Runo hääparille Avioliitto yhdistää kaksi katkonaista viivaa yhdeksi. Se antaa kahdelle päämäärättömälle elämälle tehtävän ja kummallekin puolisolle kaksinkertaisen voiman selviytyä siitä. Se antaa kahdelle etsivälle sielulle elämäntarkoituksen, syyn, jonka vuoksi elää. Mark Twain kortti hääparille

EINO LEINON HÄÄRUNO
Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet
ja kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.

Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk’ ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss’ ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell’ on Jumalakin.

On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on ijäistä
ja sen verran meistä myös jälelle jää,
kun päättyvi päivä tää.

Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.

Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepinkäiset tokko ne leijuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? -
Sitä tuoksua unhota et.

Ja ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset? -
Sitä utua unhota et.

Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.
Eino Leino


Tahdotko rakastaa tänään
eilistäkin enemmän
Tahdotko olla tukena
myllerryksessä elämän
Osaatko riidellä viisaasti,
lempeästi ja kuunnellen,
Sopia ennen pimeää
nauraen, anteeksi antaen
Oletko valmis kaikkesi
ja enemmänkin antamaan
Olethan valmis vastuun
teoistasi kantamaan
Haluatko ottaa vastaan
elämän suuret ihmeet
Haluathan yhdessä poimia
pienetkin onnen rippeet
Ethän koskaan anna periksi
vastoinkäymiselle
Olethan ystävä hädässä,
ihminen ihmiselle
Tahdotko, osaatko, jaksatko?
Luulen tietäväni vastauksen
Olet kanssani täällä tänään,
sain sinusta kumppanin ikuisen.
Veera Rinne


Sulle syömeni nyt tahdon antaa
olen luonasi onnellinen
tie elämän käy taivaanrantaa
nyt yhdessä kuljemme sen

Ei huomista päivää voi tietää
se ilon vai murheenko suo
mut kanssasi elämäntiellä
me kestämme minkä se tuo.


Täst’ on kulta kulkenunna,
Täst’ on mennyt mielitietty,
Tästä armas astununna,
Valkia vaeltanunna;
Täss’ on astunut aholla,
Tuoss’ on istunut kivellä.
Kivi on paljo kirkkahampi,
Paasi toistansa parempi,
Kangas kahta kaunihimpi,
Lehto viittä leppiämpi,
Korpi kuutta kukkahampi,
Koko metsä mieluisampi,
Tuon on kultani kulusta,
Armahani astunnasta.
Kanteletar


Aleksis Kiven hääruno
Mutta pauhinalla ilojoukko viettää häitä kauniin neitosen;
jasmiineista ja ruusuist purppuraisist,
sinertävist sireeneist ja morsiusmyrtistä
haju käy ympäri, kosk hääkansa pyörien
ringissä juoksee.
Aleksis Kivi


Avioliitto yhdistää kaksi
katkonaista viivaa yhdeksi.
Se antaa kahdelle päämäärättömälle
elämälle tehtävän ja kummallekin
puolisolle kaksinkertaisen
voiman selviytyä siitä.
Se antaa kahdelle etsivälle sielulle
elämäntarkoituksen, syyn,
jonka vuoksi elää.
Mark Twain

kortti hääparille


"Anna minulle anteeksi, sillä olin väärässä"
on tärkein kuuden sanan lause.
"Sinä onnistuit siinä todella hyvin"
on tärkein viiden sanan lause.
"Mitä mieltä sinä olet?"
on tärkein neljän sanan lause.
"Minä rakastan sinua"
on tärkein kolmen sanan lause.
"Me yhdessä"
on tärkein kahden sanan lause.
"Minä"
ei ole lause enää ollenkaan.


Kävelin yksin rannalla,
vain sinä istuit laiturilla.
Katsoit kauas merelle päin,
siellä pienen veneen näin.
Tulin luoksesi, istahdin viereesi,
painoin pääni kylkeesi.
kysyin: saanko jäädä tähän,
katsoit minuun, nyökkäsit vähän.

