Lasten joulurunot

Kisu nukkui syvää unta
kuten koko luomakunta.
Kutsu kuului maailmalta
yks kaks lumihuovan alta,
pystyy nosti pörröpäänsä
kummasteli näkemäänsä.

Metsän halki hiippalakit
joulutontut, punalakit,
sekä itse joulupukki,
jonka parta kuuraa kukki,
pulkissansa ajelivat,
hymyilivät huiskuttivat.

Paketin pulkasta eteen heitti
lumi sen kohta kokonaan peitti.
Käärön heti kisu haistoi
avasi ja maistoi, maistoi...
Nukkui sitten uudestaan
hyvä hymy huulillaan.

Hunajaksi eteensä noin nakatun,
hienoon tapaan lakatun
käärön heti nalle haistoi
avasi ja maistoi, maistoi...
Nukkui sitten uudestaan
hyvä hymy huulillaan.

Jos iltaisin kuulet ikkunan takaa kilinää,
tai sänkysi alta mörinää, älä pelästy.
Se on vain minun lähettämäni pieni tonttu,
joka salaa katsoo, että sinulla on kaikki hyvin!
Ja jos näet ikkunastasi loistavan kirkkaan tähden,
se on sen taskulamppu,
jonka se kiireissään hukkasi.

Jouluna kuulee hymysuiden supinoita,
jouluna tuntee hyvänmielen kutinoita.

Joulupukki matkustaa
halki hyisen sään.
Kohta oveen koputtaa,
pääsee lämpimään.
Lasten silmät loistavat,
sulaa parran jää.
Pukin jalankantturat
hetken levähtää.
Sitten pitää kiiruhtaa
toisten lasten luo.
Tuolla moni odottaa,
mitä pukki tuo.

Kellon soiton kuuli nalle
yks kaks lumihuovan alle,
pystyyn nosti pörröpäänsä,
kummasteli näkemäänsä.
Metsän halki piippalakit,
joulutontut, punalakit,
sekä itse joulupukki,
jonka parta kuuraa kukki,
pulkissansa ajelivat,
hymyilivät, huiskuttivat…
Jäseniään venytteli nalle,
tuhmaa tuumiskeli,
kunnes jonon loppupäästä
kuului huuto: älä säästä
vaan nyt juhlan kunniaksi
popsi tämä!
Hunajaksi eteensä noin nakatun,
hienoon tapaan lakatun
käärön heti nalle haistoi,
avasi ja maistoi, maistoi…
Nukkui sitten uudestaan,
hyvä hymy huulillaan.

Koska meillä on Joulu,

Joulu armas lapsien,

eikä rasita koulu -

syyt on olla iloinen.

Kuusi tuoksuu, pienten piiri pyörii.
Äiti lasten iloks häärii, hyörii,
kattaa pöydän herkuin runsahin.
Yhtyy lasten leikkiin taattokin.

Tuvan täyttää valo joulupuusta.
Lahjat lentää ukin kontin suusta.
Osansa jo kukin saanut on,
valtaa mielet riemu rajaton.

Heikin hepo vallatonna kirmaa,
nähty ennen ei näin varsaa virmaa.
Sinisilmät Liisan loistavat,
kun sai sukset somat, sujakat.

Viimein Nukkumatti hiipii joukkoon,
pieni Ulla uinahti jo loukkoon.
Nukke uinuu hänen rinnallaan.
Kohta kaikki lepää vuoteillaan.

Nukkua ei tohdi pieni Pirkko:
Mitä jos ei heräis joulukirkkoon.
Viime vuonna kävi hälle niin.
Nousee, käy jo juhlapukimiin

Katsoo talviyöhön ikkunasta,
siellä juhlaa vietetähän vasta!
Tähtein loiston hanki heijastaa.
Pirkko kuulee siipeinsuhinaa.

Tuolta, tuolta kaukaa, korkealta
sinitaivaan kaarikaton alta
lapsen korvaan kantaa säveleet
ensi jouluyönä kaikuneet.

Tuntee tutun tuolla joulutähden,
syttyy sydän lapsen näitä nähden.
Siellä on kaunein joulusatukin
kirjoitettu taivaan tähtihin.

Hartahana seuraa lapsi noita
tähtitarhain juhlakarkeloita.
Riemu siellä suurempi on vaan
kuin on ilot, riemut kaikki maan.

Korkealla tuolla silmä Pirkon
näkee joulupuun ja joulukirkon.
Sielunsiivin hän on mukana
tähtitarhain joulukirkossa.

Aamuvarhain konsa pieni Pirkko.
Ruunan reessä ajaa joulukirkkoon,
on kuin tähtein riemu mukaan sais,
on kuin lapsensydän aavistais:

Kaikki, mikä on maassa kaunihinta,
puhtain riemu, minkä tuntee rinta
taivaan heijastusta se on vaan,
myöskin kirkko tuolla kummullaan.

