Niin viaton, kaunis, sininen

on katse kirkkaitten silmien.

Kun lapsonen katsoo luottaen

se lämmittää mummin sydämen

ja kosketus pienten sormien

tuo onnen tunteen lämpöisen.

Käsi pehmeä, pieni ja lämpöinen

tarttuu lujasti mummin kätehen;

tule mummi, mennään leikkimään,

mulle legolinnaa tekemään.

Paina mummi pääsi tähän pielukseen

sulle kaikkia hauskoja temppuja teen,

jotka saa sinut varmasti nauramaan

ja minua lujasti halaamaan.

Tule mummi, istutaan yhdessä

ja katsotaan filmiä käsi kädessä.

Paljon parempi meillä on yhdessä näin

olla turvallisesti lähekkäin.

Hiustupsu vaan hauskasti heilahtelee,

kun pienoinen leikeissään rallattelee.

Jalat paljaat lattiaa tepsuttaa

tahdo pysyä millään ei paikallaan.

Mutta väsyyhän työhön myös aikuinen,

miksei leikkiin sitten pien lapsonen?

Tule mummi meidän huoneeseen,

kun omaan sänkyyn nukkumaan meen.

Laita peitto hyvin paikoilleen

ja nalle viereen kyljelleen.

Hiukan poskeani taputa

ja hyvät unet toivota!

Birgit-mummi 

Ikävöin sinua, mummi, vaikka

itselläni on lapsenlapsia sylissäni.
Ikävöin saada painaa pääni syliisi,

että silittäisit pois elämän lyömät haavat.

Tuskin missään maailmassa
on kuin meidän mummolassa,
kukat kukkii, päivä paistaa,
herkkuja saa paljon maistaa.

Mummo kertoo satujansa
aina yhä uudestansa,
silti kohtaan aina uudet
sadun ihmeet, ihanuudet.

Mummo onkin käynyt siellä
suuren sadun valtatiellä,
kuullut kuiskeet sadun lehdon,
nähnyt satulapsen kehdon!

 

Isoäidin osa on muistaa
lasten laulut, itkut ja naurut,
eläinten äänet, satujen salat,

menneet ilot ja surut,
elävät ja kuolleet sukujen luvut

ja millaista oli olla lapsi.
 

Isoäidin täytyy osata kontata,

kengännauhat solmia,

pitää kädestä, ääniä matkia,
kuunnella sydämellään,

viedä vastuullaan rajoille

ja olla aikuisena lapsi.

Isoäidin osa on vain olla läsnä

sylinä, rakkauden muistina,

tehdä sydämeen polkuja,
jotka jatkuvat uusiin sydämiin ja

virtaavat pienistä puroista suuriksi.

Isoäidin osan saa lahjaksi.
Se on ikuinen lahjamatka,

joka antaa elämälle jatkuvuuden

kulkea yhdessä uuteen päivään
ylittää inhimillisyyden siltoja ja

nähdä sydämen silmin.

Kukkakimpun kauniin solmin
mummu-kullan iloksi.
Siihen kimppuun mukaan laitan
rakkaat muistot mausteeksi.
Mukana on lukuhetket
monet, monet hauskat retket,
hulluttelut lapsuuden
kaiken muistan mummu sen.
Paljon olen saanut sulta,
kiitos siitä mummu-kulta!
Birgit Ahokas

Animaatiokortti

Kuvakortti (FB)

Se nykyajan mummo
ei kudo sukkaa,
vaan kynsiään maalaa
ja värjäilee tukkaa.
Se humppaa ja jumppaa,
maljoja maistaa
ja tupakkia tumppaa.
Eikä ukko-kultaansa
kiikkustuoliin passaa,
mieluummin kulkee kaupungilla
ja eurojansa hassaa.
Onpa joskus mielessä
eräs tietty baari
kun siellä silmää sirkuttelee
viehkeämpi vaari.
Hän halua ei olla
ryppyinen muori,
vaan meneväinen, liikkuvainen
ikuisesti nuori...

Nykymummon seinäkello

Nykymummon seinäkello käydä raksuttaa

mummon oman huoneen lämpimissä

- mummon nenä kiinni fläppärissä

Kukaan häntä häiritä ei saa.

Päivät usein lipuvat kuin lintuset ne vain,
fiilis arjestakin tekee joskus sunnuntain,
Kello raksuttaa onnea pelkkää.

Nykymummon seinäkello käydä naksuttaa

mummon oman huoneen lämpimissä.

Mummo uinuu huoneen hämärissä

- unta, josta herättää ei saa.

Kerran oli uni kaunis niin kuin mummokin,

mutta kauan siitä on jo,

kauan tietenkin!

Kello raksuttaa kuluvaa aikaa.

