Miten mieletön
voi olla ihmissydän -
että silloinkin
kun olemme yhdessä
on ikävä sinua!
Sormus sormessanne kiiltää
onnen pursi vettä viiltää,
rakkaus jos sitä ohjaa
karit raapaise ei pohjaa. |
Runo hääparille
|
Sanat pienetkin
huuliltas talteen mä kerään
kuin turvaksi tulevan huomisen
ja mä kerjään sun katseitas
aina kun herään
työtarpeiksi elämän luomisen
|
|
Runo hääparille
Avioliitto yhdistää kaksi
katkonaista viivaa yhdeksi.
Se antaa kahdelle päämäärättömälle
elämälle tehtävän ja kummallekin
puolisolle kaksinkertaisen
voiman selviytyä siitä.
Se antaa kahdelle etsivälle sielulle
elämäntarkoituksen, syyn,
jonka vuoksi elää.
Mark Twain (1835 - 1910)
kortti hääparille
|
EINO LEINON HÄÄRUNO
Kuka taitavi lempeä vastustaa? Ketä voita ei lemmen kieli? Sitä kuulee taivas ja kuulee maa ja ilma ja ihmismieli. Kas, povet se aukovi paatuneet, se rungot nostavi maatuneet ja kutovi lehtihin, kukkasiin ja uusihin unelmiin.
Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk’ ei aina esille loista. Kas, hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä; miss’ ihmiset tuntevat tuntehin, siellä lähell’ on Jumalakin.
On monta uskoa päällä maan ja toinen toista kiittää, mut laulajalla yks usko on vaan ja hälle se saapi riittää: Min verran meissä on lempeä, sen verran meissä on ijäistä ja sen verran meistä myös jälelle jää, kun päättyvi päivä tää.
Me olemme kaikki nyt laivalla ja kynnämme suurta merta. Me synnytettiin vaivalla ja vaivalla kuolemme kerta. Mut se, mikä siinä on välillä, se olkohon lämpöä, lempeä! Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks, käy kulkukin helpommaks.
Tai ootteko koskaan te painaneet pään kesäistä nurmea vastaan, kun heinäsirkat on helisseet ja raikunut laulu rastaan? Sinikellot tokko ne keinuivat, lepinkäiset tokko ne leijuivat, ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? - Sitä tuoksua unhota et.
Ja ootteko mennehet milloinkaan te aamulla järven rantaan, kun aurinko noussut on aalloistaan ja paistanut valkosantaan? Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin, sumun keskeltä nousiko seijastuin sadun saaret, niemet ne terheniset? - Sitä utua unhota et.
Ken yhtä ihmistä rakastaa, se kaikkia rakastaapi. Ken kerran voi itsensä unhoittaa, se unten onnen saapi. Ken kerran itse on onnellinen, se tahtois onnehen jokaisen ja antaa ja antaa ja antaa vaan oman onnensa aarteistaan.
Eino Leino
Laulakoon linnut ja kukkikoon maa,
kauneinta hetkeä nyt juhlistaa.
Kestäköön tunne ja yhteinen tie,
kauneinta valoa sen luokse vie.
Sulle syömeni nyt tahdon antaa
olen luonasi onnellinen
tie elämän käy taivaanrantaa
nyt yhdessä kuljemme sen
Ei huomista päivää voi tietää
se ilon vai murheenko suo
mut kanssasi elämäntiellä
me kestämme minkä se tuo.
Täst’ on kulta kulkenunna,
Täst’ on mennyt mielitietty,
Tästä armas astununna,
Valkia vaeltanunna;
Täss’ on astunut aholla,
Tuoss’ on istunut kivellä.
Kivi on paljo kirkkahampi,
Paasi toistansa parempi,
Kangas kahta kaunihimpi,
Lehto viittä leppiämpi,
Korpi kuutta kukkahampi,
Koko metsä mieluisampi,
Tuon on kultani kulusta,
Armahani astunnasta.
Kanteletar
Aleksis Kiven hääruno
Mutta
pauhinalla ilojoukko viettää häitä kauniin
neitosen;
jasmiineista ja ruusuist purppuraisist,
sinertävist sireeneist ja morsiusmyrtistä
haju käy ympäri, kosk hääkansa pyörien
ringissä juoksee.
Aleksis Kivi
Avioliitto yhdistää kaksi
katkonaista viivaa yhdeksi.
