Joulurunoja lapsille

Tuhat tiukua hännässään
lähti peikko, tuo joulua etsimään.
Suuri toivomus rinnassaan
kulki metsään, hämärään.

Painoi posken, lumeen pehmeään
mikä taika siitä syntyikään,
valo syttyi pimeään
tuoden lämmön sisimpään.

Tuhat tiukua hännässään
peikko, onnen hehkussaan
sai hangen kimaltamaan
löysi näin, Joulun onnenmaan.



Pieni joulun lapsi,
joulu meille tuo.
Saavu joka kotiin,
saavu lasten luo.

Saavu sinne, missä
epäsopu on,
anna koteihimme
henki sovinnon.

Saavu sinne, missä
joku yksin jää.
Anna jouluilon
hänet yllättää.

Pieni joulun lapsi,
valo maailman.
Sinä meille annat
juhlan oikean.
Jukka Salminen

Jouluruno - kortti lapselle

Oi, niin monta sulounta
näkee pieni poikanen:
näkee talven valkolunta,
kuulee ääntä kulkusen.

Kultalatvapuissa riippuu
appelsiinit, omenat,
joka oksasella kiikkuu
kesyt ilman laulajat.

Kultasarvipeura kantaa
siellä poikaa selässään,
hopeeharjahepo antaa
silitellä itseään.

Joulupuukin seisoo siinä
viherjäine oksineen,
on kuin kasvais valkosiivet
hänellekin olalleen.
Immi Hellén




Yrjö meni metsään,
äiti tahtoi estää,
Yrjö meni, meni vaan
pikku kirves olallaan.

Vastaan tuli ukki
niinkuin joulupukki,
kysyi:"Metsähänkö mies?"
Yrjö vastas:"Kukaties!"

"Sallit sitten varmaan" -
virkkoi ukko harmaa -
"että mennään yksin tein".
Yrjö vastas:"Miksi ei!"

Kävi miehet kaksin.
Tuli raskahaksi
Yrjö, jalka väsynyt,
kysyi:"Mitäs tehdään nyt?"

"Mene sinä konttiin!"
Yrjö konttas konttiin,
ukko sitoi kontin kiin`,
kantoi Yrjön kotihin.

Äiti humun kuuli,
tuuleksi sen luuli.
Isä virkkoi:"katsohan,
tuli joku porstuaan."

Avattihin lukko,
astui sisään ukko,
kysyi:"Onko lapsia
monta tässä talossa?"

Virkkoi äiti rukka:
"Oli valkotukka
meillä yksi Yrjänä,
sekin on nyt metsässä."

Ukko kontin aukas,
Yrjö ulos laukkas,
huusi:" Teille terveiset
Metsolasta lämpöiset!"

Syntyi ilo uusi,
sytytettiin kuusi.
Joulupukki kaunihin
lahjan antoi kullekin.
Eino Leino



Jääkiteet ruudussa kimmeltää,
kun kuu niihin hohtoa valaa.
Niitä poikanen tarkaten tähystää,
koko illaksi ikkunanpieleen jää
niin ääneti, aivan kuin salaa.

Mitä lukee se ruudusta poikanen,
mitä piirteli tähtöset hälle?
Koko maailma siellä on ihmeitten,
jäätähtöset talven ne omisti sen
sille pienelle tähystäjälle.

Hän näkee tarujen kultamaat
ja korskuvat ratsut ja linnat,
sinikukkaiset kummut ja hopeiset haat,
Sinä kerran kaikki ne omikses saat,
ne aarteet kallihimmat.

Jääkiteet ruudussa kimmeltää,
luo uusia ihmemaita.
Jo painuu pielehen poikasen pää
sinisilmään unonen ennättää.
Unentytti, ah, oisitko saita!

