KESÄRUNOJA  ja VÄRSSYJÄ

 

 

 

 
 
 
 

 

KOOTUT RUNOT

Kodin juhlat:

Runoja hääparille

Hääpuhe

Hääpäivärunoja

Hääpäivien nimet

Kihlajaisrunot

Rippirunot

Ristiäisrunot

Runoja vauvalle

Isovanhemmilta

Vauvan syntymä

Runoja ristiäiskutsuun

Kummirunoja

 

Uusi koti runot

Ylioppilasrunot

Runoja valmistuneelle

 

Runoja isälle

Runoja mummolle

Runoja äidille

Merkkipäiväonnittelut:

Runoja eläkkeelle

Isovanhemmille

Nimipäivärunot

Nimipäivähaku

Nimipäiväkalenteri

Runoja lapselle

Lasten synttärirunot

Lasten ikärunot

Syntymäpäivärunot

Uusi työ runoja

Runoja ystävälle

Muut toivotukset:

Kiitosrunot

Kutsurunoja

Koulutielle

Runoja lemmikille

Lohdutusrunot

Muistolauseita

Muistorunoja koiralle

Parane pian runot

Raamatunlauseita

Surunvalittelurunoja

Muistovärssyt lapselle

Eino Leino suruvärssyt

Muut runot:

Arkirunous

Birgit-mummun runot

Eino Leinon runoja

Enkelirunoja

Runoja eronneille

Abbedissan rukous

Muistokirjan runot

Rakkausrunot

Vuodenajan juhlat:

Itsenäisyyspäivän runot

Joulurunot

Juhannusrunot

Kuukausirunoja

Kevätrunoja

Naistenpäivä runoja

Pääsiäisrunot 

Uusi Vuosi runot

Vappurunoja

 

Sivuston kaikki runot

Runoilijan aakkoshaku

Runoilijat aiheittain

 

 
 

 

 

Nosta malja kuohuvaa tuulta,
ota kulaus aurinkoa,
juo tähtien varjoja,
maistele kuun valkeaa viiniä.

Kohota lasisi,
se on täynnä pilvistä
pudonneita pisaroita.
Lasin pohjalla on vielä
tilkka vuoripurojen
kirkasta vettä.

Anna sen virkistää sinua!

 

 

Tahdon nähdä kukkaispellon,
kuulla helinän kissankellon.
Tahdon löytää sateenkaaren,
omistaa kauniin satujen saaren.
Poutapilviä mulla on tyynyn alla
kuljeskelen huolitta maailmalla.
Kaikkea tätä on kesä!

 


Päivänkakkara, kielonkukka,
metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen
luonnon helmaan suloiseen.

Mansikat ja mustikat,
mesimarjat maukkaimmat
metsänherkut kaikki nuo
kesä kantaa meidän luo.
Birgit Ahokas

 

 

 

Auringolle

Paistaos armas päiväkulta

vieläkin kuumemmasti,

että se veisi vilun multa

sydämen pohjasta asti.

 

Antaos kulta-akkunaisi

alati auki olla,

suven että leikkiä saisi

heljällä hietikolla!

 

Jos olis kuuma jollakulla,

voihan hän juosta veteen.

Älä vain anna pilvien tulla

kuumien kasvojes eteen.

 

 

 

Aamulla aurinko nousee varhain,
kesä vuodenajoista on kaikkein parhain.
Koulutkin loppuu, ei huolia näy,
kesällä kukatkin kukkimaan käy.
Voi uimassa käydä ja nukkua pitkään.
Eivät kesää kai voita asiat mitkään.

 

 

 

 

Ota hyvä mieli auringosta,
onnen korsi heinikosta.
Nosta ilonpilke silmäkulmaan;
löytyy ratkaisukin joka pulmaan.

 

 

Pehmeälle niittyvuoteelle
saan hetkeksi painaa pään,
kun aurinkoiselle nurmelle
jään toviksi lepäilemään.
Tunnen olon onnellisuutta,
ei kiire ole mihinkään
tätä suvisen luonnon ihanuutta
nyt hetkeksi ihailemaan jään.
Birgit Ahokas

 

 

Kun kesällä kedolle seljälleen käy,
siellä unelmat ja haaveet itää.
Siellä elämään särmää ja säihkettä saa,
siitä päivittäin nauttia pitää.


 

Syli täynnä syreenejä
seisoin yössä vaaleassa.
Kesäkuu —
Uneksien hohti taivas.
Takaa nuoren koivulehdon
käki kukahti.
Saima Harmaja
(1913 -1937)

 


 

 

 

 

Keskikesän juhlan aikaa

lintukuoro julistaa

Juhannuksen ajan taikaa

niityt, ahot pursuaa.