Siinä me vain istuttiin,
kauas merelle katseltiin.
Sanaakaan ei sanottu,
katseita ei vaihdettu.
Yksin ei ollut kumpikaan meistä,
niin rakastunut olin, en voinut seistä.

Istua oli pakko mun,
tahdoin olla vierelläs sun.
Otit minut syliisi,
katsoit syvälle silmiini.
Siihen jäätiin suudeltiin.
Sinä iltana me rakastuttiin.



Hymysi herättää sieluni,
niin kuin aurinko herättää päivän.
Kosketuksesi herättää tunteeni,
niin kuin kuu herättää yön.
Sydämesi kantaa kaikki
hellät tunteet, niin kuin
aivas kantaa kaikki tähdet.
Halauksesi antaa minulle turvan
ja sylissäsi kaikki on kohdallaan.
Rakkaus antaa meille ikuisuuden,
eikä maailmassa ole mitään suurempaa
kuin meidän rakkautemme tänään.
Birgit Ahokas

Rakastakaa toinen toistanne, mutta älkää tehkö rakkautta kahleeksi. Antakaa sen mieluummin olla liikkuvana merenä sielujenne rantojen välillä. Täyttäkää toistenne pikarit, mutta älkää juoko samasta pikarista. Antakaa toisillenne omasta leivästänne, mutta älkää syökö samasta leivästä. Laulakaa ja tanssikaa yhdessä ja olkaa iloisia, mutta antakaa toinen toisenne olla yksinään. Samoin kun luutun kielet ovat erillisiä vaikkakin sama sävel saa ne värisemään. Kablil Gibran

Ulkona paukkuu pakkanen
sisällä lämpöön kääriytyen
takkatulen ääressä
rakkaan ihmisen vieressä
kylmä maailma unohtuu
aika ihan seisahtuu.

Oloni on niin lämmin
lähemmäs sinua kömmin
yhdessä nautimme hetken
teemme ihanan retken
toisiimme nojaten
toisiamme halaten

Hetki rajaton kuin meren sydän salainen ja syvä. Sen pohjall' onni on kuin mullan alla paisuvainen jyvä. Sun katson silmihis mä, havahtuviin salaisuuksiin noihin, kuin portit aukenis niiss' ensi taivaan esikartanoihin. Näin, silmin nääntyvin, kuin juonut oisin auringon ja sinen, näin, täysin sydämin en ennen nähnyt, ollut onnellinen. Uuno Kailas

Jos olet mun,
tuo syyskin kevähäksi käy.
Jos olet mun,
ei myrskyt taivahalta näy.
Ei ruoho lakastu,
ei lehti kellastu,
ei jäädy aallotkaan,
hymyilee taivas vaan,
ei tule talvi, vaikka näyttää,
vaan kevät sydämeni täyttää,
jos olet mun.
J.H.Erkko


HÄÄRUNO MORSIUSPARILLE
Tämä päivä on hunnun ja kukkasien,
tämä päivä on täyttymys toiveiden.
Olet onnellinen aina muistaen sen,
mitä lupasi sormus kultainen:
- jaksan anteeksi antaen rakastaa
- kuormaa yhteistä kantaen unohtaa
ne virheet, joita me jokainen
joskus teemme elämää oppien.

kortti hääparille


Tulisitko?
Tulisitko kanssani
saman peiton alle?
Laitettaisiin varpaat
yhteen nippuun.
Ne kymmenen kylmää
olisivat mun ja
ne kymmenen lämmintä
olisivat sun.
Kiedottaisiin kädet
toistemme ympärille
turvaköysiksi
maailman myrskyjä
vastaan.
Hengitettäisiin
samaan tahtiin.

kortti hääparille


Onnea, iloa, rakkautta,
säkkini sullon täyteen.
Toivoa ja elämänrikkautta
siteeksi sen köyteen.
Sen luoksenne sitten lähetän
ja toivomuksen esitän,
että säkki tää aina,
joka ei siis ole laina,
teille onnea, iloa tois
ja aina tallella ois.

