Hyvää juhannusta

juhannusruno
juhannus toivotus
juhannustervehdys

Laita suosikkeihin



JUHANNUSRUNO
Tänään kun korkein on taivaankaari
keskikesän juhla on mittumaari.
Edessä on aikaa, ei tehdä töitä
katsellaan kokkoa, valvotaan öitä.

Tuoreet koivut haetaan portaanpieleen,
lapsuuden juhannukset muistuu mieleen.
Saunan piipusta jo sauhut tupsahtaa,
tuoreet vihdat siellä lauteilla odottaa.

Juhannuksen ruoka vatsan täyttää
lohet ja siiat herkuilta näyttää.
Kaapissa oottaa kylmä juhannusjuoma
isännän Alkosta kotiin tuoma.

Ilta jo koittaa, alkaa laiturilla tanssit,
neidoilla päässään päivänkakkarakranssit
Haitarista iltaan valssit ja jenkat soi
nuoret ja vanhat yhdessä siell´ karkeloi.

Niitty tuoksuu, kukat heräilee
perhosparvet niissä lentelee.
Kesä hehkuu, uusi päivä alkanee.
Käki kukkuu, aamu valkenee.
Birgit Ahokas



Paljasjaloin istui kivellänsä
pieni tyttönen,
tahtoen pukea runoksi
kesän juhlan juhannuksen,
mukaan siihen ruusut,
syreenit ja tuoksut kesäyön,
kokkojen ja saarten ja
vesien kimmeltävän vyön.

Hymyillen hän odotti,
että runoon sanat kirpoaa,
ympärillään hymyili myös
suloisimmin taivas maa,
kaunis, kirkas aurinko paistoi,
metsät ja kummut kultaa,
runotytön varpaiden välissä
ripaus juhannusmultaa.
E.A. Wiksten



Kesän usva lampeen hiljaa vaipuu
illan rusko kultaa mäntymaan.
Käen kukunta jostain kaukaa kaikuu
tuo tunnelmaa iltaan rauhaisaan.
Birgit Ahokas

KORTTI


Ja tässä me ystävät istahtaa
ja tahdomme maljoja maistaa
kun lehdossa rastaat raksuttaa
ja Jumalan päivä paistaa.
Larin-Kyösti



On jälleen aika minttumaarin,
otanpa siitä tarkasti vaarin.
Teen koivusta saunaan tuoksuvan vastan
sen raikkaaseen järviveteen kastan.
Pistän seitsämän yrttiä tyynyn alle
ja nukahdan onnellisna peiton alle.
Hyvää juhannusta



Hyttysen hyrinä,
ukkosen jyrinä,
purojen juoksu,
mataran tuoksu,
matojen tonkija,
onnekas onkija,
mansikkamaito -
kesä on aito!
Hauskaa juhannusta



Kaunis usva hiljaa järvelle katoaa.
Aurinko kultaa koivuhaan
ja laine lyö rantaan rauhaisaan.
Käen kukunta jo viimein vaimenee,
uinuu lapsi tuoksussa ruusujen.
On hetki aikaa olla hiljaa.
Soi tuulessa viesti kesäinen:
Nyt on aika juhannuksen.



Jo taittui talven valta
tuo raskas, ankara,
ja taasen kaikkialla
soi laulu riemuisa.
Nyt luonto vihannoipi
ja lintuin laulu soipi.
Oi suvi armahin
sua riemuin tervehdin!
Birgit Ahokas


Kuvakortti
Animaatiokortti


Pohjan valju ruskotus
ja öisen salon lemut;
heissaa, taas on juhannus,
on kaiken kansan kemut!

Kokkolieskat leimahtaa,
saa loiston silmät sameet,
viulun kielet vingahtaa,
ja hulmahtavat hameet.