Tuli päivänsäde ja pyyhki ne pois
sen poikasen ratsut ja linnat.
Hänen aarteitaanko viedä se vois?
Hänen omansa eivätkö aina ne ois,
ne unelmat kirkkahimmat!
Immi Hellén



Kuusi tuoksuu, pienten piiri pyörii.
Äiti lasten iloks häärii, hyörii,
kattaa pöydän herkuin runsahin.
Yhtyy lasten leikkiin taattokin.

Tuvan täyttää valo joulupuusta.
Lahjat lentää ukin kontin suusta.
Osansa jo kukin saanut on,
valtaa mielet riemu rajaton.

Heikin hepo vallatonna kirmaa,
nähty ennen ei näin varsaa virmaa.
Sinisilmät Liisan loistavat,
kun sai sukset somat, sujakat.

Viimein Nukkumatti hiipii joukkoon,
pieni Ulla uinahti jo loukkoon.
Nukke uinuu hänen rinnallaan.
Kohta kaikki lepää vuoteillaan.

Nukkua ei tohdi pieni Pirkko:
Mitä jos ei heräis joulukirkkoon.
Viime vuonna kävi hälle niin.
Nousee, käy jo juhlapukimiin

Katsoo talviyöhön ikkunasta,
siellä juhlaa vietetähän vasta!
Tähtein loiston hanki heijastaa.
Pirkko kuulee siipeinsuhinaa.

Tuolta, tuolta kaukaa, korkealta
sinitaivaan kaarikaton alta
lapsen korvaan kantaa säveleet
ensi jouluyönä kaikuneet.

Tuntee tutun tuolla joulutähden,
syttyy sydän lapsen näitä nähden.
Siellä on kaunein joulusatukin
kirjoitettu taivaan tähtihin.

Hartahana seuraa lapsi noita
tähtitarhain juhlakarkeloita.
Riemu siellä suurempi on vaan
kuin on ilot, riemut kaikki maan.

Korkealla tuolla silmä Pirkon
näkee joulupuun ja joulukirkon.
Sielunsiivin hän on mukana
tähtitarhain joulukirkossa.

Aamuvarhain konsa pieni Pirkko.
Ruunan reessä ajaa joulukirkkoon,
on kuin tähtein riemu mukaan sais,
on kuin lapsensydän aavistais:

Kaikki, mikä on maassa kaunihinta,
puhtain riemu, minkä tuntee rinta
taivaan heijastusta se on vaan,
myöskin kirkko tuolla kummullaan.
Immi Hellen

Äiti joulupuuroaan
keittää verratonta.
Kohta, kohta avataan
salaisuutta monta.
Pikku tonttu tipsuttaa
tupsulakki päässä.
Kuka tulee porstuaan
pitkä parta jäässä?
Juhlamieltä täynnä on
koko pieni talo.
Paista aina sydämeen
kodin jouluvalo!
Martti Haavio



Tontut pyörivät ja hyörivät,
heillä kiire mahdoton,
sillä ihan kohta jouluaatto
taas jo kerran on,
kilke ja kalke kaikuu
pukin pajasta yötä päivää näin,
rientää itse joulupukki
jo tuolta tänne päin.
Tovin katselee pukki
tuimanakin tonttujaan,
jaellen sinne tänne
määräyksiään ja ohjeitaan,
lahjavuoret kasvavat
jo ihan kohta kattoon asti,
onpa kohta vedettävänä porolla
taas aikamoinen lasti.
Mutta kas, kun aatto saa
niin kaikki valmista on juuri,
rauha ja odottava hiljaisuus
on Korvatunturilla suuri,
ja kun tähdet taivahalla
kirkkaimpana leimahtaa,
niin Joulupukki tonttuneinsa
taas matkaan saa!
Anni Swan



