Oli lempeä yö
kuvakertomus-kortti
| |
| |
| |
| |
|
|
|
Itsenäisyyspäivä runot |
|
|
|
|
Kiitosruno sotiemme veteraaneille
Nykyhetki meille muistuttaa
kun sodat maailmaa ravistaa,
ei vapautta voi liikaa arvostaa,
tärkeintä on synnyinmaatamme puolustaa.
Jos isänmaataan rakastaa,
tahtoo jälkipolvelleen opettaa,
oli vaarassa vapaus tämän maan,
sen pelastivat veteraanit rohkeudellaan.
Ison kiitoksen olemme velkaa heille,
jotka taistelivat itsenäisyyden meille.
Saimme heidän lahjanaan kauniin maan,
tämän rakkaan pohjoisen Suomenmaan.
Birgit Ahokas
Animaatiokortti
Kuvakorttina |
|
|
|
|
|
Kuudes
joulukuuta
Teille käsky kuului rajoillamme seistä,
Oli tehtävänne silloin mahdoton.
Sinne jäivät ikuisesti monet teistä,
Teki valintojaan käsi kohtalon.
Ovat rajalliset elämämme päivät,
Emme koskaan tiedä kenen vuoro on.
Monet palas', mutta liian monet jäivät,
Vuoksi kodin, isänmaan ja uskonnon.
Ilman ontuvaa ystävääni,
Olisimme vain läntisin lääni.
Ilman miestä, jonka jalka on nyt puuta
Olis' arkipäivä kuudes joulukuuta.
Ilman teitä, selvinneitä jostain sieltä,
Puhuisimme nyt vierasta kieltä.
Ilman heitä, joiden ristit ovat puuta,
Olis arkipäivä kuudes joulukuuta.
Eivät koskaan mene umpeen sielun haavat,
Emme niitä pysty teille korvaamaan.
Aivan liian harvat teistä nähdä saavat,
Kun me itsenäisyyttämme juhlitaan.
Vielä vapaa on ja itsenäinen maamme,
Se on sitä vuoksi suuren urheuden.
Nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme,
Kiitos teidän, se on sinivalkoinen.
Pertti Mäenpää
Kuudes joulukuuta
Animaatiokortti
Kuvakorttina
|
Suomi runo Jukka Ukkola
Suomi on suota ja kuokka ja sisu,
Suomi on pettu ja pottu ja nisu.
Suomi on kuusi ja koivu ja petäjä,
punainen tupa ja polku ja veräjä.
Suomi on sauna ja lauantai-ilta,
Suomi on järvellä kuutamon silta.
Suomi on riiuu ja hääyöaie,
totinen mies ja hiljainen nainen.
Suomi on Lapua, Kollaa ja Karjala,
Suomi on Marski ja Rokka ja Koskela.
Suomi on perkele, puukko ja Alko,
sininen risti ja valkoinen salko.
Suomi on itä ja länsi ja pohjoinen,
Suomi on kylmä ja lämmin ja sohjoinen.
Suomi on lapsi ja kehtolaulu,
velka ja mökki ja tikkataulu.
Suomi on Nurmi ja jääkiekkohalli
Suomi on keihäs ja formularalli.
Suomi on Elmo ja voittoa toivoo
eukkoa kantaa ja suksitta sauvoo.
Finland är finska och Finland är svenska
Finland är sami och också fingelska.
Finland är fjärran och Finland är nära,
mobil och global och digi och kära.
Suomi on finska ja suomi on svenska,
suomi on saame ja hieman fingelska
Suomi on kaukana, Suomi on liki,
mobiili, globaali, hitech ja digi.
Suomi on alus ja maine ja infinitiivi,
Suomi on paikka ja verbi ja imperatiivi.
Suomi on koto ja Suomi on vento
ulkotulento ja sisäolento.
Suomi on vapaa, puhdas ja turva,
Suomi on taidetta, metsiä ja puita.
Suomi on sävel, rytmi ja runo,
kunnialla seisoo maa vankka ja sulo.
Suomi on äiti ja isä ja koulu,
Suomi on Muumi ja Rölli ja joulu.
Suomi on netti ja mese ja tsätti,
ihku ja fantsu ja namu ja nätti.
