttä,
hyvin vaeltaa.

 

 

 

Kauniita joulunkelloja
saan hartaudella kuunnella.
Kauniita valkohankia
saan hiihtää ja katsella.

 

 

Luonto nukkuu jo talven unta,
aukesi pilvet, uutta lunta
maa nyt yllensä saa.

 

 

Kello löi jo viisi, lapset herätkää!
Juhani ja Liisi, muuten matka jää!

Tässä vesimalja, silmät huuhtokaa.
Lämmin karhuntalja reessä odottaa.

Vasta ruunan reessä silmät aukeaa —
siin on silmäin eessä synkkä metsämaa.

Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu.
Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu.

Tuossa mökin Miina kulkee kirkolle.
Taavetti ja Tiina, nouskaa kannoille!

Mäen rinteen alla talo törröttää,
joka ikkunalla kaksi kynttilää.

Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois!
Tällä kirkkotiellä aina olla vois!

 



 

Oli lempeä yö juuri joulun alla,
kun satoi lunta ja sitä oli kaikkialla,
se pyrysi kaduilla, taivahalla.
Se vaimensi hämyn ja helinät sanan.
Se hidasti askeleet kiiruhtajain.
Oli tulossa valkea, lempeä joulu.



Lämpöä, rauhaa talven juhlaan,
sydämen tunnetta paljon tuhlaan.
Joulua rauhaisaa!

 

 

Tule joulu, tule lämpö,
tule muistojen ihana maa!

 

 

Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein kaunein puu!
Oksissasi häilyvissä
riiputtelet omenoita,
loistat kultatähtösissä,
kerrot metsän tarinoita.
Latvahasi ihanaan
puhkee ruusut tuoksumaan.

 

 

Runo sodan aikaan

Meillä on joulu suloinen,
mieli siitä on kiitollinen.
Ei kaikille suotu joulurauhaa,
sodan melske, tykit siellä pauhaa.
Ei vihollinen tunne pyhää juhlaa,
tuhoa ja kaaosta naapuriinsa tuhlaa.
Ei tärkeää olis´ lahjat, ei joulusauna,
kun vaan olisi maassa joulurauha.
Birgit Ahokas

 

Tänä jouluna maa on iloton,
pimeys ikkunoista siintää.
Voiko joulu olla niin lohduton,
mieleen harmautensa piirtää?
Lämmön jouluun tuovat läheiset,
kaikki rakkaat, rakkaat ihmiset
ja yhdessäolonhetket nuo
ne joulumielen sieluun tuo.
Birgit Ahokas

 

Lausun toiveeni hiljaisen,

vain tähdet saavat kuulla sen:

Tule Joulu kultainen.

Kurkistapa korttiin

Täältä animaationa

 

Tulosta kortti

 

 

Talvella murheita muisteta ei,
talvella paljon on lunta,
muistoja kauniita katsellaan,
riemuja vanhoja riemuitaan,
nähdähän kesästä unta.
Eino Leino (1878 - 1926)

 

Lumivaipan alla uinuu maa

hämy laskee ylle tienoon.

Luonto huokuu rauhan tunnelmaa

mielen johtaa Joulun viettoon.

Jouluaaton lempeä hiljaisuus

valaa iloa sieluillemme,

on lämmin yhdessäolon tilaisuus

jonka luomme rakkaillemme.

Birgit Ahokas

  Kurkistapa korttiin

 

 

 

Katso taivasta, tähtiä ja kuuta,

vieläkö joulu on jotain muuta.

Ystävän halaus ja aatos jalo,

tuttua on myös kynttilän valo.

Joulun maun tuntee jo kieli, mutta
tärkein on kuitenkin hyvä mieli.

 

 

  Ikkunasta katselee
pieni piltti rukka.
Ikkunahan ilmaantuu
jäinen kultakukka.


Lapsi katsoo kaihoten
katsoo ikkunalla.
Hiihtää jouluenkeli
hiljaa kuutamolla.

Sydämessä pienessäkin
asuu joulun taika.
Pysähdy siis Sinäkin,
nyt on juhlan aika.

 

 

 
 

Ensilumi
Ensilumi maahan satoi;
kaunis, hento valkoinen.
Hiljaa leijui taivaasta,
kuin laulu enkelten.
Iloitsi metsä ja puut,
juhlapuku huurteinen;
peittänyt on alleen sen.
Hetki on aikaa,
olla hiljaa ja viaton.
Puhdas ja valkoinen.
Annu Valo

 

 

On valkea lumi 
peittänyt maan.
Jo käymme joulua 
juhlimaan.

 

 

Kynttilät taas valon tuovat
joulunajan hämärään.
Pakkastaivaan kirkkaat tähdet,
yöhön antaa loistettaan.

 

 

 

 

Enkeli joulun viestiä kantaa,
rauhaa ja iloa lahjaksi antaa.

 

 

Sydämet sykkivät rakkauden kieltä,

koti  on tulvillaan jouluista mieltä.

Lumi  maan sulkee luoden taikaa,

aatos jo kulkee, kohti joulun aikaa.

 

 

Hiljaisten hankien sinistä taikaa,
joulu on ihmeiden iloista aikaa.

 

 

Joulu!
Aika sytyttää vieraanvaraisuuden

tuli eteiseen,
antelias hyväntekeväisyyden

tuli sydämeen.

 


Nyt mielessäin utuisen matkan teen

ja palaan muistojen lapsuuteen,

jolloin Joulu oli sadun ihmemaa

ja kaikki siinä kuin unelmaa.

 

Vaikka aika oli köyhä ja puutteellinen,

oli joulun tunnelma täydellinen.

Jostain äiti herkut taikoi ja loi

ne tyhjästä leipoen pöytään toi.

 

Tuoksui rakas kotimme kanelilta,

joulukuusen oksilta, omenilta,

joulupuuronkin aromi ihanalta,

kun se leijaili sieraimiin kannen alta.

 

Kunpa tunteet lapsuuden saisi takaisin

ne lapsenlapsille muistoiksi jakaisin.

Kaiken lämmön, hellyyden, rakkauden

soisin aarteeksi tulevien polvien.

