On alkanut aika adventin nyt,
ja kynttilä yksi on syttynyt.
 

Adventtikortti Ensimmäinen adventti

On syttynyt kaksi kynttilää nyt,
ja valo on meille lisääntynyt.

Adventtikortti Toinen adventti

On valoa aina vain enemmän,
jo sytytän kolmannen kynttilän.

Nyt sytyttää neljä kynttilää saa,
on joulu jo tullut, riemuitsee maa.

Kaksi kynttilää sytytän
ikkunalle palamaan.
Talvi-illan pimeään
ne juhlan tuovat valollaan.
Birgit Ahokas

Adventtitalo

Siinä on monta, monta ikkunaa.
ja joka ilta yksi aukeaa.
Adventtitalostamme liekki lämmin
näin virtaa joka ilta heleämmin.
Ja lasten silmät kilvan tähyää
sisällä lepattavaa kynttilää.
Aika täyttyy, päivät vaihtuvat,
vuorollaan aukenevat ikkunat.
Me saamme yhtä monta lupausta
kuin ikkunoihin syntyy tuikahdusta.
Jokainen kutsuu, kertoo, rohkaisee.
Viikosta viikkoon talo valkenee.

On alkanut aika joulun nyt,
ja kynttilä on syttynyt.
Sen valo loistaa meille nyt,
joulun tunnelma on lisääntynyt.

On valoa aina vaan enemmän,
sytytän vielä yhden kynttilän.

 Katso kortti 

Keskellä kiireiden,
arkisten askarten,
mietin jopa murehdin.
Tuleeko jouluni jouluksi,
saanko kaiken valmiiksi,
mitä antaisin sinulle,
mitä tekisin toiselle.
Jos jääkin jotain tekemättä,
kyselen hymyilemättä.
Näen peilistä kasvot kovat,
pelästyn – ne ovatkin ikiomat.
Tässä on hyvä pysähtyä
ja pieneksi hetkeksi hiljentyä.
En ikinä tätä maailmaa
valmiiksi saa,
ei huomaa se yhtä ahertajaa.
Ei tule joulu sydämeen,
jos tunteen tuhlaa kiireeseen.
Joulun tarkoitus on toinen
sanomaltaan suurenmoinen!
Annankin lahjaksi aivan uutta
itsestäni iloisuutta!
Rakkautta ja lämpöä jakakaamme,
niin itsekin sitä saamme.
Miten ihanaa on joulun odotus,
kun rintaa ei paina ahdistus.

Joulunajan rauha,
meille laskeutuu.
Huurrekoruissansa,
koivut uneksuu.

Tyyntyi hiljaiseksi,
ilouutinen.
Korkeallle syttyy,
sarja tähtien.

Äänettönnä seisoo,
hämärtyvä maa.
Kunnes joulun kellot,
hiljaa kumajaa.

Silloin suuri rauha,
täyttää sydämen.
Tuomme hiljentyneen,
hartaan kiitoksen.
Ester Ahokainen