|
Hauska
jouluruno lapsille
Hupsis tupsis nisset ja nassut,
polkassa nousevat käpälät ja tassut
Musti ja mirri ja pupu sekä nalle,
pienet on vaarassa jäädä alle
Hupsis tupsis pimpelipompeli,
hiiri se kissalle takkia ompeli,
Kaikki vain joukkohon leikkiä lyömään
ja puuroa syömään kun joulu on
Kaunis
jouluruno lapsille
Huurre puita huokuilee
talvitaivaan alla.
Suksen latu suhisee
hiljaa kuutamolla.
Ikkunasta katselee
pieni piltti rukka.
Ikkunahan ilmaantuu
jäinen kultakukka.
Lapsi katsoo kaihoten
katsoo ikkunalla.
Hiihtää jouluenkeli
hiljaa kuutamolla.
Einari Vuorela
Katso runokortti
Hauska
jouluruno lapsille
Jos lahjatoiveesi täyttäisin,
mitä paketti sisältää voisi?
Villapaidan, nallen, kitaran,
kuorma-auto ehkä kiva oisi.
Vai joulumieltäkö toivoisit,
vuoden sen kestävän soisit?
Lumiukko se ulkona tönöttää,
ei siltäkään joulu väliin jää.
Jouluyönä se kiitää konsanaan,
luo toisten ukkojen juhlimaan.
Tähtien loisteessa alkaa ne sen:
piirissä tanssin iloisen!
Tähtiyön ja lumen aikaa,
ilmassa jo joulun taikaa.
Lahjat, puurot, joulukuusi,
odotus on aina uusi,
Juhlikaamme ilon myötä!
Vieläkö on monta yötä?
Tuol ylhäällä taivaalla
tuikkivi tähti,
on ilta jolloin pukki
töihin lähti.
Säkkinsä täynnä on
pakettia pientä,
jotka sisäänsä kätkee
hyvää mieltä.
Jääkiteet ruudussa kimmeltää,
kun kuu niihin hohtoa valaa.
Niitä poikanen tarkaten tähystää,
koko illaksi ikkunanpieleen jää
niin ääneti, aivan kuin salaa.
Mitä lukee se ruudusta poikanen,
mitä piirteli tähtöset hälle?
Koko maailma siellä on ihmeitten,
jäätähtöset talven ne omisti sen
sille pienelle tähystäjälle.
Hän näkee tarujen kultamaat
ja korskuvat ratsut ja linnat,
sinikukkaiset kummut ja hopeiset haat,
Sinä kerran kaikki ne omikses saat,
ne aarteet kallihimmat.
Jääkiteet ruudussa kimmeltää,
luo uusia ihmemaita.
Jo painuu pielehen poikasen pää
sinisilmään unonen ennättää.
Unentytti, ah, oisitko saita!
Tuli päivänsäde ja pyyhki ne pois
sen poikasen ratsut ja linnat.
Hänen aarteitaanko viedä se vois?
Hänen omansa eivätkö aina ne ois,
ne unelmat kirkkahimmat!
Immi Hellén
Älä sulje oveasi
joulutontulta!
Tontulla on tuomisina
paljon iloa.
Anna tontun sytyttää
se pieni kynttilä!
Silloin siitä joka soppeen
hehkuu lämpöä.
Kuuntele, kun joulutonttu
korvaan kuiskuttaa!
Sitä pientä salaisuutta
kertoa ei saa.
Pikku
Yrjön metsämatka
Yrjö meni metsään,
äiti tahtoi estää,
Yrjö meni, meni vaan
pikku kirves olallaan.
Vastaan tuli ukki
niinkuin joulupukki,
kysyi:"Metsähänkö mies?"
Yrjö vastas:"Kukaties!"
"Sallit sitten varmaan" -
virkkoi ukko harmaa -
"että mennään yksin tein".
Yrjö vastas:"Miksi ei!"
Kävi miehet kaksin.
Tuli raskahaksi
Yrjö, jalka väsynyt,
kysyi:"Mitäs tehdään nyt?"
"Mene sinä konttiin!"
Yrjö konttas konttiin,
ukko sitoi kontin kiin`,
kantoi Yrjön kotihin.
Äiti humun kuuli,
tuuleksi sen luuli.
Isä virkkoi:"katsohan,
tuli joku porstuaan."
Avattihin lukko,
astui sisään ukko,
kysyi:"Onko lapsia
monta tässä talossa?"
Virkkoi äiti rukka:
"Oli valkotukka
meillä yksi Yrjänä,
sekin on nyt metsässä."
Ukko kontin aukas,
Yrjö ulos laukkas,
huusi:" Teille terveiset
Metsolasta lämpöiset!"
Syntyi ilo uusi,
sytytettiin kuusi.