Immi Hellen (1861 - 1937)

Lelukaupan ikkunassa
sataa valkolunta.
Lelukaupan ikkunassa
soittaa soittokunta.
Lelukaupan ikkunassa
leikkijuna kiitää.
lelukaupan ikkunassa
lentokone liitää.
Lelukaupan ikkunassa
nukkepiiri pyörii.
Lelukaupan ikkunassa
tonttujoukko hyörii.

Joulu oveen kolkuttaa
hymyy tuiskusäässä:
Lapsikullat avatkaa!
Olen aivan jäässä.
Kukkurainen vakka tää
harteita jo väsyttää.
Lahjoja on mulla.
Saanko sisään tulla?
Tule armas joulu!
Z. Topelius

Olen tonttu, enkä muuta.
Töllistelen illan kuuta.
Kädessäni varpuluuta
puhdistelen kujansuuta.
Olen tonttu, taon, hakkaan,
lahjat juhlavasti lakkaan.
Joulun tullen kääröt nakkaan
Joulupukin suureen vakkaan.
Ester Ahokainen

Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu,
väki nukkuu.
Öitten varjoon talon touhu hukkuu,
touhu hukkuu.
Tip-tap, tip-tap, tipe, tipe, tip-tap,
tip, tip, tap.
Tonttujoukko silloin varpahillaan,
varpahillaan,
varovasti hiipii alta sillan,
alta sillan.
Tip-tap ...
Jouluruokaa tarjoo kunnon väki,
kunnon väki.
Raoistansa sen jo tonttu näki,
tonttu näki.
Tip-tap ...
Pöydän päälle veittikaiset rientää,
veitikkaiset,
syövät paistia ja juovat lientä,
juovat lientä.
Tip-tap ...
Herkkua on siinä monenlaista,
monenlaista.
Kuiske kuuluu: ”Miltä ruoka maistaa,
ruoka maistaa?”
Tip-tap ...
Sitten leikitellään kuusen alla,
kuusen alla,
kunnes päivä koittaa taivahalla,
taivahalla.
Tip-tap ...
Hiljaa hiipii joukko varpahillaan,
varpahillaan,
kotikoloihinsa alle sillan,
alle sillan.
Tip-tap ...

Pukin matka lasten luokse
loputtoman pitkä on.
Juokse poro, lujaa juokse
aattoilta lyhyt on.
Lapset oottaa ikkunassa,
milloin pukki kolkuttaa.
Kukaan ei ole nukkumassa,
ennen kuin pakettinsa saa.
Vilahtiko viimein punanuttu,
jännitys nyt tiivistyy.
Onkohan pukki jo meille tuttu,
- sepä nähdään, ovesta kun ilmestyy.
Birgit Ahokas

No, lapset, kohta on jouluaatto,
niin virkkoi hymyillen hellä taatto.

Jos kiltit ootte ja läksyt luistaa,
niin joulupukki taas teitä muistaa.

Ja lapset lukivat päivin, illoin,
ja auttoi äitiä, kun pyysi milloin.

Ja pian jouluiset valot hohti,
Ne pukin Anttilan torppaan johti.

Lie täällä lapsia uutteria?
ei ole laiskoille antimia.

Ja taatto lausui - on meidän piltit
ja tytöt ahkerat, aivan kiltit.

Nyt pukki pussinsa auki luopi,
ja lahjat lapsien käsiin tuopi.

Saa Esko pehmoisen talvitakin,
saa sukset, valkean hiihtolakin.

Saa Liisa kelkan ja luistimet,
ja kuvakirjat niin kaunoiset.

Vaan Sirkka, suosikki parhain pukin,
hän uhkehimman saa joulunukin.

Mi silmät sulkevi nukkuissaan,
ja itkee, kun rintaan painetaan.

Ja lapset huusivat: Kiitos, ukki,
sa paras maailman joulupukki!

Ja pukki riemuiten pussin sulki,
ja taloon toisehen kiirein kulki.

Karhu näkee luolassansa
joulun syvää unta,
Lumivaipan alla lepää
salon luomakunta.

Jänön jalka jätti pienet
jäljet kankahalle,
kun se juoksi joulunviettoon
kotiin, kuusen alle.

Järvellä on yksinäiset
hiihtosuksen ladut.
Hiljaa hyrrää salomailla
joulun suuret sadut!
Arvid Lydecken

Näin metsänlaidassa tänäänkin
kirkkaat silmät ja nenänkin.
Kauriin voi nähdä missä vaan
lähetin ne sinuakin katsomaan.

On joulua ilmassa, tunnemme sen,
on tähtien heijastusta,
on tuoksua kuusen kotoisen,
on rinnassa riemastusta!
Oi, ojenna kätesi, ystävä, mulle!
Minä kuiskaan iloisen asian sulle:
On koulussa meillä nyt joulu.

