|
|
|
|
|
On varhainen aamu, aurinko paistaa ja linnut laulaa - Suomen suvi suloisemmillaan, kun hurautamme Vantaan joen varteen ja lähdemme sauvomaan luontoon mukavaa polkua pitkin kesän tuoksuja haistellen. Voih, miten maalauksellisen kuvan tästä keskikesästä saa, kun unohtaa, että lämpömittari näytti eilen kymmenen astetta (plussaa), kun puolentoista tunnin aamulenkille sonnustauduimme Pitkäkoskelta Haltialaan. No vauhdikas askel takasi sen, että vilu ei päässyt puseroon!
Jokohan saisin tänään reväistyä itseni matalapaineen suosta ja innokkaana iskisin kylppärin kaappien kimppuun. Homma on jo niin pitkällä, että sain hankituksi Ikeasta lokerikon, nyt vaan pitäisi löytyä se inspiraatio, jotta tavarat siirtyisivät sievästi omille paikoilleen siihen lokerikkoon. Toivossa on hyvä elää....
Voiko tätä enää kesäksi kuvitella? Pitäisikö lähteä Lappiin kesälomallaan osallistumaan hiihtokilpailuihin? Onhan tässä kosteudessa omat hyvätkin puolensa - pysyypähän hipiäkin kosteana, kun aurinko ei pääse tekemään siihen vaurioitaan. Niin - ja ulkokukkiakaan ei tarvitse olla alvariinsa kastelemassa; taitaisi olla hyväksi omille istutuksilleni saada ne johonkin välillä kuivumaan. Eilen ostetut yrttien taimet aion kyllä pitää visusti sisätiloissa, jos niistä siten pystyisi nauttimaan paremmin.
Kun tykkää vanhoista kaupungeista, ei Turku ole yhtään hassumpi piipahduspaikka. Onneksi meillä oli varavaatteet, kun päivän ukkoskuuro kasteli vaatteet litimäriksi kiivetessämme näköalamäelle. Illalla armas aurinkoinen sitten hellikin jo janoista kulkijaa, kun olusia nautiskeltiin Musta-Rudolf-laivan terassilla ja kuunneltiin musiikkia vastapäisestä Samppalinnan kesäteatterista. Tänään pyöritään autolla Turun ympäristöä ihaillen ja käydään kahvikupposella tuttuja tapaamassa.
Voi kunpa olisikin tuo säätilatoivomus tilattavissa netin kautta etukäteen tietylle paikkakunnalle, missä sattuu kulloinkin majailemaan. Pitkään suunnitelmissa ollut ystävien tapaaminen Turun seudulla toteutetaan vihdoin tänään. Olisihan se ollut mukavampaa tutkia ympäristöä auringonpaisteessa, mutta voi - nytpä luvassa onkin sitten vettä niskaan turistille. No, tämähän on vaan sitä perus-suomalaista kesää....
Jihuu!! Juhlat on juhlittu ja mässäilyt mässäilty - ainakin hetkiseksi! Tuonne kosteuden ja sumun sekaan olisi tarkoitus pian kiiruhtaa sauvoja heiluttamaan. Eiliset Tinjan synttäreiden herkut ja Juhannuksen ylensyömiset pitäisi taas saada jotenkin anteeksi ja jatkaa ankeaa vyötärön metsästäjän taivaltaan. Kyllä se siitä vielä.......
"Voiko ihanammin aamun enää alkaa"? Ei ole pää kipeänä, ei närästä eikä turvota! Kun on järki päässä ja tajuaa lopettaa juhlinnan ajoissa, säästyy siltä hivuttavalta krapulalta, joka on usein palkintona liian "kosteasta" illasta. Perin kostea näyttää olevan sen sijaan keli ulkosalla, joten aamulenkki on jätettävä tänään tekemättä ja yritettävä löytää viihdykettä sisätiloista.
JUHANNUSAATTO Kaikki kansa taas kaupungeista poistuu, kesäinen juhannusnäytelmä kun toistuu. Joukkoon iloiseen me tänään liitytään ja Lammin suuntaan ajamaan lähdetään. Takapenkille penskat sidotaan ja pyydetään kiltteinä olemaan. Takakontista vielä paikka kakulle, leivälle, lohelle ja piirakalle - että riittäisi eväs koko meidän porukalle. Emäntä on siellä laittanut kystä kyllä, niin ettei kohta vaatteet kiinni yllä. Nautitaan yhdessä myös juhannusjuomaa ulkomaan reissuilta mukanamme tuomaa. Vahditaan kokkoa, ettei palais tupa, jos saadaan kokon polttamislupa.
Nyt suomi-tytöt kesäkelteisilleen, tippa aurinkomöbjää nessuun ja leuka kohti aurinkoa! Ei näitä ihania kesäpäiviä kannata huonolla omallatunnolla pilata. Ehtii niitä siivouksia ja silityksiä sitten sateella tekemään. Tämä eukko onnistui eilen nujertamaan sisällään vinkuvan työ-minän ja retkotteli nautinnollisesti verkkokeinussa, nautti lounasta ukkonsa kanssa patiolla ukkonsa kanssa ja lueskeli rompsua puutarhakeinussa välillä jalalla vauhtia potaiste, Oi kesäpäivän ihanuutta!
Johan siihen ehtisi kyllästyä kesän aikana, jos joka päivä tuo aurinko porottaisi. Kun aamu valkenee epävakaisena, voi sängystä kömpiessä olla pieniä mielen käynnistysvaikeuksia, mutta kun yrittää keksiä sisätiloihin sopivaa puuhaa, saattaapa sieltä löytää pieniä onnen murusiakin. Eilen jäin joutessani selvittelemään kylppärikaapiston laatikoita, joihin on ehtinyt kertyä jos jonkin moista purkkia ja purnukkaa - ja kas - sieltähän se pieni päivän aarre putkahti esiin. Enpä muistanut edes hankkineeni näitä korvakoruja, joita en vielä koskaan ole ehtinyt käyttämään. Nämä sitten heiluukin korvissani juhannusaattona; vähän hianoo!
Kylläpä täällä kotimaassakin saa ulkona naamansa punaiseksi! Nukahdin eilen lounaan jälkeen tunniksi verkkokeinuun ja kas, puolipilvisellä säälläkin tuo aurinko armainen näyttää tekevän tepposensa. Ja minä kun luulin, että täkäläinen aurinko ei tähän norsunnahkaan enää mitenkään tehoa. Ilmatieteenlaitoskin lupailee tälle viikolle tuota aurinkoherkkua vielä lisää, joten pitääpä olla tarkkana, kun päivätorkuille kellistyy avaran taivaan alle.
On se vaan kummaa, miten veri vetää maailmalle, vaikkei edelliseltä reissulta paluusta ole vielä kahta viikkoakaan. Ei, ei - ei me olla mihinkään ulkomaille kesän aikana lähdössä. Isketään vaikka pallo jalkaan ja pysytään hampaat irvessä visusti kotomaan kamaralla. Menohaluja taas herätteli, kun katseltiin boksiin tallennettua matkailudokkaria Italiasta. Laadukkaasti tehty, Ella Kannisen juontama 9-osainen "Tie Roomaan" sai taas tossut savuamaan. Tippa tuli melkein linssiin, kun Kari Tapio lauloi pienen San Gimignanon torin laidalla "Olen suomalainen" alkuper. "L´italiano" (ohjelma katsottavissa vielä Arenalta).
Jos muutun tänä kesänä tummanruskeapintaisten heimoon kuuluvaksi (ei rasistinen ilmaus), johtuu se pelkästään siitä, että olen löytänyt paikkani auringonlapsena - ja ihan omalla kotipatiolla. Mikään maailmassa ei vedä vertoja omalle riippukeinulleni, johon olen vasta nyt hiljattain tykästynyt. Ehkä hyvänä puolena on se, että selkäpuolelta näytän siten ihan valkoihoisten heimoon kuuluvalta!
En luokittelisi itseäni miksikään viherpeukaloksi (valitettavasti), mutta sainpa kuin sainkin muutaman pelargonian purkitettua ja jotain valkoista hörsöä siihen kukkaruukun reunalle. Toivottavasti ovat helppohoitoisia ja loistavat patiolla syksyyn saakka. Nyt vielä hankitaan Lidelistä yksi ruukkubasilika, jota aion hoitaa sitten rakkaudella koko kesän, jotta saisin herkkua leipäni päälle omasta puutarhasta! Onnistuin kasvattamaan sellaisen pari vuotta sitten melkein metrin korkuiseksi pensaaksi (suureksi ihmeekseni).
Nyt suomi-tytöt kesäkelteisilleen, tippa aurinkomönjää nenän nykerölle ja leuka kohti mollikkaa! Ei näitä ihania kesäpäiviä kannata huonolla omallatunnolla pilata. Ehtii niitä siivouksia ja silityksiä sitten sateella tekemään. Tämä eukko onnistui eilen nujertamaan sisällään vinkuvan työ-minän ja retkotteli nautiskellen verkkokeinussa, nautti lounasta ukkonsa kanssa ulkona patiolla ja lueskeli rompsua puutarhakeinussa välillä jalalla vauhtia potkien. Oi kesäpäivän ihanutta! Naatitaan, naatitaan niin kauan, kun tätä lämpöä piisaa!
