|
|
|
Heittäkäämme kengät,
sukat,
linnut laulaa, kukkii kukat.
Aalto vapautuu, onhan toukokuu.
Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö,
Kevätvirsiä viidakko kaikaa.
Suli hanget ja nousi jo kukkien vyö.
Sinilaine jo lyö ja jo valkeni yö.
Nyt on toivoon ja lempeen aikaa.
Nyt rinnass' on lämpö, mi murtavi jään,
Joka huokuili henkeä hallan.
Ja se vaativi voittoa kirkkahan sään.
Elon onnea laulaa se enteillään,
Kevättunteille tuottavi vallan.
Nyt tunnen kuin sieluni siivet sais
Ja ma leivona nousta voisin.
Ja mun tahtoni talvesta ponnahtais
Ja mun riemuni oikean kaiun sais,
Ja ma oikea laulaja oisin!
Ens’ kevättären viestin
toi tänne tyttö pikkuinen,
tuo sinisilmä sievin
ja sisko vuokkojen.
Runo keväälle
Saapui vihdoin kevätsää,
se
luonnon eloon herättää.
Lumen alta sulaa maa,
puihin silmut puhkeaa.
Muuttolinnut palaa tänne,
kaikki kaivatut ystävämme.
Sävelen ne meille visertää,
mieliimme ilon herättää.
Birgit Ahokas
Jo taittui talven valta
tuo raskas, ankara,
ja taasen kaikkialla
soi laulu riemuisa.
Nyt luonto vihannoipi
ja lintuin laulu soipi.
Oi päivyt armahin
sua riemuin tervehdin!
Oi kevät armas poista
nyt mielen murheisuus.
Sä lämmitä ja loista,
luo mulle mieli uus.
Luo mieli aurinkoinen,
niin taas ma laulaa voinen:
Oi päivyt armahin
sua riemuin tervehdin!
Se pulppuaa purona puitten alla,
se livertää leivona taivahalla.
Se sinkoaa silmiini säihkyvän säteen
se kasvattaa kukkasen kulkijan käteen.
Se laineena laulaa, se käkenä kukkuu,
se itkee ja nauraa, se valvoo ja nukkuu.
Se utuisen unelman onnesta antaa
se lempeä lupaa, se kaihoa kantaa.
Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpea joka veen
ja joka marjan maistaa.
Eino Leino
(1878 - 1926)
Tuuli hiljaa henkäilee,
aalto vapaa välkkyilee,
pikkulintu suruton
laulelee; "nyt kevät on!"
Vuokko kaino kuvustaan
avaa silmäns' unestaan,
kaunokuvat hymyten
nousee kasteniityllen.
Pursi kaunis kiikuttaa
somasti sen soutajaa!
maamies peltoon pehmeään
kylvää, kyntää siementään
Lapset kukkakimpuillaan
koristavat hiuksiaan,
riemulaulu verraton
kaikuvi: "nyt kevät on!"
Kevät tuli, lumi suli,
puro sanoi puli puli |
Tuli tuttu kevätkulta,
Lumen alta pistää multa,
Puro pulppuva rinteillä tanssia saa,
Kevät riemua laulavi ilma ja maa,
Jo ääretön taivaskin seestyy
Ja lämpimän aika eestyy
Ja tuulikin tuoksuja tuo.
Taasen soivat vaskikellot,
Lämpöön elpyy oraspellot,
Sirot kukkaset nostavat pienoisen pään,
Sinisirkkuset soittavat niemissään
Ja nurkkihin lehväisen orren
Vie peipponen mättäältä korren
Ja mökkinsä pystyttää.
Nyt on soilla, mailla juhlaa,
Päivä säteitänsä tuhlaa,
Ukko nuortuvi niin kuni harmaja puu,
Poian posket ne kauniiksi ruskettuu,
Soi loilotus, luikku jo raikuu
Ja kunnaat ne kummasta kaikuu,
Kun käkönen kummulla soi.
Larin Kyösti (1878 - 1926)
Kun leskenlehti ilmestyy
on siihen täysin hyvä syy:
painotuore lehtinen
kertoo meille uutisen
ja otsikoi sen huolella:
Ollaan jo kesän puolella!
Kun kevät kaunis tuli,
Soi Luoja lämpöisen,
Maan silmästä jo suli
Jääkyynel huurteinen,
Taas päivän paistehessa
jo linnut lauloivat
Ja lapset lehtosessa
Iloisna juoksivat.