Se antaa kahdelle päämäärättömälle
elämälle tehtävän ja kummallekin
puolisolle kaksinkertaisen
voiman selviytyä siitä.
Se antaa kahdelle etsivälle sielulle
elämäntarkoituksen, syyn,
jonka vuoksi elää.
Mark Twain
kortti hääparille
"Anna minulle anteeksi, sillä olin väärässä"
on tärkein kuuden sanan lause. "Sinä
onnistuit siinä todella hyvin"
on tärkein viiden sanan lause. "Mitä
mieltä sinä olet?"
on tärkein neljän sanan lause. "Minä
rakastan sinua"
on tärkein kolmen sanan lause. "Me
yhdessä"
on tärkein kahden sanan lause.
"Minä"
ei ole lause enää ollenkaan.
Rakkaus elämän valoa on,
sen antaa voi toiselle kuin auringon.
Hellien sanojen tuulessa saa,
murheet ja surutkin unhoittaa.
Laulakoon linnut ja kukkikoon maa,
kauneinta hetkeä nyt juhlistaa.
Rakastan, rakastan,
rakastan sua
uskothan, uskothan
uskothan mua!
Uniini saakka sä
sieluuni näät,
sinun ja minunhan
nää ovat häät.
Kävelin yksin rannalla,
vain sinä istuit laiturilla.
Katsoit kauas merelle päin,
siellä pienen veneen näin.
Tulin luoksesi, istahdin viereesi,
painoin pääni kylkeesi.
kysyin: saanko jäädä tähän,
katsoit minuun, nyökkäsit vähän.
Siinä me vain istuttiin,
kauas merelle katseltiin.
Sanaakaan ei sanottu,
katseita ei vaihdettu.
Yksin ei ollut kumpikaan meistä,
niin rakastunut olin, en voinut seistä.
Istua oli pakko mun,
tahdoin olla vierelläs sun.
Otit minut syliisi,
katsoit syvälle silmiini.
Siihen jäätiin suudeltiin.
Sinä iltana me rakastuttiin.
Valtavan riemun nään silmissäs sun,
leikiten nauramaan saathan sä mun.
Aikojen loppuun sä vierellein jäät,
sinun ja minunhan nää ovat häät.
Hymysi herättää sieluni, niin kuin aurinko herättää päivän. Kosketuksesi herättää tunteeni, niin kuin kuu herättää yön. Sydämesi kantaa kaikki hellät tunteet, niin kuin taivas kantaa kaikki tähdet. Halauksesi antaa minulle turvan ja sylissäsi kaikki on kohdallaan. Rakkaus antaa meille ikuisuuden, eikä maailmassa ole mitään suurempaa kuin meidän rakkautemme tänään.
Birgit Ahokas
|
|
Rakastakaa toinen toistanne,
mutta älkää tehkö rakkautta kahleeksi.
Antakaa sen mieluummin olla liikkuvana
merenä sielujenne rantojen välillä.
Täyttäkää toistenne pikarit,
mutta älkää juoko samasta pikarista.
Antakaa toisillenne omasta leivästänne,
mutta älkää syökö samasta leivästä.
Laulakaa ja tanssikaa yhdessä ja olkaa
iloisia, mutta antakaa toinen toisenne
olla yksinään. Samoin kun luutun kielet
ovat erillisiä vaikkakin sama sävel
saa ne värisemään.
Kablil Gibran
|
Ulkona paukkuu pakkanen sisällä lämpöön kääriytyen takkatulen ääressä rakkaan ihmisen vieressä kylmä maailma unohtuu aika ihan seisahtuu.
Oloni on niin lämmin lähemmäs sinua kömmin yhdessä nautimme hetken teemme ihanan retken toisiimme nojaten toisiamme halaten
Ei milloinkaan unohdu hetkemme tää,
se iäksi sieluihin asumaan jää.
Ja vaikka vei Amor jo jousensa pois,
nuo tiu'ut, mi sydämeen osui, ain soi.
Mut ääntä jos kaksi yhtehen laulaa yön helmassa
toistansa huhuilevaa ja varjoa kaksi jos lempien kaulaa, -se
sentään, se sentään on ihanaa!
Eino Leino
kortti hääparille
Adagio
Hetki rajaton
kuin meren sydän salainen ja syvä.
Sen pohjall' onni on
kuin mullan alla paisuvainen jyvä.