Suomen suvi kauneimmillaan

vehreys on vallaton,

kukkaloisto parhaimmillaan

suven alun aikaan on.

 

Istuskellaan puistikossa,

ihastellaan poutaa,

katsellaan kun sinisorsat

kaislikossa soutaa.

Ihmismieli nauttii, kiittää

lämmöstä ja valosta,

muisteltavaa talveks riittää

kauneudesta kaikesta.

Birgit Ahokas

 

 

Taas koitti päivä kesäinen,
on mieli kevyt, iloinen.
Nyt avaan luontoon ikkunat,
päivänkakkarat siel kukkivat.
Oi kesäaamun autuutta
en ajattele murheita
vaan nautin, nautin kaikesta
kesäaamun onnesta.

Birgit Ahokas

 

 

Verhoja heiluttaa

vire kesäisen tuulosen.

Mielessään aistii

luonnon kauneuden.

Kielojen kukinta

mieleen tuo kesän,

pääskynen rakentaa

räystääseen pesän.

Suven armas aika jo koitti.
Birgit Ahokas

 

 

Taa metsien
kerä auringon vaipui kuin etsien
saturantoja oudomman maan.
Vanamoiden ja mataran tuoksu
suven raikas nyt yllä on haan.

Yön ruskojen
hämy tietä käyn lempeesi uskoen
tutun hiljaisen ikkunas taa.
Sinut löytäen, lauluni hellä
yli koivikon kaikua saa.

Taa lehvien
tämä kutsu soi luoksesi ehtien
univerhossa silmäskö lie.
Tänä yönä jos naurusi helkkää
minut pilviin se riemullaan vie.

 

 

Lopeta kesällä uurastus työ,
lauteilla loju ja löylyä lyö !
Sivele itsesi hunajalla,
kuningatarten lahjalla ihanalla
Kiitolliseen mieleen hiljaa vaivu,
Onnelliseen oloon rauhassa vaivu
Anna aatosten rauhassa mennä ja tulla,
Oikeus itsesäs hoivata sulla.
Mielihyvän tunteessa oikein kelli,
Joka hetkestä nauti ja itseäs helli.

 

Niityllä sirkka viulua soittaa,

tahdissa sääski tanssia koittaa.

Aurinko kultaa nurmien nukkaa,
puuta ja kukkaa.

 

 

Suvituuli korvaan kuiskii
taikasanoja, kun huiskii
koivuvasta pintaan paljaaseen
virkistäen kehon väsyneen.
Pian istuu puhdas ihminen
kesäyön ihmeisiin uskoen
näkee virvatulten palavan
lammen pinnalla armaansa kuvan.
On kallioimarteessa kukkia
omat varpaat ilman sukkia
auringonkin huomaa tanssivan
kuu sille siihen antanut on luvan.
Tyynyn alle kerää seppeleen
kedon kukat poimii varoen
haukkaa vielä sillin suolaisen
kera kunnon palanpainikkeen.
Sitten päänsä tyynyyn kallistaa
rakkaimpaansa uneen odottaa
vaikka aamulla ei muistakaan
kuka saapui vettä antamaan.
Ihanaa on viettää valon juhlaa
aurinko säteitään kun tuhlaa
ihanaa on kerran vuodessa
humaltua mettä juodessa.

 

Luonto leppyi lempeäksi
kovan kiireen kolhimille,
työpaineen pakottamille.
Suvi salli suloisintaan,
kesä kantoi kauneintaan,
nurmi tuoksui,
linnut lauloi,
tuuli leyhyi leppeästi.
Järvi hohti hopeoina,
kultatähtinä kimalsi,
timantteina tuikahteli.
Kaikki kiireet katosivat
saunan sylissä somassa,
paineet pois jo putosivat,
järven lempeen lainehille.

 

 

Hyttysen hyrinä, ukkosen jyrinä,
purojen juoksu, mataran tuoksu,
matojen tonkija, onnekas onkija,
mansikkamaito - kesä on aito!

 

 

Kedollinen kukkia!

Saavillinen saunahetkiä!

Hyppysellinen hauskuutta!

Litra laulua!

Aimo annos aurinkoa!

Suven suloisuutta!

 

 

 

Ja tässä me ystävät istahtaa

ja tahdomme maljoja maistaa

kun lehdossa rastaat raksuttaa

ja Jumalan päivä paistaa.