Joulupukki kaunihin
lahjan antoi kullekin.
Eino Leino
Näin aidan takana täänäänkin,
vilkkuvat kirkkaat silmät ja nenänkin.
Ensin pelästyin, sitten hymyilin.
Tontun saattaa nähdä milloin vaan,
lähetin sen sinuakin katsomaan.
Jos kuulet pakkasessa kuiskauksen,
saat minulta haluksen.
Oi, niin monta sulounta
näkee pieni poikanen:
näkee talven valkolunta,
kuulee ääntä kulkusen.
Kultalatvapuissa riippuu
appelsiinit, omenat,
joka oksasella kiikkuu
kesyt ilman laulajat.
Kultasarvipeura kantaa
siellä poikaa selässään,
hopeeharjahepo antaa
silitellä itseään.
Joulupuukin seisoo siinä
viherjäine oksineen,
on kuin kasvais valkosiivet
hänellekin olalleen.
Immi Hellén
Olen pieni pipari,
siirapilta maistun.
Ruskea on värini
ja uunissa mä paistun.
Karamellinapit
rinnustani koristaa,
joulupöytään aattona
minut muiden kanssa laitetaan.
UPPONALLEN JOULU
Karhulla mielessään jouluiset ilot,
purkki ja lahjat ja omenakilot.
Siksipä heilahtaa karvainen tassu,
siksipä kurisee massu,
että on tarpeen hetkinen vartoa,
odottaa, paastota, punoa vartoa.
Jälkeen koulun on odotus joulun,
kaikkein kauneinta maailmassa.
Karhun mielessä joulu väikkyy,
kynttilän valo silmissä läikkyy.
Mieli on auvoinen, mieli on avoin,
viettääkseen joulua jouluisin tavoin.
Elina Karjalainen
Tontun tiuku helähtää
pimeässä siellä.
Minne matka miekkosten
talvisella tiellä?
Joulu meitä juoksuttaa,
kiirettä nyt riittää.
Tuotte joulutunnelman,
siitä saamme kiittää.
Sytytämme kynttilät,
pimeän ne poistaa.
Hyvän tahdon terveiset
silmistänne loistaa.
Ester Ahokainen
Tähdet pienet tuikahtaa,
meiltä huolet poistaa.
Revontulet hulmuaa,
valo meille loistaa.
Tähdet maata katselee,
loimu yötä valaisee,
meille uuden riemun suo,
joulun lapsosille tuo.
Zacharias (Sakari) Topelius
Olen tonttu tarkkasilmä,
osaan monta seikkaa.
Näin mä jousta sipsutan
ja heitän kuperkeikkaa.
Tikapuita kiipeän ja
ikkunasta kurkkaan,
näen näillä silmilläni
ihan joka nurkkaan.
Lumiukko suurensuuri
Pihalle on tehty juuri
Lapset koristavat kuusta
Joululaulut raikuu suusta
Punapallot, kultanauhat
Lapset laittaa oksille
Tähti latvaan loistamaan
Pukkia jo odotetaan
Porstuassa kopajaa
Pukkikin jo tulla saa
Lahjapussi olalla
Selässänsä mahtava
Tuli nalle Veikolle
nukke pikku Maijalle
Pikku Pekka arvatkaa
Kuorma-auton sieltä saa.
Oi nyt sitä iloa
Leikkiessä leluilla
Pian uni kuitenkin
Lapset saa jo vuoteisiin.
Tervehtii jo meitä
joulu ihanin!
Tuli kylmän teitä
juhla kuitenkin.
Kaikki kauniit aatteet
tullessaan se toi,
yllään juhlavaatteet
lapset karkeloi.
Kynttilät ne hohtaa,
kirkkaan tuikkeen luo:
mielemme jo johtaa
Betlehemin luo.
Sakari Topelius
Kaunis on aamu valkoinen
keskellä luonnon hiljaisen.
Tonttu hiihtelee ihaillen
loistoa helmihankien.
Äiti joulupuuroaan
keittää verratonta.
Kohta, kohta avataan
salaisuutta monta.
Pikku tonttu tipsuttaa
tupsulakki päässä.
Kuka tulee porstuaan
pitkä parta jäässä?
Juhlamieltä täynnä on
koko pieni talo.
Paista aina sydämeen
kodin jouluvalo!
Martti Haavio
Piip, piip, pieni lintu;
ulkona sataa lunta,
lintu näkee jäisellä oksalla
kesästä kaunista unta.
Piip, piip, pieni lintu,
jaksatko kärsiä kesään?
Nälkä uhkaa, ei ole ruokaa,
pyrkii pakkanen pesään.
Piip, piip, pieni lintu;
laulaen ystävät armaat
ottavat onnen ja päivyenpaisteen
jälkehen kohtalot harmaat.