Syysilta niin tummana tuijottaa
kuin ilkkuen ikkunasta.
Vaan meillä on kirkasta, valoisaa
ja lämmintä, kodikasta.
On kuin helkkyisi hopeapurojen juoksu,
kuin tuntuisi keväisten kukkien tuoksu,
ja liverrys ensi leivon.

On joulua ilmassa, tunnemme sen,
on tuoksua kuusen ja juhlaa.
Kentiesi se tonttukin pienoinen
jo, veitikka, lahjoja tuhlaa.
Me tunnemme: lähellä on jo se aika,
jolla on lapsiin lumottu, tenhoisa taika
on lähellä siunattu joulu.
Immi hellen (1861 - 1937)

Terveisiä, lapsukainen,
Lapin tähtitaivaan alta!
Mull’ on sulle tuliainen
-vaieta en enää malta.
Tääll’ on pieni käärö mulla
hymyä ja hyvää tuulta.
Siinä vasta aarre sulla:
sipaiset vain sillä huulta.

On saapunut viimein aika joulun,
lapset sai jättää touhut koulun.
Ulkoa kuulen kalkkeen ja kilkkeen,
näen lasten silmien iloisen pilkkeen.
Riemu on tuvassa ylimmillään,
ei kukaan odottaa malttais millään.
Aattoilta kuluu syöden, juoden,
riemut lasten iloa tuoden.
Ulkona näkyy jo punainen nuttu,
reessä Joulupukki ja tonttu tuttu.
Kiltteinä ovat olleet Joosua ja Saana,
lahjakääröt heidän kuuluukin jo saada.
Birgit Ahokas

Peikkoäiti pehmoinen

joulupuuron keitti.

Aattoaamu suloinen

lunta maahan heitti.

Pitkä päivä - peikot huokaa

kunnes ilta sarastaa,

suklaaherkut pöytään tuokaa

massut täyteen niillä saa.

Aattoillan odotuksen

lahjakääröt palkitsee,

tonttu kuullut on toivomuksen

pikkupeikot iloitsee.

Birgit Ahokas

Pienet töppösten jäljet lumessa näin
kaksi tonttua kulki käsikkäin.
Ohi on kiire tonttujen,
nyt on aika rauhan ja rakkauden.

Rakensivat lapset pihaan
lumilinnan suuren,
lumipallot pyörittivät
päälle koivun juuren.
Ikkunat sai jouluilmeen
äidin uutimista,
kuvionsa tähdistä
ja joulupiparista.
Kalusteena pikku pöytä,
tuolejakin kuusi,
nurkassa seisoo pikku uuni
aivan upouusi.
Lasse kantoi linnaan myöskin
joulukuusen soman,
nytpä saivat lapsukaiset
joulupaikan oman.
Birgit Ahokas

Jouluruno - kortti lapselle

Suippolakki, harmaa takki,
pitkä parta, naurusuu.
Punasukka, harmaa tukka,
kasvot pyöreät kuin kuu.
Kengän kokka, pystynokka.
piipunpätkä verraton.
Housut harmaat, silmät armaat,
kenpä arvaa ken tuo on?
Tekee työtä kaiken yötä,
joulukiire hällä on.
Ei oo ukko suuren suuri,
joko arvaat, ken tuo on?

Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisen kuonon jouluista tuhinaa,
heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu,
joulukarhu on asialla
oksien peitossa kuusen alla

Tuhat tiukua hännässään
lähti peikko, tuo joulua etsimään.
Suuri toivomus rinnassaan
kulki metsään, hämärään.

Painoi posken, lumeen pehmeään
mikä taika siitä syntyikään,
valo syttyi pimeään
tuoden lämmön sisimpään.

Tuhat tiukua hännässään
peikko, onnen hehkussaan
sai hangen kimaltamaan
löysi näin, Joulun onnenmaan.

Ulkona satoi lunta, näinkö unta.
Pieni hiutale taivaalla lenteli,
selässään taikaenkeli.
Kädessään onnea kantoi,
ja sinulle lahjaksi sen antoi.

Yksi, kaksi, yksi, kaksi,
joulujuhlan kunniaksi
lelukaupan tavarat
paraatissa astuvat,
tähän onkin hyvä aihe:
tää on myynnin ensi vaihe.

 Yksi, kaksi, yksi, kaksi
torvet tekee juhlavaksi
marssin tämän soinnuillaan.
Autot eteen ajetaan,
nuket kulkee vaunuissansa,
jalan liikkuu muu vain kansa.

 Yksi, kaksi, yksi, kaksi
rivin hiukan sekavaksi
tekee possut, apinat,
kukot, kanat, kalkkunat,
hohtaa sotilaiden tina,
marssivat he mahtavina.

 Yksi, kaksi, yksi, kaksi
paraatin jo loppuvaksi
tonttu Tipi komentaa.
Nyt saa lelut odottaa,
koska Joulu-ukko joutaa,
heidät lasten luokse noutaa.