Jukka Ukkola
Heidän oli
mentävä,
että vapaa olis tämä maa.
Ei niitä vuosia
koskaan saa unohtaa.
Nyt vapaat pilvet
kulkee maamme yli,
kerran veren tahrima
oli Suomi neidon syli.
Oli silloin surua,
oli kyyneleitä.
Nyt jälleen kiitollisna
muistelemme heitä.
Nuo valkohanget,
kesät, puhtaat vedet
on aina mielessä
vaikka minne menet.
Minä rakastan sua
vapaa kotimaani,
siks kiitän sinua
sotiemme veteraani.
RituKu
Valalaulu
Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa:
sinuun koskea ei väkivalta saa!
Sua suojelemme, verin varjelemme.
Ollos huoleton, poikas valveil' on!
Sua suojelemme, verin varjelemme.
Ollos huoleton, poikas valveil' on!
Julius Krohn
Helsingin rautatieasemalle kokoontunut väkijoukko lauloi "Valalaulua" talvisodan alla 9.10.1939
neuvottelumatkalle Moskovaan lähdössä olleelle, J. K. Paasikiven johtamalle valtuuskunnalle.
Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.
Takana kaunis isänmaa
kaupungein ja kylin.
Sinua poikas puolustaa,
maani, aarteista ylin.
Öinen, ulvova tuuli tuo
rajan takaa lunta.
-- Isäni, äitini, Herra, suo
nukkua tyyntä unta!
Anna jyviä hinkaloon,
anna karjojen siitä!
Kätes peltoja siunatkoon!
-- Täällä suojelen niitä.
Synkeä, kylmä on talviyö,
hyisenä henkii Itä.
Siell' ovat orjuus ja pakkotyö;
tähdet katsovat sitä.
Kaukaa, aroilta kohoaa
Iivana Julman haamu.
Turman henki, se ennustaa:
verta on näkevä aamu.
Uuno Kailas
Tama maa armas pohjoinen,
niin rakas olet meille
Olet saanut olla itsenäinen
Et joutunut sodan teille
On isät vapauden taistelleet
Heille kuuluu kiitos siitä
Saimme heidä työllään itsenäisyyden
Isoon uhraukseen ei sanat edes riitä.
Birgit Ahokas
Isänmaalle
Yks voima sydämehen kätketty on,
Se voima on puhdas ja pyhä,
Se tuttuko on vai tuntematon,
Niin valtaa se mieliä yhä,
Salamoina se tuntehet saa palamaan,
Se taivaast' on kotoisin kerrotaan,
Ja isänmaa on sen nimi.
Se tunnussana se Suomenmaan
Vei urohot kuolon teille,
Vei nälkää, vaaroja voittamaan,
Vei valoa voittamaan meille;
Ja rauhan töissä se ollut on
Se toivon tähti sammumaton,
Joka tien vapautehen viittaa.
Niin aina olkohon Suomenmaass'!
Ain' uljuutt', uskollisuutta!
Kun vaara uhkaa, ne luokohot taas
Vapautta ja valoa uutta!
Tää maa se ei koskaan sortua saa.
Eläköön tämä muistojen, toivojen maa,
Eläköön, kauan eläköön Suomi!
Paavo Cajander
Nouse, lennä, Suomen kieli,
Korkeallen kaikumaan!
Suomen kieli, Suomen mieli,
Niiss’ on suoja Suomenmaan;
Yksi mieli, yksi kieli
Väinön kansan soinnuttaa.
Nouse, lennä, Suomen kieli,
Korkeallen kaikumaan!
August Ahlqvist
Maammelaulu
Oi maamme,
Suomi, synnyinmaa!
Soi sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien.
Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa
viel' lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran laulus, synnyinmaa,
korkeemman kaiun saa!
Johan Ludvig Runeberg
Tänne me saavuimme rauhan työstä,
liesien loimusta, metsien yöstä,
täällä me seisomme, tänne me jäämme,
kunnes on murtunut taas idän paine
tai tulilaine – lyö yli päämme.
Kauan sun helmaas, mahtava Vuoksi,
heimomme kyynelet virtoina juoksi,
paljon sun uomaas verta jo vuoti,
täällä kun vartijas, peittämät hurmeen,
saatteli nurmeen – keihäs ja luoti.