Piip, piip, pieni lintu,
kaunis on laulajavirkas.
Viimankin voittaa, talvenkin taittaa
äänesi kantava, kirkas.
Soihdut sammuu,
kaikki väki nukkuu,
väki nukkuu.
Öitten varjoon
talon touhu hukkuu,
touhu hukkuu.
Tip-tap, tip-tap,
tipe, tipe, tip-tap,
tip, tip, tap.
Tonttujoukko silloin
varpahillaan,
varpahillaan,
varovasti hiipii
alta sillan,
alta sillan.
Tip-tap ...
Jouluruokaa
tarjoo kunnon väki,
kunnon väki.
Raoistansa
sen jo tonttu näki,
tonttu näki.
Tip-tap ...
Pöydän päälle
veittikaiset rientää,
veitikkaiset,
syövät paistia
ja juovat lientä,
juovat lientä.
Tip-tap ...
Herkkua on
siinä monenlaista,
monenlaista.
Kuiske kuuluu:
”Miltä ruoka maistaa,
ruoka maistaa?”
Tip-tap ...
Sitten leikitellään
kuusen alla,
kuusen alla,
kunnes päivä
koittaa taivahalla,
taivahalla.
Tip-tap ...
Hiljaa hiipii
joukko varpahillaan,
varpahillaan,
kotikoloihinsa
alle sillan,
alle sillan.
Tip-tap ...
|
|
|
Aluksi lyhyet joulurunot lapsille: |
|
|
|
|
|
|
Istuu hiljaa lumessa,
kuun hohde kasvoilla.
Katsoo kohti taivasta,
lumipeitto suojana.
Pakkanen hänet kaunistaa,
timantit päälle varistaa.
Hän luonamme on,
enkeli pienoinen,
lumesta me teimme sen.
Annu Valo
Tonttusatu,
joululatu alkaa jostakin.
Tonttusuku, tuhatluku
yllään joulun punapuku,
hiihtää suksin suihkavin.
Tonttusalon joka talon,
ikkunassa jouluvalon,
nähdä voivat tontut oivat,
oven taakse lahjat toivat.
Tonttusatu joululatu alkaa jostakin.
Tonttusuku tuhatluku
yllään joulun punapuku,
hiihtää joulun riemuihin!
Saapuu kuu ja illan tähti,
tontut ne hämyssä liikkeelle lähti.
Minne jatkuu tonttujen retki,
siellä on riemun ja ilon hetki!
Lelukaupan ikkunassa
sataa valkolunta.
Lelukaupan ikkunassa
soittaa soittokunta.
Lelukaupan ikkunassa
leikkijuna kiitää.
lelukaupan ikkunassa
lentokone liitää.
Lelukaupan ikkunassa
nukkepiiri pyörii.
Lelukaupan ikkunassa
tonttujoukko hyörii.
|
Jouluruno - kortti lapselle
|
Loistaa kuu ja illan tähti,
tontut ne hämyssä liikkeelle lähti.
Minne vain kulkee tonttujen retki,
siellä on ilon ja riemun hetki
Lumiukot,
lumiukot ketjussa kulkee,
nysäpiipun, nysäpiipun suuhunsa sulkee.
Olalle he taputtavat ystävää ja veikkaa,
hangella heittävät kupperiskeikkaa!
Me nallet ollaan pyöreitä
ja rakastetaan joulua,
silloin saamme vain leikkiä
ja iloita ei ole koulua,
meitä saapi jouluna jokainen
paijata ja helliä,
tahdomme vain koko joulun
lämpimässä sylissä kelliä!
Nallekin jo uniltaan nousi,
kettu hännän kampasi.
Hiiriäiti lapset puki,
jänöjussi korvansa suki.
Väki metsän kokoontuu,
kun loistaa kuusipuu.
Voi
jouluntulon tuntea,
kun leipoo pipareita
tai kun siivoaa,
paketoi, piilottaa -
no jo on askareita!
|
Jouluruno - kortti lapselle
|
Metsän laitaan, kannon juureen,
puiseen kiuluun, varsin suureen.
Tonttu kaataa jouluruokaa,
jänöt tyytyväisnä huokaa.
Koska meillä on Joulu,
Joulu armas lapsien,
eikä rasita koulu -
syyt on olla iloinen.
|
Jouluruno - kortti lapselle |
Mitä kertoi mulle tonttu?
Pipari tuo joulun.
Kynttilä tuo joulun.
Himmeli tuo joulun.
Mitä muuta kertoi tonttu?
Antoi ajatuksen uuden,
kertoi joulun salaisuuden.
Rakkaus tuo joulun.
Näin kertoi tonttu.
Tässä onpi tonttuperhe joulupuuhissaan.