Sade ei teitä enää kastele, sillä olette toisillenne suojana. Kylmyys ei teitä enää vaivaa, sillä lämmitätte toisianne. Yksinäisyyttä ei enää ole, sillä olette toisillenne elämäntovereita. Te olette nyt kaksi ihmistä, mutta edessänne on vain yksi elämä. Astukaa nyt yhdessä yhteisen elämänne päiviin. Ja olkoon elämänne maan päällä hyvä ja pitkä. Apassi-intiaanien avioliittorukous kortti hääparille

MUUMIEN VIISAUKSIA
”Ikinä ei tule aivan vapaaksi,
jos ihailee toista liikaa”,
Nuuskamuikkunen sanoi äkkiä.
”Sen minä tiedän.”


”Jotta hiukan rauhoittuisin”,
hän kuiskasi itsekseen.
”Minun täytyy rauhoittua,
muuten räjähdän onnesta.”


“Ensin pitää kulkea seitsemän
kertaa itsensä ympäri ja samalla
vähän murista ja polkea maata.
Sitten pitää mennä takaperin
kaivolle ja katsoa sinne.
Ja silloin näkee vedessä sen,
jonka kanssa menee naimisiin.”


Runo hääparille Nalle Puh
”Sitä kutsutaan rakkaudeksi....”

	Ne pitkät illat me  vertailimme lauseita     vääntelimme sanoja kirjoitimme paljon lue sinä tuo niin minä    luen        tämän hioimme puujalkoja minä hymyilin sinulle että   meillä on toimiva aivoliitto The United States of Mind ja niin se oli aina löytyvät taajuudet                    asemat yhteiset ja oikeat ei tarvinnut    kohinaa kuunnella Arno Kotro

Tämä ilo ylittää kaiken muun ilon.
Tänään käy toteen unelma,
jota tuskin uskalsin uneksia.
Kaikki onni on läsnä,
kaikki toivo ja varmuus.
Tänä päivänä me alamme
rakentamaan elämää –
suurempaa kuin kumpikaan
meistä olisi yksin kyennyt rakentamaan.
Pam Brown


Rakkauden tunteessa kaikki on
- kuin makeaa marenkia,
- kuin samppanjan kuplia
- kuin kielon tuoksua.
Tässä tunteiden juhlassa
kaksi ihmistä kieppuu
kuin pyörteen silmässä.

Tämä vihkipäivä on meidän,
huominen päivä on meidän,
huominen - uusi yhteinen arki,
kun kakku on syöty,
samppanja juotu
ja kielotkin jo lakastuneet.

Yhteistä matkaa kuljetaan
sen arkea ja juhlaa.
Liitostamme ei rakkautta
tule puuttumaan,
yhdessä ongelmat ratkotaan
ja päivämme yhteen sovitetaan
lopuksi elämäämme.
Birgit Ahokas

kortti hääparille


Kanervaista tietä pitkin Illan kanssa kahdenkesken.
Kuinka tänne uskalsitkin?

Tosiaankin: vaarallista
Illan kanssa kahdenkesken
jäädä kanervien tuoksuun…

Juovut. Turhaan kilpajuoksuun
joudut kanssa kaipauksen.
Kullan välke kiharoilla, maanitellen:
Kiinni ota, annan sata suutelota!—
edelläs se hypähtelee
kangastiellä, kallioilla.

Tavoittelet silkkisukkaa
kangastiellä, kallioilla.
Saitko kiinni kultatukkaa?
Vielä vai! Sait uuden pinteen:
se jo alla nurmirinteen
suunsa punaa mansikoilla,
karkaa pois ja kämmenellään
kahmaa vettä lähtehestä.

Tätä kilpaa et, et kestä.
Kompastuit jo ahon aitaan.
Joka paikkaan tulet turhaan,
niitylle ja nevan laitaan.
Turhan turha enää jatkaa.
Nääthän: ajatuksen verran
kaipuullas on etumatkaa.