Birgit Ahokas

Ota vastaan mummokulta
kaunein, kallein lahja multa,
mitä voisin koskaan lahjoittaa,
rakkaudella kaulaan ripustaa;
nämä oman pienes käsivarret,
jotka sua rakastaa.
Birgit Ahokas

Animaatiokortti

Kuvakortti (FB)

Tervehdimme sua
äiti kultainen,
kaiken, kaiken hyvän
eestä kiittäen.
Immi Hellen

 

Kuvakorttina (FB) Animaatiokorttina

 

 

Meidän mummossa vauhtia riittää jumpassa käy ja reidet kiittää lenkki päivässä, joskus kaksi, kaikki kehuvat solakaksi Ystävien kanssa lounastamassa tuon tuostakin oopperassa Silmissä hehkuu ilon hohde, mummu on kaikkien ihailun kohde!     Maailmass’ on meidän mummo parhain ihmisistä, hän on hellä, hän on hyvä, kallein ystävistä. Tuolissansa mummo istuu aina ahkerana, meille onpi toverina aina hupaisana. Leikit kaikki ymmärtää hän, surut kaikki suistaa. Aina meitä pienoisia hellästi hän muistaa. Mummon luo ei murheissansa koskaan mene suotta. Jospa mummo elää saisi vielä sata vuotta! Aila Nissinen     Pieni lintu sinisiipi, mummin luokse lennä. Onnenlaulua visertäen sinne joutuin riennä. Istu mummin ikkunalle, sano sitten sieltä: mummin lapsi toivottaa näin paljon hyvää mieltä.       RUNO MUMMOLLE En tarvitse hetkiä lapsuudesta, en paloja muistojen kätköistä. Olet kaikkialla, nyt ja tässä. Olet ovi ilolle ja syli surulle. Olet haaveita, suuria toiveita ja kaipuuta. Olet elämän arvoitus, missä asuu rakkaus ja kunnioitus. Hyvyytesi saa toiset vastaamaan omallatunnolla teoistaan. Ketään et tuomitse vääryydellä, näet asiat suurella sydämellä. Kuinka onnellisia olla saammekaan, jos edes hitusen perimääsi kannetaan. Olet antanut rakastavan lapsuuden, viisaan nuoruuden, ja palkitsevan aikuisuuden. Olen saanut mummin parhaan, Sinua ei voi kehua turhaan. Ole luonamme ainiaan. Kuvakortti (FB)   Maailmassa on meidän mummo parhain ihmisistä, hän on hellä, hän on hyvä, kallein ystävistä.   Polkupyörän lainasimme sillä näin me ajellaan. Mutta minne? Vaikka sinne, missä tie vie mummolaan. Minä poljen, sinä ohjaat, niin kuin tanssi matka käy. Mummolaan kun pyöräilemme pilvenhattaraa ei näy. Eväspussin äiti meille mukaan muisti ojentaa. Syötyämme levähdämme, sillä siitä voimaa saa. Minä poljen, sinä ohjaat niin kuin tanssi matka käy. Mummolaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy. Kun on tehty pyöräretki mummon luokse mummolaan, pyörän laitan taakse aitan seinän viereen nukkumaan. Minä poljen, sinä ohjaat niin kuin tanssi matka käy. Mummolaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy.

Lapsuusajan parhaan
sulta mummuni sain.
Pelkkää hyvää siitä
jäi muistoksi vain.
Isoäidin lämmön
ja rakkauden
sai tuntea
pieni lapsonen.

Kun lapsuuden leikit
jäivät taa
ja oli aika
nuoruus aloittaa,
Sinä mummuni
polkuani tasoitit
ja monilta vaaroilta
varjelit.
Birgit Ahokas

Animaatiokortti

Elämässä onko mitään niin ihanaa,

kuin olla mummina lasten.

Pientä helliä, vaalia, rakastaa

lämpö tuntea rintaansa vasten.

Birgit Ahokas

Meidän mummi on pehmoinen,

niin kuin lämmin pulla.
Vaikka olisin kiukkuinen,

saan mummin luokse tulla.

Ota syliisi, rakas mummini,
ota syliisi lapsesi pieni.

Ota syliisi ja rutista,

ett´suojaisa ois tieni.
Ole minulle hyvä ja hellä,
pidä povella lämpöisellä.

Birgit Ahokas

Animaatiokortti

Kuvakortti (FB)

Mummin kulta
Tule mummi! mulla on ikävä.
Tule mummi, tahdon leikkiä!
Miksi aikuisilla on kiire niin,
ettei ehdi ne mun leikkeihin?
Sulla mummi varmaan on aikaa!

Pieni sormi siinä viittilöi
se kutsuu mummia luokseen.
Mulla paljon olisi kerrottavaa,
mutta aikuiset omiaan palpattaa.

Jo mummi lopulta havahtuu.
Tulen, tulen lapseni, tulen jo
sinä niin olet rakas mulle.
Ei mikään olla saa tärkeämpää,
etten antaisi aikaani sulle.
 

Mitä pienokainen tuuminee,

kun nauraen tulee vastaan?

Mummin läsnäolosta riemuitsee,

joka hellästi hoivaa lastaan.