Nyt ei säikähtele syön,
ei tuska mieltä turra,
kun saa elää tämän yön,
niin voi taas viikon surra!
Hyvää juhannusta




Juhannuskahvit – sehän on
vain pieni kuppi kuumaa,
mutta ah – ei mikään mua
ihanimmin huumaa!
Silmät ummessa saan
ryystää tasetilta,
ympärilläin ihanainen
suven aattoilta!
Hanna Silmo


Maalaisidylli
Luonto antaa parhaintaan
aikaan keskikesän.
Lehmät nauttii kedollaan
missä linnut tekee pesän.
Sudenkorennot, perhot
siellä lentelee,
koko luomakunta
kesästä riemuitsee.
Birgit Ahokas

Kuvakortti
Animaatiokortti


Kedollinen kukkia,
saavillinen saunahetkiä,
hyppysellinen hauskuutta,
litra laulua.
Aimo annos aurinkoa,
suven suloisuutta
Hyvää juhannusta



JUHANNUSHÄÄT
Suvituuli kun oksissa soittaa,
Linnut ilmoille laulunsa suo.
Kukat kauniit taas puhkeaa kukkaan,
Kesä kaiken sen tullessaan tuo:
Tää valssi näin meille nyt kaikaa,
On päivämme onnellinen,
Ja luonto on pujennut kukkaan,
Kun alkaa tää tie yhteinen.



Loistoansa luonto tuhlaa
viettää täyttymyksen juhlaa.
Hyvää juhannusta!

KORTTI


On koittanut aika juhannuksen,
huumaa tuoksu valkoisten ruusujen.
Käenkukunta järven taa kantautuu,
rannan penkereeseen laine rantautuu.
Suvituuli vaimeasti lehdoissa soi,
sirkkain parvet niityillä karkeloi.
Kokkotulille kauniin seppeleen
koivunoksista, kukista päähäni teen.
Birgit Ahokas



Juu, juu, nyt juhannus on,
ja hyttyset tanssivat polskaa.
Järvi on tyyni, aalloton
ja ahvenet aalloilla molskaa.
Ei yöstä ja tähdistä tietoa,
ja ilma on lämmintä mietoa.
Kuuluvi kujilta rallatus,
kenkien kapsetta myöhään.
Hauskaa juhannusta



Muumipeikon juhannusruno
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

KORTTI


Juhannuksena männistössä,
kokkotervat kiehuu,
juhannuksena huivit ja helmat,
liepottaa ja liehuu.

Henttuni heliällä illalla,
tossa tanssia nilkuttelee,
joka pojan puoleen, peijakas,
silmää vilkuttelee.


Tahdon sulle toivottaa
juhannusta oikein mukavaa!
Kotona kun vietät sen
aurinkoa ottaen,
lukien ja lepäillen,
on elos varman turvallinen
Birgit Ahokas

KORTTI


Taas kokkovalkeat hulmuaa,
käy ilonpitohon nuoret,
laulu kauas kajahtaa,
ja vastaa laaksot vuoret.

On suven juhla, on Juhannus,
on armain Pohjolan aika,
on maassa mieluisa odotus,
kuin kevään tenhoisa taika.
Kaarlo Terhi


Terve, terve, juhla Juhannuksen!
Maa ja taivas sulle aukeaa,
Toivon tuot ja kannat kaipauksen,
Kaipauksen uutta maailmaa:
Kaikk' on kaunis maassa muuttuvainen,
Täm' on kuva, tosi tulevainen.
J.H. Erkko





Jo vehreytensä näyttää maa,
kukkaset pihaa koristaa.
Ne hentoisina maasta ponnistaa,
pihanurmen kauniiksi somistaa.
Niistä päähäni solmin seppeleen
ja tanssin suviriemun tunteeseen.
Birgit Ahokas

Mä vielä muistan rantakoivun
vihreän, kaunoisen
Siitä kauan on aikaa niin
Koivun alla kun istuttiin
Ja unelmat kauniit muistan,
armas, kahden kun haaveiltiin
Sinun silmäsi kauniit
silloin katsoi
taivahan tähtösiin.