Larin-Kyösti (1873 - 1948)

 

 

 

Kesällä juosta voi ilman paitaa
ja uittaa purjelaivaa,
katsella kuinka pikkuiset linnut
lentelee yli taivaan.



 

En halua lähteä juhlimaan
mihinkään hämärään kuppilaan.
Avaan kesään ikkunan,
siihen kukkakimpun asetan.
Lasillisen helmeilevää kohotan
Sulle hauskaa kesää toivotan!
Birgit Ahokas

 

Tässä makaan sängyssäin
ja muistelen viime yötä,
tunnen vastustamatonta halua
puristaa sinut lähellein.

Tulit luoksein odottamatta
lämpimässä yössä ja laskeuduit
nälkäisenä alastomalle kehollein.

Aamulla vierailustasi oli jäljellä
vain muisto ja jäljet lakanoissa.
Ensi yönä odotan sinua
täysin valveilla ja valmiina.
Saatanan hyttynen!

 

 

Aamukasteisella niityllä
perhoset aamuun herää.
Unisilla koivun oksilla
peipposet tirskuttaa kesää.
Usvaverho haihtuu hiljalleen
auringonnousun tieltä.
Aamuisen metsän herkät tuoksut
huumaavat ihmismieltä.

Birgit Ahokas

 

 

 


 

 

Kesän usva lampeen hiljaa vaipuu
illan rusko kultaa koivuhaan.
Käen kukunta jostain kaukaa kaikuu
tuo tunnelmaa iltaan rauhaisaan.

Saunarannassa leijuvan savun hajuun
kedon kukkasten tuoksu sekoittuu.
Keskikesän suuren juhlan tuntuun
ihmismieli auvoisna antautuu.
Birgit Ahokas



Kas jo metsä viheriöi,
Kohisee jo kosket,
Ilmassa ja maassa soi
Kummallinen kuiske.

Puussa lehti värisee
Tuulen suloisuutta,
Joet ja norot lirisee
Eloansa uutta.

Lämmintä ja valoa
Maa poveensa juopi,
Kukkasia kauniita
Meille taas se tuopi.

 

Jo saapui suven aika
ja kesän ihanuus,
tää vehreys, sen taika
on aina ihan uus.

Nyt linnut sinitaivaan
kauniisti visertää,
ja aallon kaarnalaivaan
käy reima tuulispää.

Se vuosi vuoden jälkeen
mun valtahansa saa,
oot vehmastoista kaunein,
sä kesäöiden maa!

 

Suvivirrestä mukailtuna

 

 

Heilu keinuni korkealle,
linnut ne laulavat häitä,
minä olen nuori kuin päivänkukka,
en muistele suruja näitä.

Heilu keinuni korkealle,
nythän on kesäinen ilta,
mesimarja maistaa
ja tuomi tuoksuu
ja kuulas on taivahan silta!

Larin-Kyösti (1873 -1948)

 

 

 

Nauti uusia perunoita ja voita,
mansikoita ja makkaroita.
Tee saunaan tuore vasta,
varpaat veteen kasta.
Hakkaa liiteriin halkoja,
oio nurmikolla jalkoja.
Ihastele poutapilviä,
siristele auringossa silmiä.
Haista kesän tuoksut,
unohda turhat juoksut.
Muista paljon lekotella,
laiturilla elämää hekotella.
Mieti kivoja juttuja,
tapaa ystäviä ja tuttuja.
Älä murehdi ötököitä,
vietä ihania kesäöitä!!!

 

 

 

Kesä on kuin perhon lento.

Kaunis, lyhyt ja hennon hento.

Aika kuluu mutta muistot jää,

ne rikastuttavat elämää.

 

 

Avaan kesään ikkunan,

siihen kukkakimpun asetan.

Lasillisen helmeilevää kohotan,

Sulle hyvää kesää toivotan!

Birgit Ahokas

 

 

 

Kuka nyt kaipaisi tunkkaista baaria
kun lintujen kuorot laulaa fan-faaria
Aurinko kiertää suuria kaaria
matkaamme kohti mökkejä, saaria.


Unelmia täynnä on kesäinen yö,

vain airojen lapa vettä lyö.

Ystävät kuunnelkaa hiljaisuutta,

siitä saatte voimaa, virtaa uutta!

 

 

Koivut huojuu tuulessa
ja laineet rantaan lyö.
Mikä oiskaan hienompaa,
kuin tämä lämmin kesäyö.
Auringon valoa yöksikin riittää
ei päivänvalo sammu pois.
Yötöntä yötä pohjola kiittää,
jospa tällaista aina olla vois.