Ahkerasti ahertavat kaikki tavallaan.
Iloisina aina laulun alkavat:
Hei hoo, tää on laulu joulutonttujen.
Reippahasti taasen soiton alkavat:
Hei hoo, tää on laulu tonttupoikien.
Pikkuinen tonttu hyppeli näin
jalassa tossut väärinpäin.
Pikkuinen tonttu huuteli näin:
Tästä se joulu alkaa!
Tip tap, huuteli näin,
tip tap, huuteli näin:
Tästä se joulu alkaa!
Jouluruno - kortti lapselle
Joulu oveen kolkuttaa
hymyy tuiskusäässä:
Lapsikullat avatkaa!
Olen aivan jäässä.
Kukkurainen vakka tää
harteita jo väsyttää.
Lahjoja on mulla.
Saanko sisään tulla?
Tule armas joulu!
Z. Topelius
Olen tonttu, enkä
muuta.
Töllistelen illan kuuta.
Kädessäni varpuluuta
puhdistelen kujansuuta.
Olen tonttu, taon, hakkaan,
lahjat juhlavasti lakkaan.
Joulun tullen kääröt nakkaan
Joulupukin suureen vakkaan.
Ester Ahokainen
Hunajaksi
eteensä noin nakatun,
hienoon tapaan lakatun
käärön heti nalle haistoi
avasi ja maistoi, maistoi...
Nukkui sitten uudestaan
hyvä hymy huulillaan.
Jos iltaisin kuulet ikkunan
takaa kilinää, tai sänkysi alta
mörinää, älä pelästy. Se on vain
minun lähettämäni pieni tonttu,
joka salaa katsoo, että sinulla
on kaikki hyvin! Ja jos näet
ikkunastasi loistavan kirkkaan
tähden, se on sen taskulamppu,
jonka se kiireissään hukkasi.
Karvakuonot parhaimmissaan
Joulun vieton aloittaa.
Jouluisen kodin tunnelmassa
hiukan hienostella saa.
Mitähän löytyy paketista,
arvaammekin sen,
emäntä sinne piilottanut
on herkkuleivoksen.
Birgit Ahokas
Jouluna kuulee
hymysuiden supinoita,
jouluna tuntee
hyvänmielen kutinoita.
Joulupukki matkustaa
halki hyisen sään.
Kohta oveen koputtaa,
pääsee lämpimään.
Lasten silmät loistavat,
sulaa parran jää.
Pukin jalankantturat
hetken levähtää.
Sitten pitää kiiruhtaa
toisten lasten luo.
Tuolla moni odottaa,
mitä pukki tuo.
Sulle lapsi, herkimmin
tähdet tarinoi.
Sulle, myöskin kirkkahin
joulun sävel soi.
Sulle kuusen kynttilät
vilkkuu, kimmeltää.
Joululaulut helkkyvät
sulle väräjää.
Minä leivoin taikinan,
siitä paisui pulla.
Voisinpa yhtä pyöreäksi
ja tuoksuvaksi tulla.
Neilikka, kaneli ilmassa leijaa,
tuoksujen jouluinen taika.
Nallen nenää kutkuttaa
tämä onnellinen aika.
Hannele Huovi
Kellon soiton
kuuli nalle
yks kaks lumihuovan alle,
pystyyn nosti pörröpäänsä,
kummasteli näkemäänsä.
Metsän halki piippalakit,
joulutontut, punalakit,
sekä itse joulupukki,
jonka parta kuuraa kukki,
pulkissansa ajelivat,
hymyilivät, huiskuttivat…
Jäseniään venytteli nalle,
tuhmaa tuumiskeli,
kunnes jonon loppupäästä
kuului huuto: älä säästä
vaan nyt juhlan kunniaksi
popsi tämä!
Hunajaksi eteensä noin nakatun,
hienoon tapaan lakatun
käärön heti nalle haistoi,
avasi ja maistoi, maistoi…
Nukkui sitten uudestaan,
hyvä hymy huulillaan.
Kisu nukkui syvää unta
kuten koko luomakunta.
Kutsu kuului maailmalta
yks kaks lumihuovan alta,
pystyy nosti pörröpäänsä
kummasteli näkemäänsä.
Metsän halki hiippalakit
joulutontut, punalakit,
sekä itse joulupukki,
jonka parta kuuraa kukki,
pulkissansa ajelivat,
hymyilivät huiskuttivat.
Paketin pulkasta eteen heitti
lumi sen kohta kokonaan peitti.
Käärön heti kisu haistoi
avasi ja maistoi, maistoi...
Nukkui sitten uudestaan
hyvä hymy huulillaan.
Kuusi tuoksuu,
pienten piiri pyörii.
Äiti lasten iloks häärii, hyörii,
kattaa pöydän herkuin runsahin.