Rantaan muut kun lähtivät jo tanssimaan.
Juhannusta tyttö vietti huoneessaan.
Yön hän teki yksin taikojansa,
kertoen vain kuulle haaveitansa.
Salat sydämen ja toiveen suurimman,
taikaan ikivanhaan niin hän luotti.
Ikkunassa keskiyöhön vuotti,
rakastetun kohta uskoi saapuvan.

Neito nuori niin kuin kansanlaulu,
vaatteen riisuu uumiltaan.
Ikkunassa kauniina kuin taulu,
on hän ruusu rinnoillaan.
Yöttömässä yössä näin hän valvoo,
tuijottaen tielle vaan.
Haavekuvaa rakkaudesta palvoo,
odottaen onneaan.

Pieni polku salainen viekottaa mua metsän syliin, luonto kauneuttansa ympärilläni tuhlaa, en kaipaa muiden seuraan meluisiin kyliin, olen osa metsänväen juhannuksen juhlaa. Pajulinnun suruisa laulu sieluani soittaa, juhannuskeijut ihanimmat niityllä karkeloivat, oravakin puun latvasta huomioni voittaa, juhannusta lehdot järvet niityt, salot ja vuoret soivat. E.A. Wiksten < KORTTI Suvivirren uudistunut versio (ei uskonnollinen) Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa, puut metsän huminoivat jo lehtiverhossa. Nyt linnut sinitaivaan kauniisti visertää, ja aallon kaarnalaivaan käy reima tuulispää. Jo joutui armas aika ja suven ihanuus, tää vehreys, sen taika on aina ihan uus. Se vuosi vuoden jälkeen mun valtahansa saa, oot vehmastoista kaunein, sä kesäöiden maa! Munasillamme istuimme jälleen siinä saunan portaikolla ei tarvitse ystävälleen aina äänessä suuressa olla Me vaiettiin on tapa maan ei suutaan soittamaan ole Suomen miestä luotu älä vaadi muuttumaan Järveltä kuikan bongasin käki kukkui lehdossaan istuin kanssa Albertin joka korkkasi oluttaan Me samalla kielellä vaiettiin tuossa kerralla prinssi Albertin suomalaisiksi vähän kai muututtiin Suomen suvessa kumpikin Hauskaa juhannusta Suvivirsi Turu murttel Ei nyv voi kieltä kettä on suvi koittanu. On vihriänä mettä ja lämpö voittanu. On kukkinu jo tuami, pian rinkelplummakki. On siksens hiano Suoami; voi nährä kummakki On saatu viljat multta ja potui pinnalla, on Siikliä ja Kultta Van Goghin rinnall. Ei voi ku ihmetell kuimpall o siunattu meit vuasi vuare jälkke ja palj o annettu O' nimpal nätti aikka et syrän pakahtuu. Nyt suvivirret raikkaa, ku alko kesäkuu. Taas peipol laulu riittä ja rastaal oksallans voi Taivaa Pappaa kiittää ny turkulainen kans. Ruusujen alla juhannuksena… Sanoisit minulle, onnellinen, sattuiko sinulle jossakin, joskus tuokio onnen täydellisen. Niin ei koskaan sattunut minulle. Nytkin tosin ruusujen alla Juhannuksena vieraakseni minä onnea kosin. Onkin onnea kyllä, onnen kultia taskullinen. Sentään