Mummon katse hymyilevä seuraa
lasten myötä
Käsi hellä, hyväilevä
ohjaa pienten työtä.

Vaikka joskus pahoin teenkin,
ei hän siitä suutu
Lohdun antaa murheeseeni,
rakkaus ei muutu.

Hän on paras ystäväni,
vaikka olen lapsi
Kuva armas mielessäni:
mummo valkohapsi.

KORTTI

Kaunis, hehkeä, kypsä ja upea

- Meidän mummo!
Herkkä maailmanparantaja, unelmoija,
sydän kultakipinöitä hehkuva

- Meidän mummo!
Sielu ikuisesti elävä, avoin mieli oppiva

- Meidän mummo!
Lapsenlapset palvoo ja rakastaa

tuota kaikesta elosta nauttivaa
- Meidän mummo!

Kuka meitä aina passaa,
hellyyttä ja suukkoja hassaa,
mummo ikioma, mukava ja soma.
Onnea Sulle toivotamme,
lentosuukkoja lähetämme.

Kolme sanaa mummille -
"olet rakas minulle"

Sinä minulle hymyn säteilet
sen suloisen, niin suloisen.
Minä taas hymystä runon teen
ja kohta ei tiedä kumpikaan,

kuka runoa oikein kirjoittaa,
sinä vai minä, samapa tuo.
 

Mi‘ lempi kaikissa vaiheissamme,
kuin enkel’ armias puolestamme.
Alati valvoo ja huolta kantaa,
ei mitään vaadi, vaan kaiken antaa?
On joukossa ihmistunteiden,
vain äidinrakkaus sellainen.
Zacharias Topelius (1818 - 1898)

Kuvakortti (FB)

Sinä juuri, mummi, hyväsydäminen
olet mulle niin tärkeä ihana ihminen.
 

Mummia ja pappaa kaipaa nyt

vauva pieni, vastasyntynyt.

Vaippaa saamme nyt jälleen vaihtaa

eikä hupsutuksia tarvitse kaihtaa.

Kaikki on tuttua, silti uutta

päivänpaisteen ihanuutta.

Birgit Ahokas 

Käsi kädessä kävellään
tämä on hyvä hetki.
Pilvet lähtevät lentämään,
onpa tuulinen retki!
Kaikki puettu vihreään,
puut, pensaat ja puiston multa.
Käsi kädessä kävellään,
mummo ja mummon kulta.

Kuvakorttina (FB)

Jos mä rikas olisin, mopon ostaisin,
Sillä kyllä varmasti, ajaa osaisin.
Ajaisin mä mummolaan, häntä katsomaan,
mummilta kun varmasti, aina hyvää saan.

Mummi paras paistamaan lettusia on
pullakin on mummilassa aivan verraton.
Karkkia on kaapissa, menen milloin vaan,
siksi hauska aina on mennä mummilaan.

Mummi, onko jätskiä, usein kyselen
Onhan sitä, kultaseni, tiedäthän sä sen.
Lähtee mummi kulkemaan, luokse pakasteen,
Jätskiä tuo tullessaan lapsenlapselleen.

Muuttuvassa maailmassa

jotain on myös pysyvää,

mummin kuva sydämessä

aina mieltä lämmittää.

Hoivaa sekä rakkautta

paljon mummi annat.

Varttuneenkin lapsen vuoksi

aina huolta kannat.

Kaiken teet sä parhaaksemme

siitä lämmin kiitoksemme.

Animaatiokortti

Järveltä kuuluu airon kolke

ken siellä mahtaa soutaa?

Varmaan ukki

joka meitä mummin luokse noutaa.

Mummin luona on hyvä olla,

siellä on hauskaa monta.

Viilipiimä syödä saadaan

aivan verratonta.

Sitten mennään poimimahan

mäeltä mansikoita,

Evähiksi mummi ottaa

rieskaleipää, voita.

Illan tullen palataan,

ja tuokkoset täynnä paistaa.

Sittenpä mummin mansikkamaito

mainiolta maistaa.

P.J. Hannikainen (1854 - 1924)

Ikkunasta ulos kurkkii,
iloisesti silmät tuikkii.

Pieni lapsi suloinen,
kädet sillä lämpöiset.

Kyynel tämä onnen on:
Elämä nyt tässä on,
tuoksussa tuomien!
Annu Valo

Kuvakorttina (FB) Animaatiokorttina

Minun mummoni mainio kerrassaan
oli kauhujuttuja kertomaan.
Niissä iskivät puukot ja
heiluivat kirveet,
joka riihessä mellasti
haamut hirveet,
ja aina sen neidon väärän nai,
ja köyhä ja viaton kuolla sai.
Kovin päättyivät tarinat
murheellisesti.
Sydän pakahtumatta sen
vaivoin kesti,
että hyvyys ja oikeus
päällä maan
oli tyhjiä sanoja vaan:
Ah, mummoni, ettepä elänyt
ja nähnyt, kuinka on nyt.
Elvi Sinervo