Z. Topelius
(1818 - 1898)
Koivut kohmeiset aurinko herättää,
sen paisteessa sulaa purojen jää.
Hiirenkorvia pensaat jo kasvattaa,
roudan kahleista kun on päässyt maa.
Birgit Ahokas
Päivä jo kultia kummuille jakaa,
kiuru jo palasi merien takaa.
Kuuletko purojen riemuisan juoksun,
tunnetko männikön pihkaisen tuoksun,
kuuletko ilmojen soiton?
Kevät on saapunut hempeä, hellä.
Murhetta mielessä oisiko kellä?
Käköset lehdossa kukkuvat kultaa,
aura jo viiltävi vainion multaa,
sorsa se salmia soutaa.
Kevät on iäti uusi ja nuori,
nuortuvi korvessa harmaja vuori.
Keväiset kerkät ne puhkeevat honkaan,
ihminen, ah, kuinka nuori hän onkaan,
kevät kun silmuja aukoo.
Kevät on nuorison autuas aika,
siinä on vastaisten toukojen taika.
Kaunis kuin keväisen aamun on rusko,
hyvän on voittohon nuorison usko,
kaunista kaihoovi rinta.
Kirkkahat keväimen aamut ja illat,
maasta on taivohon siintävät sillat.
Untelo, keväimen kutsuhun herää,
riennä, sen sointuja sieluusi kerää,
ennenkuin tummuvat illat.
Immi Hellen (1861 - 1937)
Kevättuuli se mulle niin hauskasti
joka puuta ja pensasta soittaa!
Pihapolkuja pitkin se hyppelee,
taisi juostessa minutkin voittaa.
Kevätauringon katse niin kirkas on,
että sirrilläsilmin mä kuljen!
Jopa tuonne se kasvatti vuokkoja, -
koko kimpun mä käsihin suljen!
Kevätsatehilla vainen niin lysti on,
minä loiskis ja läiskis kun astun!
Kevätpuronen kun myllyäin pyörittää,
enpä huoli vaikka mä kastun!
Kevät kutsuvi perhot ja lintuset,
ja se lainehen leikkiä antaa.
Ihan kaikki se meidätkin lapsoset
suviriemujen sylihin kantaa!
Västäräkki matkoiltansa
kertoilee jo juttujansa.
Lintukodin kuistilla
iloinen on tunnelma.
Laulut kauas kantautuu,
onkohan jo toukokuu?
Kevät koittaa aina,
oli talvi miten pitkä tahansa
Paluumuuttajat toi kevään meille,
halki kaukaisten maiden ja vesien.
Kiitos joutsenet ja hanhet teille,
te sulostuttajat meidän keväiden.
Kyllä kelpaa taas ihmislapsen,
kun päivät hiljalleen pitenee.
Tuntea kosketus aamukasteen,
kevät saapuu, se sielua hivelee.
Birgit Ahokas
KORTTI
Pikkukarhu ulos tuli
tänään talvipesästään.
Kevät saapui, lumi suli,
tuntuu tuoksu keväästä.
Nyt siintää kevättaivonen,
nyt leikkii aallot järvien,
yö talven poistunut jo on,
se vaihtui valon loistohon.
Nyt metsät, haat
on laulukkaat,
oi kevät maan
on aamussaan
ja rinta sykkii riemuaan.
Vuokko se silmänsä aukaisee.
Talvi on mennyt se kuiskailee.
Lapset sen kuiskehen kuulevat,
äidin luo riemuiten juoksevat.
Emmekö, lapset näin huudahtaa,
kenkiä, sukkia riisua saa.
Vuokkoja paljon on metsissä,
kaikki ne seisovat kengittä.
Jokaisen talven on väistyttävä
kevään tieltä,
jokainen yö pakenee aamun valoa.
On kaunis kirkas huhtikuu,
mut paljahana vielä puu
ja lunta paljon maassa,
vaan katsos silmä sinervä
jo päiväpuolla mättäällä
se aukee kotihaassa.
Immi Hellén
(1861 - 1937)
Taas koitti päivä keväinen,
on mieli kevyt, iloinen.
Jo aukee luontoon ikkunat,
kun vuokkoset siel kukkivat.
Oi kevätaamun autuutta
en ajattele murheita
vaan nautin, nautin kaikesta
elämisen onnesta.
