|
Eikä mun haudallani
saa haastaa,
että ma koskaan töitäni kaduin.
Seisoin ma hetken, katsoin ma taakse -
lähdin taas eespäin laajemmin laduin.
Eino Leino
En ma enää aja
virvatulta,
onpa kädessäni onnen
kulta;
pienentyy mun ympär'
elon piiri;
aika seisoo, nukkuu
tuuliviiri:
edessäni hämäräinen
tie
tuntemattomahan
tupaan vie.
Eino Leino
Helppo on maata
päivätyön tehneen,
rauha on palkka,
raatajan parhain.
Eino Leino
Hiljaa hiljaa yksitellen
helmet kirkkaat kihooavat,
sulaten polttavaa povea
lauhdutellen, lohdutellen.
Eino Leino
Hymy hyyti, silmä sammui,
pois kulki kultainen elämä.
Eino Leino
Ikävöi ihminen
taa ajan, paikan ja tuonenkin laineen!
Rannalta tuskien
nää pyhä tähtesi yli yön ja aineen.
Eino Leino
Kaikki on kaunista
minulle
tämän ilman kannen
alla:
ilo, murhe, itku,
nauru,
luonto, maailma,
lokakin,
rauha suuren
rakkauden,
vihurit vihan ja
lemmen:
kaikell' on
kajastuksensa
Luojan suuresta
suvesta,
ikuisesta auringosta
tähtitarhojen
takana.
Eino Leino
Kaikk`on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk` on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
Eino Leino
Koskena kohista,
lampena levätä,
merenä myrskytä,
pilvenä piristä.
Kohtalo itsensä
etsijän on
syöksyä, kuihtua
aurinkohon.
Eino Leino
Kuka keinussa
jumalien keinuu,
ei hällä elon aika
pitkä ole,
syyn, syyttömyyden
hän huiput nähköön -
sitten tulkohon
tumma yö!
Eino Leino
Kulje äiti kerallamme,
voimanlähteenä lähellä.
Elä muistoissa mukanamme,
sävelinä sieluissamme,
elämämme enkelinä,
taivaan veräjän takana.
Eino Leino
Kuolema
kulkee,
kaatuvi
kukka, puu.
Nukkuos jälkeen
päivätyön
pitkän, nukkuos,
lämmin on helma Suomen.
Eino Leino
Hiljaisuus
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
Eino Leino
Eino Leinon itsenäisyyspäivä - isänmaa runoja
Eino Leinon joulurunot
Eino Leinon juhannusrunoja
Eino Leinon kesärunoja
Eino Leinon rakkausrunoja
|
Levoton on
virta ja vierivä
laine,
meri yksin ja
meri ihanainen.
Nuku virta
helmassa meren.
Eino Leino
Mihin päättyvi
tie?
Ei tiedä sitä
ihmisistä kenkään.
Meri, taivas ja maa
kaikki, kaikk’
katoaa -
kuinka säilyisi
sielu ihmisenkään?
Mut unessa niin
armas on ajatella
noin:
Viel’ kerran kevät
saapuu ja koittaa
uusi koi
ja huomentuulet
tuntureilta henkää.
Eino Leino
Nukkuos alla
kukkaisen kunnahan,
nukkuos niin kuin
helmassa äidin armaan.
Helppo on maata
päivätyön tehneen.
Rauha on palkka
raatajan parhain.
Eino Leino
Oi, vielä mä kerran
sen virren
sun kanssasi laulelen,
kun siivin puhtahin tullen
saan luoksesi taivaaseen.
Eino Leino
On elon aika lyhyt
kullakin,
siis palakaamme lieskoin leimuvin,
tulessa kohotkaamme korkealle!
Maa maahan jää, mut henki taivahalle.
Eino Leino
Pois aurinko painui, lankesi ilta
jäi taivahan rannalle säihkyvä silta,
mut kaukaa korven tummuvan yöstä
soi laulu ihmisen työstä.
Eino Leino
Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se Ijäks’ sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.
Eino Leino
Tule tuuli, tuui
purtta vieös
veikkosi venettä!
Anna juosta puisen purren,
mennä mäntyisen venehen
saarelle
sanattomalle,
niemelle nimettömälle!
Eino Leino
Tuuli se kulkee ja
lentävi lehti.
Onnellinen on
se,
ken laaksohon
ehti.
Nuku lehti
helmassa laakson.
Eino Leino
Hiljaa sa kätesi ojensit,
otit pois sen vieläkin hiljempaa,
ylt’ympäri puut ne helisi
ja kuurassa kimmelsi luminen maa;
ma kuulin askelet eroovat,
näin varren vienon, mi vieri pois,
ja yksin yössä ma seisoin, – oli
kuin jotakin kaunista kadonnut ois.
Eino Leino
=> Muistovärssyt
Muistathan
|