Tulihan se kesä vihdoin ja viimein näillekin perukoille! Turhaa oli puutarhakalusteiden ja pation siivous toukokuun puolivälissä, kun luonto rykäisi siitepölynsä joka paikkaan paksuksi kerrokseksi - eilen niitä sitten kurkku karheana ja naama kutisten ikkunalaudoilta peseskelin. Tänään aion repäistä ja hankkia kesäkukkaset pation ruukkuihin, etten olisi ihan tumpelo muiden kätevien emäntien katraassa.
Kadonneen vyötärön metsästys-ryhtiliike alkoi taas kerran, ties kuinka mones jo tämän vuoden aikana. Tylsää, mutta olkoon! Tähän on nyt pakko tottua, kun tukalalle ololle on tehtävä jotain! Aamulenkin jälkeen kaurapuuro ja omena, lounaaksi vihannessalaatti, kevyt päivällinen ja iltapalaksi omatekoinen ananas-rahka-jogurtti. Välipalaksi kahvia tai teetä. Johan on kumma, jos kilot ei ala karista.
Oi, oi kullaista kotia! Ihanaa olla taas täällä, jossa ei hyttyset ja mäkäräiset pistele! Miten voikaan luonto olla niin epäoikeudenmukainen, että on pannut pohjoisen riesaksi nuo ötökät, kun kesäkin on lyhyempi kuin täällä etelässä. Tulkaapa pois sieltä te hyttysallergikot; tuossa vieressä olisi tyttäreni mainio talo myynnissä. Katsopa TÄTÄ!
Bikinikausi ei vielä ole ehtinyt täällä kauniissa Karjalassa alkaa - vaatinee melkoista itsekuria kämähtää aurinkotuoliin pikku-pikku-bikinissä, kun ympärillä pörisee miljoona inisevää ihailijaa. Eihän se tällaista silloin lapsuudessa ollut! Yhtään hyttysten pilaamaa päivää en muista - mitä junantuomia iljetyksiä lienevätkin ? Nytkin on pepun päällä ristiselässä niiden aiheuttama "kauneuspilkkurivistö", kun käytiin eilen hautausmaalla hupailemassa ja kukkasia istuttamassa.
Lämpimät kiitokset Mallalle ja Eerolle, että saatiin käydä "ihhailemassa Pielisen pinttoo" mökkirannassanne. Kauniin kansallismaiseman lisäksi saatiin nauttia mukavasta seurasta ja runsaan pöydän antimista. Pielisen vesi oli suoranaisen raikkaan viileää, kun sinne käytiin "talviturkit" heittämässä. Niin ja ne hyttyset - eipä annettu niiden mitenkään menoa haitata!
Kun täällä pohjoisemmassa Suomessa aurinko paistelee vielä kymmenen aikaan illalla, tahtoo ihmisparan elimistön kellokoneisto mennä täysin sekaisin. Eihän se nukkumatti valoisan aikaan nurkissa hiippaile unihiekkaa heittelemässä. Ja aamulla taju palailee horroksestaan jo anivarhain, kun ensimmäiset säteet pilkistelee verhon raosta. No onhan se hyvä, että siten pystyy lyhyellä lomasella aikaa "varastamaan" ystävien tapaamisiin ja vanhan kotiseudun kujasilla kulkemisiin.
Äärimmäisen kaunis kesäaamu! Mutta, mutta - vaikka kuinka yrittäisin hyväksyä nuo korvanjuuressa inisevät, luontoon kuuluvat otukset, en niitä nyt tahtoisi oman habitukseni ympärille pyörimään. Siispä aamukahvit juodaan sisätiloissa. Pahimmilta paukamiltakin on vielä säästytty, kun tyttöjen iltaa vietettiin Merjan mökin pöydän ääressä, eikä istuskeltu hikisinä saunan terassillakaan. Niin että sellaista kesäkeliä!
Ja taas mennään - vaihteeksi kohti pohjoista. Etelänreissun matkalaukusta kaivettiin pois kaikki turhakkeet = ylimääräiset rimpsumekot ja korvattiin ne villapuseroilla. Nytpä sitten vaan nauttimaan Suomen suvesta. Repussa termari ja offia!
Täytyy tunnustaa, että on aukko sivistyksessä. Sähkötupakka - sellaista röyhyttelin viime yön hatarassa unessa, vaikka en edes todellisuudessa tiedä siitä mitään. Miten voikin tulla uniin vielä tuo tupakka, vaikka jo vuosikymmeniä sitten siitä pahasta tavasta pääsin eroon.
Luulen keksineeni syyn kotiolojen uniongelmiini. Kun sinnittelen illan leipäpalasella ja itse sekoittamallani marjarahkalla, ei uni tahdo tulla silmään, kun vatsa vaatii muristen vahvempaa pöperöä. Siinä sitä sitten käännetään kylkeä ja yritetään uskotella itselle, että jääkapille ei ole mitään asiaa. No - kohta mummeli pääsee taas etelämaisempaan elämänrytmiin ja nukkuu kymmenen tunnin yöunia! Pitäisikö kotonakin alkaa syömään illallinen etelämaalaiseen tapaan myöhään illalla juuri ennen nukkumaan menoa?
No jopas on frouvalla herkulliset tavat viettää kaunista kevätkesän iltaa! Face Bookin mukaan muut viettää surujuhlaa leijonien tappion vuoksi ryystämällä lohdutusmaljoja, mutta ehei - en minä! Aamulenkin jälkeisiä jalkavaivojani potiessani löhösin sohvalla katselemassa dokumenttia Auschwitsin kauheuksista ja sen päälle vielä elokuvaa, jossa otettiin mittaa eutanasian puolesta ja vastaan Jenkkilässä. No oma kantani on selvästi puolesta ja syvästi ihmettelen noita vastustajia. Täällä lisää kummasteluja!
Voi perhanan perhana! Johan on agressiivinen pirulainen tuo tanskalainen huijariyritys Formlife. Sain vielä eilen sähköpostiini Argan Shine-öljyä tyrkyttävän mainoksen Etuposti.comin kautta. Herkempiuskoinen luulisi, että kaikkien rikosilmoitusten, Euroopan kuluttajaneuvostoon tehtyjen valitusten, luottokorttiyhtiöille ja pankeille tehtyjen maksuvaatimusten jälkeen yritys luopuisi jo markkinoinnistaan, MUTTA EI! Siispä vielä kerran lähetin heille sähköpostia, jossa ilmoitin, etten enää jatkossa halua heiltä mitään tököttejä (vaikka niillä kuinka oikaistaisiin rumimmankin noita-akan naamataulu).
Kylläpä kuluu nopeaan nämä viikot - eilen oli pyhäpäivä ja nyt on jo perjantai! Ja toukokuussahan näitä juhlapäiviä riittää. Helatorstaina meillä syötiin myöhästynyt äitienpäivälounas - "nuoripari" kokkasi molemmille isovanhemmille maukkaan aterian, kun jenkkilän matka sotki kuvioita äitienpäivänä.
Kylläpä meille syntisäkeille maistuikin uni kaiken riekkumisen jälkeen. Rankkaa on tuo ostoksilla juokseminen ja sainkin taas vähäksi aikaa tarpeekseni sovituskopeissa ähkimisestä. Kun olin jo luopunut kaikesta toivosta löytää mitään vaatetta, tupsahti eteeni Prismassa valkoiset caprit ja turkoosi trikoo mekko sanomaan, että ota meidät mukaan ostoskärryyn. Eipä olisi uskonut kaiken putiikeista etsimisen jälkeen!!!!
Ja sitten ostoksille - yritetään nyt löytää muutakin kotiin tuotavaa kuin nuo pakolliset nesteet. Löytyipä eilen kuin ihmeen kaupalla jalkaan sopivat kiilakorkoiset kesäkengät. Ihania kesävaatteitakin kävin useammassa sovituskopissa testaamassa, mutta jotenkin ne eivät näyttäneetkään siellä kopissa yhtä mahtavilta, kuin ikkunassa mallinuken päällä!
Unihiekkaa silmässä - mukillinen kahvia, kanamuna, pala leipää ja juustoa; niillä on pakko käynnistyä, kun kohta on ängettävä itsensä autoon ja huristeltava kohti satamaa! Kolmen tunnin laivamatkan päästä ollaankin sitten Tallinnan riemuissa nenä sinisenä istumassa vanhan kaupungin terasseilla ja nauttimassa pohjolan suloisesta suvesta.
Paulus järjesti mummille yllätyksen äitienpäivänä ilmestymällä yksin meidän ikkunan taakse kurkkimaan. Heti arvasin, että ilman lupaa oltiin liikkeellä, kun naamataulu oli niin syyllisen näköinen. Eihän siinä kovin ankaraa pystynyt näyttelemään, kun toinen selittää, että oli niin mummia jo ikävä (johan siitä yhteiselosta olikin kulunut jo yksi yö). - No tänään on kuitenkin luvassa aikuisten seuraa, kun saadaan vieraita Outokummusta.
