|
|
|
Ei kipua, ei vaivaa enää,
olet saapunut rannalle
Rauhan maan.
Muistoissa – vaikka nyt poissa,
tulet kanssamme kulkemaan.
Unen purppurasiltaa pitkin tule,
kun kaipuu on lohduton.
Pidä kädestä kiinni silloin,
kun minun vaikeinta on.
Ja luokses kun tulen – milloin?
Ole minua vastassa silloin.
Muistosi on kylvetty
sydämiimme
ja siellä se on alati
läsnä
kunnioitettuna,
hellittynä.
Eikä sinulta mikään
ota enää mitään pois.
Eeva Kilpi |
|
|
|
|
|
Aika on se, joka parantaa haavat
niin kauan kyyneleet vuotaa saavat.
Ne kuivuvat myöhemmin itsestään
ja vaihtuvat hiljaiseen ikävään.
KORTTI
(animaatio)
Enhän surua toivo, en
kyyneleitä,
nyt vain on aika kulkea näitä teitä.
Ja kun olen käynyt tämän murheen
lävitse ihan,
jää kaunis ja lempeä muisto
keskelle elämän pihan.
Mut hamaan ajattomuuteen
kuvas kauniin kalleudeksi vien.
Kun heräämme eloon uuteen,
sua varron varrella tien,
ja varjonas silloin käyvä lien,
valo, vierelläs ajattomuuteen.
Ei mustaa murhetta tummempaa,
ei sydäntuskaa polttavampaa,
kuin rakkaimpansa luovuttaa,
jota ikuisesti muistaa ja rakastaa.
Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikossa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella
Älä äiti
itke,
sillä
minun
aikani
ei ollut
vielä.
Kävin
vain
katsomassa,
mutta
tulen
myöhemmin
uudelleen.
Äiti,
pyyhi jo
kyyneleet,
Tiedän,
sun on
ikävä,
mutta
minä
olen
tässä,
vierelläsi,
vaikka
et minua
näkisikään.
Äiti,
katso
ulos.
Olen
poutapilven
hattarassa,
tuulessa
kosketan
hiuksiasi.
Sadepisarassa
annan
suukon
poskellesi.
Auringon
säteessä
tunnet
lämpöni.
Linnun
laulussa
helkkää
nauruni.
Tähtien
tuike on
minun
silmäniskuni.
Olen
joka
hetkessä,
jokaisessa
askeleessasi.
Äiti, en
ole
mennyt
minnekään.
Olen
tässä,
ikuisesti,
sydämessä.
Katsellessasi öistä tähtitaivasta tuntuu
sinusta, kuin kaikki tähdet nauraisivat,
koska minä asun eräässä niistä,
koska minä nauran eräässä niistä.
Sinun tähtesi ovat niitä,
jotka osaavat nauraa!
... Ja sitten kun olet unohtanut surusi,
niin olet iloinen siitä,
että olet tuntenut minut.
Antoine
de
Saint-Exupéry
(1900 -
1944)
Aika ei pysähdy
Ja se on suuri siunaus
ja lohdutus sille,
joka vaikeuksissa kamppailee.
Maria Jotuni
KORTTI
(animaatio)
Rakas
Taivaan
Isä,
miksi
äiti
itkee?
Miksi
isällä
on niin
raskaat
askeleet?
Minäkö
heille
olen
surua
tuottanut,
kun vain
katselen
täältä
kaukaa.
Enkä
tule,
vaikka
he
odottavat
niin
kovasti,
että
raskain
sydämin
käyvät
iltaisin
nukkumaan.
Voitko,
Taivaan
Isä,
äitiä
lohduttaa,
pyyhkiä
kyyneleet
hiljaa
pois?
Voitko
isän
olkaa
taputtaa,
ettei
niin
kumarassa
hän ois?
Kerro,
että
jotkut
lapset
taivaassa
niin
rakkaita
on
luojalleen
ettei
heitä
malttaisi
millään
antaa
pois.
Huomaisipa
äiti,
kun
hänen
luokseen
lennän
perhosena
ikkunaan.