 

 

Suvivirsi Turu murttel

Ei nyv voi kieltä kettä
on suvi koittanu.
On vihriänä mettä...

ja lämpö voittanu.
On kukkinu jo tuami,
pian rinkelplummakki.
On siksens hiano Suoami;
voi nährä kummakki

On saatu viljat multta
ja potui pinnalla,
on Siikliä ja Kultta
Van Goghin rinnall.
Ei voi ku ihmetell
kuimpall o siunattu
meit vuasi vuare jälkke
ja palj o annettu

O' nimpal nätti aikka
et syrän pakahtuu.
Nyt suvivirret raikkaa,
ku alko kesäkuu.
Taas peipol laulu riittä
ja rastaal oksallans
voi Taivaa Pappaa kiittää
ny turkulainen kans.

 

 

Hiuksia leyhyttää lauha tuuli,
tienvarressa mansikat punertaa.
Käenkukunnan kaukaa korva kuuli,
se suven sointuja tavoittaa.

Kuljen kesäisen koivikon laitaa
sen vehreys mielen valloittaa.
Ihailen runkojen valkoista raitaa
katse löytäiskö mitään kauniimpaa.

Soudan hiljalleen järven selkää
laineet veneen kylkiin liplattelee.
Tällä hetkellä mieli ei mitään pelkää
kaislat rannan tuulessa suhisee.

Kaikki pakko on ottaa irti tästä,
sitä mitä kesältä odotan.
Nauttia väreistä, lämpimästä
kovin lyhyt on suvi pohjolan.
Birgit Ahokas

 

Sadesäällä, hyvällä päällä,
iloinen kieli, huoleton mieli.
Tästä se alkaa aika oma
nyt kun alkaa kesäloma.

 

Niitty tuoksuu, kukat heräilee
perhosparvet niissä lentelee.
Kesä hehkuu, uusi päivä alkanee.
Käki kukkuu, aamu valkenee.

Birgit Ahokas


 

Niitty tuoksuu, kukat heräilee
perhosparvet niissä lentelee.
Kesä hehkuu, uusi päivä alkanee.
Käki kukkuu, aamu valkenee.

Birgit Ahokas

 

 

Kesäkortit

 

              

 

 

Eino Leino (1878 - 1926)

 

  Eino Leino | Lapin kesä

 

Mä metsän polkua kuljen
kesä-illalla aatteissain
ja riemusta rintani paisuu
ja mä laulelen, laulelen vain.

Tuoll´lehdossa vaaran alla
oli kummia äskettäin,
niin vienoa, ihmeellistä
all´lehvien vehreäin.

Minä miekkonen vain sen tiedän,
minä vain sekä muuan muu
ja lehdon lempivä kerttu
ja tuoksuva tuomipuu.

Eino Leino

 

 

Ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset? -
Sitä utua unhota et.

Eino Leino

https://birgitmummu.fi/Runous/Juhannus/FB/EinoLeinon-runo.jpg

 

 

Mä lykkään purteni laineillen
ja järven poikki sen ohjaan
ja lasken salmia saarien
tuon pienen poukaman pohjaan.

Ja rannalla lahden tyynen sen
on tuoksuva tuomilehto,
koti peippojen, kerttujen keväisten
ja laulujen, tuoksujen kehto.

Mut varjossa lehdon vilppahan sen
on neitonen tummatukka,
mun leppäkerttuni keväinen,
mun lauluni, lempein kukka.

Eino Leino

 

 

Järven taakse tehtiin venheretki,
järven taakse talontyttölöihin,
siellä viivyimme me päivän kaiken:
Aamu aholl' oltiin mansikassa,
ilta pihamaalla karkeloitiin -
yö? - se maattiin aitass' impysien.

Purjepurrella kun sitten sieltä
pois me aamun tullen laskettihin,
muilla kaikill' oli joku muisto,
millä ruusu, millä lemmen kukka
millä kielokimppu rinnassansa.
Minä yksin ilman olin, eipä
kukkaa suonut impi mustakulma -
antoi oman nuoren sydämensä.

Kotirantaan päästyämme, toiset
riistivät jo kukat rinnaltansa,
mutta kauvemmin ja hellin huolin
immen sydäntä mä säilyttelin -
heitin pois sen vasta viikon päästä.
Eino Leino

 

 

 

Terve päivä Pohjolahan,
Terve Suomehen suvinen aika!
Terve lepikot lehtimään,
Kullan käköset helkkymään,
Terve lämpimät lounatuulet,
Lemmentuulet tuoksumaan,
Veet sinertämähän,
Maat vihertämähän,
Taivahan auteret tanhuamaan!