Enhän minä millään jaksanut odotella sängyssä äitienpäiväaamiaista, vaan kapusin sängystä laittamaan itselleni maitokahvin - sitä paitsi aamiaisen syöminen sängyssä ei mielestäni ole kovinkaan mukavaa puuhaa. Muutenkin koen viettäväni äitienpäivää miltei ympäri vuoden, joten vaikeaa on laittautua juhlakaluksi täksi Äitien nimenomaiseksi päiväksi. Nuoremmille äideille toivotan hyvää juhlapäivää - nauttikaa pienten kätösten tekemistä korteista ja lahjoista; aika rientää niin turkasen nopeaan! Vieläkin vuosikymmenten jälkeen muistan lapseni tekemän äitienpäiväkortin, joka toivotti "siumausta äidille".
Haa - nyt omat tyynyt ja peitot kainaloon, parinsadan metrin muutto viikon "evakon" jälkeen takaisin omaan kotiin. Antoisa ja osin rankkakin viikko lapsenlasten kaitsijana oli kuin varaslähtö (iso)äitienpäivään. Tänään saan siirtää vastuun koko katraasta omille vanhemmilleen ja istua illalla ihanassa saunan rauhassa kuunnellen vain kiukaan sihinää. Saattaa olla, että siemailen siinä viiniäkin lasillisen tai kaksi!
Voi Kreikka parkaa - eipä hyvältä näytä tulevaisuus! Kun katselee matkatoimistojen äkkilähtöjen tarjontaa, näyttäisi nyt olevan ostajan markkinat, kun tarjontaa varsinkin Kreikan kohteisiin on pilvin pimein, eikä hinnatkaan taivaita tavoittele. - Mutta, mutta.... jotenkin ei sattuneesta syystä tänä keväänä Kreetakaan houkuttele. Voisihan se olla, ettei suomalaisten kohtelu olisi siellä miksikään muuttunut, mutta luulenpa, että omat fiilikset ei nyt sinne matkustamiseen kannusta.
Tralalaa - - Villahousut nurkkaan nyt jo jäädä saa!!! Lenkkeilyasukin piti vaihtaa eilen kevyempään, kun läpötila kapusi kesäisiin lukemiin. Shortseissa en vielä kuitenkaan rohjennut lähteä kepittelemään. On siinä kesän tulossa oat ongelmansakin, kun perin naisellisesti voin kokea, ettei vaatekaapista löydykään mitään päälle pantavaa. Ihan pakko on kohta suunnistaa vaateputiikin isojen tyttöjen nurkkaan jotain kaljasaavin peitettä hankkimaan. Toivottavasti niillä on sellaisia tyylikkäitä, muodikkaita, siroja, nuorekkaita, hoikentavia, kaunistavia malleja tällaiselle vaativalle madamelle!
Ihmeellistä! Onko korviini kasvanut vahatulpat vai olenko oppinut sulkemaan korvani kaksosten tuottamalta meteliltä ja jatkuvalta pulputukselta? Sain jopa luettua lomalla aloittamani rompsun loppuun. Sen sijaan tietsikalla kirjoittaminen on lähes mahdotonta, kun kaksi pikkuäijää ilmestyy kuin taiottuna heti viereen ja haluaa katsoa "Tuomas veturia" tai tahtoo värittää joulupukkia. Minkäs teet - mummiinsa ovat tulleet tämän fläppärihingun suhteen!
Suurperheen elämää tässä harjoitellaan - ruokaa jättikattilalla kuuden hengen perheelle, erotuomarointia kinastelevien (4 v) kaksosten taistelutantereella, iltatoimia suihkuineen ja hammaspyykkeineen, iltasatujen lukemista, pipin pois puhaltamista, paljon paljon halimista ja sylissä pitämistä! Tämä se on elämää - pakkohan tässä on vanhankin nuortua!
Meilläpä siirryttiinkin näin kevään kunniaksi jouluisiin tunnelmiin (hah), kun leivoin pakastimen perukoille unohtuneesta piparkakkutaikinasta pikkuleipiä. No en sentään ottanut piparkakkumuotteja esiin, vaan taputtelin taikinasta suuria lättysiä. Hyvältä ne maistuivat näin kesän kynnykselläkin! Kiitokset kuuluu ystävälleni Merjalle, joka taikinan kiikutti meidän pakastimeen talvella Espanjan kotiin muuttaessaan!
Iloisesta puutarhurista ei ollut pienintäkään tietoa, kun mussuttaen ja manaillen kehnoa kevät säätä istuttelin muutamaa orvokintainta "paraatioven" pielen ruukkuihin. Missähän lienen edellisessä elämässäni taivaltanut, kun en vielä tähän ikään päästyäkään ole oppinut hyväksymään sitä tosiseikkaa, että täällä pohjolassa kesä on lyhyt ja vähäluminen. Kyllä taas tekisi mieli karata lämpimämpiin maisemiin!
Kylläpä on kaunista katsella ikkunasta tuota vihertyvää suvea! Sain itsestäni irti tänään jopa sen verran, että käytiin hankkimassa patiolle pari kartiotuijaa ja muutamat orvokit, mutta jätin istuttamisen odottamaan huomista. Oli sen verran vilpoinen tuuli, että mukavuudenhaluisena pakenin sisätiloihin. Toivottavasti viikonloppu antaa meille edes aavistuksen kesästä!
Vihdoin sain uuden luottokortin entisen saksitun kortin tilalle. Kyllä kovasti keljuttaa noiden huijareiden toiminta, kun vesittävät tempuillaan kätevän tavan tehdä netissä ostoksia. MOT yritti jäljittää Form Lifen kaltaista tanskalaista nettihuijausfirmaa laihoin tuloksin. Eikä kuluttajavirastokaan näytä pystyvän pysäyttämään noita roistoja. - No uudelta luottokortilta ne ei pysty rahojani lypsämään ja vääryydellä lähetetyt kalliit purtilot aion pitää, kun niistä kerran olen joutunut maksamaan!
Kylläpä on tuskaa tämä fyysisen kunnon ylläpitäminen! Reippaasti olen lähtenyt kolmena perättäisenä aamuna sauvalenkille, että saisin edes hitusen kulutettua talven matkojen aikana elimistöön kertyneitä rasvamuhkuroita. Loppupäivä meneekin sitten mukavasti huilaillessa persuksillaan - ei en minä lintsaa, minkä nyt vähän kantapäiden takia joudun löysäilemään. Kevätsiivoukset saa odottaa!!!!
Tasan eivät jakaannu tämän maailman eväät maan asukkaiden kesken. Katselin Vappupäivän iltana luonto-ohjelmaa, joka käsitteli tuhlaavan elämäntapamme mukanaan tuomia ongelmia. Mosambikissa elää ihmisiä perhekunnittain kaatopaikalla etsien ravintonsa toisten poisheittämistä jätteistä. Meillä hyvinvoivilla länsimaalaisilla on tuska ja sydämentykytys siitä, että kaikki ne herkut, joita suuhumme tungemme aiheuttavat meille pulskistumista. Ja kuitenkin meiltä odotetaan hoikkaa ja hehkeää ulkonäköä kaikkien ruokavuorten keskellä!
Pöytä oli taas väärällään vapun herkkuja - lihapullia, nakkeja, lohta, täytettyjä munia, peruna- ja vihersalaattia, suklaaneliöitä, munkkeja, simaa, samppanjaa ... Pepen ja Harrin vappupirskeissä. Eikä seurassakaan ollut valittamista. Kenenkään ei tehnyt mieli lähteä vappukaduille riekkumaan.
Tästäkö se kesä alkaa? Ainakin ikkunasta katsottuna ilma on niin kaunis, että on ihan pakko ottaa sauvat käteen ja painua tuonne pitkin teitä kulkemaan ja kevään tuulia haistelemaan. Veikkaan, että terassit tänään täyttyvät juhlakansasta, kun villahousut vaihdetaan kevyempään kretonkiin ja kuohujuomaa maistellaan kevään kunniaksi.
Kyllä tämä kotiinpaluu voi joskus olla "kiinalaista". Yölennolta hypättiin taksiin silmät unenpuutteesta päässä seisoen. Sinänsä paluussa oli pehmeä lasku, kun kuljettajan ulkonäkö sekä kielitaito eivät paljon poikenneet turkkilaisesta olemuksesta. Kuskin reittivalinta ihmetytti, kun huomattiin olevamme menossa ihan väärään suuntaan. Tulipa siis tehtyä pieni sight-seeing siinä aamuyön tokkurassa.
Mistähän voisi ostaa sellaisen vaatekaapin, jossa lomavaatteet eivät itsestään kutistuisi? Itselläni on sellainen kutistava kaappi pahimmasta päästä. Ihan pakko on sovittaa jok´íkinen riepu, minkä meinaa laukkuunsa sujauttaa, ettei perillä tulisi ikävää yllätystä. Varmaan olisi mukavaa asustaa paikassa, jossa vaatetuksena kaikki käyttäisivät vain kehon ympärille kietaistavaa pareota; sillähän ei ole tapana kutistua kaapissa - ainakaan kovin paljon.
No johan oli kauhea viikko! Alkuviikosta selvittelin kinkkisiä verovähennysjuttuja tyttäreni perintöveroasiassa. Keskellä viikkoa veivattiin laajakaista-asioita Saunalahden kanssa kotisivujen ja sähköpostien katoamisen pelossa - nyt pitäisi jaksaa keskittyä Elisan viihdekaistaan, joka on kuitenkin parempi, kuin meille puhelimessa myyty yhteys. Kaiken huipuksi posti kantoi tänään kotiin ikävän yllätyksen, johon en ollut osannut tarpeeksi paneutua. - Voi tyhmä, tyhmä hupakko! Lisää asiasta blogissani.