Birgit Ahokas

 

Kurkistapa korttiin

 

 

Lumen alle peittyy maa,
kun käymme kohti juhlan aikaa.
Pian arki taakse jäädä saa,
sillä ilmassa leijuu jo joulun taikaa.
Kajossa kynttilöiden,
tehkäämme tunnelmaan retki.
Keskelle kuulaiden talviöiden,
saapuu vihdoin aattoilta – odotettu hetki.

 

 

Ei vielä leivon suvilaulut soi,
ei virrat vuolaat syöksy kuohumalla,
mut keväästä jo urvut unelmoi
ja kesä haaveksii hangen alla.

Eino Leino (1878 - 1926)

 

 

 

Valon tulva tää niin maan yli kirmaa.

Se päihdyttää.

On kuin jokin kristallimalja väikkyis

kädess´ enkelin

- viiniä maahan läikkyis.

 



Arjen pikku tähtiä,
jos antaa pitkin vuotta,
ei joulutaivaan kirkkain tähti
loista silloin suotta.

 

Tumma taivas jouluyönä,
tähdet tuikkii valovyönä,
ilmassa on ripaus taikaa,
Rauhallista Joulunaikaa!

 

 

 

Vein joulukuusen metsään suojaisaan,
se sieltä loistaa meille valoaan.
On ympärillä jäljet jänöjen
ja oksillansa suoja lintujen.


Alla kuusen oksain vihreiden
On helminauhajälki hiiren varpaiden.
Ja kun kissat uinuu takkavalkealla,
on Joulurauha meillä kaikkialla.

 

Kurkistapa korttiin

 

   

 

Pakkasilta ikkunaruutuun
joulutähtiä piirtää.
Metsänlaidasta saunan sauhut
kodikkaana siintää.
Pihakuusen pienet jouluvalot
talvi-iltaan tuo tunnelmaa.
Odottaa kaikki kylän talot
jouluaattoa rauhaisaa.
Tauonnut on kiire ja touhu,
ihmismielet herkistyy,
vain kerran vuodessa on joulu,
siinä iloon hyvä syy.
Birgit Ahokas

Ympärillä jouluyön hiljaisuus,
maassa rauha, nukkuu kaikki muut.
Vain hento joulunsävel heläjää
se lapsuusmuistot mieleen herättää.
Yksin istun tuoksuista nauttien,
kuljettaa hyasintit taakse vuosien.
Kodin lämpö lapsen sieluun jää,
se joulunaikaan mielen lämmittää.
Birgit Ahokas

     
 

Syttyi kirkas tähtönen
taivaan tähtitarhaan.
Jouluyönä huomaat sen
saat siitä muiston parhaan.
Mieleen palaa lapsuusjoulut,
hanki valkeana kimmeltää.
Pakkasöiden joulutouhut
menneestä ajasta mieleen jää.
Birgit Ahokas

 

 

Torit, kadut aivan autioita,
talot kaikki valon hohteessa.
käyn ja katsastelen akkunoita,
hiljaisuus on suuri, juhlaisa.

Lapsiparvet silmät liekehtien,
kuusten ympärillä kaartavat,
tyynnä välkkyy katse vanhempien,
mieliin elpyy muistot armahat.

Arkiset jäi askareet ja retket,
poissa on nyt puuha rauhaton;
tullut vuoden pyhimmät on hetket,
koteihin kun joulu tullut on.

Kuljettua kauas kaupungista,
tavattua luonnon talvisen,
hangista ma näen valkoisista,
jälleen saman juhlahohtehen.

Tähtein silmät välkkyy taivahalta,
tumma metsä hiljaa huminoi;
joulun henki huokuu kaikkialta,
sävel suuri salon halki soi.

Alpo Noponen

 

 

Joulutähden valoon

metsä nukahtaa.

Jokaiseen pieneen taloon

joulu tulla saa.

 

 

On Joulunaika leppoisaa,

se hyvän mielen aikaan saa.

 

 

Nyt joulun valkeat välkkyy,
kun juhlan vietto jo on.
Taas lasten lauluna helkkyy
jo riemu lausumaton.

 

 

Oi armas auvojen ilta,
oi joulun aatto ja yö,
kun loistaa tähtien silta
ja lapset leikkiä lyö!

 



Tupa täynnä on tuoksua kuusen
ja tuiketta kynttiläin.
Soi riemukas juhlavirsi
läpi sydänten syttyväin.
Immi Hellen
(1861 - 1937)

 

 

Joulun alla enkelit ne
kutoo pitkää nauhaa
siinä lukee: Toivotamme
rauhaa, rauhaa, rauhaa!

 

 

 

Kun on kylmää ja pimeää,
tämä yksikin kynttilä lämmittää.
kun tulen tähän vierellesi,
kaksinkertainen on kirkkautesi.
Ei enää olekaan pimeää,
ja kolme kynttilää enemmän lämmittää.

 

Tahdon sydämeesi joulun tuoda

puhtaan valkoisen,
lämpöisen ja suloisen ja

ruusunpunaisen.

Tahdon helliä sua herkuilla ja

joulusaunalla.
Tahdon paijata ja halia sua

roppakaupalla.

 

 

Jouluna voit nähdä sen,
kauniin hetken, sinisen.
Silloin voit kuulla laulun tuulen,
jossa on sävel rakkauden suuren!

 

 

Joulu vanha, ikuinen
aina yhtä kultainen,
kaunis, herkkä, hempeä,
pyhä, lämmin, lempeä.
Onnellista odotusta,
hyvän joulun toivotusta!

 

Himmenee aattoilta

tähtien hopeasilta

kimaltaa yllä maan.

Hiljenee ihmistalot

lämpöiset jouluvalot

syttyvät ikkunaan.

Kaikuvat kirkkojen kellot

lumiset tiet ja pellot

ääneti odottaa.

Jälleen ihminen siellä

lapsuuden juhlamiellä

jouluhun vaeltaa.

 

  Kurkistapa korttiin

Täältä kuvakorttina

 

 

Metsä viettää joulua,
ja joulun tähdet palaa,
kuukin jouluhopeataan
seudun yli valaa.