Tietäisipä
isä,
miten
tuulen
mukana
hänen
poskeaan
silittää
saan.
|
|
sivu jatkuu ilmoituksen jälkeen |
|
|
|
|
|
|
Sitä mitä kaipaamme emme menetä koskaan.
Sitä jota rakastamme kaipaamme aina.
Emme menetä koskaan sitä mitä rakastamme.
Sitä jota rakastimme rakastamme aina.
Kuulen kirkonkellojen lyövän,
niiden kaiku on koruton.
Sielu ilman toista
täällä yksin on onneton.
Kerran vielä kaikuu ääni kellojen.
Sitten jäljellä hiljaisuus,
matka rakkaan viimeinen.
Me kuljimme yhteistä taivalta,
pienen kappaleen maista matkaa.
Sinä saavutit sataman rauhaisan,
minä yksin saan tietäni jatkaa.
Nyt aikaa mennyttä
katselen
ja polkua yhteistä
muistelen.
Oli kukkia varrella
polun sen,
ilon, onnen sekä myös
murheiden.
Niistä kaikista sidon
seppeleen,
Rakas, Sinua kiittäen,
kaivaten.
Surun kyyneleet, lävitse loistavat onnellisten muistojen kultaiset säteet. Lohduttaen meitä murheemme hetkellä.
On aika hiljaa kiittää
ja kättä puristaa,
pian meidät yhteen
liittää vain muistojemme
maa.
Jäi jälki sydämiimme,
jälki unelmiin.
Sulle lausumme nyt
näkemiin.
Kaikki alkaa pienestä,
kasvaa ja tulee
suureksi,
vain murhe, joka syntyy
suurena,
pienenee ja hiljenee
ajan myötä.
Sinä selviydyt tästä päivästä,
vaikka taivas on pilviä täynnä.
Sinä selviydyt huomisesta,
vaikka sataa jo hiljalleen lunta.
Sinä selviydyt ja luotat taas,
että elämä kantaa.
Sinä selviydyt läpi murheiden
ja olet taas toiveiden lähde.
Sinä selviydyt vaikket uskoisi
niin voivan edes käydä.
Olet monien ajatuksissa,
rukouksissa ja toiveissa.
Omakohtainen suru ei ole raskainta – raskainta on nähdä rakastamansa ihmisen
kärsivän, pystymättä häntä auttamaan.
Halaisin Sinua,
jos olisit lähempänä.
Lohduttaisin,
jos löytäisin oikeat sanat.
Tarttuisin käteesi,
jos voisit ojentaa sen
minulle.
Kuuntelisin sydämesi suruja,
jos pääsisin
viereesi istumaan.
Kuivaisin kyyneleet
ja pyyhkisin pois murheet,
jos minulla olisi siihen taito.
Nyt voin vain toivoa Sinulle
voimia raskaalle
tiellesi!
Birgit Ahokas
KORTTI
(animaatio)
Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.
Edith Södergran
(1892 - 1923)
Sadun
saari
Äsken sadun saaren
avosilmin näin,
virta sitä kahtialta kaartaa.
Palaan sinne päivän painuessa
länteen päin,
kun illan varjot jo
iäks’ saartaa.
Majan matalaisen sinne rakennan,
vuoteen sammaleisen, jolle uinahdan.
Lyönnit harvenevat lasken
sairaan sydämen.
Kuulen siiven havinaa
jo kuolon joutsenen.
Kun se vihdoin virran
syliin laskeutuu,
silloin vaivat vaipuu,
taivas avartuu.
Aino Kallas
(1878 - 1956)
Tiedänhän sen
että ymmärrä en
kuinka suuri on surusi määrä
siks puhu mä en, siks vaikenen
ettei sanani olisi väärä
Tää hiljaisuus kantakoon sulle sen,
osanottoni suurimman, lämpöisen..
Kun tie on vaivalloinen
ja askel väsynyt
ei silloin vastaan sano
ei matkaa jatkaa ano,
kun kuuluu: Laske sauvas
ja lepää nyt.
Ei elämän arvo riipu sen pituudesta,
eikä ihmisen merkitystä mitata hänen
saavutustensa määrällä.