Lammilta palattiin kipin kapin nettiasioita hoitamaan. Onneksi päästiin pelkällä säikähdyksellä, kun sähläys Elisalta Saunalahdelle ja takaisin Elisan viihdepakettiin aiheutti vain pienen katkoksen yhteyksiin. Kotisivutkin näyttää toimivan, kun ajoissa huomasin tarttua vireillä olevaan muutokseen.
Huonossa hapessa koko päivän! Ei sitä univelkaa noin vaan pysty itseään komentamalla pois nukkumaan. Samanlaista koiranunta jo toinen yö peräkkäin. Mistähän voisi käydä ostamassa päähän asennettavan on-off-katkaisimen, ettei keskeneräisiä tai muuten mieltä askarruttavia asioita turhaan yön pimeinä tunteina vatkaisi?
Joskus on vaan niin, että menoa pukkaa menon päälle! Nyt on yritettävä nukkua edellisen yön univelat pois, että jaksetaan viihdyttää huomenna ystäviä Lammin visiitillä. Siellä odottaa herkkusuita Sirkan leipoma lanttukukko, jota ei pysty mitenkään vastustamaan! Ehkä sitten viihdytäänkin loppuviikko kotona, kun torstaina kylästä palaillaan!
Aamulla herätyskello pärähtää neljältä. Uniset ukko ja akka tälläävät itsensä autoon ja kääntävät nokan kohti pohjoista. Termarissa on kahvia, kassissa voileipiä ja hedelmiä. Mikäs on ajellessa päivän aikana yli 900 km, kun ilmatieteenlaitoskin lupailee erittäin huonoa ajokeliä. Eihän me käydä kuin kääntymässä Kiteellä - verotoimistossa, tilitoimistossa ja hakemassa pari entisöityä lipastoa ystäväperheen nurkista. Illalla tullaan omaan sänkyyn nukkumaan.
No nyt on massu taas pullollaan herkuista. Kiitokset Merjalle herkullisesta paellasta ja suussa sulavasta suklaakakusta! Ja missä välissä tässä nyt sitten pystyisi saamaan näitä ylimääräisiä rasvakerroksia pienemmiksi? Voisihan sitä tietysti istua kotona ja rouskuttaa näkkäriä ja hörpätä vettä päälle - mutta mitä elämää se sellainen sitten olisi? Mukavampaa olla iloinen pyöreähkö, kuin katkera lippusalko. Iloitse ja riemuitse!!!!!
Onnistuisikohan tämä päiväraportin kirjoittaminen tänä iltana? Kyllä, punkkua on ryystetty kera ystävän, kun nyt päätettiin majoittua tänne Lapinjärvelle yökylään. Ja niin - maailmaa on yritetty parantaa, vaikkei se meidän sanomisista ja manailuista miksikään muutukaan; onpahan saatu ainakin urputtaa!
On se Suomi vaan pitkä maa! Uusin ystäväni Rovaniemeltä soitti illalla auringonpaisteiselta järven rannalta, jossa nautiskeli hohtavista hangista ja kevään tulosta nuotiolla miehineen ja koirineen. Me täällä istuskeltiin jo hämärässä, pilvisessä illassa. Onneksi valon määrä lisääntyy päivä päivältä ja mummun käpyrauhanen nauttii rehottaa sen myötä enemmän ja enemmän..... kevät, kevät, kevät.....
Olen tykästynyt katselemaan iltaisin puoli seitsemän aikaan PS-ohjelmaa. Tänään vieraana ohjelmassa oli kahdeksankymppinen Anja Pohjola. Voi kunpa sitä jaksaisikin pysyä yhtä vireänä ja hyväkuntoisena, jos täällä pallontallaajana saa vanhaksi asti tallustaa. Olisiko tuolla hänen aktiivisuudellaan jotain tekemistä asian kanssa?
Nyt saa ruikutuselo riittää!! Tarpeeksi tässä on nyt voivoteltu olemattomia ongelmia. Oma syy, jos ei kaikki maistukaan mansikalta. Ja kuka sanoo, että elon pitäisi olla ainaista auvoa? Jo pieni ponnistus oman olon virkistämiseksi tuo tuloksia. Voi miten nautinkaan tuolla ulkona lenkkeilystä - kun nuo kantapäät nyt vaan soisivat sen liikunnan riemun! Ihan kohta suvi saapuu ja kynnen alukset ovat täynnä puutarhamultaa....
Päässä raksuttaa miljoona ideaa, mutta miten ihmeessä ne saisi vielä toteutusvaiheeseen? Onko tämä lötkö olo kevätväsymystä, vai kolkutteleeko vanhuus kulman takana? Eikös tämän kevään tulemisen pitäisi saada kehon mahlat virtaamaan - Nummisuutarin Eskon sanoin: Minä selkääni siivet saan ja pyllyyni pitkän pyrstön ja kohoon korkeuksiin ylös. Olisiko kuntoremontista alakulon auttajaksi, kun siihen ei ole tepsineet omegat, eikä d-vitamiinit? Ehkä aloitan sen jo heti huomenna.....?
Ihanaa!!!! Arjen harmaus laskeutuu taas syntisäkkien keskuuteen. Sen olen ajanoloon oppinut, ettei nämä pitkät juhlapyhät ole minun juttuni! Ehkä niistä osasi nauttiakin aktiivikansalaisena, kun juhla-aika tiesi vapaapäiviä työn kurimuksesta. Onneksi Pääsiäispäivän lapamato-velttoiluun toi piristystä systerin ja tyttären porukan kahvittelu-visiitti; sain jopa leivottua marjapiirakan. HYVÄ MINÄ!
Mistä on joutilas juhlapyhä tehty? Vanhaa lastenlorua lainatakseni : sokerista, siirapista, inkivääristä, kanelista.... No ei nyt ihan osu kohdalleen meillä tuo makea mättö. Muutama suklaakonvehti on päässyt livahtamaan suupielestä sisään, mutta muuten on pitäydytty suolaisissa eväissä. Joutilaisuutta edustaa maltillinen liikehdintä ruokapöydän ja sohvan välillä - lukuun ottamatta tunnin aamulenkkiä raikkaassa viiden asteen pakkassäässä. Miten ihmeessä sitä voikin torkahdella telkkaria katsellessaan kuin vanha väsynyt mummeli??!!!
Ensi yönä noidat huristelee luudallaan pitkin taivasta. Onneksi tämä noita tajuaa pysyä turvallisesti sisätiloissa oman rakkaan peiton alla. Pääsiäisaikahan on niin pitkä, että siinä ehtii hyvin levätä ja kasvattaa muutaman millin jenkkakahvojakin, jos mussuttaa suklaamunia ja mämmiä kermalla höystettynä. Itse taidan keitellä niitä tavallisia....
Pöytä notkuu herkkuja: graavilohta, lämminsavulohta, kylmäsavulohta, silliä, sienisalaattia, vihersalaattia, juustoja, oliiveja, pääsiäislimppua, lammasta, possua, porkkanalaatikkoa, kaalilaatikkoa......... Kyllä näillä eväillä tuhdisti jaksetaan!
Kyllä vanhakin joskus antaa itseään höynäyttää! Vaikka katsonkin joskus Googlen tieto-iskuja, harvemmin sorrun mitään tilailemaan. Nyt ajattelin kohentaa ulkoista habitustani ja tilasin koe-erän naamarasvaa ja hiusöljyä, joiden luvattiin tekevän ihmeitä niin lopsahtaneelle ilmeelle kuin kuivana harottavalle kuontalollekin. Vaikka hyvin tiedän kokemuksesta, ettei mitään ihmeaineita ole olemassakaan, silti saattaa sattua, että kun seuraavan kerran tavataan, joudun esittelemään sulle itseni, kun et enää pysty tunnistamaan kohentunutta olemustani.
Mistä sainkin heti aamusta kummallisen tarmonpuuskan ja viihdytin itseäni siivoamalla apinan raivolla huushollin nurkkia, pesin ja silitin pyykkiä, leivoin kakun, räknäsin maatilan veroilmoitusta ja illan suussa hoitelin vielä kaksosia. Kun vielä löytyisi jostain tarmoa pistää itsensäkin sieväksi sipsukaksi - no ehkä tämä noita-akka-look sopiikin paremmin Pääsiäiseen. Siis vaatteet repsottakoon ja tukka hapsottakoon, ehkä huulipuna kuitenkin korjaa kokonaisuuden.
Toivottavasti "Hiljainen viikko" ei tarkoita hiljaista viikkomyyntiä kirpputorilla. Ehkä olisi aiheellista tarkistaa kristallipallostaan kirppisviikon sääennuste pöytävarausta tehdessään. Eihän tuonne koiranilmaan halua heinähattukaan vapaaehtoisesti päätänsä pistää! Jos kirppiksellä olisi käytössä käteisrahastus ja saisin näppiini aamun ensimmäisen asiakkaan maksaman setelin, niin sillä tupsuttelisin oman osaston hyllyt ja rekin, niinkuin Thaimaassa kauppiaat tekee. Olisikohan siitä apua kaupankäyntiin?