Sun katson silmihis
mä, havahtuviin salaisuuksiin noihin,
kuin portit aukenis
niiss' ensi taivaan esikartanoihin.
Näin, silmin nääntyvin,
kuin juonut oisin auringon ja sinen,
näin, täysin sydämin
en ennen nähnyt, ollut onnellinen.
Uuno Kailas
|
Jos olet mun, tuo syyskin kevähäksi käy. Jos olet mun, ei myrskyt taivahalta näy. Ei ruoho lakastu, ei lehti kellastu, ei jäädy aallotkaan, hymyilee taivas vaan, ei tule talvi, vaikka näyttää, vaan kevät sydämeni täyttää, jos olet mun.
J.H.Erkko
HÄÄRUNO MORSIUSPARILLE
Tämä päivä on hunnun ja kukkasien,
tämä päivä on täyttymys toiveiden.
Olet onnellinen aina muistaen sen,
mitä lupasi sormus kultainen: - jaksan anteeksi antaen rakastaa
- kuormaa yhteistä kantaen unohtaa
ne virheet, joita me jokainen
joskus teemme elämää oppien.
kortti hääparille
Tulisitko? Tulisitko
kanssani saman peiton alle? Laitettaisiin varpaat yhteen
nippuun. Ne kymmenen kylmää olisivat mun ja ne kymmenen
lämmintä olisivat sun. Kiedottaisiin kädet toistemme
ympärille turvaköysiksi maailman myrskyjä vastaan. Hengitettäisiin samaan tahtiin.
kortti hääparille
Sade ei teitä enää kastele, sillä olette toisillenne suojana. Kylmyys ei teitä enää vaivaa,
sillä lämmitätte toisianne. Yksinäisyyttä ei enää ole, sillä olette toisillenne
elämäntovereita. Te olette nyt kaksi ihmistä, mutta edessänne on vain
yksi elämä. Astukaa nyt yhdessä yhteisen elämänne päiviin. Ja olkoon elämänne
maan päällä hyvä ja pitkä.
Apassi-intiaanien avioliittorukous
kortti hääparille |
|
|
|
Ne pitkät illat me
vertailimme lauseita
vääntelimme sanoja
kirjoitimme paljon
lue sinä tuo niin
minä
luen
tämän
hioimme puujalkoja
minä hymyilin sinulle että
meillä on toimiva aivoliitto
The United States of Mind ja niin se oli
aina löytyvät taajuudet
asemat
yhteiset ja oikeat
ei tarvinnut
kohinaa
kuunnella
Arno Kotro |
Tämä ilo ylittää kaiken muun ilon.
Tänään käy toteen unelma,
jota tuskin uskalsin uneksia.
Kaikki onni on läsnä,
kaikki toivo ja varmuus.
Tänä päivänä me alamme
rakentamaan elämää –
suurempaa kuin kumpikaan
meistä olisi yksin kyennyt
rakentamaan.
Rakkauden tunteessa kaikki on
- kuin makeaa marenkia,
- kuin samppanjan kuplia
- kuin kielon tuoksua.
Tässä tunteiden juhlassa
kaksi ihmistä kieppuu
kuin pyörteen silmässä.
Tämä vihkipäivä on meidän,
huominen päivä on meidän,
huominen - uusi yhteinen arki,
kun kakku on syöty, samppanja juotu
ja kielotkin jo lakastuneet.
Yhteistä matkaa kuljetaan
sen arkea ja juhlaa.
Liitostamme ei rakkautta
tule puuttumaan,
yhdessä ongelmat ratkotaan
ja päivämme yhteen sovitetaan
lopuksi elämäämme.
Birgit Ahokas
kortti hääparille
Kanervaista tietä pitkin
illan kanssa kahdenkesken. Kuinka tänne uskalsitkin?
Tosiaankin: vaarallista illan kanssa
kahdenkesken jäädä kanervien tuoksuun…
Juovut. Turhaan kilpajuoksuun joudut
kanssa kaipauksen. Kullan välke
kiharoilla, maanitellen: Kiinni ota,
annan sata suutelota!— edelläs se
hypähtelee kangastiellä, kallioilla.
Tavoittelet silkkisukkaa kangastiellä,
kallioilla. Saitko kiinni kultatukkaa?
Vielä vai! Sait uuden pinteen: se jo
alla nurmirinteen suunsa punaa
mansikoilla, karkaa pois ja kämmenellään kahmaa vettä lähtehestä.