Lyhytkin elämä on kokonainen.
Päivänkin matkalla voi
nähdä olennaisen.
Vaikka erkanee tiet päällä maan
jää jäljelle muistojen silta.
Sinut muistojen sillalla kohdata saan,
joka ikinen päivä ja ilta.
Ei mustaa murhetta tummempaa,
ei sydäntuskaa polttavampaa,
kuin rakkaimpansa luovuttaa,
jota ikuisesti muistaa ja rakastaa.
KORTTI
(animaatio)
Minulla on joku
tuolla pilvien päällä,
kirkkaimpana tähtenä
tuikkimassa
ja elämääni
valaisemassa.
Hän elää enää vain
sydämessäni
ja miljoonat
kyyneleet ovat
poskeani pitkin
vierineet,
koska ikävä on niin
särkevä.
Kuolemaa ei ole
Olen vain livahtanut toiseen huoneeseen.
Minä olen minä, Sinä olet sinä.
Mitä me olimme toisillemme,
olemme yhä.
Kutsu minua tutulla nimelläni.
Puhu minulle sillä luonnollisella
tavalla, miten ennen puhuit.
Älä käytä erilaista äänensävyä,
älä pakota itseäsi juhlalliseen tai
surulliseen puhetapaan.
Naura kuten aina nauroimme
pikku jutuille, joista
nautimme yhdessä.
Leiki, hymyile, ajattele minua,
rukoile puolestani.
Anna nimeni olla kotiväen puheissa,
niin kuin se on aina ollut,
puhukaa minusta ilman kliseitä,
ilman varjojen häivää.
Elämä tarkoittaa kaikkea.
Se on sama mitä se on aina ollut,
katkeamaton jatkuvuus.
Miksi minun pitäisi olla
poissa mielestäsi,
vaikka olen poissa näkyvistäsi.
Odotan sinua, välimatkan päässä,
jossain hyvin lähellä,
juuri kulman takana.
Kaikki on hyvin.
Henry
Scott Holland
(1847 - 1918)
Suru kietoutuu
ympärille,
kuin usvaharso
joka tiivistyy kyyneliksi poskille.
Jonain päivänä usva haihtuu,
tilalle jää kuulas, kirkas kaipaus
ja yhdessä eletyn muisto.
Elämä ilman kyyneliä on
autiomaa ilman sadepisaroita.
Tänään on kyynelten aika.
KORTTI
(animaatio)
Sinä iltana monta tähteä näin,
syttyi kirkkain tähti yllättäin.
Sitten kuulla sain sinun poistuneen
ja jäiseen tuulen henkäykseen
se loi timantiksi kyyneleen.
Kun taivaalle katson ja tähden nään,
muistan sinua, ystävää.
Kirkkaana muistosi säilytän,
tähtitaivaalle tuulessa
terveisen lähetän.
Jeesus, anna enkeleitä sinne,
missä itketään, sinne,
missä tukahdutaan
kaipaukseen ja ikävään.
Jeesus, anna enkeleitä,
kun mieli on avuton,
kun on tullut suuri huoli,
joka liian raskas on.
Et palannut niin kuin
toivomme oli,
et tullut luoksemme enää.
Vaikka aika suruumme
lohtua tois,
ei tyhjyyttä koskaan
se poistaa vois.
Kauniina nauhana vuosien päivät
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist´ ei yhdenkään kadota sallis.
Elämässä on hetkiä,
joihin ei ole sanoja,
voi vain toivoa toiselle
voimaa ja valoa.
KORTTI
(animaatio)
Minun surussani kolmanneksi
vaikeinta on myöntää,
ettei näe enää koskaan,
ei kuule enää koskaan,
ei tunne enää koskaan.
Toiseksi vaikeinta on muistot,
joita en ole valmis muistelemaan.
Kaikista vaikeinta on,
etten ehtinyt kertomaan,
kuinka rakastan,
mutta samalla kaikista parhainta
surussani on se,
että minä itse tiedän,
kuinka rakastan.
Oli iloa täynnä ne päivät,
jotka luonamme viivyit.