Mahtavaa! Kaikkien kirjallisten töiden ohella sain kuin sainkin pyykkivuoren silitettyä! Siinä silitysraudan varressa roikkuessani ajattelin erästä juuri eläkkeelle jäänyttä - valtakunnan naisykköseläkeläistä. Seisookohan Tarjakin silityslaudan ääressä sunnuntain ratoksi ja silittää Pentin kalsareita? Saattaa tuo eläkkeelle jääminen olla jonkin verran keskivertohemmoa vaikeampaa??!!
Rankka aamulenkki mäkisessä maastossa, liukkailla kinttupoluilla vei mehut jaloista, ja vähän muualtakin. Kotona silitystä odottavien kretonkien kasa hupeni vain muutamalla rätillä, kun voimia oli säästeltävä kirppispöydän kunnostamiseen. Kyllä tässä tuntee itsensä vielä toipilaaksi, mutta eiköhän tässä olla päivä päivältä parempaan suuntaan menossa. Ja huomennahan ne noidat tulee virpomaan raihnaisen taas "tuoreeks terveeks"!
Hienon aurinkoinen kevätpäivä! Toipilaskin sai koottua luunsa ja lähdettyä tuulettumaan kauppakeskuksen hulinaan. Onkohan iän myötä aivoon asettunut joku viisaus vai lepsuus, kun ostoskoriin kertyi pelkästään mussutettavaa evästä. Taitaakin olla niin, että nyt ollaan pikemminkin myyjäpuolella, kun kirppikselle kärrättiin pakettiautollinen maallista hyvää. Nyt vaan jännätään, kuinka kauppa käy!
Syön kuin pikkulintunen, pikkuruisia aterioita hartaudella nauttien. Silti hassu massuni ei tahdo sopeutua millään kotimaan pöperöihin, vaan saan närästystä jopa vaaleasta leivästä. Täytyykö nyt aikuisena naisena opetella uusiksi tämäkin homma? Taidan muuttaa Thaimaahan, kun siellä mausteistakin ruokaa popsiessani oloni oli erinomainen.
Valoa tunnelin päässä! Taisinpa selvitä paskataudista hengissä! Taivaalliset taikajuomat - tee ja keltainen jaffa - saivat ihmeitä aikaan. Vielä aamulla suunnittelin, että otan fläppärin polvilleni vessaan ja istun päivän rattoisasti pöntöllä. Onneksi rankkitynnyri-pötsini tuli onnelliseksi aamuteestä ja päivästä tuli lähes siedettävä.
Paino putosi 2 kiloa päivässä, joka on tietenkin nesteitä, mutta tehokas "laihdutuskuuri" silti tämä vatsatauti. Olo oli todella hirvittävä, joten en suosittele painonpudotuskeinoksi. Tänään jo vähän helpotti, mutta olo on niin veltto, että jokaisen pikkuaskareen jälkeen on pakko asettua huilaamaan vaakatasoon. Raivostuttava tila tällaiselle vipeltäjälle!
Yllätys, yllätys! Mistä hitosta sainkin näin valtavan rajun vatsataudin? Jos tästä jutusta jotain positiivista yrittää löytää, niin onni on, ettei tämä tauti iskenyt muutamaa päivää aiemmin. Siinä sitä olisikin ollut tekemistä, kun kuumeisena olisi jalat ristissä seisonut lentokoneen käytävällä oksennusta pidätellen. Ihan hirvittävä ajatuskin. Koko päivä on mennyt nukkuessa ja vessassa hupaillen.
Olinpa minä reipas, ainakin kymmenen pistettä ansaitsen - tuolla lumipöpperössä jaksoin aamulla tunnin tallustaa!!!! Siitä se alkaa näiden kertyneiden kummallisten pahkuroiden hävityskampanja. Vähän kaiholla kaipailin eilen illalla Thaimaan maisemia, kun katselin "Hellettä helmikuussa"-sarjan tallennettuja jaksoja. Niin oli tutun tuntuiset olot, kun mielikään ei ole ehtinyt vielä kokonaan kotimaahan kotiutua!
Onpa kiva, kun kelloja siirretään tunnilla eteenpäin, niin että aikaero normaali-ihmisten ja tällaisten aamukukkujien välillä edes hiukan tasaantuu. Matkan jälkeen meillä on noustu aamuisin haahuilemaan jo heti kolmen jälkeen. Kesän valoisiin öihin aloin valmistautumisen vaihtamalla makkariin Thaimaasta hankkimani paksut pimennysverhot. Nyt ei aurinko tirkistele, eikä kuu kumota meidän silmäluomien rakosista!
Ei - uutta matkaa ei ole vielä tilattu! Ja ehkä sarastava kevät saa meidät nyt pysymään suloisessa Suomessamme. Mikä mukavampaa, kuin seurata kevään etenemistä sauvat kädessä aamulenkillä (toivottavasti) parantuneilla kantapäillä. Ehkä Tallinnassa voisi pistäytyä, mutta sitähän ei lasketa ulkomaan matkaksi!
Hiukset kohenneltu, säärikarvat ajeltu, kuivat solukot pois hinkattu, rasvattu ja puleerattu! Matkalaukut reuhottaa olohuoneessa puoliksi pakattuina. Mitä tämä kaikki siis tarkoittaa? No AURINKOON, AURINKOON! Sitä minä juuri nyt kipeästi tarvitsenkin! Nyt kun kalansuomuiho on saatu edellisen reissun jälkeen taas kohtalaisen kostutetuksi, voikin aloittaa uuden taistelun auringon kuivattaman ihon kanssa.
Matkailu on mukavaa, mutta jos sen järjestämisestä voisi tiputtaa jotain epämieluisaa pois, niin pakkaamisen yhteydessä suoritettavat rättisulkeiset jättäisin kernaasti muille. Pakko on kuitenkin sovittaa jo kotona ne vaatteet, joita laukkuunsa tunkee, ettei kantele turhaan mukanaan "pyykissä kutistuneita" kuteita. Olen siirtänyt hommaa päivästä toiseen, mutta tänään sain sentään muutaman rätin testattua. Huomenna on sitten pikku-pikku bikinien ja muiden paljastavien vuoro. HUOH!!!!
Nyt saa jalkojen poteminen riittää!!! Eilen reippaana lasten kanssa pulkkamäessä ja tänä aamuna puolen tunnin kävelylenkillä kauniissa talvisessa auringonpaisteessa. Eihän se kovin hyvältä tuntunut, mutta mielenterveyden kannalta on pakko päästä ulos, vaikka sitten jalkojen kustannuksella. Olisipa joku tuttu ravi- tai ratsastus piireissä, niin häneltä voisi kysellä jotain hevosten kavioiden hoidosta. Heillä voisi olla niin vahvat linimentit, että ehkä niistä olisi apua tähänkin onnettomaan vaivaan??!!
Olipa työn takana saada muksut rauhoittumaan yöpuulle! Vilkkaampi Patu halusi mummin viereen makkariin ja rauhallisempi Petu papan viereen vierasvuoteeseen. Patultahan tulee puhetta solkenaan ja nytkin pulputti mummin korvaan että "käyttääkö pappa vaippoja?" Ole siinä nyt sitten nauramatta! "No eipä käytä vielä". "Nukkuuko pappa kalsareilla?" "Näyttääpä nukkuvan". "Kuorsaako pappa?" "Kuorsaa ja kovaa". "Niin Petukin kuorsaa, enkä minä voi nukkua. Voitko sinä nukkua?". "Mummi ei kuuntele sitä kuorsausta". "No laitako sinä sitten kädet korville?" "Eikun mummi on tottunut nukkumaan siinä metelissä. Mutta nyt suu ja silmät kiinni, nyt nukutaan!"
Kun kuiva huoneilma kuivattaa kiduksia, otin tavakseni juoda tässä masinan ääressä vettä pienestä muovisesta brändy-pullosta. Tietysti olisi tyylikästä ja tunnelmallista nauttia kylmää, raikasta juomaa korkeajalkaisesta viinilasista, mutta siinä olisi oma riskinsä kastella pöydällä lojuvat paperit. Tyttärentytär (11 v) kysyi, että mitä sinä mummi oikein juot. Kun kerroin, että pullossa on vain vettä, totesi hän, että: "No onneksi ei ole juoppo mummi!" - Niinpä!
Kamala päivä! Piru istui aamusta iltaan meidän nurkassa ja piti huolen siitä, että meillä riitti hommia. Tuntuu, ettei mikään pelannut - tietokoneet nikottelivat ja tekivät ihme temppujaan, samoin puhelimet. Tietoja hävisi huitsin nevadaan ja niitä pyydystäessä se päivä sitten hupenikin, ettei mitään kunnollista ehtinyt aikaan saada. Vähällä oli, että autokin olisi joutunut peltisepälle, kun joku tuli pihasta ajotielle vilkaisemattakaan oikealle. Pilli soi ja penkkaan ajamalla onnistuttiin täpärästi väistämään vahinko. Parasta painua peiton alle ja odottaa parempaa huomista!
Loistavan hieno aurinkoinen talvipäivä. Kateellisena jäin katselemaan ikkunasta, kun siippa suunnisti lenkkipolulle - hänellä kun vatsatauti oli yön aikana tajunnut muuttaa majaa. Itse olisin tarvinnut lenkkivarusteeksi kumihousut, joten katsoin parhaimmaksi jättää ne ilottelut väliin. Tytär ja vävy epäilivät kyllä tämän taudin alkuunpanijaksi meidän maanantaina nauttimaa sienikeittoa. Nyt ei vähään aikaan ainakaan tattimuhennos maistu!