Tätä kilpaa et, et kestä. Kompastuit jo
ahon aitaan. Joka paikkaan tulet
turhaan, niitylle ja nevan laitaan.
Turhan turha enää jatkaa. Nääthän:
ajatuksen verran kaipuullas on
etumatkaa.
Päivän laskevaisen luota, joka kahlaa
rämeen rantaa, kaukaa viittoo se jo
kättään.
—Kultatukka, vuota; vuota, itseäni
toista kertaa puijata en aio antaa!—
Löydät soman sammalmättään. Istut siinä ikävässä. Illan kanssa kahdenkesken.
Uuno Kailas
En rakkaudesta mitään tiennyt,
ymmärtänyt taikaa sen.
Kun kohtalo meidät on yhteen tuonut
sain tuntea aidon rakkauden.
Nyt tiedän olet koko maailmani,
kun sanot rakastan rakastan.
Birgit Ahokas
Vuoden 1701 virsikirjasta
Its' Jumalan alust'
Meidän esiäitim' Evan,
Adamill' miehellens' vieneen,
Heille siunauksens' suovan,
Ynn' rakkaudes' elämään,
Sikiöitä siin' siittämään; Kuta kadehti
koht' kovan
Henki häijy, pahan suova.
O iloitse sinä häähuone!
Mies, vaimo on Herralt' yhteen luotu,
Hänelt' siihen siunaus suotu, Hän
häähuoneell' onnen tuonee.
Julk' Jumalan on hyvä työ,
Kuin nyt viel' täsä tekee ja suo Miehell'
vaimons', viel' edes tuo,
Jotk' jo on ennen yhteen luon'. Rakast'
ylkä puolisotas,
Luotu lahjas Herralt' otas,
Tydy tähän sinun omaas, Kiitä Christust'
näin sull' suomast'.
O iloitse sinä häähuone!
Vain sydän näin sydämen liekkeihin saa,
liekkiä rakkauden vartioimaan
käy enkeli, jota et silmin sä nää.
Vain morsiuspari sen ymmärtää.
Avio on nimi purren joka teitä kuljettaa. Joskus purjehditte surren, vaan iloksi se lankeaa. Mahtavat nuo mainingit purttanne ei kaataa voi, kun
yhteiset on riitingit ja yhteinen myös laulu soi! Pursi
hiljallensa lipuu lahdelmahan tyveneen. Onnelliset
ymmärtävät purjehduksen päättyneen.
Runo hääparille
Teille alkava yhteinen retki
olkoon kaunis ja onnellinen.
Pihalla tuulet pauhaa,
ne tuulla saa,
kun maja täynnä on rauhaa
vain riemuisaa.
K. L. Runeberg
Kuin unessa tanssimme valssin tään,
sun silmissäs onnen kyyneleet nään.
Mä sinua niin paljon rakastan,
sun tanssivan rinnallain ain' haluan.
Tää tunteista suurin ja voimakkain
on rakkaus, jonka sulta mä sain.
Sen sydämessäin tahdon säilyttää
niin kauan kuin jatkuu elämä tää.
Rakkaus kaiken kestää,
rakkaus yksin vain,
voimista kaikkein suurin,
tunteista arvokkain.
Onni on rakkaus omistaa,
ostaa sitä ei voi
vaan sen lahjaksi saa.
Lennä, lennä lempeni,
Lennä yli vuorten!
Ei ne estä vuoretkaan
lempimistä nuorten.
Eino Leino
Eivät suuret vedet voi
rakkautta sammuttaa,
eivät virrat sitä
tulvaansa upottaa.
Raamattu
RUNO HÄÄPARILLE
Morsian kaunis, sulhanen sorja
valmiita he ovat liiton solmimaan.
Yhteisen taipaleensa alkaessa
sitoutuvat toisiaan rakastamaan
Birgit Ahokas
Runo hääparille
Voi tätä elämän onnea,
voi tätä juhlien aikaa!
Voi tätä iloa, riemua,
kun torvet kutsuen kaikaa!
Hääpillit ja laulut koreat,
ja naljat ja sanat sukkelat,
iloa on leppoisaa, riemuisaa,
hilpeätä leikkiä, tanhuntaa.
Virolainen kansalaulu
RUNO
HÄÄPARILLE
Edessä on yhteinen tulevaisuus
sen täyttäköön ilo ja onnellisuus.