Sun leikkisi kesken jäivät,
pois taivaan pihoille siirryit.
Koeta jaksaa päivä
kerrallaan,
enempäähän Sinun ei
tarvitsekaan.
Huominen pitää huolen
itsestään.
Emme sanoa voi – emme tahdokaan,
hän kuoli – ei, hän lähti vaan valoisin hymyin viittoen hän vaelsi toiselle rannalle jättäen meidät aavistamaan miten kauniit ovat rannat sen toisen maan.
Keväisen taivaan tuulet
minut mukaanne ottakaa
ja hellästi kantakaa sinne,
missä uupunut levätä saa.
Olen kulkenut pitkän matkan
ja minua väsyttää.
Saan viimein levon ja rauhan
ja unen ihanan.
Silmät alasluotuina, ripsillä kyyneleet
– suru ikimuistoinen etten mistään löydä
lohdutuksen sanaa.
Lassi Nummi
Suru, kaipuu niin suuri,
tuska sammumaton.
Mistä lohtua löytää,
kun kaikki muuttunut on.
Kuljit kanssamme kauan,
halki vuosikymmenten.
Elät vieläkin täällä,
kautta lasten ja lastenlapsien.
Sulla ikuinen rauha,
kaikki hyvin nyt on.
Ei kipua huolta, onni loppumaton.
Kauniit muistot ei häivy,
ne kirkastuu vaan.
Joskus tapaamme jälleen
ja oomme yhdes ainiaan.
Inna Akkila
Kun kuuntelee tuulen
huminaa,
on kuin hän saapuisi kertomaan.
Mulla koti on uusi ja kaikki hyvin
miks´ kuljette silmin kyyneltyvin.
KORTTI
(animaatio)
Vain aika on se,
joka parantaa haavat,
niin kauan kyyneleet
vuotaa saavat.
Ne kuivuvat myöhemmin
itsestään,
tuska tyyntyy hiljaiseen
ikävään.
Kun noutaja niittää kypsää viljaa
ja korjaa matkaajan uupuneen,
kun sydän lämpöinen sammuu hiljaa,
onko aihetta muuhun kuin kiitokseen?
Siksi kiitos ja siunaus matkalla
myötä sinne, missä ei tuskaa, ei yötä.
Jossain kaukana soi laulu
hiljainen, sanaton.
Vain sydän sen kuulla voi.
- niin lähellä enkelit on
KORTTI
(animaatio)
Kun olet iloinen,
katsele syvälle sydämeesi ja
huomaat,
että ainoastaan se,
mikä tuottaa sinulle surua,
antaa myöskin iloa.
Kun olet murheellinen,
katsele taaskin sydämeesi ja huomaat,
että tosiaankin itket sitä,
mikä on tuottanut sinulle iloa.
Kahil Gibran
(1883 - 1931)
Köyhä on oikeastaan vain se,
joka ei jätä jälkeensä
mitään kaipaamisen arvoista
ja se, jolla ei ole mitään kaivattavaa.
Meidän on rakastettava poisnukkuneita
jälkeenjääneissä ihmisissä.
Murhe ja suru ovat ikään kuin
huuto rakkauden puoleen.
Meillä on yhteys poisnukkuneisiin
niin kauan, kuin he jatkavat elämäänsä
meidän rakkautemme kautta.
Olet se tunne
joka hiipii uniini öisin
Varjo, joka seuraa huomaamatta
Jäljet, jotka toistavat askeleeni
Olet jokaisessa hetkessä,
sadepisarassa, auringonnousussa
Olet mielessäni aina
vaikken sitä sanoisikaan
En ole unohtanut sinua
vaikka oletkin mennyt.
Emme sure sitä, että olemme menettäneet sinut, vaan olemme kiitollisia
siitä, että meillä oli sinut, ja on vieläkin. Sillä se, joka on mennyt
kotiin Jumalan luo, on vain ehtinyt perille ennen meitä.
Palaa kynttilä hiljalleen,
ilta pimenee.
Tuska kaivaa rintaa,
koskee, kirvelee.
Kuun valolta lohtua pyydän,
auta poloista.