puuttuu yks onnen muru, pienen pieni, mut varsin tärkeä, sillä sen puutteessa kaikki puuttuu ja onnesta voi tulla suru. Mitä voi kaivata ruusujen alla Juhannuksena? Mikä voi vaivata, onnen puute? Lapsia ollaan ruusujen alla. Siis sanon hiljaa kuiskaamalla: - Ei ole kättä, kallista kättä minulle ruusun taittajaksi. Pieni on puutos, - mut tarpeeksi suuri tekemään onnettomaksi. Uuno Kailas Hiljaa, tytöt, kuulkaa, Kerron jotakin! Taian aion tehdä Yönä Juhanin. Tulkaa, etsimähän Lähtään kukkia, Helmat täytyy nostaa; Maass' on kastetta! Taitan tuomen tertun, Ruusun, apilan, Uljaan kurjenmiekan, Kielon valkean, Kainon metsätähden, Hellän vanamon, Lemmikin ja liljan. – No, nyt tarpeeks on! Yhdeksättä lajia Mull' on kukkia. Niistä seppel kaunis Täytyy solmia. Siin' on rakkautta, Lemmen riemua, Hiukan kateutta, Enin onnea. Se kun valmis onpi Niin, nyt kerron sen, Seppel pitää panna Alle pieluksen. Vielä yksi seikka Tarkoin muistakaa, Sitä solmitessa Puhua ei saa! Unissa jos sitten Näen sulhoni, Seuraavana – –. Vaiti, Joku naurahti? Tytöt, tytöt, juostaan Joutuin pakohon! Kuunnellut on meitä Vilho vallaton! Aino Kallas Muistathan Keijumaan tai kuinka vaan sä sitä kutsuitkaan, maan jonka saimme tuon luonnon niin kauniin, villiruusut ja vuokot nuo tuoksut kuivan ahomaan, tahdot kai säästää tuon niityn niin kauniin. Lasten suo mennä kuin keijuina tanssimaan, leikkiin sä käyt syliin lempeimmän lehdon, linnun suo laulaa taas laaksoihin laulujaan, suo lohen päästä luo suolaisen kehdon. Suo rauha kaikille perheille metsien, suo kotkan lentää, se taivaalle kuuluu, niin purot virtaa kuin ystävää etsien, hiljaa ne huokaavat suojassa metsien. Ilmoitus Syntymäpäivä-onnittelut Ne kauneimmat synttärirunot ja kortit sivulla Mittymaarja Mittymaarja, keito keiju, hiipii juhannuksen yöllä, suuret silmät unelmoi, helmet välkyy, soljet soi, mesikukka välkyy vyöllä. Mittymaarjan silmät siintää, Mittymaarjan haaveet hohtaa, kallella on seppelpää, eikä häntä kukaan nää, kun hän illall' immet kohtaa. Mitä tekee Mittymaarja? Mittymaarja tekee taikaa. - Immet ohralaihoon käy, kun ei tiellä ketään näy, uskotellen uutta aikaa. Immet solmii taikalankaa, immet sitoo korret yhteen: keltä korren jäytää jäät, kell on pärttylinä häät, ken se leikkaa lemmen lyhteen! Larin-Kyösti Juhannustanssit Rantalava, juhannus hanurista valitus kaikuu, järveen päilyy illan kuulaus. Polku, koivu, yötön yö soittajan on raskas työ Janatuisen jalka tangon tahtiin lyö. Onnen silloin Janatuinen saa, jos vain milloin jatsi kajahtaa. Janatuinen