Yhtyy lasten leikkiin taattokin.
Tuvan täyttää valo joulupuusta.
Lahjat lentää ukin kontin suusta.
Osansa jo kukin saanut on,
valtaa mielet riemu rajaton.
Heikin hepo vallatonna kirmaa,
nähty ennen ei näin varsaa virmaa.
Sinisilmät Liisan loistavat,
kun sai sukset somat, sujakat.
Viimein Nukkumatti hiipii joukkoon,
pieni Ulla uinahti jo loukkoon.
Nukke uinuu hänen rinnallaan.
Kohta kaikki lepää vuoteillaan.
Nukkua ei tohdi pieni Pirkko:
Mitä jos ei heräis joulukirkkoon.
Viime vuonna kävi hälle niin.
Nousee, käy jo juhlapukimiin
Katsoo talviyöhön ikkunasta,
siellä juhlaa vietetähän vasta!
Tähtein loiston hanki heijastaa.
Pirkko kuulee siipeinsuhinaa.
Tuolta, tuolta kaukaa, korkealta
sinitaivaan kaarikaton alta
lapsen korvaan kantaa säveleet
ensi jouluyönä kaikuneet.
Tuntee tutun tuolla joulutähden,
syttyy sydän lapsen näitä nähden.
Siellä on kaunein joulusatukin
kirjoitettu taivaan tähtihin.
Hartahana seuraa lapsi noita
tähtitarhain juhlakarkeloita.
Riemu siellä suurempi on vaan
kuin on ilot, riemut kaikki maan.
Korkealla tuolla silmä Pirkon
näkee joulupuun ja joulukirkon.
Sielunsiivin hän on mukana
tähtitarhain joulukirkossa.
Aamuvarhain konsa pieni Pirkko.
Ruunan reessä ajaa joulukirkkoon,
on kuin tähtein riemu mukaan sais,
on kuin lapsensydän aavistais:
Kaikki, mikä on maassa kaunihinta,
puhtain riemu, minkä tuntee rinta
taivaan heijastusta se on vaan,
myöskin kirkko tuolla kummullaan.
Immi Hellen
Tonttu-ukko hiippalakki
jouluyötä valvoo.
Tähtitaivaan enkeleitä
aatoksissaan palvoo.
"Joulussa on taikaa",
pieni tonttu hiljaa tuumaa,
hennon suukon enkeliltä
poskeltaan kun kuivaa.
Metsästä kuuluu
kummaa ulinaa
karvakuonojen
kuorolaulantaa.
Tahtia lyövät
Kisu ja Kassu,
yössä heiluu
karvainen tassu.
Kukaan ei toistansa
kiusaa nyt,
kun joulun tähti
on syttynyt
|
Jouluruno - kortti lapselle |
Metsän halki hiippalakit
joulutontut, punalakit,
sekä itse joulupukki,
jonka parta kuuraa kukki,
pulkissansa ajelivat,
hymyilivät huiskuttivat.
Paketin pulkasta eteen heitti
lumi sen kohta kokonaan peitti.
Käärön heti kisu haistoi
avasi ja maistoi, maistoi...
Nukkui sitten uudestaan
hyvä hymy huulillaan.
Tontut pyörivät ja hyörivät,
heillä kiire mahdoton,
sillä ihan kohta jouluaatto
taas jo kerran on,
kilke ja kalke kaikuu
pukin pajasta yötä päivää näin,
rientää itse joulupukki
jo tuolta tänne päin.
Tovin katselee pukki
tuimanakin tonttujaan,
jaellen sinne tänne
määräyksiään ja ohjeitaan,
lahjavuoret kasvavat
jo ihan kohta kattoon asti,
onpa kohta vedettävänä porolla
taas aikamoinen lasti.
Mutta kas, kun aatto saa
niin kaikki valmista on juuri,
rauha ja odottava hiljaisuus
on Korvatunturilla suuri,
ja kun tähdet taivahalla
kirkkaimpana leimahtaa,
niin Joulupukki tonttuneinsa
taas matkaan saa!
Anni Swan
Näin tontun tiellä talvisella,
pimeällä se taivaltaa.
On matkalla jok vuotisella,
lasten luokse se matkustaa.
Tutkii kuka kilttinä on,
kuka mahtaa olla tottelematon?
Taitaa kuitenkin tonttu tuo
olla se joka kaikille joulun suo.
Ei välitä siitä jos joskus
joku on pahalla päällä,
vaan pukille kertoo, että
vain kilttejä on täällä.
Kaikille siis pukki lahjoja jakaa
ja joulun iloa tuo vuorten takaa.
Rati riti ralla,
tuli talvihalla,
kuuraparta tuiskutukka,
lumiviitta harmaasukka,
rati riti ralla,
sellainen on halla.
