ADVENTTINA

Päivänkajo aikaan adventin
vain toviksi silmänsä näyttää.
On aika nyt levätä ihmisen,
kun pimeys pirtin täyttää.
Nyt sytytä valo kynttilään
se tuo lämpöä, lohtua pimeään.
Tulenliekki kun talvi-illassa loistaa,
se lohduttaa ja ankeutta poistaa.
Birgit Ahokas

Jouluruno sodan aikaan

Meillä on joulu suloinen,
mieli siitä on kiitollinen.
Ei kaikille suotu joulurauhaa,
sodan melske, tykit siellä pauhaa.
Ei vihollinen tunne pyhää juhlaa,
tuhoa ja kaaosta naapuriinsa tuhlaa.
Ei tärkeää olis´ lahjat, ei joulusauna,
kun vaan olisi maassa joulurauha.
Birgit Ahokas

Syttyi kirkas tähtönen
taivaan tähtitarhaan.
Jouluyönä huomaat sen
saat siitä muiston parhaan.
Mieleen palaa lapsuusjoulut,
hanki valkeana kimmeltää.
Pakkasöiden joulutouhut
menneestä ajasta mieleen jää.
Birgit Ahokas

Katsoo ikkunasta keltainen kuu
ja pakkanen nurkissa paukkuu.
Oksiaan ojentelee huurteinen puu
jossain kaukana Halli haukkuu.
Jouluyön aitoa tunnelmaa
hakee ihminen mielestänsä,
vai onko se pelkkää unelmaa
jonka löytää vain sielustansa?
Birgit Ahokas


Nyt mielessäin utuisen matkan teen
ja palaan muistojen lapsuuteen,
jolloin Joulu oli sadun ihmemaa
ja kaikki siinä kuin unelmaa.

Vaikka aika oli köyhä ja puutteellinen,
oli joulun tunnelma täydellinen.
Jostain äiti herkut taikoi ja loi
ne tyhjästä leipoen pöytään toi.

Tuoksui rakas kotimme kanelilta,
joulukuusen oksilta, omenilta,
joulupuuronkin aromi ihanalta,
kun se leijaili sieraimiin kannen alta.

Kunpa tunteet lapsuuden saisi takaisin
ne lapsenlapsille muistoiksi jakaisin.
Kaiken lämmön, hellyyden, rakkauden
soisin aarteeksi tulevien polvien.
Birgit Ahokas


Liekki lämmin ikkunoista
talvi-iltaan kajastaa.
Tupa pieni, puitteet joista
hyvän joulumielen saa.

Lasten silmät kilvan loistaa
Joulua ne odottaa.
Joka vuosi samaa toistaa,
juhla luoksemme kun saa.
Koti muuttuu satumaaksi
tuikut syttyy loistamaan
lapsuusjoulun ainiaaksi
muistoihini kauniin saan.
Birgit Ahokas


Elämässä vähän on pysyvää,
joka sydämeen Joulusta Jouluun jää.
Vaikka nähdä, kuulla ääntäs en voi
Joulu muistot kauniit mieleen toi.
Tässä jouluterveisen lämpimän
rakas ystävä Sulle lähetän.
Birgit Ahokas


On nostalginen hetki
alla lämpöisten vällyjen.
Tämä hauska rekiretki
vie luo aikain menneitten.

On huikea taivaan kaari
ja lunta tuiskuttaa.
Tämä talvinen satujen saari
mielen jouluiseksi saa.

Oi jospa lapsen lailla
sais kokea Joulun sen,
joka kerran lapsuuden mailla
toi onnen syömmehen.
Birgit Ahokas

Meille tullut on joulu suloinen
se kaikille hetki on iloinen,
kun vietetään perheen yhteistä aikaa
ei siihen muuta enää kaipaa.

Kun ulkona paukkuu pakkanen,
voi kodissaan olla rauhallinen.
Niin tuumailee uniset pennut nää,
voi ulkona jäätyä kuonon pää

Birgit Ahokas

Metsästä kuuluu kummaa ulinaa
Karvakuonojen kuorolaulantaa.
Tahtia lyövät Kisu ja Kassu,
yössä heiluu karvainen tassu.
Kukaan ei toistansa kiusaa nyt,
kun joulun tähti on syttynyt.
Tahdomme Sullekin toivottaa
Joulun aikaa ihanaa!
Birgit Ahokas

Karvaiset nenät ikkunassa
silmät viiruina harittaa.
Jouluisen kodin tunnelmassa
kisuja alkaa unettaa.
Mikähän tuolla pihassa liikkuu,
uteliaana ne tapittaa.
Joulun aikaan kummia näkee
- no salaiset puuhat olla saa.
Birgit Ahokas

Peikkoäiti pehmoinen
joulupuuron keitti.
Aattoaamu suloinen
lunta maahan heitti.