onneton kansan maun tähden on, tango syrjäytti jatsin poljennon. Janatuinen sielun möi jatsille, ja jatsi söi miehen, joka haitariaan näpelöi. Blues soi omaperäinen, rytmi J. Janatuisen, oma väri sointuihin myös vieraiden. Onnen silloin Janatuinen saa, jos vain milloin jatsi kajahtaa. Janatuisen kauhistus on tää kansan vaatimus, soita, soita tango onhan juhannus. Nuotiossa hiiltyy puut, tanssi päättyy, poistuu muut, muttei rauhaa hanurin saa näppäinluut. Päättyi tungos tangojen, nyt on hetki sininen, hetki laulun Janatuisen sydämen. Kun ei kukaan kuule, nää, soittaa aamunkoittoon omaa sävelmää. Juha Watt Vainio Juhannustanssit laiturilla KORTTI Kaikkialla kokot palaa, vaikka päivän kehrä valaa yötä, päivää valkeuttaan, vaikkei sädekään käy hukkaan, vaikka kedot puhkee kukkaan, tuoksuja on tulvillaan. Loistoansa luonto tuhlaa, viettää täyttymyksen juhlaa, kasvaa ikikauneuteen. Joka korsi, yrtti elää, sävel lakkaamaton helää, välkkyin kuohuu vyöryt veen. Vaikka tähkät täydet taipuu, täyty ihmisen ei kaipuu, iäti hän odottaa. Aavistaa ja etsii, uottaa, unelmainsa kuviin luottaa, tyydytyst' ei koskaan saa. Tähtitarhoja hän tapaa, tahtoo niin kuin liekki vapaa nousta valon korkeuteen. Tahtoo käydä yli rajan, tuollepuolen paikan, ajan unten maahan ikuiseen. Tyydy ei hän arkityöhön, valkeet virittää hän yöhön, väistyy vankilansa, maa. Liekeissä hän liitonmerkin näkee, kaipuun-siivin herkin kohoo kohti Jumalaa. Hyvää juhannusta KORTTI Kesän lapsi Mä unestani taas jo herään kesätuuleen, ja hyvän olon saan, kun meren äänet kuulen. Kesämieli on taas ihan vallaton. Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin. Mä odotellut oon niin monen monta päivää. Nyt kesäloma on, en tunne surun häivää. Sydän sykkimään, ystävää etsimään! Taas elämältä maistuu tää. Ja nämä kesäyöt ei niille ole vertaa. Ei kiristele vyöt, kun juoksen kohti merta. Ja sinut jostakin saan vierelleni rantaan, mun tekee mieli niin nyt suukko sulle antaa. Sydän sykkimään! Saapuvan sun jo nään, ja elämältä maistuu tää. Oli juhla ja juhannusilta ja koivut ja seppeleet, soi laulelot rantamilta ja helkähti säveleet. Oli suvisen riemun raikuja ja liekissä kokkopuut, kävi karkelo, kiiri kaiku, oli naurussa nuorten suut, oli suvisen riemun raiku, oli naurussa nuorten suut. Sinä ylinnä karkelossa, tuli silmissä hymysuin, minä piilossa, pimennossa sulountani uneksuin: on kammari lehvitetty, kukat pihlajan tuoksun luo, ja seinät on sivelletty, mies nuorikon taloon tuo! On kammari lehvittty, mies nuorikon taloon tuo! Erkki Kivijärvi

