Lapsen  - nuoren kuolema

muistovärssyt lapselle ja nuorelle

muistorunoja, muistolauseita, muistosanoja, suruvärssyjä,
osanottolauseita, hautausrunot,
osanotto suruun runoja ja värssyjä

 

 

 

 

 

 

 tulostettavat kortit

 

 

 

 

 

kortit hautakimppuun

 

Suruvärssyt

 

 

 

 

KOOTUT RUNOT

Kodin juhlat:

Runoja hääparille

Hääpuhe

Hääpäivärunoja

Hääpäivien nimet

Kihlajaisrunot

Rippirunot

Ristiäisrunot

Runoja vauvalle

Isovanhemmilta

Vauvan syntymä

Runoja ristiäiskutsuun

Kummirunoja

 

Uusi koti runot

Ylioppilasrunot

Runoja valmistuneelle

 

Runoja isälle

Runoja mummolle

Runoja äidille

Merkkipäiväonnittelut:

Runoja eläkkeelle

Isovanhemmille

Nimipäivärunot

Nimipäivähaku

Nimipäiväkalenteri

Runoja lapselle

Lasten synttärirunot

Lasten ikärunot

Syntymäpäivärunot

Uusi työ runoja

Runoja ystävälle

Muut toivotukset:

Kiitosrunot

Kutsurunoja

Koulutielle

Runoja lemmikille

Lohdutusrunot

Muistolauseita

Muistorunoja koiralle

Parane pian runot

Raamatunlauseita

Surunvalittelurunoja

Muistovärssyt lapselle

Eino Leino suruvärssyt

Muut runot:

Arkirunous

Birgit-mummun runot

Eino Leinon runoja

Enkelirunoja

Abbedissan rukous

Muistokirjan runot

Nalle Puh lorut

Rakkausrunot

Vuodenajan juhlat:

Itsenäisyyspäivän runot

Juhannusrunot

Kuukausirunoja

Kesärunoja

Kevätrunoja

Naistenpäivä runoja

Pääsiäisrunot 

Uusi Vuosi runot

Vappurunoja

 

Sivuston kaikki runot

Runoilijan aakkoshaku

Runoilijat aiheittain

 

 

 

 

 

 
 

 

Ei ollut lapsemme tänne luotu
maailman virtojen vietäviin,
vain taivaan lainaksi meille suotu
ja siksi muuttikin taivaisiin.

 

 

 

Enkeli pieni ja valkoinen
tuli mukanaan lämpö taivainen.
Tarttui käteen lasten pienten
lapset mukanaan taivaaseen vieden.

 

Et ole unessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellossa,
olet henkäys rakkaasi poskella.

 

 

 

Hentoinen oli elämän lanka,
taivaan tuulet siihen tarttui.
Sinut kuljetti kotiin taivaiseen,
luokse pienten enkelten.

Siellä kulkusi jatkuu vaan,
täällä me sinua kaivataan.
Tuulessa kuulemme äänesi,
taivaalla näemme tähtesi.
Kuivaamme kyyneleet,
kohta nähdään lapseni,
enkeli kultainen.

 

 

 

Hiljaisuuden äärelle
sä miksi käyt näin varhain.
Ain sydämissäin sinusta
säilyy muisto parhain.
Hyvä Paimen rakastaa
pientä, pientä karitsaa.
Kantaa kunnes laskee sen,
helmaan Isän taivaisen.

 

 

Hipaisi hiljaa enkelin siipi,

kauneinta maailmassa näytti.
Salaa sitten ovesta hiipi,

enkelin oikeutta käytti.
Nukkui pieni

enkelin siipien suojaan ja lähti,
nyt pikkuisemme

on taivaan kirkkain tähti.

 

 

 

Hyvä paimen johdattaa
pientä, pientä karitsaa
kantaa kunnes laskee sen
helmaan isän taivaisen.

 

 

Hyvä Paimen rakastaa pientä,

pientä karitsaa,

kantaa kunnes laskee sen

helmaan Isän taivaisen.

 

 

 

Jossain kaukana soi laulu
hiljainen, sanaton.
Vain sydän sen kuulla voi
- niin lähellä enkelit on.

 

 

 

Kun loistat tähtenä iltataivaan,
niin näethän meidät päällä maan.
Me täällä alhaalla hiljaa aivan,
sun tähteäs kirkasta seurataan.

 

 

 

Käyt enkeli vierelläs taivaanrantaa,
on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.
Et kipua tunne taivaantiellä,
on monet rakkaat vastassa siellä.
Muistoissa elät keskellämme,
säilyt aina sydämissämme.

 

 

 

Lapsen, jonka Herra antoi,
Herra otti luoksensa.
Herralla on kädessänsä 
syntymä ja kuolema.
Jeesus, seiso vierellämme
kun niin vähän ymmärrämme
teitä pyhän Jumalan
alla murheen vaikean.

 

 

 

Lapsonen pieni, kuin tuomenkukka
sulki jo silmänsä, kultatukka.
Ei ole montaa niin onnekasta,
saada hetkisen rakastaa enkelilasta.

 

 

Lensi enkeli taivaasta päälle maan
suurta suruviestiä kertomaan,
oli tullut käsky viisaamman
pienen lapsemme lähteä kulkemaan
kohti taivaankotia matkaamaan.

Kätkee vanhemmat sydämeen kaiken sen,
mitä kokivat kera tyttären.
Ei muistoja koskaan pois ottaa voi
-ne uudelleen lapsosen viereen toi,
-ne tulevat yksi kerrallaan
ja koskettaa jokainen vuorollaan.