Rati riti ralla,
mistä tuli halla?
Tuolta Pohjan tuntureilta,
Lapin lasten laitumilta.
Rati riti ralla,
sieltä tuli halla.
Rati riti ralla,
mitä teki halla?
Puhui metsät puhtahiksi,
jäät ja järvet kantaviksi.
Rati riti ralla,
sitä teki halla.
Rati riti ralla,
hyvin teki halla:
saavat lapset lasketella,
luistella ja lauleskella.
Rati riti ralla,
kiitoksia halla!
|
Tonttu pieni palleroinen,
veitikka tuo iloinen.
Silmät suuret tuikkien,
luokses saapuu hiipien.
Tuo joulumielen lämpöisen,
halauksenkin pehmoisen.
Tontut juoksee, töppöset vilkkaa,
tupsut heiluu, kulkuset kilkkaa,
kiire, kiire, kiire on heillä,
jotta joulu ois meillä.
Pukin matka lasten luokse
loputtoman pitkä on.
Juokse poro, lujaa juokse
aattoilta lyhyt on.
Lapset oottaa ikkunassa,
milloin pukki kolkuttaa.
Kukaan ei ole nukkumassa,
ennen kuin pakettinsa saa.
Vilahtiko viimein punanuttu,
jännitys nyt tiivistyy.
Onkohan pukki jo meille tuttu,
- sepä nähdään, ovesta kun ilmestyy.
Birgit Ahokas
Hiipii viisi tonttua
tähtitaivaan alla.
Loistaa kaksi kynttilää
tuvan akkunalla.
Joulukuusi koristeltu,
äiti puuron keittää.
Lunta sataa hiljalleen,
voi kauas huolet heittää.
Joulun pienet kulkuset
ne kilkkaa heleämmin,
vaikka paukkuu pakkanen,
on sydämessä lämmin.
Pikku peikko, takkutukka,
pitkä häntä, risa sukka.
Istuu, itkee, kannon päässä,
kaikki varpaat aivan jäässä.
Tuli tonttu, parsi sukan,
selvitteli takkutukan.
Auttoi päälle villatakin,
pisti päähän tonttulakin.
Pikku peikko, tupsutukka,
pitkä häntä, siisti sukka.
Istuu, nauraa, kannon päässä.
Eipä ole enää varpaat jäässä.
Näin metsänlaidassa tänäänkin
kirkkaat silmät ja nenänkin.
Kauriin voi nähdä missä vaan
lähetin ne sinuakin katsomaan.
Jouluruno - kortti lapselle
|
Mistä tunnet pienen tontun?
Punaisesta lakistansa,
harmahasta parrastansa,
hymystänsä lempeästä,
katseestansa veikeästä.
Siitä tunnet pienen tontun.
Mistä löydät pienen tontun?
Polulta taapertamasta,
tieltä tepastelemasta,
hämärissä huiskimasta,
lasten korvaan kuiskimasta.
Sieltä löydät pienen tontun.
Jossain kilkkaa kulkuset
kuin kusuisivat luo.
Joululaulun sävelet
lapsuusilon tuo.
Tuntee tutun tuolla joulutähden,
syttyy sydän lapsen näitä nähden.
Siell´ on kaunein joulusatukin
kirjoitettu taivaan tähtihin.
Immi Helle´n
Pukinpajan kaltainen
on lasten lelukauppa.
Lelumäärä valtainen
näkyy ikkunan kautta.
Paljon kivaa tekemistä
hyllyistä voi löytää,
nallet, nuket, soitimet
koristavat pöytää.
Birgit Ahokas
Peikkoäiti pehmoinen
joulupuuron keitti.
Aattoaamu suloinen
lunta maahan heitti.
Pitkä päivä - peikot huokaa
kunnes ilta sarastaa,
suklaaherkut pöytään tuokaa
massut täyteen niillä saa.
Aattoillan odotuksen
lahjakääröt palkitsee,
tonttu kuullut on toivomuksen
pikkupeikot iloitsee.
Birgit Ahokas
|
Jouluruno - kortti lapselle
|
Pienet töppösten jäljet lumessa
näin
kaksi tonttua kulki käsikkäin.
Ohi on kiire tonttujen,
nyt on aika rauhan ja rakkauden.
Ulkona satoi lunta, näinkö unta.
Pieni hiutale taivaalla lenteli,
selässään taikaenkeli.
Kädessään onnea kantoi,
ja sinulle lahjaksi sen antoi.
Suippolakki, harmaa takki,
pitkä parta, naurusuu.
Punasukka, harmaa tukka,
kasvot pyöreät kuin kuu.
Kengän kokka, pystynokka.
piipunpätkä verraton.