Suvisia suruja
Maantien vartta mä vaellan
ja kaunis on luomakunta,
töllin töyräillä yrtit tuoksuu
ja sataa kukkaislunta.

Vihreän viileän oksan alta
näen sinisen taivaan kaistan,
lähteensilmässä jalkani kylven
ja polkujen marjoja maistan.

Keltavarpunen aidalla hyppii
ja eelläni näyttää tietä:
No etkös tililili, etkö tuliluli,
mittumaaria vietä!

Hyttyset, hetken heiluvat lapset,
ne alkavat purpuriansa.
Päivän paisteessa hyörii ja
häärää ahkera muurahaiskansa.

Käki se korvan rannasta kukkuu
kuin mittumaarina aina.
Sinisellä oksalla, sinisessä salossa,
ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii
ja eelläni näyttää tietä:
No etkös tililili, etkö tuliluli,
mittumaaria vietä!

Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän
ja heitän ne huolet liiat.
"Saakos kulkuri kurkistaa,
miten pitkät täällä on piiat?"

Huomisen huoli se sydäntä painaa
kuin viime syksyn lehti
suuressa saatossa suviset keijut
jo sydämeni tarhaan ehti.

Maantien vartta mä vaellan
ja kaunis on luomakunta,
töllin töyräillä yrtit tuoksuu
ja sataa kukkaislunta.
Larin-Kyösti

On juhannus
suvijuhla suuri!
Sitä kukka kuiskaa,
sitä laine läikkyy,
sitä kertovi kesäinen kirkkaus.

Puut taipuvat puolehen maan:
sinä vihreä virpi,
sinä heilivä heinä,
yhdessä juhlitaan!

Ja oksilla miettivän männyn,
lehvillä leppeän koivun,
yllä välkkyvän aallon,
alla siintävän taivaan
helkkyvi riemastusta,
ilolintujen kirkkahin kuoroin
kyllyyttä kesäisen onnen -
koko luonto laulaen juhlivi juhannusta!

 

 

Pohjan valju ruskotus
ja öisen salon lemut;
heissaa, taas on juhannus,
on kaiken kansan kemut!

Kokkolieskat leimahtaa,
saa loiston silmät sameet,
viulun kielet vingahtaa,
ja hulmahtavat hameet.

Nyt ei säikähtele syön,
ei tuska mieltä turra,
kun saa elää tämän yön,
niin voi taas viikon surra!




Oi sä kallis juhla Juhannuksen!
Toivon silmät sulle aukeaa,
Korvat kuulee soiton kalkutuksen,
Kiitollisna sydän kohoaa;
Kedon kukat, linnut lauluinensa,
Vainioilla viljat laihoineen
Kaunistaapi luonnon riemuinensa,
Lohdutuksen luopi sydämmeen;
Terve, terve, juhla Juhannuksen!
Maa ja taivas sulle aukeaa,
Toivon tuot ja kannat kaipauksen,
Kaipauksen uutta maailmaa.
J.H. Erkko



Anttilan keväthuumaus
Anttila nyt ampaisee
ylös vuoteestaan
Aurinko on korkeella,
kevättuuli lounaassa
Niityllä hän tanssii
järin yöpaidassaan
Lauluhunsa yhtyä
saa kuka vaan
Kuikkaemo uittaa jo
untuvaisiaan
Peipponenkin helskyttää
riemulaulujaan
Katso, kuinka kukkaakin
monta on jo kevätnurmella
Orvokki, lehdokki,
vuokko ja moni muu

Palttinainen paita
se vain hulmuaa
Anttila kun karvaisia
kinttujaan viskoopi
Anttilalle auki
on taivas ja maa
Oravalle kuuseen
hän näin huudahtaa
Tunnetko sä, kurre,
kuka tanssija on tää
Hei, kuule, käki kukkuu
taas lempisävelmää
Katso, väriloistossaan
tervehtii jo kevätnurmelta
Orvokki, lehdokki,
vuokko ja moni muu

Kukkasista kietoo
nyt mies seppeleen
Sen hän panee harmaaseen,
pörröiseen päähänsä
Laulaen hän tanssii
taas perähuoneeseen
Lapset ylös kirmaisten
hokee äidilleen
Katso, isi tanssii,
hän morsian on kai
Mistä hän tuon hunnun
ja kukkakruunun sai
Noinko monta kukkaa
jo puhjennut on kevätnurmelle
Orvokki, lehdokki,
vuokko ja moni muu



Jo on sauna kuumana,
tuore vihta valmiina!
Juhannus, juhla kesän,
lämpöään antaa.
Tuulta pauhaa – viluttaa!

Jo nostan pian löylykauhaa,
ves kiuluun jäi se oottamaan.
Saunassa mä juhlan tunnen,
kun luihin lämmön saan.
Vihta tuoksuu – ah, ihanaa!



Uupuneena itkemään
silmäni kun suljin,
kieloniityn hämärään
heti silloin kuljin.
Viileässä keväässään
huojui lehvät päällä pään.
Kielohaassa kuljin.

Vihreästä hymyillen
valkokellot hohti
ujosilmin kutsuen
kumartumaan kohti.
Ujosilmin hymyillen
painoi päänsä jokainen
lehteänsä kohti.

