Isoäidin osa on muistaa
lasten laulut, itkut ja naurut,
eläinten äänet, satujen salat,
menneet ilot ja surut,
elävät ja kuolleet sukujen luvut
ja millaista oli olla lapsi.

Isoäidin täytyy osata kontata,
kengännauhat solmia,
pitää kädestä, ääniä matkia,
kuunnella sydämellään,
viedä vastuullaan rajoille
ja olla aikuisena lapsi.

Isoäidin osa on vain olla läsnä
sylinä, rakkauden muistina,
tehdä sydämeen polkuja,
jotka jatkuvat uusiin sydämiin ja
virtaavat pienistä puroista suuriksi.

Isoäidin osan saa lahjaksi.
Se on ikuinen lahjamatka,
joka antaa elämälle jatkuvuuden
kulkea yhdessä uuteen päivään
ylittää inhimillisyyden siltoja
ja nähdä sydämen silmin.




Nykyajan mummo runo
Se nykyajan mummo
ei kudo sukkaa,
vaan kynsiään maalaa
ja värjäilee tukkaa.
Se humppaa ja jumppaa,
maljoja maistaa
ja tupakkia tumppaa.
Eikä ukko-kultaansa
kiikkustuoliin passaa,
mieluummin kulkee kaupungilla
ja eurojansa hassaa.
Onpa joskus mielessä
eräs tietty baari
kun siellä silmää sirkuttelee
viehkeämpi vaari.
Hän halua ei olla
ryppyinen muori,
vaan meneväinen, liikkuvainen
ikuisesti nuori...



Lähellä tai kaukana
olet minun tukena
aina yhtä rakkaana
elämässä mukana
Hyvää äitienpäivää!
 

Kuvakorttina Animaatiokorttina

Nykymummon seinäkello
Nykymummon seinäkello
käydä raksuttaa
mummon oman huoneen
lämpimissä
- mummon nenä kiinni fläppärissä
Kukaan häntä häiritä ei saa.
Päivät usein lipuvat kuin
lintuset ne vain,
fiilis arjestakin tekee
joskus sunnuntain,
Kello raksuttaa onnea pelkkää.

Nykymummon seinäkello
käydä naksuttaa
mummon oman huoneen
lämpimissä.
Mummo uinuu huoneen hämärissä
- unta, josta herättää ei saa.
Kerran oli uni kaunis
niin kuin mummokin,
mutta kauan siitä on jo,
kauan tietenkin!
Kello raksuttaa kuluvaa aikaa.
Birgit Ahokas

Mummin esiliina Oman mummin esiliina monet itkut kuuli tuli apuun nenät pyyhki, posket kuivas huuli Oman mummin esiliinaan jälkeä jäi monta arkipäivän kyyneleistä, myöskin lohdutonta Oman mummin esiliina muistoissa se elää kukkaniitty, elonpelto, kuin leivonlaulu helää Oma mummi rakastava kädet yhteen liitti kaikki omat lastenlapset rukouksiinsa niitti.

Tervehdimme sua
mummo kultainen,
kaiken, kaiken hyvän
eestä kiittäen.
Immi Hellen