Päivän laskevaisen luota,
joka kahlaa rämeen rantaa,
kaukaa viittoo se jo kättään.
—Kultatukka, vuota; vuota,
itseäni toista kertaa
puijata en aio antaa!—
Löydät soman sammalmättään.
Istut siinä ikävässä.
Illan kanssa kahdenkesken.
Uuno Kailas


Vuoden 1701 virsikirjasta
Its' Jumalan alust'
Meidän esiäitim' Evan,
Adamill' miehellens' vieneen,
Heille siunauksens' suovan,
Ynn' rakkaudes' elämään,
Sikiöitä siin' siittämään;
Kuta kadehti koht' kovan
Henki häijy, pahan suova.
O iloitse sinä häähuone!

Mies, vaimo on Herralt' yhteen luotu,
Hänelt' siihen siunaus suotu,
Hän häähuoneell' onnen tuonee.

Julk' Jumalan on hyvä työ,
Kuin nyt viel' täsä tekee ja suo
Miehell' vaimons', viel' edes tuo,
Jotk' jo on ennen yhteen luon'.
Rakast' ylkä puolisotas,
Luotu lahjas Herralt' otas,
Tydy tähän sinun omaas,
Kiitä Christust' näin sull' suomast'.
O iloitse sinä häähuone!
 

Avio on nimi purren
joka teitä kuljettaa.
Joskus purjehditte surren,
vaan iloksi se lankeaa.
Mahtavat nuo mainingit
purttanne ei kaataa voi,
kun yhteiset on riitingit
ja yhteinen myös laulu soi!
Pursi hiljallensa lipuu
lahdelmahan tyveneen.
Onnelliset ymmärtävät
purjehduksen päättyneen.

Runo hääparille


Voi tätä elämän onnea,
voi tätä juhlien aikaa!
Voi tätä iloa, riemua,
kun torvet kutsuen kaikaa!
Hääpillit ja laulut koreat,
ja naljat ja sanat sukkelat,
iloa on leppoisaa, riemuisaa,
hilpeätä leikkiä, tanhuntaa.
Virolainen kansalaulu


Naimisissa on kauhean hauska olla!
Muumit/ Hosuli
Tove Jansson



RUNO HÄÄPARILLE
Käsi kädessä, sydän sydämessä.
Alkaa nyt elämässämme uusi matka.
Se matka kulkee läpi vihreiden metsien,
halki auringossa kimmeltävien merien,
yli tummien vuorien ja
poikki lainehtivien peltojen.
Ja vaikka se matka on pitkä,
eikä sillä loppua näy,
on se matka hyvä taittaa,
kun rinnalla on se ystävistä
kaikkein uskollisin ja rakkain,
se elämän tärkein ihminen.

Tällä matkalla elämään
ja ikuiseen rakkauteen,
eivät polkuja peitä ainoastaan
ruusujen pehmeät terälehdet,
vaan joskus voi tie olla sateesta
märkä tai lumesta liukas.
Ojennamme silloin toisellemme
käden ja pidämme tiukasti kiinni.

Tällä matkalla ei ehkä aina
ole polku tasainen.
Olkoon este sitten
polulle kaatunut puu,
pimeääkin pimeämpi korpi
tai virrassa pauhaava vesi,
voi kahden kulkiessa rakkaus
sen aina voittaa;
nostaa puun syrjään, löytää
eksymättä reittinsä pimeyden läpi
tai kohota vahvoille siivilleen
taivaan sineen jättäen taakseen
kosken pyörteet ja karikot.
Rakkaus löytää aina tiensä perille,
rakkaus on kartta
onnelliseen elämään.



Se keväällä kukkien kelloissa soi,
sen sykkivät sydämet kuulla vain voi.
Sen soinnut on tunteiden sinfoniaa,
ja tanssiin se kutsuu nyt kauneimpaan.

Sen väri on niin kuin on aamuinen koi,
ja auringon rakkauden taivaalle toi.
Se tuulissa kuiskii tuon lupauksen:
on hetki tää alkuna ikuisuuden.

