|
Sydän-Suomen laulu
Voi löytää
riemun rikkaamman
ja runsahamman huvin,
myös murheen ruusut mustemmat,
ken haaveksii ja halaa,
mut rauhaa, sopusointua
ken etsii Suomen suvin,
sen miel’ on maansa sydämeen
ja sinne aina palaa;
kun uhkaa unten yö
tai taivaan myrskyt lyö,
sen vastaan ottaa, varjelee
siell’ ahkeruus ja työ.
Ja
tuntureille tuskan ken
jos uhman urho aikoo,
tai huiput vallan, kunnian
jos hurjimusta kiintää,
ne loitompaa hän löytänee,
ne täältä kauas kaikoo,
tääll’ laaksot viljaa lainehtii
ja metsää vuoret siintää,
veet virtaa viihdykkäät,
puut lautuu lakkapäät,
ja vetten, vaarain vierillä
työn tyynen jäljet näät.
Äl’
usko, että tyhjästä
nuo niitut, pellot nousi,
nää suuret, kauniit kartanot,
nää pihlajaiset pihat!
Ei niitä miekka miettinyt,
ei vainon nuoli, jousi,
ei tehneet taiston tapparat
tai vihollisten vihat:
ne nousseet rauhan helmast’ on,
ne taika auran taistelon
loi kunnahille kukkimaan
kuin tähkät sovinnon.
Ja äänet
pääskyn älyytkö,
mi puhuu viiripuusta,
tai kielet ruohon kasvavan,
mi kastehelmin päilyy?
Ne virttä samaa suurta soi,
mi kaikuu kansan suusta,
soi kaipausta kauneuden,
mi sydämissä säilyy,
mi nostaa povet poikien,
ja punat neitten poskien,
mi aikaan toiseen, armaampaan
viritti kantelen.
Jos
Suomen sydän sulkeuu,
se huokaa huolta mykkää
tai mylvähtää kuin myrsky-yö,
kuin leimaus ja palo;
mut jos se kelle avautuu,
se ailahtaa ja sykkää,
se siltä sielun tenhoaa
kuin kesä-öinen salo,
miss’ sinipiiat karkeloi
ja metsän simapillit soi
ja ilma illan valkean
jäät järjen viedä voi.
Siks
sydän vasten sydäntä!
Niin syvin valta vaatii.
Tuo tiedon kaiken summa on,
on elon laajin laki.
Sen lain jos epää ihmislaps’
ja itsekkäämmän laatii,
niin henki hällä jähmettyy
ja jäähtyy toiseltaki,
jää oudoks onni, rakkaus,
työn jalon kumma kutsumus,
ja ihmisyyden, isänmaan
myös korkein kukoistus.
Eino
Leino
Kotimaataan kun katsoo kauempaa,
siellä vasta sen alkaa oivaltaa,
oma maamme on kuin mansikka
-
tämä vieras maa kuin mustikka.
Onnellinen tästä olla saa
rakas olet isänmaa.
Birgit Ahokas
 |
| |
|
|
|
|
|
|
|
|
Sotaveteraani
 |
|
|
| |
|
Finlandia
 |
| |
| |
Vapaa maa
Oli lempeä yö juuri joulun alla
kuvakertomus-kortti
Eläköön Suomi
Animaatiokortti
Kuvakorttina
Maamme
Animaatiokortti
Kuvakorttina
Yks voima sydämehen kätketty on,
Se voima on puhdas ja pyhä,
Se tuttuko on vai tuntematon,
Niin valtaa se mieliä yhä,
Salamoina se tuntehet saa palamaan,
Se taivaast' on kotoisin kerrotaan,
Ja isänmaa on sen nimi.
Se tunnussana se Suomenmaan
Vei urohot kuolon teille,
Vei nälkää, vaaroja voittamaan,
Vei valoa voittamaan meille;
Ja rauhan töissä se ollut on
Se toivon tähti sammumaton,
Joka tien vapautehen viittaa.
Niin aina olkohon Suomenmaass'!
Ain' uljuutt', uskollisuutta!
Kun vaara uhkaa, ne luokohot taas
Vapautta ja valoa uutta!
Tää maa se ei koskaan sortua saa.
Eläköön tämä muistojen, toivojen maa,
Eläköön, kauan eläköön Suomi!
Paavo Cajander
Kotikontujen tienoita
tervehtien
tämä laulumme kaikukoon,
yli peltojen, vetten ja tunturien
aina Hangosta Petsamoon.
Sama kaiku on askelten,
kyllä vaistomme tuntee sen,
kuinka kumpujen kätköistä, mullasta maan
isät katsovat poikiaan.
Sinä tiedäthän veikko
mun vierelläin,
mikä retkemme tänne toi.
Ilomielin me riensimme sinnepäin,
missä yhteinen kutsu soi.
Tapa tuttu jo taattojen
nyt on hoidossa poikasten:
Kun on vaaralle alttiina syntymämaa,
kotiaskaret jäädä saa.
Mitä lieneekin aarteita
Suomessa,
toki kallehin on vapaus.
Tääll' on suorana seistä ja kaatua
joka miehellä oikeus.
Siis te lapset ja
vanhukset,
ja te äidit ja morsiamet,
niin kauan teillä on suojattu lies
kun on pystyssä yksikin mies.
|
| |
|
Jos
minne kuljen, mistä lähden,
Tää maani mulle kallis on,
Mut kallis on se vaan sentähden,
Sen kansa kun niin armas on.
