Aamupäivällä lähdettiin sittenkin Takiabiin, kun miehen jalka tuntui jo paremmalta ja sisällä huoneessa
liikkuminen sujui jo melko hyvin. Eihän se kulkeminen siellä rannan upottavassa hiekassa helppoa ole
tervejalkaisellekaan, saati sitten jalkavammaiselle. No mukava päivä siellä rannalla vietettiin, kun ei
jalkaa lepoasennossa särje.
Illalla jäätiin suosiolla omaan huoneeseen kotielämää viettämään. Katseltiin "Deutsche Wellen" englanninkielistä
ohjelmaa ja uutisia Turkin maanjäristyksistä. Eihän tässä mikä hätä ole, kun on katto pään päällä ja ruokaa
jääkaapissa.