Yhteinen talviharrastus löydetty! Somasti yhdessä kotosohvalla pyöriskellään ja röhkitään, uikutellaan ja kuunnellaan masujen äänekästä murinaa. Onneksi kummallakin on oma vessa hädän hetkellä. - Aivan, vatsataudin riemuja meillä tässä nyt yhtáikaa vieteään. Aamuöinen täydellinen vatsan tyhjennys vei osan ylimääräisistä kiloista, joten illalla voitiin kaivaa suklaarasia esiin ja hakea lohtua makean mussuttamisesta.
Tänä iltana hipsin makkariin kello kymmeneksi, otan mukavan asennon pieluksilla, kupin jogurttia ja mukillisen kahvia ja sukellan nautiskelemaan Thaimaan maisemista "Helteinen helmikuu"-sarjan parissa. Siinä se kaukokaipuu iskee väkisinkin, kun meillä on täällä hanki ja jää! Paksut nietokset pakottivat varmaan pieniä metsähiiriä hakeutumaan ikkunalaudallemme ravinnonetsintämatkoille. Siinä ne kurkkivat meitä keittiön ikkunasta, kun lounasta laittaessamme ne havaitsimme. Kovin olivat söpöjä - ulkopuolella pysyessään!
Melkein oli jo kevättä vanhan rouvan rinnassa! Aurinkoinen päivä kirvoitti leipomishalun ja pakastettujen sienten hyödyntämisen ennen seuraavaa satokautta (???!!!!). Niinpä muhkea sienipiirakka odottaa nyt pakastimessa seuraavia kahville pistäytyjiä ja huomenna yritetään taiteilla maukasta sienikeittoa systerin antamilla ohjeilla.
Kyllä kunnon naurut piristää päivää! Elonpäiviäkin taisin niillä mukavasti kartuttaa; niin makeasti nauroin yllätysvisiitillä systerin ja siippansa väännölle lumilingon hankinnasta. Henkientaistoa käydään (lumen tuloon kyllästyneenä) kerrostaloon muutosta <=> lumilingon hankinnasta. Muutoinkin vähästä on ihmisen onnellisuus luotu - vaihdoin aamulla lakanat ja nyt on mukavaa pyllähtää puhtaalta tuoksuviin pieluksiin. "Ei iloseks tulemine enemppä tarvitte" sanoo Karoliina Koskinenkin runossaan. Niin se on - ilo on pienistä arkisista asioista tehty.
Miten se tuntuukin, että sisällä nyhjääminen aiheuttaa peilikammon - itsekin pelästyy peiliin vilkaistessaan, kun sieltä töllistelee vastaan joku kummallinen otus sojottavine hiuksineen, kalvakoine ja meikittömine kasvoineen. Toivottavasti kevätaurinko loihtii habitukseen pirteämmän ilmeen; tänään kohennusta eloon etsittiin saunan löylyistä. Huominen sen sitten näyttää, oliko siitäkään auttajaksi!
"Elämä on lyhyt; on vielä monta asiaa miettimättä, kirjaa lukematta... monta maata käymättä, virhettä tekemättä" - niinpä. Tuo runo "elämästä " tuntuu perin omalta, kun tuntuu, ettei millään ehdi päivässä sitä kaikkea, mitä haluaisi ja mitä on aamutuimaan aikonut päivän aikana saada tehdyksi. Mediaähky se vaanii meidänkin oven takana ja livahtaa aamuisin sisään, kun ovea raotetaan. Kaikenlaista mielenkiintoista luettavaa ja katsottavaa tulvii nykyihmisen sidekalvoille minne ikinä päänsä kääntääkin. Eipä siis ihme, jos noita silmäluukkuja ehtii vain muutamaksi tunniksi yön aikana ummistaa.
Istuttiin muutama päivä sitten kolmistaan lounaspöydässä tyttärentyttäremme kanssa, kun radiossa kerrottiin työelämän ongelmien, työttömyyden ja irtisanomisuhan aiheuttamista mielenterveysongelmista. Uutisen mukaan uutena ryhmänä mielen häiriöistä kärsivät nykyisellään isovanhemmat, jotka ovat huolissaan lastensa ja lastenlastensa pärjäämisestä tässä kiristyvässä työelämässä. Kyllä lapsikin uutisia kuuntelee - sen tajusin, kun Tinja heti uutiseen tarttui huolestuneena kysymällä "Ettehän te mummi ja pappa vain sairastu?" Mitäpä tuohon nyt muuta voi lasta huolestuttamatta sanoa, kuin että "eipä, mepä kun ollaankin niin vahvaa tekoa". Toivottavasti se pitää myös paikkansa!
Katseltiin viime keskiviikolta tallennettua Ville Haapasalon ohjelmaa "Silkkitie". Tulipahan mieleen, että ehkä olisikin hyvä valita ensi kevään matkakohteeksi Kazakstan ja käydä hakemassa apua jalkavaivoihinsa shamaanilta. Vähän epäilytti nuo shamaanin konstit veden heittämisineen ja nujuttamisineen. Mielenkiintoinen näytti olleen kukkulalla käyntikokemus myös; oliko Villen tunteenpurkaus aito vai kovasti uskottavan näköistä näyttelijätyötä? Voisihan tuotakin kokeilla!
Kahvipöydässä parisuhdekuvioita päästiin ruotimaan eilisen blogikirjoitukseni pohjalta, kun siskoseni siippoineen otti osaa keskusteluun. Lankoni jyrkät mielipiteet kutkuttavat aina jo etukäteen ja on se niin mukavaa vääntää kättä, tietäen homman ihan turhaksi. No - hänpä nyt ainakin tarjosi uskottavan selityksen miesten mustasukkaiselle suhtautumiselle naisten netin käyttöön: vaimo kullalla jää tuon hemmetin rakkineen takia vähemmän miehen tarpeiden hoitamiseen! No haloo haloo - nythän eletään jo 2000-lukua!
Jo saisi loppua tuo lumen tulo; pian asutaan taas lumikuopassa viime talven malliin. Onpahan suomalaisilla nyt yhteinen harrastus, kun lumikolat kolisee ja lumilapiot viuhuu vinhasti. Mieshän meidän lumilapiota heiluttaa - itselleni olen varannut nämä raskaammat hommat, kuten maailmanpolitiikan miettimisen, talouspolitiikan suremisen ja netissä näpräämisen. Ihan hiki otsalla niitä päivittäin touhuan. Onneksi on vallalla tämä tasa-arvo suomalaisessa yhteiskunnassa! (Blogikirjoitusten sarja parisuhteesta alkaa)
Ehdin jo säikähtää Thaimaasta kertovaa uutista siellä sattuneesta räjähdyksestä. Heti ensimmäisenä mieleen tulee terrorismi, vaikka kyseessä olikin vain? uima-altaaseen päässyt kloori-kaasu. Ei sekään mikään pikku juttu ole, se koettiin pari vuotta sitten Alanyassa, mutta ei onneksi sentään mikään sotatila. Toukokuussa olisi mukava lähteä Kreetalle tai Pargaan, mutta ne haaveet on talven myötä tulleiden uutisten myötä kuopattu. Tilanne Kreikassa tulee kevään mittaan luultavasti vain pahenemaan, eikä sinne ole haluja lähteä valehtelemaan olevansa Urgustanista tai muusta yhtä eksoottisesta maasta. Suomalaisena tiukkapipona tuskin on turvallista paukutella henkseleitä pitkin katuja ja kujia.
Niin siinä sitten kävi, että pikku äijien kuumeilun vuoksi jäi isovanhempienpäivän vietto päiväkodissa meiltä väliin. Ehkä poikia se ei niin kauheasti harmita, kun saivat olla sairauden takia kotona. Hävytöntä historiallisen materiaalin hävitystyötä oli pakko harrastaa, kun kuolinpesän vanhat valokuvat tuhottiin polttamalla takassa saunailtaa viettäessä. Aiemmin oli jo valokuvavarasto käyty läpi ja todettu, ettei tunnistamattomia kuvia kannata jättää tuleville sukupolville. Onneksi nykyisin kuvat ovat digi-muodossa ja siten meidän jälkeen helppo hävittää delete-nappia painamalla. Siinäpä olisikin tyttärellä tekemistä, kun meidän omia valokuvia polttelisi - no ehkä niistä olisi hyötyäkin huushollin lämmittämiseksi !
Huh mikä suursiivous! Koville se ottaa tällainenkin koneen suursiivous, vaikka saakin tehdä hommaa istuen peffallaan. Ja niin kuin todellisessa maailmassakin, tännekin ehtii muutamassa vuodessa kertyä jos jonkinmoista roinaa. Huoh! - siinä se ähellys käy ja ärräpäät lentelee, kun varsinaisena lahopäänä yritän saada järkevän järjestyksen uuteen masinaan. Huoh! - siinä se ähellys käy ja ärräpäät lentelee; muuttaakohan mies turvakotiin siksi aikaa, kunnes taas on rauha maas (vitsi, vitsi)? Vävyltä sain jo kehotuksen valmistautua henkisesti, kun huomenna se sitten tapahtuu....