Tuimasti tapelkaa,
rajusti rakastakaa,
toisiinne luottakaa,
anteeksi antakaa.
Herttaista hekumaa herrasväelle.
RUNO HÄÄPARILLE
Käsi kädessä, sydän sydämessä.
Alkaa nyt elämässämme uusi matka.
Se matka kulkee läpi vihreiden metsien,
halki auringossa kimmeltävien merien,
yli tummien vuorien ja
poikki lainehtivien peltojen.
Ja vaikka se matka on pitkä,
eikä sillä loppua näy,
on se matka hyvä taittaa,
kun rinnalla on se ystävistä
kaikkein uskollisin ja rakkain,
se elämän tärkein ihminen.
Tällä matkalla elämään
ja ikuiseen rakkauteen,
eivät polkuja peitä ainoastaan
ruusujen pehmeät terälehdet,
vaan joskus voi tie olla sateesta
märkä tai lumesta liukas.
Ojennamme silloin toisellemme
käden ja pidämme tiukasti kiinni.
Tällä matkalla ei ehkä aina
ole polku tasainen.
Olkoon este sitten
polulle kaatunut puu,
pimeääkin pimeämpi korpi
tai virrassa pauhaava vesi,
voi kahden kulkiessa rakkaus
sen aina voittaa;
nostaa puun syrjään, löytää
eksymättä reittinsä pimeyden läpi
tai kohota vahvoille siivilleen
taivaan sineen jättäen taakseen
kosken pyörteet ja karikot.
Rakkaus löytää aina tiensä perille,
rakkaus on kartta
onnelliseen elämään.
Se keväällä kukkien kelloissa soi,
sen sykkivät sydämet kuulla vain voi.
Sen soinnut on tunteiden sinfoniaa,
ja tanssiin se kutsuu nyt kauneimpaan.
Sen väri on niin kuin on aamuinen koi,
ja auringon rakkauden taivaalle toi.
Se tuulissa kuiskii tuon lupauksen:
on hetki tää alkuna ikuisuuden.
Kun sydän sydämelle aukeaa,
elämä viinin lailla kuohuaa
ja toivonhelmet loistaa,
kirkkaus maan, taivaan täyttää,
niin kuin heijastus maast’ autuain,
ja aarteit’ täynn’ on maa.
J. H. Erkko
Väkevästi rakastaessaan on
paljon onnellisempi,
tuntee paljon herkemmin,
kuin ollessaan rakastettu.
Guilleragues
Rakkaus elämän valoa on,
se antaa voi toiselle kuin auringon.
Hellien sanojen tuulessa saa,
murheet ja surutkin pian unhoittaa.
Kaksi ihmistä kun rakastuu,
suurimmat toiveet toteutuu.
Ei haaveet ole menneet aivan hukkaan,
rakkaus kun puhkee kauneimpaan kukkaan.
Täyttymyksen kaunis romanssi saa,
kun alttarille polku johdattaa.
On päivä tää ikimuistoisin -
hääpäivä kaunottaren ja kulkurin.
Birgit Ahokas
Runo hääparille
Hääruno morsiusparille
Vuosia monta kai kumpikin
on kulkenut tahollaan.
Vuosia monta kai etsinyt
vain ihmistä oikeaa.
Kokea täytyy kai kaikki tää
ennen kuin ymmärtää,
että nyt elämänkumppanin
oikean löytänyt oon.
Tänään kun tietämme yhteistä
lähdetään kulkemaan,
toivon, et' kummankin virheistä
yhdessä opitaan.
Rakkautta yhteistä kun vaalitaan,
toinen toistamme tuetaan,
uskon et' edessä silloin on
elämä rikkomaton.
Suvituuli kun oksissa soittaa,
Linnut ilmoille laulunsa suo.
Kukat kauniit taas puhkeaa kukkaan,
Kesä kaiken sen tullessaan tuo:
Tää valssi näin meille nyt kaikaa,
On päivämme onnellinen,
Ja luonto on pujennut kukkaan,
Kun alkaa tää tie yhteinen.
Näin valssi kun soi,
Sinut rakkahin vierellein toi.
Kun kanssas löysin onnenmaan,
En pois mä tahdokaan.
Oi rakkaani mun,
Nyt en lähdekään luotasi sun.
Tää päivä meidät yhdistää,
Sun luokses nyt mä jään.