Sen kansa taas on armas siksi,
Se maansa kun tek' kallihiksi
Verellään, kärsimyksillään.
Salomme
vaikk' ois täynnä kultaa,
Hopeita hyrskyis aaltomme;
Vaikk' ois meill' loistoa ja valtaa,
Vaan konnan töit' ois muistomme,
Kansamme kulkis hylkyteitä, –
Ah! silloin maamme varjo meitä
Kuin musta haamu vainoais.
Vaan nyt
ei synkät syyt, ei hallat
Meit' isäin haudoilt' eroita,
Ei taistelut eik' ilkivallat
Maast' armaimmasta vieroita,
Niin korvet synkät, kallioiset,
Kuin laaksot, järvet tuhatmoiset –
Kaikk' ovat kalliit, rakkahat.
Takana
soitten, kallioissa
Sai äidit piilon lapsineen,
Kun urhot kaatui taisteloissa,
Tai voiton toivat armailleen.
Niin korpea kuin vainioita
Luut isäin peitti, veri noita
Kostutti kallis kaikkia.
Vakaana
niinkuin vuoren seinä
Kansamme puolsi maatansa;
Ei huikennellut niinkuin heinä,
Säilytti pyhät tapansa.
Parjatkoot tyhmät, ett' tää
Hyljätty, halp' on tavoiltansa –
Maan kalliin ostanut se on!
Muun
riemun jos ken ryöstäis multa,
Maan armahan kun muistot jäis:
Ne rinnassani voiman tulta
Ja innon liekin virittäis.
Oi urhoin kehto, isänmaani!
Suojelkoon Herra armastani,
Siunatkoon hautaa urhojen!
J.H. Erkko
Minun Suomeni on sinivalkoinen,
itsenäinen ja satavuotinen.
Minun Suomeni on rauhallinen,
kiltti ja rehellinen.
Minun Suomeni on turvallinen,
puhdas ja ystävällinen.
Minun Suomeni on kaunis ja ihana.
Minun Suomeni on hieno maa.
Petäjäveden koulun 2-luokkalaiset
|
|
|
|
|
Oma tanner
 |
| |
| |
|
Oi kallis Suomenmaa
 |
| |
| |
Talvinen luonto
Minun isänmaani
Animaatiokortti
Kuvakorttina
|
 |
| |
| |
|
 |
| |
| |
| |
| |
Monet vuodet nuoren
miehen,
vastuu kutsui taiston tiehen.
Sitä kunnioittaa ei liioin saata,
kuinka puolustivat silloin isänmaata.
Heidän oli
mentävä,
että vapaa olis tämä maa.
Ei niitä vuosia
koskaan saa unohtaa.
Nyt vapaat pilvet
kulkee maamme yli,
kerran veren tahrima
oli Suomi neidon syli.
Oli silloin surua,
oli kyyneleitä.
Nyt jälleen kiitollisna
muistelemme heitä.
Nuo valkohanget,
kesät, puhtaat vedet
on aina mielessä
vaikka minne menet.
Minä rakastan sua
vapaa kotimaani,
siks kiitän sinua
sotiemme veteraani.
RituKu
(Sanoin ja sävelin)
Ei menneisyyttä
näin nosteta syyttä:
nyt soi sana syntymämaamme!
Sen seisomme eessä
me silmät veessä,
sen kohtalot korkeat jaamme.
Eino Leino
Onnen myyri on se miesi,
kellä oma tanner on,
ystäväinen vieressänsä,
povel kalliin synnyinmaan.
Aleksis Kivi
Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.
Takana kaunis isänmaa
kaupungein ja kylin.
Sinua poikas puolustaa,
maani, aarteista ylin.
Öinen, ulvova tuuli tuo
rajan takaa lunta.
-- Isäni, äitini, Herra, suo
nukkua tyyntä unta!
Anna jyviä hinkaloon,
anna karjojen siitä!
Kätes peltoja siunatkoon!
-- Täällä suojelen niitä.
Synkeä, kylmä on talviyö,
hyisenä henkii Itä.
Siell' ovat orjuus ja pakkotyö;
tähdet katsovat sitä.
Kaukaa, aroilta kohoaa
Iivana Julman haamu.
Turman henki, se ennustaa:
verta on näkevä aamu.
Uuno Kailas
Oi maamme,
Suomi, synnyinmaa!
Soi sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien.
Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa
viel' lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran laulus, synnyinmaa,
korkeemman kaiun saa!
Johan Ludvig Runeberg
Tänne me saavuimme rauhan työstä,
liesien loimusta, metsien yöstä,
täällä me seisomme, tänne me jäämme,
kunnes on murtunut taas idän paine
tai tulilaine – lyö yli päämme.
Kauan sun helmaas, mahtava Vuoksi,
heimomme kyynelet virtoina juoksi,
paljon sun uomaas verta jo vuoti,
täällä kun vartijas, peittämät hurmeen,
saatteli nurmeen – keihäs ja luoti.
Täällä on taisteltu puolesta maamme,
täällä me vieläkin taistella saamme;
tuima on tahtomme niin kuin rauta.
Vuokseen jos sorrumme kunnian teillä,
suuri on meillä – sankarihauta.
Yrjö Jylhä
|
|
|