Eipä iskenyt flunssa täydellä tehollaan, kun oikeat oli lääkkeet! Kyllä pieni napanderi konjakkia auttaa vaivaan kuin vaivaan - mutta VAIN PIENI. Voin suositella lämpimästi! Onnistuin sinnittelemään muksujen hoitokeikan sohvalla pötkötellen vain pikkuisen kipeänä - mutta nyt onkin olo kuin mankelista vedetyllä piirroshahmolla. Kaksi toisilleen mustasukkaista pikkujätkää kilpaili mummin nujuttamisesta sohvan nurkassa. No siitähän mummin tulee olla pelkästään iloinen ja onnellinen!
Höntti olo! Siis paljon tavallisesta höntistä höntimpi. Pää on pelkkää puuroa ja sormet liikkuu näppäimillä kuin hidastetussa filmissä. Ei, en ole käynyt baarikaapilla - no jaa; pienet konjakkitujuset oli pakko ottaa, kun lääkekaapista ei innokkaan kaivelun jälkeen löytynyt mitään sellaista, millä tunkkaisen tukalaa oloansa helpottaa. Oloa ei helpota yhtään sekään, että olen lupautunut huomiseksi hoitamaan kuumeen kourissa riutuvia kaksosia. Saa nähdä miten mummin käy - onnistuinko iskemään flunssan poppakonstilla takaisin pöpölään, vai hoipunko huomenna hönttinä lapsia hoitamassa?
Huomenna olisi kiva pistää pöytä koreaksi ja kutsua ystäviä nauttimaan suussa sulavaa - mutta voi, perhe- ja ystäväpiiriin on juuri sopivasti pesiytynyt flunssapeikko, joten päivän viettoa on siirrettävä terveellisempään ajankohtaan. Kaikille ystävilleni ja näillä sivuillani piipahteleville toivotan rattoisaa ystävänpäivää - olkaa lempeitä toisillenne!
Varaslähtö ystävänpäivään on sallittu ja varsinkin silloin, kun ystävä on muilla mailla vierahilla varsinaisena juhlapäivänä. Ja voihan sitä ystävien päivää viettää vaikka vuoden jokaisena päivänä, joskin silloin juomalaseja joutuisi kohottelemaan miedommilla juomilla täytettynä. No - punkkua nyt eilisiltana maisteltiin lapsuuden ystävän kanssa ja puhua pulputettiin puolen vuoden aikana kertymään ehtineet elämäntarinat.
Kuten monissa tuhansissa talouksissa Suomen maassa meilläkin tehtiin tänään viikonloppu- siivous. Mitäs kummaa tuossa nyt sitten on? - Se vaan ihmetyttää, että vaikkei huoneissa ole pahemmin ehditty matkan takia oleskelemaan, on sinne kuitenkin joku kotitonttu sillä välin päästänyt villakoiria juoksentelemaan pitkin nurkkia. Siitä sitten vaan robotti-imuri komennettiin töihin. Mitäs sille on tapahtunut, kun pyörii tuossa keskellä lattiaa ympyrää vailla mitään älyä? - No niinpä tietysti!!! Insinööri-Patuhan (4v) sillä on viimeksi siivonnut ja pistänyt ohjelmat uusiksi! Koettelee, koettelee - mutta eipä hylkää herra! Virrat veks ja taas pelittää!
Voi mummia, voi mummia! Turhaa on itseänsä sääliskellä, vaikka joskus koville ottaa! Jos aikoo pysyä kehityksen mukana, on vaan porskutettava ja yritettävä rämpiä mukana. Joskus tuntuu, että olisi paljon helpompaa heittäytyä eläkeläiseksi (myös käytännössä) ja antaa kehityksen kulkea kaikessa rauhassa oman tuvan ulkopuolella. Mutta, mutta... tuskin siinä tilassa kovin kauan viihtyisin, joten otanpa lusikan kauniiseen käteen ja jatkan päivittäisiä opinteitäni täällä teknistyvässä maailmassa. Tänään sain sitten ihmeteltäväksi uusia vempeleitä, joilla elämän piti helpottuman....
Väsyneenä heittäydyin sohvalle silmiä lepuuttamaan, mutta enpä tietenkään osannut ottaa torkkuja, vaan jäin tuijottamaan tallennettua filmin pätkää ihmiskaupasta - ja pam!! - unet olivatkin sitten tipotiessään. Sen verran järkyttävää oli nuorten tyttöjen kohtelu seksiorjina, että selkäpiitä karmii vieläkin. Voi nuoruus ja sinisilmäisyys!!! Mitenpä varjella näitä vielä lapsenkengissä ja pää pilvissä kulkevia nuoria höppänöitä!
Söhläilin aamusta alkaen noita Teneriffan lomakuvia tänne kotisivuilleni kotitöiden, hammaslääkärissä juoksun ja muksujen hoidon lomassa. Konekin ryppyili ja teetti turhia piruetteja hiuksia raastavan taistelijan riesaksi. Vävylleni näitä koneongelmiani usein uikutan ja nyt on jo helpotusta ja apua luvassa (toivottavasti), kun hän asenteli illalla kakkoskoneeseeni "kelkan". Vielä kun saan siihen isomman näytön, niin......
Kosketan toisella kädelläni maalaamatonta puuta, kun kirjoittaa retostelen koipieni kestäneen suhteellisen hyvin päivittäiset liikkumiseni. Pakostakin lomamatkalla joutui kävelemään päivän aikana useamman kilometrin, kun ei halunnut jäädä hotellin nurkkiin nyhjäämään. Pienistä kantapäiden kolotuksista on tullut osa elämää, niin ettei niitä edes oteta valitusvirren aiheiksi. Toivottavasti pystyn nyt kotonakin aloittamaan pienimuotoisen liikunnan, kunhan ensin totuttelen näihin pakkaskeleihin.
Voi kurjuuden kurjuus! Joko tämä valvoskelu taas alkoi, kun päästiin kotiin omaan mukavaan sänkyyn. Vain muutaman tunnin unoset ensimmäisenä yönä, kun reissussa vetelin kymmenenkin tunnin yöunia. Luuraakohan meidän nurkissa suorituspeikko, joka iskee kyntensä minun nahkaani, kun yritän omissa nurkissa löysäillä. Miehen kimppuun sillä turkasella ei ole himoja.
Syksyllä talteen kerätyt aroniamarjat on nyt nielty - myös mieheni on kuuliaisesti popsinut iltaisin oman osuutensa, jonka olen sijalle kantanut. Onkohan niistä ollut jotain hyötyä terveydelle ja kauneudelle? Aapisten mukaan niissä pitäisi olla flavonoideja niin rutkasti, että luulisi siinä vähän ryppyisemmänkin mummon naaman oikenevan. Vaikka kuinka peiliä sihtailen, en ainakaan itse havaitse syksyn aikana mitään kummempia muutoksia naamassa tapahtuneen - ei ainakaan parempaan suuntaan. Ehkä flavonoidi-vaikutukset ovat sitten tulleet tuonne terveyden puolelle!
Yksi ajanjakso elämässä on vääjäämättä takana ja mielikuvaa jatkosta muovataan omassa sisimmässä. Vaikeaa on kuvitella, että enää ei taaperreta mummolan tuvan lattiaa, vaan nyt siellä polkuja tallaavat vieraat ihmiset. Toisaalta olo on mahtavan helpottunut, kun ei tarvitse enää miettiä miten tämä ja tuo asia kirjanpidollisesti käsitellään; mitä pitäisi tehdä, kun myrsky kaataa puita metsästä..... Eikä tuo ajeleminenkaan pitkin peilikirkkaan jäisiä talvisia teitä ole mitään herkkua, sen totesimme, kun eilen taitoimme matkaa liki 1.000 km.
Mullako tylsää? No nyt sais kyllä hidastaa jo tahtia! Kivaapa on lähteä näin aamuyöstä ajelemaan kohti Joensuuta, että ehditään aamu kymmeneksi osuuspankkiin, jonka jälkeen syöksytään Kiteelle kiireen vilkkaa juoksemaan virastoissa ja tyhjentelemään taloa. Sepä voikin olla mukavaa hommaa pakkasella, kun talossa ei ole lämmitys päällä. Eilisen istuin omassa "toimistossa" selvittelemässä vakuutus, verotus, laskutus ym. papereita. - niin että kuka sanoo että "tylsää"!
Meillä siirryttiin eilen uuteen modernimpaan aikaan, kun huusholliin hankittiin uusi masina - tai siis miehelle hankittiin. Pieni kokoinen iPad kulkee mukavasti mukana myös ulkomaan matkoilla ja mökillä, eikä toinen seiso enää siten selän takana fläppärivuoroaan vonkaamassa, kun kummallakin on oma lelunsa mukana. - Ehei, ei me olla mitenkään tietsikka-addikteja, vaan tavallisen hulluja data-friikkejä.
Olen siirtänyt ja siirtänyt lomakamppeiden sovitusta, mutta nyt tänään se on tehtävä! Ehdin käydä vielä ostoksilla, jos kaapista ei löydy mitään sopivaa päälle pantavaa - tässä tapauksessa tuo "sopiva" tarkoittaa sopivan kokoista, eikä mitään unelmien luomusta. Muutenkin on vähän haasteellista tämä pakkaaminen, kun matka suuntautuu näin keskitalvella "lähialueelle" (=Teneriffalle). Säätilalta en kovin kummoisia aurinkoilmoja odota, joten laukkuun pitäisi löytää sopivan lämmintä iltoja varten ja kevyempää päivän ajaksi. - Ja huh - mitenkähän on bikinien laita??