Täällä on taisteltu puolesta maamme,
täällä me vieläkin taistella saamme;
tuima on tahtomme niin kuin rauta.
Vuokseen jos sorrumme kunnian teillä,
suuri on meillä – sankarihauta.
Yrjö Jylhä
On kaverit ne komeasti palkittu
paljon kiitosta vaan vaivasta
Niin somasti on monumentti kalkittu
pian viimeiset käy kohti taivasta
Juha Vainio
Sydän-Suomen laulu
Voi löytää
riemun rikkaamman
ja runsahamman huvin,
myös murheen ruusut mustemmat,
ken haaveksii ja halaa,
mut rauhaa, sopusointua
ken etsii Suomen suvin,
sen miel’ on maansa sydämeen
ja sinne aina palaa;
kun uhkaa unten yö
tai taivaan myrskyt lyö,
sen vastaan ottaa, varjelee
siell’ ahkeruus ja työ.
Ja
tuntureille tuskan ken
jos uhman urho aikoo,
tai huiput vallan, kunnian
jos hurjimusta kiintää,
ne loitompaa hän löytänee,
ne täältä kauas kaikoo,
tääll’ laaksot viljaa lainehtii
ja metsää vuoret siintää,
veet virtaa viihdykkäät,
puut lautuu lakkapäät,
ja vetten, vaarain vierillä
työn tyynen jäljet näät.
Äl’ usko, että tyhjästä
nuo niitut, pellot nousi,
nää suuret, kauniit kartanot,
nää pihlajaiset pihat!
Ei niitä miekka miettinyt,
ei vainon nuoli, jousi,
ei tehneet taiston tapparat
tai vihollisten vihat:
ne nousseet rauhan helmast’ on,
ne taika auran taistelon
loi kunnahille kukkimaan
kuin tähkät sovinnon.
Ja äänet pääskyn älyytkö,
mi puhuu viiripuusta,
tai kielet ruohon kasvavan,
mi kastehelmin päilyy?
Ne virttä samaa suurta soi,
mi kaikuu kansan suusta,
soi kaipausta kauneuden,
mi sydämissä säilyy,
mi nostaa povet poikien,
ja punat neitten poskien,
mi aikaan toiseen, armaampaan
viritti kantelen.
Jos Suomen sydän sulkeuu,
se huokaa huolta mykkää
tai mylvähtää kuin myrsky-yö,
kuin leimaus ja palo;
mut jos se kelle avautuu,
se ailahtaa ja sykkää,
se siltä sielun tenhoaa
kuin kesä-öinen salo,
miss’ sinipiiat karkeloi
ja metsän simapillit soi
ja ilma illan valkean
jäät järjen viedä voi.
Siks sydän vasten sydäntä!
Niin syvin valta vaatii.
Tuo tiedon kaiken summa on,
on elon laajin laki.
Sen lain jos epää ihmislaps’
ja itsekkäämmän laatii,
niin henki hällä jähmettyy
ja jäähtyy toiseltaki,
jää oudoks onni, rakkaus,
työn jalon kumma kutsumus,
ja ihmisyyden, isänmaan
myös korkein kukoistus.
Eino Leino
Hymyilevä Apollo
~ Eino Leino ~
RUNOKORTTI
| |
Jos
minne kuljen, mistä lähden,
Tää maani mulle kallis on,
Mut kallis on se vaan sentähden,
Sen kansa kun niin armas on.
Sen kansa taas on armas siksi,
Se maansa kun tek' kallihiksi
Verellään, kärsimyksillään.
Salomme vaikk' ois täynnä kultaa,
Hopeita hyrskyis aaltomme;
Vaikk' ois meill' loistoa ja valtaa,
Vaan konnan töit' ois muistomme,
Kansamme kulkis hylkyteitä, –
Ah! silloin maamme varjo meitä
Kuin musta haamu vainoais.
Vaan nyt ei synkät syyt, ei hallat
Meit' isäin haudoilt' eroita,
Ei taistelut eik' ilkivallat
Maast' armaimmasta vieroita,
Niin korvet synkät, kallioiset,
Kuin laaksot, järvet tuhatmoiset –
Kaikk' ovat kalliit, rakkahat.
