|
Nosta malja kuohuvaa tuulta,
ota kulaus aurinkoa,
juo tähtien varjoja,
maistele kuun valkeaa viiniä.
Kohota lasisi,
se on täynnä pilvistä
pudonneita pisaroita.
Lasin pohjalla on vielä
tilkka vuoripurojen
kirkasta vettä.
Anna sen virkistää sinua!
Tahdon nähdä kukkaispellon,
kuulla helinän kissankellon.
Tahdon löytää sateenkaaren,
omistaa kauniin satujen saaren.
Poutapilviä mulla on tyynyn alla
kuljeskelen huolitta maailmalla.
Kaikkea tätä on kesä!
Päivänkakkara,
kielonkukka,
metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen
luonnon helmaan suloiseen.
Mansikat ja mustikat,
mesimarjat maukkaimmat
metsänherkut kaikki nuo
kesä kantaa meidän luo.
Birgit Ahokas
Auringolle
Paistaos armas päiväkulta
vieläkin kuumemmasti,
että se veisi vilun multa
sydämen pohjasta asti.
Antaos kulta-akkunaisi
alati auki olla,
suven että leikkiä saisi
heljällä hietikolla!
Jos olis kuuma jollakulla,
voihan hän juosta veteen.
Älä vain anna pilvien tulla
kuumien kasvojes eteen.
Aamulla aurinko nousee varhain,
kesä vuodenajoista on kaikkein parhain.
Koulutkin loppuu, ei huolia näy,
kesällä kukatkin kukkimaan käy.
Voi uimassa käydä ja nukkua pitkään.
Eivät kesää kai voita asiat mitkään.
Ota hyvä mieli auringosta,
onnen korsi heinikosta.
Nosta ilonpilke silmäkulmaan;
löytyy ratkaisukin joka pulmaan.
Pehmeälle niittyvuoteelle
saan hetkeksi painaa pään,
kun aurinkoiselle nurmelle
jään toviksi lepäilemään.
Tunnen olon onnellisuutta,
ei kiire ole mihinkään
tätä suvisen luonnon ihanuutta
nyt hetkeksi ihailemaan jään.
Birgit Ahokas
Kun kesällä kedolle seljälleen käy,
siellä unelmat ja haaveet itää.
Siellä elämään särmää ja säihkettä saa,
siitä päivittäin nauttia pitää.
Syli täynnä syreenejä
seisoin yössä vaaleassa.
Kesäkuu —
Uneksien hohti taivas.
Takaa nuoren koivulehdon
käki kukahti.
Saima Harmaja
(1913 -1937)
|
|
Keskikesän juhlan aikaa
lintukuoro julistaa
Juhannuksen ajan taikaa
niityt, ahot pursuaa.
Suomen suvi kauneimmillaan
vehreys on vallaton,
kukkaloisto parhaimmillaan
suven alun aikaan on.
Istuskellaan puistikossa,
ihastellaan poutaa,
katsellaan kun sinisorsat
kaislikossa soutaa.
Ihmismieli nauttii, kiittää
lämmöstä ja valosta,
muisteltavaa talveks riittää
kauneudesta kaikesta.
Birgit Ahokas
Taas koitti päivä
kesäinen,
on mieli kevyt, iloinen.
Nyt avaan luontoon ikkunat,
päivänkakkarat siel kukkivat.
Oi kesäaamun autuutta
en ajattele murheita
vaan nautin, nautin kaikesta
kesäaamun onnesta.
Birgit Ahokas
Verhoja heiluttaa
vire kesäisen tuulosen.
Mielessään aistii
luonnon kauneuden.
Kielojen kukinta
mieleen tuo kesän,
pääskynen rakentaa
räystääseen pesän.
Suven armas aika jo koitti.
Birgit Ahokas
Taa metsien
kerä auringon vaipui kuin etsien
saturantoja oudomman maan.
Vanamoiden ja mataran tuoksu
suven raikas nyt yllä on haan.
Yön ruskojen
hämy tietä käyn lempeesi uskoen
tutun hiljaisen ikkunas taa.
Sinut löytäen, lauluni hellä
yli koivikon kaikua saa.