Kuusen oksat lumitähdin
nyt on koristettu,
koivuihin on kirkkaat jäiset
puikot ripustettu.

Karhu näkee luolassansa
joulun syvää unta,
Lumivaipan alla lepää
salon luomakunta.

Jänön jalka jätti pienet
jäljet kankahalle,
kun se juoksi joulunviettoon
kotiin, kuusen alle.

Järvellä on yksinäiset
hiihtosuksen ladut.
Hiljaa hyrrää salomailla
joulun suuret sadut!
Arvid Lydecken



Takkatulen hehkusta

Hiilloksen loimusta

Kotilieden lämmöstä

- Sieltä löydän lapsuuden Joulun

 

Kurkistapa korttiin

 

 

Jos on liian vähän aikaa,
kokeilehan tätä taikaa:
Kääri kiire joulusukkaan,
sano sille: Mene hukkaan!
Johan loppuu turha touhu,
saapuu rauhallinen joulu!
 

 

Tule Joulu kultainen

Juhla vanhain perinteiden
Saapuu talven hämärään
Hyvän tahdon odotuksen
Nostaa mieleen lämpimään
Sadunlailla taaskin kuvat
Mieliin nousee vanhan maan
Aasit, lampaat, härkäin tuvat
herää eloon uudestaan

Vaikka onkin kaukainen
Satain vuotten takainen
Silti aina läheinen
Tule joulu kultainen

Joulun valon sydämiimme
Tuokoon lailla tähden sen
Tarun, josta muistelmiimme
saamme joulun ikuisen

Vaikka onkin kaukainen...

Jälleen tähden opastuksin
Tietäjät saa seimen luo
Miehet vanhat kumarruksin
Lahjat lapsoselle tuo

Joka joulu muistot palaa
Samaan vanhaan tarinaan
Uudet polvet hengen valaa
perinteeseen jatkuvaan

Vaikka onkin kaukainen...

 

 Kurkistapa korttiin

  Täältä kuvakorttina   

 

 

 

Joulua humisevat kaukaiset,
sinisinä siintävät salot,
kynttilöiden hehkua tuikkivat
kylien punaiset tuvat ja talot,
aattoillan rauha laskeutunut
maanpiirin ylle,
ihmiskunta antautunut
tähtitaivaan syleilylle.

 

Huurre puita huokuilee
talvitaivaan alla.
Suksen latu suhisee
hiljaa kuutamolla.

Ikkunasta katselee
pieni piltti rukka.
Ikkunahan ilmaantuu
jäinen kultakukka.

Lapsi katsoo kaihoten
katsoo ikkunalla.
Hiihtää jouluenkeli
hiljaa kuutamolla.

 

 

Ulkona tähdet hiljaiset

luo kirkasta valoaan.

On sisällä lämmintä, kotoisaa

joululauluja lauletaan.

 

 

Metsät, laaksot lumiset,

kilisevät kulkuset,

tähtitaivas kirkas tuo,

taas joulumielen meille luo.

 

 

Pieni joulun lapsi,
joulu meille tuo.
Saavu joka kotiin,
saavu lasten luo.

Saavu sinne, missä
epäsopu on,
anna koteihimme
henki sovinnon.

Saavu sinne, missä
joku yksin jää.
Anna jouluilon
hänet yllättää.

Pieni joulun lapsi,
valo maailman.
Sinä meille annat
juhlan oikean.

Jukka Salminen

 

 

TAI

 

Kurkistapa korttiin

 

 

Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein kaunein puu!
Oksissasi häilyvissä
riiputtelet omenoita,
loistat kultatähtösissä,
kerrot metsän tarinoita.
Latvahasi ihanaan
puhkee ruusut tuoksumaan.


Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein armain puu!
Lakkas alla laulut soivat,
laulat meille sadoin kielin.
Mitä oksas huminoivat,
kuuntelemme juhlamielin.
Joulupuu, joulupuu,
muistos mieleen painauu.

Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein kallein puu!
Kirkkaat kynttiläs kun palaa
valaisten ja lämmitellen,
kyynel nousee silmään salaa -
kenpä seisois värjötellen?
Tuotpa mieleen taivaan maat,
hyväks sydämemme saat.

Immi Hellen (1861 - 1937)

 

 

Tunnetta jaloa, sydämen valoa,
tähtien loistoa, huolien poistoa,
helinää herkkää, riemua pelkkää.
Joulu tämä tuokoon, onnea suokoon!

 

 

Lapsena joulu on värejä, tuoksua,
sekä mielikuvituksen juoksua,
odotusta ja saamisen riemua,
tähtikirkkaita silmiä, sielua
Uskoen tai uskonnotta:
Lapsena joulu on totta

 

 

On hanget korkeat, nietokset,
vaan joulu, joulu on meillä!
On kylmät paukkuvat pakkaset
ja tuimat Pohjolan tuuloset,
vaan joulu, joulu on meillä!

Me taasen laulamme riemuiten,
kun joulu, joulu on meillä!
Se valtaa sielun ja sydämen
ja surun särkevi entisen,
mi kasvoi elämän tiellä!

Oi käykää, ystävät, laulamaan,
kun joulu, joulu on meillä!
Se tuttu, ystävä vanhastaan,
on tänne poikennut matkoillaan
ja viipyy hetkisen meillä.

Nyt tähtitarhoihin laulu soi,
kun joulu, joulu on meillä!
Nyt maasta taivaaseen päästä voi,
jos sydän nöyrä on lapsen, oi,
kun joulu, joulu on meillä!

Oi anna Jumala armoas,
kun joulu, joulu on meillä!
Ja kansaa suojaa sun voimallas,
meit' auta näkemään taivaitas,
kun joulu, joulu on meillä!

 

 

Arkityönsä väki lopettaa,

kaikki aattoa odottaa.

Pirtissä jo kuusi kohoaa,

valot yöhön pilkistää.

 

 

Tuvan ovi narahti ja avautui.
Isoisän mukana huoneeseen
tupsahti tuoretta pakkaslunta.
Savun tuoksu saunasta
livahti mukana,
kietoutui raikkaaseen
talvi-ilmaan.