Takana soitten, kallioissa
Sai äidit piilon lapsineen,
Kun urhot kaatui taisteloissa,
Tai voiton toivat armailleen.
Niin korpea kuin vainioita
Luut isäin peitti, veri noita
Kostutti kallis kaikkia.
Vakaana niinkuin vuoren seinä
Kansamme puolsi maatansa;
Ei huikennellut niinkuin heinä,
Säilytti pyhät tapansa.
Parjatkoot tyhmät, ett' tää
Hyljätty, halp' on tavoiltansa –
Maan kalliin ostanut se on!
Muun riemun jos ken ryöstäis multa,
Maan armahan kun muistot jäis:
Ne rinnassani voiman tulta
Ja innon liekin virittäis.
Oi urhoin kehto, isänmaani!
Suojelkoon Herra armastani,
Siunatkoon hautaa urhojen!
J.H. Erkko
Minun Suomeni on sinivalkoinen,
itsenäinen ja satavuotinen.
Minun Suomeni on rauhallinen,
kiltti ja rehellinen.
Minun Suomeni on turvallinen,
puhdas ja ystävällinen.
Minun Suomeni on kaunis ja ihana.
Minun Suomeni on hieno maa.
Petäjäveden koulun 2-luokkalaiset
|
Niin kovin vähän
on enää heitä
Jotka kerran itsenäisyyteen
johti meitä
Antoivat vapaudesta
kovan hinnan
Taistelivat puolestamme
rintarinnan
Niin moni sille tielle kaatui
moni rikkinäisenä kotiin saapui
Olemme vapaat …
saimme itsenäisen maan
Suurin kiitoksin käyn
heitä muistamaan
RituKu
Lasten itsenäisyysruno
Lapsilla on leikkitupa
kotikunnahalla,
tuolla kaikkein kaunihimman
riippakoivun alla.
Seinä paistaa punaiselle,
valkea pihtipieli.
Leikkituvan orren alla
asuu ilomieli.
Harjalla tuon tuvan soman
liehuu kaunihisti,
uljahasti hulmuten
lippu siniristi.
Ollaan juurella sen lipun
leikkipartioita,
ollaan Suomen valppaina
pikku vartijoita.
Siinä toimii touhukkaana
monta pientä »Lottaa»,
sankarpoikain saavutuksiin
hekin osaa ottaa.
Kun se touhu, kun se leikki
todeksi kerran muuttuu,
tuskin silloin Suomeltamme,
vartijoita puuttuu.
Immi Hellén
Sillanpään marssilaulu
Kotikontujen tienoita
tervehtien
tämä laulumme kaikukoon,
yli peltojen, vetten ja tunturien
aina Hangosta Petsamoon.
Sama kaiku on askelten,
kyllä vaistomme tuntee sen,
kuinka kumpujen kätköistä,
mullasta maan
isät katsovat poikiaan.
Sinä tiedäthän veikko
mun vierelläin,
mikä retkemme tänne toi.
Ilomielin me riensimme
sinnepäin,
missä yhteinen kutsu soi.
Tapa tuttu jo taattojen
nyt on hoidossa poikasten:
Kun on vaaralle alttiina
syntymämaa,
kotiaskaret jäädä saa.
Mitä lieneekin aarteita
Suomessa,
toki kallehin on vapaus.
Tääll' on suorana seistä
ja kaatua
joka miehellä oikeus.
Siis te lapset ja vanhukset,
ja te äidit ja morsiamet,
niin kauan teillä on suojattu lies
kun on pystyssä yksikin mies.
Frans Emil Sillanpää
On pohjoisessa kaunis maa
tuo metsän kohdussa.
Siel talven kuuset lumiset
sen tuntureilla humisee,
kuin morsian niin armas taas
on kesä tässä maas.
Sen tuhansissa järvissä
yön tähdet kimmeltää,
siel pohjan-tulet haamottaa
ja kosket vettä ammentaa
kosk kanteleilla soitellaan,
se onpi Suomenmaa.
En millonkan mä unohtas
sun lempeet taivastas,
en tulta heljän auringos,
en kirkast kuuta hongistos,
en kaskiesi sauvua
päin pilviin nousevaa.