Housut harmaat, silmät armaat,
kenpä arvaa ken tuo on?
Tekee työtä kaiken yötä,
joulukiire hällä on.
Ei oo ukko suuren suuri,
joko arvaat, ken tuo on?
Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisen kuonon jouluista tuhinaa,
heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu,
joulukarhu on asialla
oksien peitossa kuusen alla
Elina Karjalainen
|
Jouluruno - kortti lapselle
|
Terveisiä, lapsukainen,
Lapin tähtitaivaan alta!
Mull’ on sulle tuliainen
-vaieta en enää malta.
Tääll’ on pieni käärö mulla
hymyä ja hyvää tuulta.
Siinä vasta aarre sulla:
sipaiset vain sillä huulta.
|
Jouluruno - kortti lapselle
|
Rakensivat lapset pihaan
lumilinnan suuren,
lumipallot pyörittivät
päälle koivun juuren.
Ikkunat sai jouluilmeen
äidin uutimista,
kuvionsa tähdistä
ja joulupiparista.
Kalusteena pikku pöytä,
tuolejakin kuusi,
nurkassa seisoo pikku uuni
aivan upouusi.
Lasse kantoi linnaan myöskin
joulukuusen soman,
nytpä saivat lapsukaiset
joulupaikan oman.
Birgit Ahokas
|
Jouluruno - kortti lapselle
|
No, lapset, kohta on
jouluaatto,
niin virkkoi hymyillen hellä taatto.
Jos kiltit ootte ja läksyt luistaa,
niin joulupukki taas teitä muistaa.
Ja lapset lukivat päivin, illoin,
ja auttoi äitiä, kun pyysi milloin.
Ja pian jouluiset valot hohti,
Ne pukin Anttilan torppaan johti.
Lie täällä lapsia uutteria?
ei ole laiskoille antimia.
Ja taatto lausui - on meidän piltit
ja tytöt ahkerat, aivan kiltit.
Nyt pukki pussinsa auki luopi,
ja lahjat lapsien käsiin tuopi.
Saa Esko pehmoisen talvitakin,
saa sukset, valkean hiihtolakin.
Saa Liisa kelkan ja luistimet,
ja kuvakirjat niin kaunoiset.
Vaan Sirkka, suosikki parhain pukin,
hän uhkehimman saa joulunukin.
Mi silmät sulkevi nukkuissaan,
ja itkee, kun rintaan painetaan.
Ja lapset huusivat: Kiitos, ukki,
sa paras maailman joulupukki!
Ja pukki riemuiten pussin sulki,
ja taloon toisehen kiirein kulki.
Karhu näkee luolassansa
joulun syvää unta,
Lumivaipan alla lepää
salon luomakunta.
Jänön jalka jätti pienet
jäljet kankahalle,
kun se juoksi joulunviettoon
kotiin, kuusen alle.
Järvellä on yksinäiset
hiihtosuksen ladut.
Hiljaa hyrrää salomailla
joulun suuret sadut!
Arvid Lydecken
Hunajassa tassut on nallella
piparit ja herkut maistuu jouluna.
Kuusen alla nauru raikaa,
hunajaista joulunaikaa!
On joulua ilmassa,
tunnemme sen,
on tähtien heijastusta,
on tuoksua kuusen kotoisen,
on rinnassa riemastusta!
Oi, ojenna kätesi, ystävä, mulle!
Minä kuiskaan iloisen asian sulle:
On koulussa meillä nyt joulu.
Syysilta niin tummana tuijottaa
kuin ilkkuen ikkunasta.
Vaan meillä on kirkasta, valoisaa
ja lämmintä, kodikasta.
On kuin helkkyisi hopeapurojen juoksu,
kuin tuntuisi keväisten kukkien tuoksu,
ja liverrys ensi leivon.
On joulua ilmassa,
tunnemme sen,
on tuoksua kuusen ja juhlaa.
Kentiesi se tonttukin pienoinen
jo, veitikka, lahjoja tuhlaa.
Me tunnemme: lähellä on jo se aika,
jolla on lapsiin lumottu, tenhoisa taika
on lähellä siunattu joulu.
Immi hellen
On saapunut viimein aika joulun,
lapset sai jättää touhut koulun.
Ulkoa kuulen kalkkeen ja kilkkeen,
näen lasten silmien iloisen pilkkeen.
Riemu on tuvassa ylimmillään,
ei kukaan odottaa malttais millään.
Aattoilta kuluu syöden, juoden,
riemut lasten iloa tuoden.
Ulkona näkyy jo punainen nuttu,
reessä Joulupukki ja tonttu tuttu.
Kiltteinä ovat olleet Joosua ja Saana,
lahjakääröt heidän kuuluukin jo saada.
Birgit Ahokas
Joulupukki, kuulehan,
tätä asiaa kenellekään
toiselle et saa paljastaa.