Isoisällä oli mukanaan kuusi
ja kuusen perässä kipitimme
me lapsenlapset innoissamme
malttamattomina.

Isoäiti touhuili hellan ääressä.
Silmissäni hänen naururyppynsä,
harteillani käsiensä lämpö ja turva.
Voiko mikään olla lämpimämpi
paikka kuin isoäidin vierellä
joulun tuoksussa.

 

On nostalginen hetki
alla lämpöisten vällyjen.
Tämä hauska rekiretki
vie luo aikain menneitten.

On huikea taivaan kaari
ja lunta tuiskuttaa.
Tämä talvinen satujen saari
mielen jouluiseksi saa.

Oi jospa lapsen lailla
sais kokea Joulun sen,
joka kerran lapsuuden mailla
toi onnen syömehen.

Birgit Ahokas

 

  Kurkistapa korttiin

 

 

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi pehmein kätösin?
Hän koskee ruutua sormellaan,
ja hiutale sulaa lennostaan,
ja pimeä ruutu valkenee,
ja tähti suurena säteilee.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi poskin punaisin?
Hän on omenan lihaa kokonaan,
hän on joulun tuoksua tulvillaan,
hän on torttu ja luumu ja runsaus,
hän on herkullisin aistimus.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi silmin hohtavin?
Hän on kynttilän liekki lämpöinen,
hän on säihky ja kimmel hankien.
On piippalakkeja silmissään
ja tähdyn hymy ja riemu jään.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi äänin helkkyvin?
Hän on soittorasian sulokkuus,
hän on kirkonkellojen totisuus,
hän on nauru ja salainen supatus,
ja kirkas tiukujen kilahdus.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi jaloin tanssivin?
Hän on tonttu ja poro Lapinmaan,
hän juoksee lahjoja pulkassaan.
Hän kiitää kirmaten jokaisen luo.
Hän kerkeä, kukkiva, joulun tuo.

 

 

Taas tultiin jouluun,
ja riemuita saa.
Kun vuosi on mennyt,
käy uusi oven taa.
Näin pääsimme jouluun,
on valkea maa.
Vaan ystävät rakkaat,
on toivottavaa,
et jouluilon jälkeen
vielä iloita vois
ja tulevat päivät
veis pelkomme pois.
Joulun rauhaa,
joulun rauhaa,
joulun rauhaa vaan.

Näin pääsimme jouluun,
on valkea maa.
Vaan meillä niin paljon
on toivottavaa.
Me pääsimme jouluun
- se takaako sen,
että maailma kerran
ois onnellinen?
Jos jouluilon jälkeen
vielä iloita vois,
ei parempaa lahjaa
nyt toivoa vois.
Joulun rauhaa,
joulun rauhaa,
joulun rauhaa vaan.

 

 

Joulutähti Itämaan,
kohta syttyy loistamaan,
tietäjät se johdattaa
joulun lasta katsomaan.

 


Kun ilta saapuu ylle maan,
luoden maahan sinihohdettaan.
Kuulen laulun hiljaisen,
rauha täyttää sydämen.

 


 

Auringo ei usein näy

Lopull ajastan

Matalimmalda hän käy,

Joulun tänne tuomaan

Armon vuotta luomaan

Lymmyi seimen suojaan

Armon Auringo.

 

 

Keskellä kiireiden,
arkisten askarten,
mietin jopa murehdin.
Tuleeko jouluni jouluksi,
saanko kaiken valmiiksi,
mitä antaisin sinulle,
mitä tekisin toiselle.

Entä jos jääkin jotain tekemättä,
kyselen hymyilemättä.
Näen peilistä kasvot kovat,
pelästyn – ne ovatkin ikiomat.…
Tässä on hyvä pysähtyä
ja pieneksi hetkeksi hiljentyä.

En ikinä maailmaa valmiiksi saa,
ei huomaa se yhtä ahertajaa.
Ei tule joulu sydämeen,
jos tunteen tuhlaa kiireeseen.
Joulun tarkoitus on toinen
– sanomaltaan suurenmoinen!

Annankin lahjaksi aivan uutta
– itsestäni iloisuutta!
Rakkautta ja lämpöä jakakaamme,
niin itsekin sitä saamme.
Miten ihanaa on joulun odotus,
kun rintaa ei paina ahdistus.

 

 

Joulu tulee, lämmin on mieli
olipa perhe suuri tai pieni.
Yhdessä nautitaan tunnelmasta
piparintuoksusta huumaavasta.
Onko paketti pehmeä vai kova?
Ei väliä, kunhan lahja on
jokaisella oma.
Iloitse, nauti kun jouluna saa
taas tuoreita muistoja tallentaa.

 

Alkutalven pimeään aikaan
jouluvalot syttyneet on.
Joulumielikö sai sen aikaan?
Mikä se joulu oikein on?

Ihmismieli kaipaa rauhaa,
lepo arkeen tarpeen on.
Yhdessäolon tunnetta lauhaa,
sitä se joulu meille on.
Birgit Ahokas

 

Jouluilta hämärtyy,
tuuli pois jo etääntyy.
Joka kuusen latvahan,
tarttuu tähti taivahan.
Hiljaisina seisoo maat.
Metsän vakaat asukkaat,
saapuu illan juhlihin,
yksin, kaksin, kolmisin.
Laulun tahtiin joka puu,
sinne tänne kallistuu.
Kettujenkin leikki on
jouluyönä viaton.
Oiva Paloheimo

 

 

Vaalin joulua hartaasti sydämessäni –
ja yritän säilyttää tuon tunteen koko vuoden.

Charles Dickens

 

 

Lapsen lailla jouluun kulje,
kuusen luona silmät sulje.
Muista joulut entiset
– tiedän että hymyilet.

 

 

 

Tähdet pienet tuikahtaa,
meiltä huolet poistaa.
Revontulet hulmuaa,
valo meille loistaa.
Tähdet maata katselee,
loimu yötä valaisee,
meille uuden riemun suo,
joulun ihmisille tuo.
Z. Topelius

 

 

Valkeana kimmeltää jo maa,
Pukki rekeään valjastaa saa,
Kuusipuu komeana loistaa,
Murheet joulu kaikkien kasvoilta poistaa,
Lapset hymyilee jo innoin,
Nautitaan joulusta täysin rinnoin.

