Pikkuhiljaa on alettu toipumaan matkanjälkeisen aikaeron kirouksesta. Vaikka kuinka kuvittelee, että nukkuu kokonaisen yön nirvanassa, kun illalla
nukkumaan mennessä on poikkiväsynyt, niin eiköhän yöllä jo kolmen aikaan olla hereillä, eikä nukkumisesta enää sen jälkeen tule mitään. Siispä
noustaan keittämään kahvia ja haahuillaan pitkin päivää väsyneinä. No onneksi nyt alkaa jo helpottaa!
Herkkiä hetkiä koettiin, kun oltiin Arkadian lyseossa VANHOJEN TANSSEISSA seuraamassa lapsenlapsemme Pauluksen ja tyttöystävänsä Fiinan esiintymistä.
Hieno muisto saatiin siitäkin tilaisuudesta - kokonainen sali niin ihania nuoria ihmisiä.
Mistäpä löytyisi se talven paratiisi, jonne paeta näitä pohjolan paukkuvia pakkasia? Eipä tarvitse kovinkaan kauan asiaa pohtia - meille se
paikka on Thaimaan Hua Hin. Sinne huomenna lennellään Mia tyttären ja vävy Teemun kanssa. Lämmin, tuttu ja turvallinen kaupunki, jonne nyt
asetutaan kolmeksi viikoksi viidennentoista kerran.
Jos kaikilta kiireiltäni ehdin, voin pistää muutaman rivin ja kuvan
matkablogiini