Voi sydämen tykytys ja verenpaineet !!! Kun aikansa valiteltiin, että elo oli niin täysin pysähtynyttä ja pitkäpiimäistä, niin johan rupesi tapahtumaan liian kanssa! Nyt on pistettävä hihat heilumaan, kun torstaiksi putkahti yllättäen Joensuun keikka ja kaikki hommat on saatava kuntoon ennen sunnuntai aamua. Lauantaina juhlitaan kaksosten synttäreitä, joten alkuviikolla on häärittävä pakkaamiset ja kotiasiat kuntoon.
Onneksi tuolla itärajan tuntumassa asuu vielä sellaisia ihania ihmisiä, jotka ovat valmiita pyyteettömästi auttamaan meitä täällä kauempana asuvia kotiseudulta pois karanneita. Mies on miltei päivittäin ollut puhelinyhteydessä ystävään, joka on ollut meille tärkeänä ja korvaamattomana apuna, kun perikunnan asioiden hoitaminen on vaatinut jonkun fyysistä läsnäoloa. Eilenkin meillä olisi ollut kovin pitkä matka matkustaa lakaisemaan vintin rappuun kuolleita kärpäsiä, jotka eivät mitenkään hivele mahdollisen talonostajan silmää.
Mies nautiskelee kulkemalla tuolla kauniissa luonnossa lauhaa ilmaa haistellen, ostipa vielä uudet liukuesteetkin lenkkareihin. Kateellisena jään rannalle ruikuttamaan, kun ainoa tuulahdus ulkoilmaa tulee käymällä oven raosta sitä haukkaamassa. Miehen heittämään ideaan, että hän vetäisi mummoa pulkassa, en sentään ole vielä suostunut. Olisi siinä naapureilla naurusta pitelemistä, kun frouva istuisi turkissaan liukurissa miehen hoivailtavana.
Astuinpa ulos talosta! Laitoin jopa ripsiväriä, huulipunaa ja tukan tötterölleen, kun läksin tuulettumaan S-Markettiin ja Postin äänestyspaikalle. Nyt on kansalaisvelvollisuus täytetty ja oma painava sana annettu siitä, kenet haluan "sytämeni" resitentiksi! Siinäpä sitä annettiin alakulolle taas kyytiä!!!!!
Kyllä on jämähtänyttä meininkiä! Taidanpa toistaa itseäni päivästä päivään - ei mahda mitään! Onneksi en ole ainoa! Kun kuuntelee ja tunnustelee tunnelmia "aidan toiselta puolelta", ei tätä talvimasennusta ole päässeet muutkaan pakoon. No havainto on joka vuotinen - Joulua touhotetaan marraskuusta alkaen ja sitten sen mentyä on edessä mahalasku arkeen. Ei ihme, että vanha kansa kutsui tätä tammikuun aikaa "härkäviikoiksi". Vähän tuli iloa alakuloon, kun systeri siippoineen poikkesi talossa.
Hieno juttu - seitsemän tunnin yöunet!!! Viikon haahuilun jälkeen vihdoinkin sellaiset kunnolliset silmienkirkastustirsat. Pirullista, kun herää yöllä rakontyhjennykselle, ei sitten enää osaakaan nukahtaa ja päivän uupumus on taattu. Mistähän voisi ostaa isomman rakon; sillä olisi nyt vanhemmalla iällä käyttöä. Mielestäni en edes juo paljoa päivän aikana, mutta olisiko yhdeksän aikoihin illalla ryystetty kahvimukillinen liikaa?
Täällä sisätiloissa kupsehditaan yhä kuin karhut pesässään. Tulee mieleen, että kesän saavuttua istun sitten sitäkin ahkerammin omalla patiolla ja sisälle poikkean vain hakemaan evästä ja juomaa. Pikku äijätkin kaihoilee kesäisiä makkaranpaistoretkiä ja jätskin syöntiä rannalla filtillä istuskellen. Vielä on nukuttava monta yötä, ennen kuin siinä tilanteessa ollaan. Koetetaan nyt vaan kärvistellä tämä talven selkä, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu.
Nykynaisen käsitöitä harrastelin sunnuntain ratoksi oikein sydämen kyllyydestä! Kun loma tekee kahden viikon breikin juuri tuossa kuukauden vaihteessa, ajattelin helpottaa omia hommiani ja päivitin noita onnittelukorttien sivustoja. Uskokaa pois - ihan hauskaa puuhaa! Tuotoksia voi kurkistaa näistä: Ystävänpäiväkortit ja Syntymapaivakortit.
Omituiseksi on saunominen muuttunut! Olen rakastanut loikoilua lauteella varpaitani seinällä lämmitellen. Nyt istua kökötän lauteella jalkoja KYLMÄSSÄ vedessä liotellen! Kaikki konstit on otettava käyttöön projektissa "kantapäät". Olenkohan muuttunut jotenkin kovikseksi, kun tämän vuoden niukkojen joulukoristeiden pois korjaaminen ei syystä tai toisesta tuntunutkaan mitenkään haikealta; mukavaa on päästä elämään normaalia arkielämää.
Ei se elo sen kummempaa rytinää kaipaa, kun vaan pääsee hetkeksi ulos neljän seinän sisältä! Tuulettumiseen riittää jo kirpparireissukin - niin ja kyllä me vähän lenkkeiltiin autolla myrskytuhovaurioita katsastamassa. Kirppariostoksena löytyi kolme kirjaa, yhteensä 4,50 €, jotka otan mukaan lomareissulle - eipähän tarvitse raahata takaisin kotomaahan, kun tuo hintakaan ei taivaita hiponut.
Tänään on pakko päästä jonnekin tuulettumaan tai kohta mummusta tulee ihmisarka, kiukkuinen vanhus, joka verhonraosta salaa seurailee, mitä naapurit touhuilee (tosin omista ikkunoista ei pysty naapureita kyttäilemään ja vielä tähän asti on omissa asioissa ollut ihan riittämiin ihmettelemistä). Omasta olostaan nyt huomaa, ettei tämä virtuaalimaailma voi mitenkään korvata sitä "oikeaa elämää".
Peilistä minua katselee harmaan kalpeat kasvot! Kaivelen laatikosta käsiini purnukan, josta saan lyhyeksi aikaa terveemmän värin naamaan - nyt tarvitaan itseruskettavaa töhnää, kun punaposket jäävät hankkimatta raikkaasta ulkoilmasta! Alkamassa on neljäs aamutossupäivä sisätiloissa - jalkineina välillä kylmägeelipussit, joiden avulla yritän saada "uudet jalat". Ystävän neuvosta kokeilen nyt tämänkin parannuskonstin. Olisiko jollain jotain muita hyviä kikkoja vamman hoitamiseen?
No nyt sitä lunta sitten viimein saatiin! Ja luvassa on tälle päivälle vielä roimasti lisää. Onhan se hyvä, ettei nuo meidän syksyllä katolle asennuttamat lumiesteet jääneet ihan kokonaan testaamatta. Ja voisihan se olla niinkin, että ilmojen haltija ihan piiruuttaan tekisi nyt lumettoman talven, kun me ihmispolot (lue ukko-Ahokas) keksittiin ruveta helpottamaan katolta tippuvan lumen kanssa taistelua.
Jos olisin taikauskoinen, voisin kuvitella, että edesmennyt, äveriäs anoppini se tuonpuoleisesta heittelee kapuloita rattaisiin. Ikääntyessään hän kävi yhä pihimmäksi ja sanoi säästävänsä, että on sitten varaa ostaa Mobilaattia. Paheksui, kun ei saanut meitäkin mukaan säästötalkoisiin. Meitä nuorina ihmisinä tuo säätöinto hiukan huvitti. No, kuinkas tässä on käynytkään?!! Mobilaattia vetelen jalkoihin aamuin illoin - onneksi on vielä roposet riittäneet tuohon anopin ihannoimaan säästökohteeseen.
No jo on aikoihin eletty; ukkelin kanssa kaksistaan aattoiltaa vietettiin ja uupuneena nukahdin jo ennen vuoden vaihtumista! Siihen sitten heräsin, kun "sota oli syttynyt" - hirvee rätinä ja räiske ihan siinä meidän nurkilla! Vanhuus se alkaa hiipiä tähänkin huusholliin, kun kahdenkeskiset aamutossubileet (ah!) niin mukavasti houkuttaa!
Ihme ja kumma!! Aaton ratoksi ajelimme Riihimäelle ostoksille ja sieltä onnistuin löytämään K-Kengästä mukavat, tukevat korko-sandaalit! Kyllä nyt kelpaa!
Tähän ajattelin ensin laittaa Bigin uuden vuoden (presidentillisen) puheen videona, mutta luontainen häveliäisyyteni astui kuvaan, kun tukka oli niin huonosti ja meikistäkään ei ollut tietoakaan.
|
|
|
päiväkirjat |
|||
|
|
|||
|
V.2020 |
|
V.2023
|
|
Voi
änkyrän känkyrä, minkä masina mulle teki! ....tai olisikohan
ollut frouva itse asialla? Pari tuntia yritin epätoivoissani
selvittää missä vika, kun eniten käytetty sivuni 