Paistaos armahin aurinko!

Terve päivä Pohjolahan,
Terve huomenen korein koitto,
Terve järeys järjen jään,
Terve sätehet lemmen sään!
Terve taivahan, maan ihanuudet,
Tuoreet uudet nyt ja ain',
Puut punertamahan,
Suut sorisemahan,
Kun sydän sykkivi syntymämaan,
Paistaos armahin aurinko!
Eino Leino

 

 


Auringonsäde olla jos voisin,
päiväntähtönen pienoinen,
riemuiten minä karkeloisin
keskellä kummun kukkasien;
suudella kukkasten umppuja sais,
taivaalle taas sitten katsahtais.
Auringonsäde olla jos voisi,
taivaalle taas sitten katsahtais.

Saapuissa vienon, rauhaisen illan,
kukkaset tyynnä kun uinahtaa,
saa yli ilmojen kultaisen sillan
auringon linnaan ratsastaa;
siell' elän loistossa, leikkiä lyön,
sinne ei saavuta varjot yön.
Käyn yli ilmojen kultaisen sillan,
sinne ei saavuta varjot yön.

Eino Leino

 


 

 

Mä yksin soutelen yössä
ja la
ulelen hiljakseen
ja katson, vierellä venhon
kuin leikkivät väreet veen.

Ja aaltojen laillapa aatteet
myös mulla ne karkeloi,
ne eelle purteni entää,
en seurata niitä voi.

Ja tuonne ne aattehet kiitää
kodin armahan valkamaan,
siell' äitini varmaan valvoo
ja vuottavi poiuttaan.

Mut aatteita paljon, paljon
jää purteni jälkehen:
jäi impeni ihana sinne
surumielellä rannallen.

Oi, onkohan taivaan alla
viel' onnea suurempaa,
kun keskellä kahden lemmen
näin lempien soutaa saa!

Eino Leino

 

 

 

Runoelmasta

Hymyilevä Apollo

Oi, katsokaa, miten lainehet
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa, miten lintuset
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat?

Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepinkäiset tokko ne leijuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? -
Sitä tuoksua unhota et.

Ja ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset? -
Sitä utua unhota et.

Eino Leino

 

 

Minä tahdon maljani tyhjentää,
kun ensi leivoset laulaa,
kun koivut on hiirenkorvallaan
ja vuorilla virrat pauhaa.

Ja tahdon ma lauluni lahjoittaa,
kun ensi joutsen soutaa,
kun kukka on puussa
ja kukka on maassa
ja lehdot leikkihin joutaa.

Eino Leino

 

 

Minä avaan syömeni selälleen

ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpeä joka veen

ja joka marjan maistaa.
Eino Leino

 

 

Nocturne
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

 

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino

KESAKORTIT/Kesakortit/Kortti20.jpg

 


Pyhät on pihlajat pihalla,
pyhä on kukka pihlajassa,
marjaset sitäi pyhemmät.

Pyhä on kuusikon käkönen,
pyhä on suvinen ilta,
pyhempi Juhannusjuhla.

Pyhät on immen huulten marjat,
pyhät on ruusut neien posken,
pyhin puhtaus sydämen.

Puukko lyötiin pihlajapuuhun
suvi-iltaman sulossa,
kevätlinnun kukkuessa.
Poika julma neion nuoren
miellytti metisin kielin
alla pihlajan pyhäisen
äiti vanhan nukkuessa.

Eino Leino

 

 

Minä kuulen kuink'
kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen,
nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot ja muut 

Eino Leino

 

 

Luo suvinen, suuri taivas
iloita inehmon mielen,
ajatusten ailakoida;
veä päälle päivän kaari,
kaarelle korea impi,
kuontalo kätehen neien,
kultavillat kuontalohon;
neiti kullat ketreäisi,
huolisi hopeiset hunnut,
minun polon pääaloille,
uron uinuvan ylitse,
ettei pistäis sääsken piikit
eikä yölliset itikat.

Eino Leino

 

 

Oi, katsokaa miten lainehet
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa, miten lintuset
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat.

Eino Leino

 

Ajankohtaista
 

Juhannusrunot

 

Rakkausrunot

 

Runoja hääparille

 

Hääpuhe

 

Kiitosrunot

 

Ristiäisrunot

 

Sommardikter

 

Bröllopsdikter