Minä olen lapsi vain,
sinä täysi mies, ja kun
saavut, unessa olen kukaties.
Jouluaaton askareet
voimat viedä voi,
enkä saata kuulla,
kun ovikello soi.
Älä tule ovelle
hiljaa hymisten,
tule savupiipusta
alas rymisten.
Saahan veli veturin
sekä lennokin,
sisko keinuhevosta
toivoo hartaimmin.
Mitä itse tahtoisin,
sitä kerro en.
Kaipa sinä, viisas mies,
arvata voit sen.
Jukka Itkonen
Pieni joulun lapsi,
joulu meille tuo.
Saavu joka kotiin,
saavu lasten luo.
Saavu sinne, missä
epäsopu on,
anna koteihimme
henki sovinnon.
Saavu sinne, missä
joku yksin jää.
Anna jouluilon
hänet yllättää.
Pieni joulun lapsi,
valo maailman.
Sinä meille annat
juhlan oikean.
Jukka Salminen
|
Jouluruno - kortti lapselle
|
Tuhat tiukua hännässään
lähti peikko, tuo joulua etsimään.
Suuri toivomus rinnassaan
kulki metsään, hämärään.
Painoi posken, lumeen pehmeään
mikä taika siitä syntyikään,
valo syttyi pimeään
tuoden lämmön sisimpään.
Tuhat tiukua hännässään
peikko, onnen hehkussaan
sai hangen kimaltamaan
löysi näin, Joulun onnenmaan.
Yksi, kaksi, yksi, kaksi,
joulujuhlan kunniaksi
lelukaupan tavarat
paraatissa astuvat,
tähän onkin hyvä aihe:
tää on myynnin ensi vaihe.
Yksi, kaksi,
yksi, kaksi
torvet tekee juhlavaksi
marssin tämän soinnuillaan.
Autot eteen ajetaan,
nuket kulkee vaunuissansa,
jalan liikkuu muu vain kansa.
Yksi, kaksi,
yksi, kaksi
rivin hiukan sekavaksi
tekee possut, apinat,
kukot, kanat, kalkkunat,
hohtaa sotilaiden tina,
marssivat he mahtavina.
Yksi, kaksi, yksi, kaksi
paraatin jo loppuvaksi
tonttu Tipi komentaa.
Nyt saa lelut odottaa,
koska Joulu-ukko joutaa,
heidät lasten luokse noutaa.
Tonttu syntyi toukokuussa.
Oli hiirenkorvat puussa.
Kesäkuussa päivä paistoi.
Tonttu mansikoita maistoi.
Heinäkuussa helle hyöri.
Rantaveessä poika pyöri.
Elokuu vei metsään pienet,
säilöön saatiin marjat, sienet.
Syyskuu koulunkäynnin keksi.
Tuli tonttu totiseksi.
Lokakuussa läksyt luisti.
Aapisensa tonttu muisti.
Marraskuussa tuiski lunta.
Tonttu nukkui tontun unta.
Siitä varttui voima uusi,
virkeänä tonttu huusi:
– Joulukuussa lahjat nakkaan,
poronpulkkaan, tuohivakkaan.
Ester Ahokainen
METSÄN JOULU runo
Hiutaleita leijuu maahan valkoiseen,
ja tontutkin nyt matkalleen
porollansa lähtevät ja tiu'ut soi,
se metsään joulun tunnun loi.
Tupsulakki vällyn alta pilkistää,
arki kauas jää, arki kauas jää.
Metsähiiren lapsiparvi vallaton
Laulaa: Joulu, joulu tullut on.
Nallevaari onkaloonsa puita vie,
ettei pakkassää voisi yllättää.
Mäyrämuorin mökki hiukan ahdas lie,
se on lämmin siis ja muusta viis.
Joulu on tullut, metsässä kuiske soi.
Joulu on tullut, hongatkin näin huminoi.
Tupsulakki vällyn alta pilkistää,
arki kauas jää, arki kauas jää.
Metsähiiren lapsiparvi vallaton
Laulaa: Joulu, joulu tullut on.
Kaikki saavat lahjakäärön arvokkaan
ja siilikin on lahjastaan
mielissään, hän kynsiviilan sievän sai,
se piikkeihin on tarpeen kai.
Kurrelle tuo tonttu kuusi pähkinää,
niitä säilyttää, niitä säilyttää
kurre, kunnes saapuu lämpö auringon.
Vielä kauan, kauan kylmä on.
Kettu kun saa lahjaksensa maukkaan luun,
hiiri rauhan saa alla vanhan puun.
Pöllö tummat silmälasit sai, hei-hoi,
nyt hän päivällä myös nähdä voi.
Reino Helismaa
|
|