Yksinäistä kulkijaa,
muiden joukossa.
Suljen silmät kostuneet
ja yhteen käteni liitän.
Pyydän rauhaa sydämeen
ja voimaa jaksamaan.
|
|
|
Ei tunne tietänsä ihminen,
elo on hiukkanen, hetkinen,
valot, varjot vuoroin täyttää sen
kuka tietää päivänsä viimeisen.
KORTTI
(animaatio)
|
|
|
|
Jos voisin henkäistä
yhdenkään
raskaan huokauksen
puolestasi,
itkeä yhdenkään
kyyneleen puolestasi,
kärsiä edes hetken surua
ja ikävää puolestasi,
mikä sinua auttaisi ja
lohduttaisi,
niin sen tekisin!
Mutta sydämessäni olen
ajatuksin luonasi
ja pyydän sinulle apua,
lohdutusta ja voimaa.
Jo lähestyy ilta
varjoin pidentyvin.
Jää päivän kiireet,
kaikki on hyvin.
Saa yö ja lepo ja
rauha syvin.
Väsynytsin.
Väsynyt,
niin että mieltä särkee.
Kalliopaasia alas
valuu sulanut lumi.
Sormet puuduksissa,
polvet tärisevät.
Juuri nyt
nyt juuri ei saa hellittää.
Toisten tiellä
on lepopaikkoja
päivänpaisteessa
He tapaavat toisensa siellä,
mutta tämä
on sinun tiesi,
ja juuri nyt,
nyt juuri et saa horjua.
Itke
jos voit.
Itke,
mutta älä valita.
Tie valitsi sinut
ja sinun osasi on kiittää.
Niin äkkiä päivä sammua voi,
ei kohtalon kello edeltä soi.
Sydän itkee kaipuuta, ikävää,
enää muiston helmet kimmeltää.
On elo kuin ulappa suuri,
ja muistot on saaria sen,
niin hiljaa mä sulle kuiskaan:
Sua unhoita koskaan en!
Taas valo viiltää taivaanrantaa,
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
kun toinen lähtee, toinen jää.
Vain pieni lapsi sisällämme,
ei sitä tahdo käsittää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
sinua paljon rakastin.
Niin monet kerrat, tähän rantaan,
olemme tulleet ennenkin.
Jättäneet kahdet jäljet santaan,
nyt yhdet vain vie takaisin.
Siis hyvää matkaa, ystäväni,
en enää puhu enempää.
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää,
muu on nyt yhdentekevää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
sinua paljon rakastin.
Seuraksesi enkeleitä
vaaleine kultakutreineen,
pyyhkimään pois kyyneleitä
suojelemaan suurine siipineen.
Enkelis luoksesi tulkoon varhain
parane pian, ystäväni parhain.
Birgit Ahokas
Oispa mulla voimaa
kuin tahtoa oisi,
en tuskaa näin suurta kantaa sun soisi.
Jos ois siipeni vahvat ja syliini saisin
osan sun murheestas sitä kuljettaisin,
auttaisin taakkaa tätä kantamaan
joka tuli sun sydämees asumaan.
KORTTI
(animaatio)
Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun,
mukana jokaisen
nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä
Eino Leino (1878 - 1926)
Hiljaisuuden puutarha
kukkii lohdutusta,
että ilon löytäisi hän,
jonka mieli on surusta musta,
Hiljaisuuden puutarha
poutapilvien varjoista tehtiin.
Enkelit piirsivät kaipausta
kukkien terälehtiin.
Hiljaisuuden puutarha
on lohdutuksen puisto.
siellä on monta polkua,
ja kaikkien nimi on Muisto.
Pia Perkiö & Tiipi Jokinen
Tuli kaunein kaikista enkeleistä
minun lohduttajakseni päälle maan.
Nyt vast’ olen ihminen: mulle
hänen kauttaan kaikki annetaan.
Hänen luokseen lentävät laulut
kuin pienet linnut riemuiten.
Hänen ruumiinsa on kuin sielu
ja sielunsa taivaan kaltainen.
Kuin unista suloisista
hän on astunut aineen maailmaan.