Sulle syömmeni nyt tahdon antaa,
Olen luonasi onnellinen.
Tie elämän käy taivaanrantaan,
Nyt yhdessä kuljemme sen.
Ei huomista päivää voi tietää,
Se ilon vai surunko tuo,
Mut kanssasi elämän tiellä
Me kestämme minkä se suo.
Ota minut syliisi lämpimään
siipiesi alle painan mä pään
ota minut syliisi lämpimään
niin siihen mä jään.
Lemmen aamu, rauhan huomen!
Katso, juhlii luonto laaja,
tunne, tuoksuu kukka tuomen,
kuule, laulaa lehto taaja!
Meidän aamu, meidän huomen!
Ennen häät on ortten alla,
kuin tuo kuihtuu kukka tuomen,
puuntuu puolat kankahalla.
Eino Leino
Elo kerran kaikillen,
suopi ihmepäivän sen,
jolloin ruusun hohteen
maailma saa
ja hetket nuo kirkastaa.
Tämä ihmepäivä mun,
tuoko riemun toivotun?
Pian tunnit iltaan nyt liittäkää
ja toiveet täyttäkää.
Seitsemän tuntia onnehen,
vihdoin mä nään siis hetken sen.
Satumaahan kun kanssasi laulellen
hurmaan lemmen leijailen.
Ihmeiden päivän onnekkaan
yksin sä mulle annoit vaan.
Monet toivehet nää mi on rinnassain
täyttyvi kanssasi armain.
Kuin huumeessa kuljen sua kaivaten
nämä seitsemän tuntia onnehen.
Tää hetki kaunein elämää,
näin tahdon rinnalleni jää,
on liitto kahden ikuisesti säilyvää.
En pelkää koskaan tulevaa,
myös päivä vaikein kohdataan,
sen tänään ystävämme kaikki todistaa.
Olet suloisen näköinen morsian
hunajaiset silmäsi
rakkaudenkaipuu kasvoillasi
Afrodite soi sinulle
suurimman kunnian
Onnea sinulle morsian
Onnea paljon sulhanen
Sapfo
Uupunut armas, kun sua tuudin,
häipyi vierestä seinä,
häilyi hohtava pilvien uudin,
heleä taivaanheinä.
Kun sua suutelin vienoin huulin,
havasit nauruun hentoon,
pienien jalkojen hiipivän kuulin,
lehahti siipiä lentoon.
Autuas heinä päivässä häilyi
taipuen kasvojas kohti.
Kuutamo taivaan lehdissä päilyi,
kukista aurinko hohti.
Saima Harmaja
On tuoksuja tulvillaan
tää kukkiva kesäinen maa.
Kuin luontokin riemuissaan
sen antaisi häälahjanaan.
Taas laulu lintujen
soi häitä ilmoittaen.
Ei pysty kuut ei tähdetkään
sun rinnallas säihkymään.
Elämäni päivän kauneimman
kanssas jaan.
Ainiaaks sinut kun saan.
Yhteiset vuodet sen voi opettaa,
kestävää suhdetta näin vahvistaa.
Rakkaus täyttänyt sydämet on,
sen voima on joskus niin mittaamaton.
Kaukaiset tietkin se yhteen näin saa,
ikuiseen onneen se myös johdattaa.
Mä kuljin harhaan aarretta hain
lämpöä tieltäni puuttui
aarteista parhaan sinussa sain
kauniiksi maailma muuttui
sylissä sun niin lämmin on mun
kai siihen jäädä mä saan
muualla rauhaani saanut mä en
nyt oon onnellinen
Kun sydän näin sydämen omakseen saa
kuin satua on tää, mut oikeampaa.
Saa prinsessa prinssin ja sinetiks sen
suudelman hellimmän ja sormuksen.
Ystävyys tai rakkaus ovat vain sanoja,
kunnes löytyy yksi, jolle olet hehkuasi
säästellyt.”