Birgit Ahokas
KORTTI
Kun taasen kevät saa
Murtunut on valta lumen, jään
Niin pienet valkovuokot
silloin nostaa pään
Ne sammalmättäällään
ihmetellen hiljaa kuuntelee
Kun metsätuuli puissa humisee
|
|
Verhoja leyhyttää
keväinen tuulonen.
Ihminen aistii jo
alkavan muutoksen.
Vuokkojen kukinta
ennustaa kesää,
kiurut jo rakentaa
räystäisiin pesää.
Suvi armas jo pian koittaa.
Birgit Ahokas
KORTTI
Liljat, tulppaanit,
narsissit kauniit
kevään tunteen ne meille tuo.
Mielen täyttää keväiset tunteet,
aurinko kun taas hehkuaan suo.
Kukan hehkuva keltainen väri
sielun sopukat soimaan saa,
kun kahleista jään ja roudan
vihdoin vapautuu pohjoinen maa.
Tuo auringon loistava väri
ilon esiin loihtii ja luo,
mieleen nostaa hartaan toiveen,
kevät saavuthan vihdoin jo luo.
Birgit Ahokas
Aurinko meiltä lumet sulattaa,
pian vihertää jo jäinen maa.
Aina suloista on kun saapuu kevät,
ihmiset ilosta hymyilevät.
Kun sinivuokot untuvaisin lehdin
sulavan hangen alta nosti pään,
ma keltaperhon tiellä nähdä ehdin
ja päivä paistoi siipeen heleään.
Se sydämeni on, virkoin sulle,
kun vangitsit sen kätees lämpimään.
Saima Harmaja
(1913 - 1937)
En halua lähteä juhlimaan
mihinkään hämärään kuppilaan.
Avaan kevääseen ikkunan,
siihen kukkakimpun asetan.
Lasillisen helmeilevää kohotan
Sulle
hyvää kevättä toivotan!
Birgit Ahokas
ANIMAATIO
KUVAKORTTI
Valo talven tumman voittaa,
Suomen luonto virkoaa.
Silloin uusi aika koittaa,
luonnon voimat voiton saa.
Ihminenkin katso tuota,
kuule tuulten huminaa.
Sinisimmän vuokon luota
löytyy kesän ihmemaa.
Kohta kukkii tuomen oksa,
kohta kesä kukoistaa,
muuttolintuin lauleloissa
suven elon tunnistaa.
Taas kun koittaa uusi aamu,
sydän lauluun puhkeaa.
Pois jo haihtui talven haamu,
kanna emme muistoaan.
Mä lykkään purteni laineillen
ja järven poikki sen ohjaan
ja lasken salmia saarien
tuon pienen poukaman pohjaan.
Ja rannalla lahden tyynen sen
on tuoksuva tuomilehto,
koti peippojen, kerttujen keväisten
ja laulujen, tuoksujen kehto.
Mut varjossa lehdon vilppahan sen
on neitonen tummatukka,
mun leppäkerttuni keväinen,
mun lauluni, lempein kukka.
Eino Leino
(1878 - 1926)
Minä tahdon maljani tyhjentää,
kun ensi leivoset laulaa,
kun koivut on hiirenkorvallaan
ja vuorilla virrat pauhaa.
Ja tahdon ma lauluni lahjoittaa,
kun ensi joutsen soutaa,
kun kukka on puussa ja kukka on maassa
ja lehdot leikkihin joutaa.
Eino Leino
(1878 - 1926)
Taittunut selkä talven on
sydämein on niin maltiton
taas kevätkoivu on täynnä hiirenkorviaan.
Kuin kevätkoivu tuntea lämmön uuden saan.
Etelätuulen suudelmaan
herätä saanko uudestaan
Kuin kevätkoivu näenkö jälleen armahain.
Ei kevätkoivu tuntea voi mun kaipuutain.
Parinsa löytää perhonen
lintunen toisen lintusen
Ne kevätkoivun oksista kehdon hellän saa.
Mä kevätkoivun katselen yksin keinuntaa.
Nosta malja kuohuvaa tuulta
ota kulaus aurinkoa,
juo tähtien varjoja,
maistele kuun valkeaa viiniä.
Kohota lasisi, se on täynnä
pilvistä pudonneita pisaroita.