Tonttu syntyi toukokuussa.
Oli hiirenkorvat puussa.
Kesäkuussa päivä paistoi.
Tonttu mansikoita maistoi.
Heinäkuussa helle hyöri.
Rantaveessä poika pyöri.
Elokuu vei metsään pienet,
säilöön saatiin marjat, sienet.
Syyskuu koulunkäynnin keksi.
Tuli tonttu totiseksi.
Lokakuussa läksyt luisti.
Aapisensa tonttu muisti.
Marraskuussa tuiski lunta.
Tonttu nukkui tontun unta.
Siitä varttui voima uusi,
virkeänä tonttu huusi:
– Joulukuussa lahjat nakkaan,
poronpulkkaan, tuohivakkaan.
Ester Ahokainen



METSÄN JOULU runo
Hiutaleita leijuu maahan valkoiseen,
ja tontutkin nyt matkalleen
porollansa lähtevät ja tiu'ut soi,
se metsään joulun tunnun loi.
Tupsulakki vällyn alta pilkistää,
arki kauas jää, arki kauas jää.
Metsähiiren lapsiparvi vallaton
Laulaa: Joulu, joulu tullut on.
Nallevaari onkaloonsa puita vie,
ettei pakkassää voisi yllättää.
Mäyrämuorin mökki hiukan ahdas lie,
se on lämmin siis ja muusta viis.

Joulu on tullut, metsässä kuiske soi.
Joulu on tullut, hongatkin näin huminoi.
Tupsulakki vällyn alta pilkistää,
arki kauas jää, arki kauas jää.
Metsähiiren lapsiparvi vallaton
Laulaa: Joulu, joulu tullut on.

Kaikki saavat lahjakäärön arvokkaan
ja siilikin on lahjastaan
mielissään, hän kynsiviilan sievän sai,
se piikkeihin on tarpeen kai.
Kurrelle tuo tonttu kuusi pähkinää,
niitä säilyttää, niitä säilyttää
kurre, kunnes saapuu lämpö auringon.
Vielä kauan, kauan kylmä on.
Kettu kun saa lahjaksensa maukkaan luun,
hiiri rauhan saa alla vanhan puun.
Pöllö tummat silmälasit sai, hei-hoi,
nyt hän päivällä myös nähdä voi.
Reino Helismaa


Piip, piip, pieni lintu;
ulkona sataa lunta,
lintu näkee jäisellä oksalla
kesästä kaunista unta.

Piip, piip, pieni lintu,
jaksatko kärsiä kesään?
Nälkä uhkaa, ei ole ruokaa,
pyrkii pakkanen pesään.

Piip, piip, pieni lintu;
laulaen ystävät armaat
ottavat onnen ja päivyenpaisteen
jälkehen kohtalot harmaat.

Piip, piip, pieni lintu,
kaunis on laulajavirkas.
Viimankin voittaa, talvenkin taittaa
äänesi kantava, kirkas.



Näin tontun tiellä talvisella,
pimeällä se taivaltaa.
On matkalla jok vuotisella,
lasten luokse se matkustaa.
Tutkii kuka kilttinä on,
kuka mahtaa olla tottelematon?
Taitaa kuitenkin tonttu tuo
olla se joka kaikille joulun suo.
Ei välitä siitä jos joskus
joku on pahalla päällä,
vaan pukille kertoo, että
vain kilttejä on täällä.
Kaikille siis pukki lahjoja jakaa
ja joulun iloa tuo vuorten takaa.

Rati riti ralla,
tuli talvihalla,
kuuraparta tuiskutukka,
lumiviitta harmaasukka,
rati riti ralla,
sellainen on halla.

Rati riti ralla,
mistä tuli halla?
Tuolta Pohjan tuntureilta,
Lapin lasten laitumilta.
Rati riti ralla,
sieltä tuli halla.

Rati riti ralla,
mitä teki halla?
Puhui metsät puhtahiksi,
jäät ja järvet kantaviksi.
Rati riti ralla,
sitä teki halla.
Rati riti ralla,
hyvin teki halla:
saavat lapset lasketella,
luistella ja lauleskella.
Rati riti ralla,
kiitoksia halla!