Taa lehvien
tämä kutsu soi luoksesi ehtien
univerhossa silmäskö lie.
Tänä yönä jos naurusi helkkää
minut pilviin se riemullaan vie.
Lopeta
kesällä uurastus työ,
lauteilla loju ja löylyä lyö !
Sivele itsesi hunajalla,
kuningatarten lahjalla ihanalla
Kiitolliseen mieleen hiljaa vaivu,
Onnelliseen oloon rauhassa vaivu
Anna aatosten rauhassa mennä ja tulla,
Oikeus itsesäs hoivata sulla.
Mielihyvän tunteessa oikein kelli,
Joka hetkestä nauti ja itseäs helli.
Niityllä sirkka viulua soittaa,
tahdissa sääski tanssia koittaa.
Aurinko kultaa nurmien nukkaa,
puuta ja kukkaa.
Suvituuli korvaan kuiskii
taikasanoja, kun huiskii
koivuvasta pintaan paljaaseen
virkistäen kehon väsyneen.
Pian istuu puhdas ihminen
kesäyön ihmeisiin uskoen
näkee virvatulten palavan
lammen pinnalla armaansa kuvan.
On kallioimarteessa kukkia
omat varpaat ilman sukkia
auringonkin huomaa tanssivan
kuu sille siihen antanut on luvan.
Tyynyn alle kerää seppeleen
kedon kukat poimii varoen
haukkaa vielä sillin suolaisen
kera kunnon palanpainikkeen.
Sitten päänsä tyynyyn kallistaa
rakkaimpaansa uneen odottaa
vaikka aamulla ei muistakaan
kuka saapui vettä antamaan.
Ihanaa on viettää valon juhlaa
aurinko säteitään kun tuhlaa
ihanaa on kerran vuodessa
humaltua mettä juodessa.
Luonto leppyi lempeäksi
kovan kiireen kolhimille,
työpaineen pakottamille.
Suvi salli suloisintaan,
kesä kantoi kauneintaan,
nurmi tuoksui,
linnut lauloi,
tuuli leyhyi leppeästi.
Järvi hohti hopeoina,
kultatähtinä kimalsi,
timantteina tuikahteli.
Kaikki kiireet katosivat
saunan sylissä somassa,
paineet pois jo putosivat,
järven lempeen lainehille.
Hyttysen hyrinä, ukkosen jyrinä,
purojen juoksu, mataran tuoksu,
matojen tonkija, onnekas onkija,
mansikkamaito - kesä on aito!
Kedollinen kukkia!
Saavillinen saunahetkiä!
Hyppysellinen hauskuutta!
Litra laulua!
Aimo annos aurinkoa!
Suven suloisuutta!
|
|
Kesän usva lampeen hiljaa vaipuu
illan rusko kultaa koivuhaan.
Käen kukunta jostain kaukaa kaikuu
tuo tunnelmaa iltaan rauhaisaan.
Saunarannassa leijuvan savun hajuun
kedon kukkasten tuoksu sekoittuu.
Keskikesän suuren juhlan tuntuun
ihmismieli auvoisna antautuu.
Birgit Ahokas
Kas jo metsä viheriöi,
Kohisee jo kosket,
Ilmassa ja maassa soi
Kummallinen kuiske.
Puussa lehti värisee
Tuulen suloisuutta,
Joet ja norot lirisee
Eloansa uutta.
Lämmintä ja valoa
Maa poveensa juopi,
Kukkasia kauniita
Meille taas se tuopi.
Jo saapui suven aika
ja kesän ihanuus,
tää vehreys, sen taika
on aina ihan uus.
Nyt linnut sinitaivaan
kauniisti visertää,
ja aallon kaarnalaivaan
käy reima tuulispää.
Se vuosi vuoden jälkeen
mun valtahansa saa,
oot vehmastoista kaunein,
sä kesäöiden maa!
Suvivirrestä mukailtuna
Heilu keinuni korkealle,
linnut ne laulavat häitä,
minä olen nuori kuin päivänkukka,
en muistele suruja näitä.