 

 

Ilmassa on jouluntaikaa,
Joulu on kulta-aikaa.
Joulupöydässä tavataan vanhat ja tutut,
vaihdetaan toistemme jutut.
Jouluna kauneinta on lapsenriemu.
Sydämmiimme kultaamme joulunmuistot.
Lapsille kivointa on mäessä luistot.

 

 

Kuule, reki, kulkuset -
hopeiset!
Mikä riemun maailma säveless' on helskeen sen!
Kuin ne kil, kil, kilisee
säässä jäisen talviyön!
Yli taivaan vilisee,
kristalleina kiiltelee
hurmanäky tähtivyön.
Lyövät silloin tahdin, tahdin
lailla lohdun, runon mahdin,
sulosoinnun helskyilevän kilskuntahan kulkusten,
kil, kil, kil, kulkusten,
helskeisten,
kilinällä, helinällä hopeisten.

Edgar Allan Poe

 

 

Tähti välkkyy, kynttilät palaa
tunnelmaa pieneen taloon valaa
Siellä on vanhemmat ja lapsi
ehkä enkeleitäkin kaksi
Tässä on käsillä joulun hetki
siunattu se, joka sitä etsi

 

 

Hiljaa hiihteli enkeli kuutamolla,
säde näkyi ikkunalla.
Kauniin ajatuksen sulle suon,
joulurauhan viestiä perille tuon.

 

 

Ilmassa leijuu juhlava aika.
Nurkissa raikaa laulujen taika.
Pöydät täytetään maittavin herkuin,
kaikkia muistetaan jouluisin terkuin.
Iloa, lämpöä, tuikkujen tunnelmaa,
tätä kaikkea joulu aikaan saa.

 

Mistä löytyisi joulun tunnelmaa,
kun korona maailmaa kurittaa?
Mistä paloista joulua rakentaa,
mistä lohdunsanomaa ammentaa?

Toisko musiikin sointu mieleen sen,
kaiku kauniiden joululaulujen?
Tuoksu joulukukkain ja kuusien
toisko muistot lapsuusvuosien?

Antaisko luonto meille tunteen sen,
jos lumivaipan tois valkoisen.
Jouluvalot toisko lohtua pimeään,
loiste kynttiläin iloa elämään?

Jos läheisiään ei tavata vois,
mielen murheet yrittää heittää pois
ja pienin askelin juhlaa rakentaa
toivoen seuraavaa joulua parempaa.

Birgit Ahokas

 

 

Hei leijailkaa, hei leijailkaa
te lumihiutaleet,
ja vaipan alle verhotkaa
jo metsät, mantereet.
Nyt joulu saa, nyt joulu saa,
siis valkeaksi maa!

Nyt pilviemo jäädä voi;
pois maahan leijatkaa!
Näin kidejoukko karkeloi,
kun tuuli tuivertaa.
Nyt joulu saa, nyt joulu saa,
siis valkeaksi maa!

Pian hanki meidät peittelee,
ja käymme nukkumaan.
Mut konsa kevät koittanee,
me helmiks muututaan.
Nyt joulu saa, nyt joulu saa,
siis valkeaksi maa!

 

 

RUNOKORTIT

Hymyilevä Apollo -  Eino Leino

Mierolaisen Joulu -  Eino Leino

Lapsuuden Joulu -  Kaarlo Sarkia

Jouluruno lapsuudesta -  Bertta Bergroth

Lapsuusjoulu -  Bertta Bergroth

   
 

Joulu on juhla,
muistojen rakkaiden,
lapsen herkän mielen,
lintujen kauralyhteen
Joulu tuo perheet yhteen.

 

 

Hiutalein hiljaisin,
sataa taivaat Joulun lunta,
kääriytynyt sadun huntuihin,
koko luomakunta,
lämpöä ja läheisyyttä,
on täynnä aattoilta,
sydämistä sydämiin,
kantaa rakkauden silta!
Josko vaikka joulu,
voisi ikuisesti kestää,
tuskin kukaan sitä,
koskaan tahtois estää!

 

 

Monen puhtaan liekin
vuosien
tuhka peittää.
Mut jostain takaa
aikojen menneittenn
yhä silmiini kirkkaus
lapsuuden joulujen
sädekimpun lämpimän,
himmenemättömän heittää.
Kuva kaikista kaunein
mieleeni heijastuu:
tupa hohtavan puhdas
ja koreiltu joulupuu,
takan äärellä äiti
valkoista puuroa keittää.
 
On ehointa yllä,
on saunasta palattu juuri.
Pian käydään poikki sen
kaivatun kynnyksen,
jota kohti on kuljettu
päiviä laskien.
Jo on käsillä korkea hetki,
tuokio suuri,
kun kuusen kynttilät
liekkeihin leimahtaa.
On tuvassa lämmintä,
kirkasta, juhlaisaa
ja ikkunan takana tähdet
ja hankien muuri.
Kaarlo Sarkia
(1902 - 1945)

 

Kurkistapa korttiin

Täältä kuvakorttina

 

 

 

Jouluna voit nähdä sen,
kauniin hetken, sinisen.
Silloin voit kuulla laulun tuulen,
jossa on sävel rakkauden suuren!

 

 

Kylmästä meidät on taottu.
Tähtikirkkaista pakkasöistä.
Hangista paukkuvan pakkasen
ja raskaiden päivien töistä.

Mutta helposti ei taitu ihminen,
jolla usko on luontoon suuri.
Pimeyttä kestää vain hetkisen
ja aurinko tuli esiin juuri!

 

 

 

 

Joulu, joulu suloinen,

joulu aina uusi!

Tummat oksat säteillen

seisoo joulukuusi.

 

 

Rauha

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

Eino Leino (1878 - 1926)

Kodin lämpöä, hämärän huntua
ihminen odottaa
Joulun tuoksuja, talven tuntua
tahdon toivottaa!


 

Kun päivän silmä sulkeutuu
Ja syttyy tähdet, nousee kuu,
Yön lapset liikkuu valveillaan.
On unikukat kulmillaan.