Hääruno morsiusparille
Vuosia monta kai kumpikin
on kulkenut tahollaan.
Vuosia monta kai etsinyt
vain ihmistä oikeaa.
Kokea täytyy kai kaikki tää
ennen kuin ymmärtää,
että nyt elämänkumppanin
oikean löytänyt oon.

Tänään kun tietämme yhteistä
lähdetään kulkemaan,
toivon, et' kummankin virheistä
yhdessä opitaan.
Rakkautta yhteistä kun vaalitaan,
toinen toistamme tuetaan,
uskon et' edessä silloin on
elämä rikkomaton.



Suvituuli kun oksissa soittaa,
Linnut ilmoille laulunsa suo.
Kukat kauniit taas puhkeaa kukkaan,
Kesä kaiken sen tullessaan tuo:
Tää valssi näin meille nyt kaikaa,
On päivämme onnellinen,
Ja luonto on pujennut kukkaan,
Kun alkaa tää tie yhteinen.

Näin valssi kun soi,
Sinut rakkahin vierellein toi.
Kun kanssas löysin onnenmaan,
En pois mä tahdokaan.
Oi rakkaani mun,
Nyt en lähdekään luotasi sun.
Tää päivä meidät yhdistää,
Sun luokses nyt mä jään.

Sulle syömmeni nyt tahdon antaa,
Olen luonasi onnellinen.
Tie elämän käy taivaanrantaan,
Nyt yhdessä kuljemme sen.
Ei huomista päivää voi tietää,
Se ilon vai surunko tuo,
Mut kanssasi elämän tiellä
Me kestämme minkä se suo.

Lemmen aamu, rauhan huomen!
Katso, juhlii luonto laaja,
tunne, tuoksuu kukka tuomen,
kuule, laulaa lehto taaja!
Meidän aamu, meidän huomen!
Ennen häät on ortten alla,
kuin tuo kuihtuu kukka tuomen,
puuntuu puolat kankahalla.


Elo kerran kaikillen,
suopi ihmepäivän sen,
jolloin ruusun hohteen
maailma saa
ja hetket nuo kirkastaa.
Tämä ihmepäivä mun,
tuoko riemun toivotun?
Pian tunnit iltaan nyt liittäkää
ja toiveet täyttäkää.

Seitsemän tuntia onnehen,
vihdoin mä nään siis hetken sen.
Satumaahan kun kanssasi laulellen
hurmaan lemmen leijailen.
Ihmeiden päivän onnekkaan
yksin sä mulle annoit vaan.
Monet toivehet nää mi on rinnassain
täyttyvi kanssasi armain.
Kuin huumeessa kuljen sua kaivaten
nämä seitsemän tuntia onnehen.


Olet suloisen näköinen morsian
hunajaiset silmäsi
rakkaudenkaipuu kasvoillasi
Afrodite soi sinulle
suurimman kunnian
Onnea sinulle morsian
Onnea paljon sulhanen
Sapfo


Uupunut armas, kun sua tuudin,
häipyi vierestä seinä,
häilyi hohtava pilvien uudin,
heleä taivaanheinä.
Kun sua suutelin vienoin huulin,
havasit nauruun hentoon,
pienien jalkojen hiipivän kuulin,
lehahti siipiä lentoon.
Autuas heinä päivässä häilyi
taipuen kasvojas kohti.
Kuutamo taivaan lehdissä päilyi,
kukista aurinko hohti.
Saima Harmaja


On tuoksuja tulvillaan
tää kukkiva kesäinen maa.
Kuin luontokin riemuissaan
sen antaisi häälahjanaan.
Taas laulu lintujen
soi häitä ilmoittaen.
Ei pysty kuut ei tähdetkään
sun rinnallas säihkymään.
Elämäni päivän kauneimman
kanssas jaan.
Ainiaaks sinut kun saan.


Mä kuljin harhaan aarretta hain
lämpöä tieltäni puuttui
aarteista parhaan sinussa sain
kauniiksi maailma muuttui
sylissä sun niin lämmin on mun
kai siihen jäädä mä saan
muualla rauhaani saanut mä en
nyt oon onnellinen