Lasin pohjalla on vielä
tilkka vuoripurojen
kirkasta vettä.
Anna sen virkistää sinua
Terve päivä Pohjolahan,
Terve Suomehen suvinen aika!
Terve lepikot lehtimään,
Kullan käköset helkkymään,
Terve lämpimät lounatuulet,
Lemmentuulet tuoksumaan,
Veet sinertämähän,
Maat vihertämähän,
Taivahan auteret tanhuamaan!
Paistaos armahin aurinko!
Terve päivä Pohjolahan,
Terve huomenen korein koitto,
Terve järeys järjen jään,
Terve sätehet lemmen sään!
Terve taivahan, maan ihanuudet,
Tuoreet uudet nyt ja ain',
Puut punertamahan,
Suut sorisemahan,
Kun sydän sykkivi syntymämaan,
Paistaos armahin aurinko!
Eino Leino
(1878 - 1926)
Kuu kiurusta kesään,
puoli kuuta peipposesta,
västäräkistä vähäsen,
pääskysestä ei päivääkään
HELLUNTAI
runo
Ja nythän on taasen helluntai,
Kevät tautisen talven voitti,
Pihatuomi jo eilen kukkaset sai,
Sitä saunan sirkkakin soitti:
Nyt on helluntai,
Suvisunnuntai,
Nyt on kukkien armain aika!
Sinitaivoja linnut kaiuttaa,
Rusopilvet soutavat vettä,
Vesiperhot, hyttiset piiriin saa
Ja mettiset etsivät mettä,
Nyt on helluntai,
Suvisunnuntai,
Nyt on laulun ja soiton aika!
Suru murtunut mullasta nousta voi,
Kevät toiveen taimia kantaa.
Elo pyytää, kutsuu, hurmaa ja soi
Ja se lupaa onnea antaa:
Nyt on helluntai,
Suvisunnuntai,
Nyt on nuoruuden suurin aika!
Larin Kyösti
(1878 - 1926)
Juoskaa pojat, tuoll on rinne,
vesimyllyn panen sinne!
Tytöt tulkaa, vuokot herää,
työntää päivää kohti terää.
Huhtikuu on kevätveikko,
nuortuu vanha, toipuu heikko.
Kevätsää, lämmittää,
luonnon kaiken herättää.
Katsokaa, sulaa maa,
puut jo silmut saa.
Lintusten nyt laulu soi,
puut ja metsät vihannoi.
Kevätsää, lämmittää,
luonnon herättää.
Talven kahleet viimein raukeaa,
valon kirkkaus niin huikea on.
Kosket pauhaa, padot aukeaa,
lintuin viserrys puissa loputon.
Tantereet tuoksuu jo keväälle,
kun aurinko lumet sulattaa.
Tuntuu ihmiselokin kevyemmälle
pian vihreytensä näyttää maa.
Birgit Ahokas
KORTTI
Aprillipäivänä meno on villiä,
juotetaan kuraa ja syötetään silliä.
Huhtikuun lätäkköön ei pidä astua,
sukka voi silloin märäksi kastua.
Pääskyt palaa toukokuussa,
käkikin jo kukkuu puussa,
tuomenkukka kotiin tuodaan.
Kirjat kaappiin, onget esille,
tervakylki vene vesille.
Sinä kevään lähetti, leivonen,
oman rintani kaihon ja kiitoksen
sinun lauluhus liittää mun lauluni halaa
joka kerta kun kevät sun kanssasi palaa!
Olen sidottu maahan ja murheeseen,
sinä nostat mun jalkani askeleen
ja laulusi langoin hopeisin
sinä sidot mun sinisiin ilmoihin
ja sun kanssasi keväästä keväimeen
minä laulun taivaista siltaa teen.
V.A.Koskenniemi
(1885 - 1962)
Keväällä mitataan aikaa
kissankellon mukaan,
kiirettä ei ole kellään
pahalla päällä ei kukaan.
Kyllä keväällä kelpaa
ihmisenlapsi olla,
kun saa paljain jaloin
juosta vainiolla
ja varpaillakin on lomaa.
Sepä vasta somaa!
Vikkelää on siilin juoksu,
keväästä se riemuitsee.
Lähestyvän kevään tuoksu,
siilin nenää hivelee.
Loista kevätaurinko
lämmitä jo maa.
Kevään ensi kukista
niin paljon voimaa saa.
|
