|
Eikä mun haudallani
saa haastaa,
että ma koskaan töitäni kaduin.
Seisoin ma hetken, katsoin ma taakse -
lähdin taas eespäin laajemmin laduin.
Eino Leino
En ma enää aja
virvatulta,
onpa kädessäni onnen
kulta;
pienentyy mun ympär'
elon piiri;
aika seisoo, nukkuu
tuuliviiri:
edessäni hämäräinen
tie
tuntemattomahan
tupaan vie.
Eino Leino
Helppo on maata
päivätyön tehneen,
rauha on palkka,
raatajan parhain.
Eino Leino
Hiljaa hiljaa yksitellen
helmet kirkkaat kihooavat,
sulaten polttavaa povea
lauhdutellen, lohdutellen.
Eino Leino
Ikävöi ihminen
taa ajan, paikan ja tuonenkin laineen!
Rannalta tuskien
nää pyhä tähtesi yli yön ja aineen.
Eino Leino
Kaikki on kaunista
minulle
tämän ilman kannen
alla:
ilo, murhe, itku,
nauru,
luonto, maailma,
lokakin,
rauha suuren
rakkauden,
vihurit vihan ja
lemmen:
kaikell' on
kajastuksensa
Luojan suuresta
suvesta,
ikuisesta auringosta
tähtitarhojen
takana.
Eino Leino
Kaikk`on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk` on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
Eino Leino
Koskena kohista,
lampena levätä,
merenä myrskytä,
pilvenä piristä.
Kohtalo itsensä
etsijän on
syöksyä, kuihtua
aurinkohon.
Eino Leino
Kuka keinussa
jumalien keinuu,
ei hällä elon aika
pitkä ole,
syyn, syyttömyyden
hän huiput nähköön -
sitten tulkohon
tumma yö!
Eino Leino
Kuolema
kulkee,
kaatuvi
kukka, puu.
Nukkuos jälkeen
päivätyön
pitkän, nukkuos,
lämmin on helma Suomen.
Eino Leino |