Ne soittaa kelloin hopeisin,
Ne kutsuu kuiskein viehkehin.
Taas herää kaipuu kauneuteen!
Ja sielut vaipuu kaikkeuteen.

Niin sineen kaukorantojen
Nyt kierii kaiku kellojen.
Kun sinne kuolee, kaikumaan
Saa sieluissamme uudestaan.

Nää vavahtavat haaveissaan
Ja havahtavat toimimaan
Nyt toden, kauniin etehen.
Niin vaatii soitto kellojen.

 

 

Tule Joulu, tuo pehmeää lunta
puiden oksiin hauraisiin.
Joulun rauhaa, kuin suloista unta
tuo mieliimme kiireisiin.

 

 

 
 
 

 

EINO LEINON

jouluruno

 

Mökit nukkuu lumiset,
nukkuu hankitanteret,
tuikkii taivaan tähtivyö -
pyhä nyt on jouluyö.
Katso: valo välkähtää,
hanget kaikki kimmeltää,
yli vuorten, metsien
käy kuin välke siipien.
Se on jouluenkeli.
Herra hänet lähetti
kanssa joululahjojen
luokse pienten lapsien.
Vaikka häll´ on kädessään
niinkuin kulkis kylvämään
ja hän kyllä kylvääkin,
mutta ihmismielihin.
Ei hän anna makeita,
eikä leikkikaluja,
niitä isä, äiti suo.
Mitä jouluenkel´ tuo?
Puhtahia aatteita,
kultaisia kuvia
Suomen lasten sydämiin,
mökkihin ja palatsiin.
Niitä hänen vakastaan
vapiseepi yli maan
niinkuin pikku tähtiä -
eikö se oo ihmettä?
Mutta yhä kummempaa
viel´ on mitä kerrotaan:
kulkiess´ sen enkelin
lapsiks muuttuu vanhatkin.
Sitä et kai ymmärrä.
Kysy sitä äidiltä!
Sitten siunaa itsesi,
nuku - saapuu enkeli.
Eino Leino (1878 - 1926)

Liekki lämmin ikkunoista
talvi-iltaan kajastaa.
Tupa pieni, puitteet joista

hyvän joulumielen saa.

Lasten silmät kilvan loistaa
Joulua ne odottaa.
Joka vuosi samaa toistaa,
juhla luoksemme kun saa.
Koti muuttuu satumaaksi
tuikut syttyy loistamaan
lapsuusjoulun ainiaaksi
muistoihini kauniin saan.

Birgit Ahokas

 

 
 

Terve, terve, jouluaatto!
Sua toivoi äiti, taatto -
hartahammin - usko mua,
lapset odottivat sua.

Kello naksautti kuusi,
niin jo pieni Paavo huusi:
- Kukas tuolta kiipeää
rantatietä viertävää?

Lapset kaikki ikkunaan
heti lentää katsomaan,
näkivätkin selvästi,
kirkas kuu kun valaisi.

Etkö tuntis tulijata,
säkin suuren kantajata,
partasuuta ukkoa,
vanhaa sekä viisasta.

Heti ovi avattiin,
saliin vieras kutsuttiin,
saatiin lahjat loistavat,
viikunat ja omenat.

Ukko etsii lahjaa uutta,
lapset huutaa täyttä suuta:
- Mulle, mulle, ukkoseni,
anna parhain lahjasi!

Pieni Helmi hiljaisna
seisoo toisten takana
eikä pyydä laisinkaan
kunhan toiset saisi vaan.

- Kuka sinisilmä siellä
aivan lahjatonna vielä?
Lapsi, ah, sun sydäntäs!
Lausuu ukko älykäs.

- Etkö luule nähneheni
tästä ohi rientäissäni -
annoit lelus ainoisen
köyhän lapsen kätehen.

Niin, ja näinpä kerran vielä
kuinka kulkeissasi tiellä
sairaan linnun tapasit,
hellästi sen korjasit.

Lahjan sinun arvoisesi
lahjoittaa toinen sulle,
ota multa omaksesi
kultahelmet kaulallesi!

Immi Hellen  (1861 - 1937)

 

 

Kellot jo kaikuvat kaamoksen yössä,
yhä vain hyörimme kiireessä, työssä.

Hetkeksi vaivumme odotuksen valtaan
tuttujen tuoksujen, kuusen, maltaan.

Olkoon Joulunne juhlaa, rauhoittumista;
tehty lämmöstä, herkuista, tunnelmista.

Kurkistapa korttiin

 

 

 

Soi hiljaa joulunkellot,
ne juhla julistaa.
Lumi peittää metsät, pellot,
hohtaa valkeana maa.
On joulujuhlan aika,
on aika lahjojen.
Kaiken yllä outo on taika
kaikuu laulu lapsosten.
Ja tuikkii tähdet taivaan,
kuin tarinaa kertoen taas;
niin hyvä, lämmin on mieli-
on jälleen rauha maas.

 

 

 

Kaikki muistot joulun herää

keritään kuin lankakerää.

Vuotta uutta odotellaan,

vanha taakse pudotellaan.

Olkoon alkava vuosi tää

täynnä iloa, elämää.

 

 

Kun posti tuo ensimmäiset joulukortit
on aika avata joulumaan portit.
Yllätystä riittää lahjoissa näissä
kuvakirjoissa lystikkäissä.
Saa mummi hauskan allakan,
sisko taulun, veli mukin mahtavan.
Jouluiloa näin jaan ja rakkaimpiini tartutan
ja joulun tunnelman valokuviin tallennan.

 

 

Ystävyys on ilo suuri

elämämme tukimuuri.

Ilman elo tyhjää ois,

se ei kulu koskaan pois.

Joulua nyt juhlitaan,

ystäviä muistetaan.

Kortti tämä viestin tuo

ajatukset kiirii luo.

 

 

Timantit kauniit puissa kimmeltää.
Tonttu pieni metsää kohti askeltaa.
Hiljaa kuiskii puissa tuuli,
kauniisti sade metsää koristaa.

Alla kuusipuun tonttu pieni
taivaalle katsahtaa,
tähteä kirkasta odottaa.
Siellä loistaa valo ikuinen,
takana metsän hämyisen.