John Gay
Sut kun näin tiesin sen heti
Joskus on meillä yhteinen peti
Kolme lasta ja ruokana pastaa
Kaikki on hyvin ei huolesta häivää
Kun ensi kerran sua mä suutelin
Sydämeni vain onnesta huuteli
Kotiin sut vein ja veit jalat alta
Enempää en olla kiltisti malta
Pidetäänhän juhannushäät
Onnea on täynnä meidän päät
Punainen tupa ja asuntolaina
Ollaan yhdessä yhdessä aina
Aamulla herään ja katson sua silmiin
Tallentuispa hetki tää filmiin
Paljonko vielä voin sulta pyytää
Paljonko voin sulle rakkautta syytää
Joskus mietin onko täs järkee
Mut sitten toit järveltä kaks särkee
Ne mä sulle pannulla paistan
Ja illemmalla lempeäs maistan
Oi, rakkaani mun
nyt en lähdekään luotasi sun
tää päivä meidät yhdistää
sun luokses nyt ma jään
Kestäköön tunne ja yhteinen tie,
kauneinta valoa sen luokse vie.
Ikuista koulua rakkauskin on,
ei yhteinen tie aina oo mutkaton.
Läpi elämän hääkellot kaikua voi. Niissä usko ja toivo ja rakkaus soi. Arkipäivien vaikeudet helmiksi luo.
Onnen myös ne kotiimme tuo.
Katso kimppua auringon kukkasien.
Siellä valo on elämän sydämien.
Meille onnea hohtavat kukinnot sen.
Tuoksu huumaava rakkauden.
Pois matkaavat aikanaan pellavapäät.
Illan ruskossa kukkaset auringon näät.
Väri niiden viel’ kultaista hohdetta luo.
Ei kauniimpaa aikaa
varmaan koskaan elää saa.
Näin kahdestaan kirkkoon kun astellaan.
Orvokkikimpusta saat seppeleen,
morsiushunnun niistä mä teen.
Hiuksilles painan sen suudelmineen
rinnallas kirkkoon kun astun.
Nyt tiedän mä määränpään,
kun huntuni valoa hohtaa.
Ikuisuutta sun katseessa nään,
tää matka mun kanssani jaa.
Ei ota rakkaus, antaa vaan,
iäti etsii kotiaan.
Mitä huominen suo
Nyt ei huoleta tuo
On tärkeintä kun
sinä kanssain oot mun
Tie kaunis ja yhteinen
alkaa nyt voi
Tämä valssi meille kun soi
Nyt oot mun, minä sun, tiedät sen.
Oot kauneimpain, oot rakkaimpain,
oot aina mun ainoain.
Oon onnekkain, kun sinut mä sain
kulkemaan rinnallain.
Tulkaa tanssimaan ystävät kanssamme vaan.
Maljat juotu on onnemme lujittamaan.
Kruunu morsion kulmilla kaunis on niin.
Saattaa aikoihin onnellisiin.
Kerran koin varjoissa
lehmuksien
herkimmän rakkauden,
niin kauneimmat muistot
mua johdattaa ain
luo lehtien varisevain.
Ei milloinkaan kuolla
tää tunteemme voi
Tiedän vain jotenkin sen.
Vaik syystuulen kuiskaus
kylmä jo soi
lehdissä lehmuksien
Niin lupaus uudesta
keväästä on
rakkaus sanomaton
Ja kauneimmat muistot
mua johdattaa ain
luo lehtien varisevain
Kun silmäni mä auki saan
ja sinut siinä nään mä
ihan lähelläin
Niin lämpimänä vasten
oot sä minun kylkeäin
siihen mä jään
Sä tuot niin hiljaa
kätes kädeillein
Sanot kultasein,
mä näin tahdon olla vain
Mun huuliani etsien
sä harot hiuksiain
ja sulat suudelmaan
Vain hyvänolon hiipivän
mä tunnen suonissain
odotan vaan
Sä viet mun hiljaa
niin kuin varoen
Ja mä myötäilen ja
näin tahdon olla vain
En saa tätä tunnelmaa
kuin vain aamuisin
Näin aloittaa mä
päiväni tahdonkin
Ja syttyä sun kanssasi näin
päivääni päin hiljalleen
On taivaanrannassa talven taikaa.
Niin kuulas on sää.
Pakkasilmassa kello kaikaa,
hääkutsu helähtää.
Niin puhtaan kaunis
on lumen pinta,
jää kristallinen,
Hääpäivää ihaninta
ei haittaa kylmyys pakkasen.
Jää onni meille,
ainaiseksi vierahaksi
päivän kimmellys jää.
On maa meille autereinen niin,
polkumme vie tähtösiin.
Kauan katsoin sinua syvälle silmiin,
kauan katsoin katsoin ja ajattelin.
Kenties kerran vihille käydä saamme,
kenties kerran olet rinnallain. |
|