Niin paljon liikkuu mielessä kysyttävää?
Jota ihmismieli ei voi ymmärtää.
Kun rakastaa, rakastaa ja rakastaa,
ohjaa, neuvoo ja kasvattaa.

Turhaa kaikki - huomata sen saan,
ja pysähtyä sitten ajattelemaan.
Tulee itku viha ja helpotus -
ei, ei tämä ole mikään rangaistus
- vaan taivaan isän käden kosketus.
Ei sitä silti todeksi uskoa voi,
kun lähtee viereltä rakkain pois.

Niin lähdit enkeli kultainen,
luo taivaan omien enkelten.
Ota syliisi, Isä taivainen,
nyt lapsemme pienoinen.

 


Hyvä olla on taivaankodissa
enkelikuorossa laulella.
Siellä lapsenne teitä odottaa
teitä odottaessaan katsastaa.
Siis nyt mielin lujin pysykää
ja yhdessä eteenpäin pyrkikää.

 

 

 

Eilenhän vasta katselin lasta,
haurasta, kasvavaa,
näin siivet hennot, näin ensilennot,
odotti kaunis maa.
Perhonen pieni, valaisit tieni,
aina jäät sydämeen.
Päivämme kiitää, aika pois liitää,
kohtaamme uudelleen.

 

=> Runoilijan aakkoshaku

 

 

 

 

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
hänt’ ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vierellä käy.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois
sä kättäsi enkelin kädestä pois.

 

 

Nuku tuoksuun kukkien,
nuku lauluun lintujen,
nuku nuoruusunelmiin,
nuku kevättoiveisiin.

 

 

 

Ota syliisi, Isä Taivainen,
ota lapsemme pienoinen.
Ole hänelle hyvä ja hellä,
pidä povella lämpöisellä.

 

 

 

Rakas lapsi pienoinen,
nuku suojassa taivaan enkelien.
Enkeli uneen tuudittaa,
enkeli  lasta lohduttaa.

 

Siellä on polut tasaiset astua.
Siellä ei silmät voi kyyneliin kastua.
Siellä on vihreät kunnaat ja lehdot.
Siellä on pehmeät nukkua kehdot.

 

 

 

Syysmetsään hiljaa keiju kulkee,
sammaleiseen syliinsä hänet sulkee,
usvaan utuiseen kietoo maan,
rauhaan ja puiden havinaan.
Askel on keveä, ei jälkiä jää,
niittyvillain taipuu hiljaa pää.
Sieni hattunsa laskee maahan.

Kuunsäde tarttui sun untesi leijaan,
nukkua saat sinä tähtien heijaan.

 

 

Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell’ on hieno hietakehto,
Sinnepä lapseni saatan.

Siell’ on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
Kaitsea Tuonelan karjaa.

Siell’ on lapsen lysti olla,
Illan tullen tuuditella
Helmassa Tuonelan immen.

Onpa kullan lysti olla,
Kultakehdoss’ kellahdella,
Kuullella kehräjälintuu.

Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita,
Kaukana kavala maailma
Aleksis Kivi
(1834 - 1872)

 

 

 

Ystävä sä lapsien,
katso minuun pienehen.
Minne käynkin maailmassa
sinä olet hoitamassa.
Onni täällä vaihtelee,
Taivaan Isä suojelee.

Ota, Jeesus rakkahin,
suojaas koti kallehin.
Siunaa äitiä ja isää,
heille elinpäivää lisää.
Ystävä sä lapsien,
pientäs auta holhoten.

Pidä meitä turvissas,
Jeesus, armohelmassas.
Suojaas sulje isänmaamme,
sulta kaiken lahjaks saamme.
Johda, Jeesus rakkahin,
meidät taivaan kotihin.

 


Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.
Olen aurinko,
joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä - kuollut en.

 

Hän oli kukka hieno
maailman tarhan tään;
niin silmä oli vieno,
niin hohden poskipään.
Kun vait ja hiljaa hiipi
hän piiriin siskojen,
niin olkapäiltä siipi
vain puuttui pienoisen.

Kuin päivän säde hellä
käy yli kukkamaan,
niin hän vain hymyellä
tääll' osas aikoinaan.
Vain rauhaa katsein kainoin
hän ympärilleen loi,
ol' armas hymy ainoin
tuon lyhyt elo, oi!

Näät taimen otti varhain
pois Herra taltehen.
Hän mailla taivaantarhain
on lilja valkoinen.
Ei siellä myrskyt pauhaa,
ei tuskaa siellä näy,
ei siellä puutu rauhaa,
ei silmä itkuun käy.


Mut taivahalla illoin
kun loistaa tähdet nuo,
niin siskoihinsa silloin
hän kirkkaat silmät luo.
Nyt onni taivahainen
on hällä ihanin,
ja nyt hän saanut vainen
on hohtosiivetkin.

Z.Topelius (1818 - 1898)

 

 

 

Sä olit äidin rakas,
ja isän kukkanen,
sä oli Herran lahja,
täällä vain hetkisen.


Unten siipisiskon tie
iltaruskon maille vie.
Sylissään hän pienen kantaa,
kaiken kauniin nähdä antaa;
pilvilinnat, kukkamaat,
leikkilehdot riemukkaat.



 
Syli lämmin on vastassa täällä,
et itkeä, pikkuinen, saa.
Pyhä siunaus pääsi on päällä,
on määränä autuuden maa.
Sait ylhäältä elämän liekin:
yli tähtien matkasi viekin.
Lauri Stenbäck