Hymyillen takaa varjojen,
tonttu pieni matkustaa.
Katsoo kohti ikkunaa,
jonka kynttilä koristaa.
Joulua hän odottaa,
polkua pitkin vielä vaeltaa.

Näkee valon ihanan:
tähden toivon ja rakkauden.
Joulu jälleen luonamme on!

 

   
   
 

Se, joka tähtiä katselee,

sitä enkeli suojelee.

Joka taivaita tähyää,

sitä enkeli ymmärtää.

Joka tuulelta kyselee,

sille enkeli hymyilee.

 

   
   
 

Kun on taivas tähtikirkkain,
syttyy jouluvalot.
Löytää tonttu piippalakki
kaikki tuvat, talot.

 

 

Elämässä vähän on pysyvää,

joka sydämeen Joulusta Jouluun jää.

Vaikka nähdä, kuulla ääntäs en voi

Joulu muistot kauniit mieleen toi.

Tässä jouluterveisen lämpimän

rakas ystävä Sulle lähetän.

Birgit Ahokas

 

  Kurkistapa korttiin

Täältä kuvakorttina

 

 

 

Sumunen ilma vuorilla väikkyy,
Raskaasti pilvet käy,
Hengittää kostee, suojanen tuuli
Himmeäs männistös,
Toki riemu lemmekäs
Himmeydes hymyilee
Kuin hääjuhla synkeäs yössä;
Tullut on joulu-ilta.

Huoneesta loistaa valkeus hauska
Vastahan kulkijan,
Hedelmii vuoden ahkerast työstä
Tornina seisoovi
Pöytävaatteel valkeal
Vierahille tarjona,
Ja laattial kiiltävät oljet
Leimues iltapystyn.

Pöydässä istuu asujat kaikki
Huoneessa loistavas,
Kellenkään määrää eteen ei panna
Lahjoista taivahan;
Kaikki yhtä ansainneet,
Kaikki tässä vierahat;
Ja koska he pöydästä käyvät,
Pauhaavat jouluvirret.

Veisaavi nuori, veisaavi vanha,
Kuultelee hartaast laps;
Sionin juhlasta veisunsa kaikuu,
Ihmeestä suurimmast,
Sankarista seimessä
Bethlehemin kaupungis,
Ja silmissä kyynele loistaa
Kuultelevalla lapsel.

Heikenee vihdoin valkean loiste,
Virsi myös vaikenee,
Äänettä kauvan istuvat kaikki
Vakaasti miettien
Tulisian hohtaes,
Punahiilen himmetes;
Ja lepohon käyvät he viimein
Vuoteelle olkiselle.

Korkea juhla, ihana ilta
Oljilla kultasil,
Valossa valkeen, ilosen liekin
Sumusen yösen kohdus!
Ken sua taitaa unohtaa?
Ken sun virttes kaikunaa?
Ken lapsukaist äitinsä helmas
Vajassa Bethlehemin?

Aleksis Kivi

 

 

 

Jouluikkuna
Pienen pirtin ikkunassa
nyt jo kynttilä palaa.
Se sydämiimme toivoa valaa.

Ulkona nyt lunta sataa,
kohta joulurauha maahan palaa.

Omassa kodissa, sydämessä,
siellä asuu rauha ikuinen.
Annu Valo

Vielä tahtoisin kokea ihmeen joulun
kokea mukavan, salaisen touhun
istua pöytään rakkaiden kanssa
nähdä lapset iloitsemassa.
Saisinpa vielä kynttilän sytyttää
sitten kun on jo pimeää
Enkeli taivaan jos kuulisin vielä
kaikki olisi tallella siellä.
Menneet joulut muistojen kerälle
laitan ne hiljaa sydämen perälle.

 

Metsän hiljaisuus,

puut lumesta taipuu.
Sininen hetki vie pois

kesän kaipuun.
Jostain leijailee nenään

tuoksu piparin ja kinkun,
maahan murennan kurrelle

ja pikkulinnuille limpun.
Lumihiutale hiljalleen leijailee maahan,
rauhallista joulua toivottaa saanhan.


Jääkiteet ruudulla kimmeltää,
kun kuu niihin hohtoa valaa.
Niitä poikanen tarkaten tähystää,
koko illaksi ikkunanpieleen jää
niin ääneti, aivan kuin salaa.

Mitä lukee se ruudusta poikanen,
mitä piirteli tähtöset hälle?
Koko maailma siellä on ihmeitten,
jäätähtöset talven ne omisti sen,
sille pienelle tähystäjälle.

 

 

Ja hyvä, lämmin, hellä
on mieli jokaisen:
oi jospa ihmisellä
ois joulu ainainen!

 

 

Tulit jo meidän luoksemme,
tulitpa joulu kulta!
Saimme kuusen ja kynttilät
tuomisiksi sulta!
Koti on valmis ja herttainen,
juhla mielessä kaikkien,
silmät loistaa pienoisten,
niin kuin joulun tähdet.
Tulitpa meille kirkasna,
kiitos, joulu kulta!
Sytytä myöskin sydämiin
taivaan tähtien tulta!
Jeesus taivaan rintahan tuo,
kotiin riemun kirkkahan suo.
Saavu nyt, Jeesus, meidän luo,
silloin on oikea joulu.
Hilja Haahti

 

Paista ihmissydämeen
joulun kirkas valo,
niin lämpöä ois tulvillaan
jokainen kartano ja talo
Birgit Ahokas


 

 

Jo lumiset myrskyt myllertelee
lumen, tuiskujen kentillä täällä.
Mut liedet kirkkaasti leimuilee
ja kynttilät pöytien päällä.
On tullut joulu, se rakkahin,
alas laskenut taivaastansa,
ja pirttinsä lattian köyhinkin
maja peittävi oljillansa.
Ja lapsoset nuo
käy ikkunan luo
ja tiuvut niin kirkkaan
helkkehen suo.
Oi, joulu, oi,
pyhä pohjolan lapsuusrauha!