Hänen hentoa olkaansa vasten
pään painan nyyhkivän, autuaan.
Uuno Kailas
(1901 - 1933)
KORTTI
(animaatio)
Perinteinen intiaanirukous
Kun olen kuollut
Itke hiukan minun vuokseni
Ajattele minua toisinaan
Mutta älä liikaa.
Ajattele minua silloin tällöin
Sellaisena kuin olin eläessäni.
Toisinaan on mukava muistella
Mutta ei kauan.
Jätä minut rauhaan
Niin minäkin jätän sinut rauhaan
Ja niin kauan kuin elät
Säästä ajatuksesi eläviä varten.
Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä
me kadotamme osan itsestämme,
usein juuri parhaan osan.
Sinä iltana monta tähteä näin,
syttyi kirkkain tähti yllättäin.
Sitten kuulla sain sinun poistuneen
ja jäiseen tuulen henkäykseen
se loi timantiksi kyyneleen.
Kun taivaalle katson ja tähden nään,
muistan sinua, ystävää.
Kirkkaana muistosi säilytän,
tähtitaivaalle tuulessa terveisen lähetän.
Toivoisin olevani enkeli,
joka kulkee edelläsi
tietä tasoittamassa.
Joka kulkee rinnallasi
apua antamassa.
Joka kulkee takanasi
jälkiä peittämässä.
Joka kulkee ylläsi
sinua varjelemassa.
Toivoisin olevani enkeli,
joka hoitaa kun
olet haavoitettu.
Joka ymmärtää,
kun olet masentunut.
Joka suojelee
kun myrsky yllättää.
KUVAKORTTI
(animaatio)
Antaa kyynelten tulla,
antaa sydäntä pakottaa,
antaa ajatusten sattua.
Kun suru on kohdannut,
lamaannuttanut, mykistänyt.
Kyyneleet pesevät, itku hoitaa.
Sydän aina tuntee ja ajatukset
tekevät surutyötä.
Surutyö on hyvästijättöä ja luopumista.
Luopumista siitä, mitä emme
koskaan omistaneet,
vaan saimme pitää
määräajan lahjana.
Toivoisin olevani enkeli,
- jolla olisi voimia Sinulle,
jos heikkona olet.
- Jolla olisi aikaa Sinulle,
jos kiire ahdistaa.
- Joka opastaa Sinua,
jos apua tarvitset.
- Joka valoa näyttää,
jos pimeässä kuljet.
- Joka rohkaisee Sinua,
jos epävarmana kuljet.
- Toivoisin olevani enkeli,
joka kuiskaa Sinulle,
Sinä voit, Sinä pystyt,
Sinä olet hyvä,
kaikki on hyvin.
Takana elämän tuulet,
eessä rauha, iäisyys.
Väsymys tuli kuin hiipien hiljaa,
vei voimat ja unen antoi.
Se taittoi sukumme vanhinta viljaa,
pois rakkaamme luokseen kantoi.
Suurin suru on sanaton,
syvin kaipaus äänetön.
Tää hiljaisuus kantakoon sulle sen,
osanottoni suurimman lämpöisen.
Kiitos kun olit totta hetken,
nyt mun täytyy tästä jatkaa.
Vierelläni teet loppuretken
vaikka se olis kuvitelmaa.
Kun taivaan tähdet tuikkii
luokseni lentää saat
jokaisen illan myötä
unessa tavataan.
On ikävää, jota ei voi ilmaista,
on kaipuuta, jota mitkään teot
eivät voi täyttää, ja on rakkautta,
joka ei vaadi muuta kuin
sydämen hiljaisuutta
Kiitos sulle rakkaimpani,
olit kallein päällä maan,
annoit voiman, uskalluksen,
jota arkeen tarvitaan.
Olet mennyt, olen yksin,
perääsi näin huutaen
äänettömän huokauksen:
Olet rakkain, tiedät sen.
Jonain päivänä tuuli vie pilvet,
aurinko tulee esiin.
Jonain päivänä surumme on
kevyempi kantaa.
Vaan ylitse kaikkien kyynelten,
tuhat muistoa meitä lohduttaa.