Tok monta näissä laaksoissa
on nähty kauhua:
kosk sota surman, kuolon toi
ja tanner miesten verta joi,
mut sankarien kunnian
sai Suomi loistavan.
Ja ihanainen, kallis maa
on meidän ainiaan.
Tuos onpi meidän huoneemme,
tuos lainehtiva peltomme,
tuos metsiemme jylhä yö
ja meriemme vyö.
Tuon tumman metsän kaikunaa
mi autuus kuultella
kosk herättää meit päivän koi
ja paimenien torvet soi,
kosk impi sinisilmänen
käy laaksois laulellen.
Mi autuus helmaas nukkua
sä uniemme maa,
sä kehtomme, sä hautamme!
Oi aina uusi toivomme!
Oi Suomensaari kaunoinen,
oi ijankaikkinen!
Aleksis Kivi
Suomi on finska ja Suomi on svenska,
Suomi on saame ja hieman fingelska.
Suomi on kaukana, Suomi on liki,
mobiili, globaali, hitec ja digi.
Finland är finska och Finland är svenska,
Finland är sami och Finland är fingelska.
Finland är fjärran och Finland är nära,
mobil och global och digi och kära.
Sotaveteraani
Jo kuuluvi kutsu hätäinen,
on vaarassa maa tuo pienoinen.
Sitä suuri omakseen haluaa
ja voimallaan pientä pelottaa.
Riens miehet rajalle pitkän tuon,
ne miehitti kankaat kuin kostean suon.
Kuin myyrät nuo kaivausi maahan siin,
oma henki kallis, se opetti niin.
Jo jylinä taivaalta kuuluvi tuo,
aseveljien monen verta koht juo.
Maa vapisee alla tuo aaltoillen,
kuin helvetin voimat ois vallannut sen.
Niin moni miehistä katosi pois,
kuin koskaan heitä ei ollutkaan ois.
Ei löytynyt arkkuhun pantavaa,
kotimultiin mitään laitettavaa.
Jo kranaatit repivät miehiä siin,
ja poterot häipyvät tyhjiin niin.
Mut jäljelle jäänehet tähystää,
etumaastoa siinä he pälyää.
On aukot niin suuriksi tulleet nuo,
on kuolema satoaan korjannut tuo.
Ei ehditä ruumiita korjaamaan,
jo ryntääpi vainooja valtoimenaan.
Mut laulaa viel aseet nuo puolustajain,
ne yhtyvät lauluhun tuonelan.
Rivit huojuu, harvenee hyökkääjäin,
siel korjaa myös kuolema satoaan.
Monen suusta kuuluvi vaikerrus,
myös hyökkääjän huulilta valitus.
Se tuskaa kuulijan mieleen tuo,
oi lievempi tuska kuoleval suo.
Kun rauha vihdoin koittavi tuo,
moni rampana raahusti omainsa luo.
Ase vaihtuvi auran sarviin siin,
omaa maata on viljellä ihana niin.
On etsikkoaika tuo taistelijain
jo painunut elämän iltaan.
Siks elämän Herraa viel kuulkaa,
oi tulkaa mun armosta juomaan.
Se armo on ylenpalttinen,
minä ilmaiseks annan sen sulle.
Ja painavat syntitaakkasi nuo,
ilo antaa on anteeksi mulla.
Lauri Heiskari
sotaveteraani
Oi kallis Suomenmaa
Sun koskiesi kuohua
ja honkiesi huminaa
Suo mun kuunnella kunnes
hetki lähtöni lyö
Ei toista kalliinpaa
Voi maailmasta löytää
Kuin tämä köyhä kotimaa
Jonka kauniiks' on kasvatellut
taattojemme työ
Korpees' raivio, kulta vainio
Raatain luoda nyt meidän
vuoro on
Sulle tahdomme suoda kaikkemme
Puolestas' seistä saakka kuolohon
Oi Suomi synnyinmaa
Suo helmassas' sun poikasi
onnellisna nukahtaa
Kun hän henkensä halvan
sulle antanut on
Ei muuta kunniaa
Kuin kuulla kummultansa
Sun kuusiesi kuiskinaa
Kun sä kätkenyt olet
hänet viime lepohon.
Heikki Klemetti
Lippulaulu
Siniristilippumme,
sulle käsin vannomme, sydämin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.