Me istuimme varjossa pimeyden
ja käännyimme taivahan puoleen:
kosk' annat Sä kasvojes kirkkauden
maan paistaa tuskaan ja huoleen?
Ja Herra, hän antoi armonsa tään
ja toivonsa tuskaamme sääsi:
valo syntynyt yöhön on synkimpään,
elo kuoleman vallasta pääsi!
Ah kirkkahin koi,
min Betlehem loi
ja tähties paistaa
kirkkaasti soi!
Oi, joulu, oi,
pyhä pohjolan lapsuusrauha!

Nyt huurteinen pakkanen rakentaa
yli vettemme välkkyvän sillan,
ja hevosin korskuvin kiiruhtaa
voi kirkkohon jouluillan.
Punat poskille, pitkäksi pellava nyt,
kun laskemme täyttä laukkaa.
Ei haittaa, jos myrsky on yltynyt
ja pakkanen järvillä paukkaa!
Sillä loistossaan
sädekruunussaan
on kirkkomme tuttu
kummullaan!
Oi, joulu, oi.

Sakari Topelius

 

TONTTU

Pakkasyö on ja leiskuen,
Pohja loimuja viskoo
Kansa kartanon hiljaisen,
yösydän-untaan kiskoo
Ääneti kuu käy kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta,
tonttu ei vaan saa unta
Ladosta tulee, hankeen jää,
harmaana uksen suuhun
Vanhaan tapaansa tirkistää,
kohti taivasta, kuuhun.


Katsoo metsää, min hongat on,
tuulen suojana kartanon
Miettivi suuntaan sataan,
ainaista ongelmataan
Partaa sivellen aprikoi,
puistaa päätä ja hasta
"Ei, tätä ymmärtää en voi.
Ei, tää pulma on vasta."
Heittää tapaansa järkevään,
taas jo pois, nämä vaivat nään
Lähtee toimeen ja työhön,
lähtee puuhiinsa, yöhön.

Aitat ja puodit tarkastain,
lukkoja koittaa nytkin -
lehmät ne lehdoista näkee vain,
unta kahleissa kytkyin
suitset ja siimat,
ei selkään soi
ruunan, mi myöskin unelmoi:
torkkuen vasten seinää
haassa se puree heinää;

Lammasten luo käy karsinaan,
makuulla tapaa ne ukko
Kanat jo katsoo pienallaan,
istuu ylinnä kukko
Kopissa vahti hyvin voi,
herää ja häntää liehakoi
Tonttu harmaa ja nuttu,
vahdille kyllä on tuttu
Puikkii ukko jo tupahan,
siellä on isäntäväki
Tontulle arvoa antavan,
näiden jo aikaa näki

Varpain hiipivi lasten luo,
nähdäkseen sulot, pienet nuo
Ken sitä kummeksis juuri,
hälle se riemu on suuri
Isän j pojan on nähnyt hän
puhki polvien monten
nukkuvan lasna, mut mistähän
tie oli avutonten!
Polvet polvien tietämiin
nousi, vanheni, läks - mihin niin!
Ongelma, josta halaa
selkoa, noin taas palaa!

Latoon parvelle pyrkii vaan,
siellä hän pitää majaa:
pääskyn naapuri suovallaan
on liki räystään rajaa;
Vaikka pääsky nyt poissa on,
keväällä tuoksuun tuomiston
kyllä se saapuu varmaan
seurassa puolison armaan.
Silloin aina se sirkuttaa
monta muistoa tieltä,
ei toki tunne ongelmaa,
näin joka kiusaa mieltä.

Seinän raosta loistaa kuu,
ukon partahan kumottuu
liikkuu parta ja hulmaa
tonttu se miettii pulmaa.
Vaiti metsä on alla jään,
kaikki elämä makaa
Koski kuohuvi yksinään,
humuten metsän takaa
Tonttu, puoleksi unissaan,
ajan virtaa on kuulevinaan
Tuumii minne se vienee,
missä sen lähde lienee.

Viktor Rydberg (1828 - 1895)

katso kuvakertomus

 

 

Lumiset näreet kuin pienet tontut
vaeltaa valkeissa vaipoissaan
hämyssä sinisen jouluaamun
metsien kirkkoon korkeaan.
Hiljaisuus siellä urkuja soittaa
puitten humina virsinä soi
lumien kristallikynttilät loistaa
akkunat kultaa aamunkoi.
Kattona kirkon on sininen taivas
ikuiset hongat on pilarejaan
purppuraviitassa aurinko astuu
alttarille sen messuamaan.
Alttarina on luminen vaara
hartaana seisoo maa ja puu
lävitse valkeain hahtuvain hiljaa
metsässä aam kirkastuu.
Lauri Pohjanpää

 

 

Nyt läheisyyden antaminen
on niin kovin vaikeaa,
tämän jouluajan alkaminen
erilleen meidät ahdistaa.
Yhteisen joulupöydän ympärille
jos voisi aattona istahtaa,
ei mitään puuttuisi maailmasta
sen hyvin tänä jouluna oivaltaa.
Birgit Ahokas

 

 

Voi ystävä kaksijalkainen,
jättäisit touhun kiireisen ja
kanssani kerällä loikoillen,
odottaisit joulua kehräten.

 

 

Jouluilta hämärtyy,
tuuli pois jo etääntyy.
Joka kuusen latvahan,
tarttuu tähti taivahan.
Hiljaisina seisoo maat.
Metsän vakaat asukkaat,
saapuu illan juhlihin,
yksin, kaksin, kolmisin.
Laulun tahtiin joka puu,
sinne tänne kallistuu.
Kettujenkin leikki on
jouluyönä viaton.

 

 

Meille tullut on joulu suloinen
se kaikille hetki on iloinen,
kun vietetään perheen yhteistä aikaa
ei siihen muuta enää kaipaa.

Kun ulkona paukkuu pakkanen,
voi kodissaan olla rauhallinen.
Niin tuumailee uniset pennut nää,
voi ulkona jäätyä kuonon pää

Birgit Ahokas

katso kortti

 
 

 

 

 

 

 

 

Tulostettavia  joulurunoja

 

 

Jouluaskartelu

Jouluposti

Joulusivuston aakkoshakemisto

Joulusivulle