Ne tallessa päivien menneiden,
tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.
Kauniit muistot voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Purjehdus on päättynyt.
Meri huokaa rantakiviin.
Veden yllä linnun lento
aamuaurinkoon.
On muuton aika.
Sinut aistin kuin tuulen,
aamukasteisen uuden,
sinä tunteeni täytät
kuin tuoksuva maa.
Tulet aalloista merten,
käyt varjoissa illan,
yön hetkinä hiljaa
sinut syliini saan.
Sen tiesi kesän aurinko,
sitä kuiski vieno tuuli
ja siinä pesää tehdessään
sen pihan linnut kuuli.
Se soi laulussa lintujen:
tää aamu on rakkaamme viimeinen.
Et ole sittenkään yksin.
Tulee päiviä, jolloin et jaksaisi jatkaa
tätä yksinäistä, mutkaista matkaa.
Niin raskaalta kulkea tuntuu tie,
et ehkä tiedä, minne se vie.
Ne, jotka kulki sen aikanaan,
eivät palaa takaisin kertomaan
miten surujen metsässä suunnistetaan,
kuinka ikävän portit avataan
tai koska ja missä tavataan.
Se on paikka, josta vaietaan
Vai onko juuri tuo oksa tässä
rakas käsi kättäsi etsimässä.
Ja kun tuulen hiuksillas
leikkivän luulet, ole hiljaa,
kaivatun äänen kuulet,
hyväilee sinua rakkaat huulet.
Hänen hymyään luontokin hymyilee,
puhu ystävä, kyllä hän kuuntelee.
Iltarusko tummui yöksi,
luo portin saapui matkamies.
Anovan katseen luo vartijaan:
Niin väsynyt on sydän mulla,
lepoon saanko jo tulla.
– Katso, hänelle portti hiljaa aukeaa.
Taatusti hän kuulee. Hän katselee
sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkin ei ole tarkoituskaan
jäädä meidän elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,
vain läpikulkumatkalla.
Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin
kuin muut. Heidän ei tarvitse vitkutella
täällä sataa vuotta saadakseen
kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti,
jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät
elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin
tärkeää, ja se on heidän tehtävänsä meidän
elämässämme. Hän opetti sinulle
varmasti jotakin.
Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon,
ja sitten hän lähti.
Ehkä hänen ei yksinkertaisesti
tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli
sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti.
Niin hiljaista on muistojen porraspuulla,
niin hiljaista nurkissa lapsuuden,
niin hiljaista tuvassa menneitten.
Muistosi on kylvetty
sydämiimme
ja siellä se on alati läsnä
kunnioitettuna, hellittynä.
Eikä sinulta mikään
ota enää mitään pois.
Eeva Kilpi
Kun nukkumaan käyn illalla
ja suljen silmäni,
sydämein täytät rauhalla,
lähetä enkeli.
Luonto on antanut
meille lyhyen elämän.
Mutta hyvin käytetyn elämän
muisto on ikuinen.
Öin, päivin kauhusta
pitkin
sua, kadotettua, itkin.
öin, päivin rukoilin
sua takaisin.
Hän, Lempeä, armahti meitä
yön piirissä eksyneitä.
Sain tuntea värähtäin
taas kätesi kädessäin.
Oi kuuntele — tuskamme raukee.
Läpi saartavan metsän aukee
valojuova ja himmeä tie.
Tule! — Kotiin meidät se vie.
Saima Harmaja
|
|
|
|
|
|
|
|
sivu jatkuu ilmoituksen jälkeen |
|
|
=>
Runoilijan aakkoshaku
|
Minnesverser |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hakusanat: Lohdutusrunot, osanotto suruun runoja, voimarunot suruun, lohdutuksen sanoja, lohdutus surussa, voimia antava runo, lämmin osanotto suruun,
voimasanoja surevalle, runot suruun osanotto, surunvalittelu omaisille, lohdutusrunoja surevalle, lohdutus suruun runo, lohdutus runoja ystävälle, voimia suruun runoja,
ystävän lohdutus surussa, surunvalittelu viesti |
|