Säde kaikkein suloisin
vain voi päästä sinne,
kieloniityn varjoihin,
lehden alle, minne
kätki kukka kuultavin
tuoksun, josta kuitenkin
hymyy koko rinne.
Saima Harmaja



MUUMIEN JUHANNUS
Niiskuneiti ja Vilijaana poimivat yhdeksän kukkaa niityltä laittaakseen ne tyynyn alle.
Kun juhannusyön nukkuu kukat tyynynsä alla, kaikki mitä unissa näkee, tulee toteutumaan.
Jännitystä ja juhannuksen taikaa lisätäkseen, rituaalin aikana puhuminen on ehdottomasti kielletty.
Niiskuneiti painottaa, että mikäli sanoo sanankin poimimisen aikana tai sen jälkeen, ei pääse koskaan naimisiin!
Nauraa onneksi saa, mutta puhuminen on kielletty.

Niiskuneiti opettaa Vilijaanalle myös toisen taian:
”Ensin pitää kulkea seitsemän kertaa itsensä ympäri ja samalla vähän murista ja polkea maata. Sitten pitää mennä takaperin kaivolle ja katsoa sinne. Ja silloin näkee vedessä sen, jonka kanssa menee naimisiin.”



Juhannuksena juhlitaan,
kaljaa alas kaadetaan.
Heinät neniä kutittaa,
ei haittaa vaikka sammutaan.
Keskikesä ompi taas,
huomen makaa kansa maas.
Mut ei se haittaa elämää,
hyvät muistot mieleen jää.

KATSO  MYÖS Huumorirunot Kesärunoja Eino Leinon runot Aleksis Kiven runot Kuukausirunoja Kesäkortit

Juhannushuumori
	Pilakuvat =>
	Juhannusjuomat =>
	Horoskooppi =>
Sääennuste =>

	Tämä on niin hauska! Pekan nauru on niin tarttuvaa!

Juhannusrunot Aleksis Kivi

Onnelliset
Jo valkenee kaukanen ranta
ja koillisest aurinko nousee
ja auteret kiirehtii pois,
kosk Pohjolan palkeet käyvät.

Mä kiireelle korkean vuoren
nyt astelen raikkaassa tuules;
mun toivoni aamusen koin,
mun kultani kohtaan siellä.

Mut kauniimpi koittoa päivän
ja lempeempi auringon laskuu
hän hymyten luokseni käy,
mä syliini kierron immen.

Mun sydämmein autuudest sykkyy
ja taivaana otsani loistaa,
kosk seison täs impeni kans,
täs vuorella sammaleisel.

Täss seison mä impeni kanssa,
ja kiharamm tuulessa liehuu
ja laaksoen hyminä soi
kuin ijäisen lemmen ääni -
kosk mennyt on yö,
kosk kimmeltää kesänen aamu
ja linnut ne laulelee.
Aleksis Kivi



On allamme viherjä maa
ja päällämme sininen taivas,
ja läntinen lehtistä laaksoa soittaa
lintujen laulaes.
Heilahda korkeelle, keinu,
ja liehukoon impeni liina
illalla lempeäl.
Aleksis Kivi

KORTTI


Mä muistan sen lempeän laakson,
ainiaan muistan sen,
miss’ istuin ma neitoni kanssa,
hellästi syleillen;
ja kiirehti kesänen päivä,
sunnuntaipäivä tyyni.

Me varjossa valkean tuomen
istuimme ruohistoss’,
ja allamme kimmelsi järvi
paisteessa auringon,
ja loiskelit Ahtolan immet
kultasell’ santarannall’.

Niin vietimme lempeäss’ laaksoss’
päivämme autuaan;
me varjossa valkean tuomen
istuimme ruohistoss’,
ja läheni kesänen ehtoo,
sunnuntai-ehtoo tyyni.
Aleksis Kivi