Pitkä päivä - peikot huokaa
kunnes ilta sarastaa,
suklaaherkut pöytään tuokaa
massut täyteen niillä saa.

Aattoillan odotuksen
lahjakääröt palkitsee,
tonttu kuullut on toivomuksen
pikkupeikot iloitsee.
Birgit Ahokas

Rakensivat lapset pihaan
lumilinnan suuren,
lumipallot pyörittivät
päälle koivun juuren.
Ikkunat sai jouluilmeen
äidin uutimista,
kuvionsa tähdistä
ja joulupiparista.
Kalusteena pikku pöytä,
tuolejakin kuusi,
nurkassa seisoo pikku uuni
aivan upouusi.
Lasse kantoi linnaan myöskin
joulukuusen soman,
nytpä saivat lapsukaiset
joulupaikan oman.
Birgit Ahokas


Karvakuonot parhaimmissaan
Joulun vieton aloittaa.
Jouluisen kodin tunnelmassa
hiukan hienostella saa.
Mitähän löytyy paketista,
arvaammekin sen,
emäntä sinne piilottanut
on herkkuleivoksen.
Birgit Ahokas

On saapunut viimein aika joulun,
lapset sai jättää touhut koulun.
Ulkoa kuulen kalkkeen ja kilkkeen,
näen lasten silmien iloisen pilkkeen.
Riemu on tuvassa ylimmillään,
ei kukaan odottaa malttais millään.
Aattoilta kuluu syöden, juoden,
riemut lasten iloa tuoden.
Ulkona näkyy jo punainen nuttu,
reessä Joulupukki ja tonttu tuttu.
Kiltteinä ovat olleet Joosua ja Saana,
lahjakääröt heidän kuuluukin jo saada.
Birgit Ahokas

Pukin matka lasten luokse
loputtoman pitkä on.
Juokse poro, lujaa juokse
aattoilta lyhyt on.
Lapset oottaa ikkunassa,
milloin pukki kolkuttaa.
Kukaan ei ole nukkumassa,
ennen kuin pakettinsa saa.
Vilahtiko viimein punanuttu,
jännitys nyt tiivistyy.
Onkohan pukki jo meille tuttu,
- sepä nähdään, ovesta kun ilmestyy.
Birgit Ahokas

Ympärillä jouluyön hiljaisuus,
maassa rauha, nukkuu kaikki muut.
Vain hento joulunsävel heläjää
se lapsuusmuistot mieleen herättää.
Yksin istun tuoksuista nauttien,
kuljettaa hyasintit taakse vuosien.
Kodin lämpö lapsen sieluun jää,
se joulunaikaan mielen lämmittää.
Birgit Ahokas

Alkutalven pimeään aikaan
jouluvalot syttyneet on.
Joulumielikö sai sen aikaan?
Mikä se joulu oikein on?

Ihmismieli kaipaa rauhaa,
lepo arkeen tarpeen on.
Yhdessäolon tunnetta lauhaa,
sitä se joulu meille on.
Birgit Ahokas

Paista ihmissydämeen
joulun kirkas valo,
niin lämpöä ois tulvillaan
jokainen kartano ja talo
Birgit Ahokas

Veitikoiden talossa
jouluinen on tunnelma.
Kuusen luona hiiri
pianoa pimputtaa,
sen oksain alla siili
huiluun puhaltaa.
Kettu piiloutui lahjain taa,
siellä se kitaraa rimputtaa.
Susi totisena torveen toitottaa
joululaulun siitä se ilmoille saa.
Jouluorkesteri iloisesti hoilottaa,
sulle hyvää joulua toivottaa!
Birgit Ahokas

Pukinpajan kaltainen
on lasten lelukauppa.
Lelumäärä valtainen
näkyy ikkunan kautta.
Paljon kivaa tekemistä
hyllyistä voi löytää,
nallet, nuket, soitimet
koristavat pöytää.
Birgit Ahokas

Kauneimmat joulurunot