Kuvakorttina Animaatiokorttina

Nykyajan mummo Meidän mummossa vauhtia riittää jumpassa käy ja reidet kiittää lenkki päivässä, joskus kaksi, kaikki kehuvat solakaksi Ystävien kanssa lounastamassa tuon tuostakin oopperassa Silmissä hehkuu ilon hohde, mummu on kaikkien ihailun kohde! Maailmass’ on meidän mummo parhain ihmisistä, hän on hellä, hän on hyvä, kallein ystävistä. Tuolissansa mummo istuu aina ahkerana, meille onpi toverina aina hupaisana. Leikit kaikki ymmärtää hän, surut kaikki suistaa. Aina meitä pienoisia hellästi hän muistaa. Mummon luo ei murheissansa koskaan mene suotta. Jospa mummo elää saisi vielä sata vuotta! Aila Nissinen Pieni lintu sinisiipi, mummin luokse lennä. Onnenlaulua visertäen sinne joutuin riennä. Istu mummin ikkunalle, sano sitten sieltä: mummin lapsi toivottaa näin paljon hyvää mieltä. RUNO MUMMOLLE En tarvitse hetkiä lapsuudesta, en paloja muistojen kätköistä. Olet kaikkialla, nyt ja tässä. Olet ovi ilolle ja syli surulle. Olet haaveita, suuria toiveita ja kaipuuta. Olet elämän arvoitus, missä asuu rakkaus ja kunnioitus. Hyvyytesi saa toiset vastaamaan omallatunnolla teoistaan. Ketään et tuomitse vääryydellä, näet asiat suurella sydämellä. Kuinka onnellisia olla saammekaan, jos edes hitusen perimääsi kannetaan. Olet antanut rakastavan lapsuuden, viisaan nuoruuden, ja palkitsevan aikuisuuden. Olen saanut mummin parhaan, Sinua ei voi kehua turhaan. Ole luonamme ainiaan. Kuvakortti Maailmassa on meidän mummo parhain ihmisistä, hän on hellä, hän on hyvä, kallein ystävistä. Polkupyörän lainasimme sillä näin me ajellaan. Mutta minne? Vaikka sinne, missä tie vie mummolaan. Minä poljen, sinä ohjaat, niin kuin tanssi matka käy. Mummolaan kun pyöräilemme pilvenhattaraa ei näy. Eväspussin äiti meille mukaan muisti ojentaa. Syötyämme levähdämme, sillä siitä voimaa saa. Minä poljen, sinä ohjaat niin kuin tanssi matka käy. Mummolaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy. Kun on tehty pyöräretki mummon luokse mummolaan, pyörän laitan taakse aitan seinän viereen nukkumaan. Minä poljen, sinä ohjaat niin kuin tanssi matka käy. Mummolaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy.

Ikkunasta ulos kurkkii,
iloisesti silmät tuikkii.

Pieni lapsi suloinen,
kädet sillä lämpöiset.

Kyynel tämä onnen on:
Elämä nyt tässä on,
tuoksussa tuomien!
Annu Valo



Minä tahtoisin sinulle tuoda,
sylin kukkia täytehen
minä tahtoisin kiitoksin luoda
päivän kauniin ja onnellisen!

Kuvakorttina Animaatiokorttina

Minun mummoni mainio kerrassaan
oli kauhujuttuja kertomaan.
Niissä iskivät puukot ja
heiluivat kirveet,
joka riihessä mellasti
haamut hirveet,
ja aina sen neidon väärän nai,
ja köyhä ja viaton kuolla sai.
Kovin päättyivät tarinat
murheellisesti.
Sydän pakahtumatta sen
vaivoin kesti,
että hyvyys ja oikeus
päällä maan
oli tyhjiä sanoja vaan:
Ah, mummoni, ettepä elänyt
ja nähnyt, kuinka on nyt.
Elvi Sinervo



Minun pieni käteni
etusormesi ympärillä,
etsimme yhdessä kesää.

Kukkia nurmikolta,
kiviä hietikolta.

Nauran ääneen
sitruunaperhoselle,
joka istuu ruohonkorrella
ja pienet varpaani
ihmettelevät lämpöistä hiekkaa
jalkojemme alla.

Katselen sinua ja kiitän,
että sain elää tämän päivän
lähelläsi.

Lapsuuden Joulu Nyt mielessäin utuisen matkan teen ja palaan muistojen lapsuuteen, jolloin Joulu oli sadun ihmemaa ja kaikki siinä kuin unelmaa. Vaikka aika oli köyhä ja puutteellinen, oli joulun tunnelma täydellinen. Jostain äiti herkut taikoi ja loi ne tyhjästä leipoen pöytään toi. Tuoksui rakas kotimme kanelilta, joulukuusen oksilta, omenilta, joulupuuronkin aromi ihanalta, kun se leijaili sieraimiin kannen alta. Kunpa tunteet lapsuuden saisi takaisin ne lapsenlapsille muistoiksi jakaisin. Kaiken lämmön, hellyyden, rakkauden soisin aarteeksi tulevien polvien. Birgit Ahokas