Heilu keinuni korkealle,
nythän on
kesäinen ilta,
mesimarja maistaa
ja tuomi tuoksuu
ja kuulas on taivahan silta!
Larin-Kyösti
(1873 -1948)
Nauti uusia perunoita ja
voita,
mansikoita ja
makkaroita.
Tee saunaan
tuore vasta,
varpaat
veteen kasta.
Hakkaa
liiteriin halkoja,
oio
nurmikolla jalkoja.
Ihastele poutapilviä,
siristele auringossa
silmiä.
Haista kesän
tuoksut,
unohda turhat
juoksut.
Muista paljon
lekotella,
laiturilla
elämää hekotella.
Mieti
kivoja juttuja,
tapaa
ystäviä ja tuttuja.
Älä
murehdi ötököitä,
vietä
ihania kesäöitä!!!
Kesä on kuin perhon lento.
Kaunis, lyhyt ja
hennon hento.
Aika kuluu mutta muistot jää,
ne rikastuttavat elämää.
Avaan kesään ikkunan,
siihen kukkakimpun asetan.
Lasillisen helmeilevää kohotan,
Sulle hyvää kesää toivotan!
Birgit Ahokas
Kuka nyt kaipaisi tunkkaista baaria
kun lintujen kuorot laulaa fan-faaria
Aurinko kiertää suuria
kaaria
matkaamme kohti mökkejä, saaria.
Unelmia täynnä on kesäinen yö,
vain airojen lapa vettä lyö.
Ystävät kuunnelkaa hiljaisuutta,
siitä saatte voimaa, virtaa uutta!
Koivut huojuu tuulessa
ja laineet rantaan lyö.
Mikä oiskaan hienompaa,
kuin tämä lämmin kesäyö.
Auringon valoa yöksikin riittää
ei päivänvalo sammu pois.
Yötöntä yötä pohjola kiittää,
jospa tällaista aina olla vois.
Suvivirsi
Turu
murttel
Ei nyv
voi
kieltä
kettä
on suvi
koittanu.
On
vihriänä
mettä...
ja lämpö
voittanu.
On
kukkinu
jo tuami,
pian
rinkelplummakki.
On
siksens
hiano
Suoami;
voi
nährä
kummakki
On
saatu
viljat
multta
ja
potui
pinnalla,
on
Siikliä
ja
Kultta
Van
Goghin
rinnall.
Ei
voi
ku
ihmetell
kuimpall
o
siunattu
meit
vuasi
vuare
jälkke
ja
palj
o
annettu
O'
nimpal
nätti
aikka
et
syrän
pakahtuu.
Nyt
suvivirret
raikkaa,
ku
alko
kesäkuu.
Taas
peipol
laulu
riittä
ja
rastaal
oksallans
voi
Taivaa
Pappaa
kiittää
ny
turkulainen
kans.
Hiuksia leyhyttää lauha tuuli,
tienvarressa mansikat punertaa.
Käenkukunnan kaukaa korva kuuli,
se suven sointuja tavoittaa.
Kuljen kesäisen koivikon laitaa
sen vehreys mielen valloittaa.
Ihailen runkojen valkoista raitaa
katse löytäiskö mitään kauniimpaa.
Soudan hiljalleen järven selkää
laineet veneen kylkiin liplattelee.
Tällä hetkellä mieli ei mitään pelkää
kaislat rannan tuulessa suhisee.
Kaikki pakko on ottaa irti tästä,
sitä mitä kesältä odotan.
Nauttia väreistä, lämpimästä
kovin lyhyt on suvi pohjolan.
Birgit Ahokas
Sadesäällä, hyvällä päällä,
iloinen kieli, huoleton mieli.
Tästä se alkaa aika oma
nyt kun alkaa kesäloma.
Niitty tuoksuu, kukat heräilee
perhosparvet niissä lentelee.
Kesä hehkuu, uusi päivä alkanee.
Käki kukkuu, aamu valkenee.
Birgit Ahokas
Niitty tuoksuu, kukat heräilee
perhosparvet niissä lentelee.
Kesä hehkuu, uusi päivä alkanee.
Käki kukkuu, aamu valkenee.
Birgit Ahokas
|