Kuin taivas ja hanki Suomen
ovat värisi puhtahat.
Sinä hulmullas mielemme nostat
ja kotimme korotat.
Isät, veljet verellään
vihki sinut viiriksi vapaan maan.
Ilomiellä sun jäljessäs käymme
teit’ isäin astumaan.
Sun on kunnias kunniamme,
sinun voimasi voimamme on.
Sinun kanssasi onnemme jaamme
ja iskut kohtalon
Siniristilippumme,
sulle valan vannomme kallihin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.
V.A. Koskenniemi
Minun isänmaani runo
Kun olin ihan pieni tyttö,
minun isänmaani oli pähkinän kokoinen.
Se oli niin pieni,että sen sisään
juuri ja juuri mahtui
minun maailmani ydin:
Koti ja äidin syli, isän käsi
ja yhdessä luettu iltarukous.
Kun olin pieni, minun isänmaani
maistui mansikkamaidolta ja tuoksui
niin kuin vastaleivottu leipä,
eikä kulkusten kilinä koskaan
kokonaan lakannut siellä kuulumasta.
Kun minusta tuli aikuinen, minun
isänmaani kasvoi Suomen kokoiseksi
ja sai ihan uudet ulottuvuudet.
Minä opin rakastamaan sitä
aikuisen naisen rakkaudella.
Opin löytämään yhä uusia
vastauksia kysymykseeni:
mikä on minun isänmaani ja
miksi se on minulle niin rakas.
Minun isänmaani on tietysti
tämä maa, alue,jota kartalla
kutsutaan Suomeksi, sen järvet
ja metsät, vainiot ja viljapellot,
kylät ja kaupungit.
Suven suloisuus ja talven
kuurainen kimallus, kevään liekehtivä
vihreys ja syksyn purppurakulta.
Mutta minun isänmaani on muutakin.
Minun isänmaani on itsenäisyys.
Minun isänmaani on vapaus,
sananvapaus, liikkumisenvapaus,
vapaus olla omaa mieltäni asioista.
Minun isänmaahani kuuluu kaikki se,
missä ihmisen henkiset juuret ovat,
kulttuuri, kieli, tämä murteista rikas,
vivahteikas ja sointuva suomen kieli,
jota niin monet runoilijat ovat
käyttäneet kuin jaloa instrumenttia:
"Ruislinnun laulu korvissani/
tähkäpäiden päällä täysi kuu/
kesäyön on onni omanani/
kaskisavuun laaksot verhouu…"
Isänmaani on lippu ja laulu,
itku ja nauru, rukous ja kirous,
syntyminen ja kuoleminen,
työnteko, viha ja rakkaus.
Se on Sibeliuksen sinfonia
ja Porilaisten marssi,
mutta se on myös suvivirsi
ja Monosen Satumaa-tango
haikeasti haitarilla soitettuna.
Isänmaani on suomalainen kansa,
minun kansani, kaikki suomalaiset
ikään, ammattiin, asuinpaikkaan katsomatta,
puoluekannasta riippumatta,
työläinen ja talonpoika,
palkansaaja ja johtaja,
maalainen ja kaupunkilainen,
nuori ja vanha.
Minun isänmaahani kuuluu myös
suomalainen menneisyys.
En voi puhua isänmaasta muistamatta
menneitten sukupolvien työtä.
Tuhannet ja taas tuhannet
esivanhempamme, eivät vain
merkkimiehet ja -naiset, vaan
aivan tavalliset kansannaiset ja
-miehet, ovat tekemällään työllä
ja uurastuksella luoneet sen pohjan,
jolle kaikki tässä maassa
loppujen lopuksi rakentuu.
Minun isänmaahani kuuluvat
myös sankariristien rivit,
niiden veljiemme ja sisartemme
muiston kunnioittaminen, jotka eivät
väistäneet vastuuta silloin, kun isänmaa
heiltä vastuunkantamista ja uhrauksia vaati,
ja joita saamme kiittää siitä,
että nyt voimme elää vapaan
maan vapaina kansalaisina.
Eläköön, kauan eläköön Suomi!
Raili Malmberg
= => Eino Leinon
itsenäisyysrunoja
=> Itsenäisyyspäivä runo
=> Itsenäisyyspäivä kortti
runo
