Reissun rasituksista toivuttu ja jaksetaan jälleen kestää tätä arkista elämää, kun on käyty hetkisen tuulettumassa maailmalla. Kotiin palattiin sunnuntai-iltana Tallinnan kautta m/s-Finlandialla. Ihan järkyttävän täynnä oli laiva matkustajia. Jo heti laivaan päästyä oli selvää, ettei yhtään tuolia olisi ollut vapaana, kun ihmiset istuskelivat seiniin nojaten lattialla. Onneksi onnistuttiin saamaan viimeinen vapaana ollut hytti, joten ihan mukavasti kotia kohti matkustettiin pääsiäisen ajan iltalehtiä lueskellen.

Leena ja Esko jäivät meille vielä toiseksi pääsiäispäiväksi. Ihanan keväinen päivä, joten ajeltiin Hiidenveden grillille lounaalle. Sieltä ajeltiin jälkiruokakaffeelle Inkooseen Café Wilhelmsdaliin.

Niin se tuo aika rientää kuin tuulispää - melkein viikko hujahtanut siitäkin, kun istuttiin Pirttimäen ulkoilualueen kahvilan terassilla herkuttelemassa talon erikoisen ihania korvapuusteja tyttärentyttären Inkan kanssa. Vaikka luminietoksia oli maassa vielä paljon, oli terassilla auringonpaisteessa mukavan lämmintä kahvitella. Ulkona terassilla kahvittelu oli itsestään selvää, kun mukana oli tyttären perheen koira Rudi, jota ei haluttu jättää yksin autoon pitkästymään.

Sittenpä kevät ottikin takapakkia viikonlopuksi, eikä tuonne luontoon tehnyt mieli mennä lounastamaan hyisen tuulen tuiverrettavaksi. Kyllä sitä kevättä jo kovasti odottelee harvinaisen lumisen talven jälkeen. Onneksi sentään kadut alkaa olla liikennöitävässä kunnossa - olivatkin monta viikkoa sellaista "perunapeltoa", ettei moisenlaista kuntoa tule elämän aikana mieleen..

Keväthän se siellä sielussa alkanee nostella päätään, kun oli sellainen tunne, että jotain pitää tehdä saunatuvan ilmeen keventämiseksi. Uusia verhoja olin jo kauan sinne suunnitellut ja nyt löysin netistä Ikean sivuilta juuri sitä, mitä olin mielessäni sinne kuvitellut. Taulutkin oli vaihdettava, kun niitä vanhoja tauluja oli jo liki kaksitoista vuotta katseltu. Eikä se "mylviminen" vielä siihen jäänyt - saman tien hankittiin olkkariinkin uudet verhot, kun paksut talviverhot alkoivat jo ahdistamaan.

kuvat

Hieno aurinkoinen viikonloppu. Tänään oltiin kevään ensimmäisellä luontokafeella Nukarinkoskella, vaikka lunta ja jäätä oli vielä runsaasti kalusteissa. Hyvin siellä tarkeni istua, kun lämpötila hätisteli kolmentoista asteen lukemia. Kaksi vuotta sitten istuttiin samassa paikassa kosken rannalla - silloin maa oli jo paljas ja keväisempi.

Hemmetin yöpakkaset aiheuttaa sen, että meidänkin piha on kuin luistinrata. Ei siellä ihan turhan takia halua haahuilla, kun mielessä sopukoissa säilyy hyvin muisto kipsisestä koivesta. Ihan vanhuksen vauhdilla tuosta kuljetaan, kun autolle mennään..

Vaikka olen ollut peruspositiivinen ihminen, on tämä kauhea maailman myllerrys hiukan horjuttanut tuota käsitystäni, "että kaikesta selvitään". On ihan käsittämätöntä, ettei maailma ole selvinnyt tuosta Kremlissä istuvasta pikku miehestä. Kuinka on mahdollista, että yksi mies voi pompottaa ainakin puolta maailmaa? Viime sodan aikana vihollinen oli Neuvostoliitto ja meidän kansamme tunsi vihaa "ryssiä" kohtaan. Ainakin itse ajattelen nyt, että venäläiset eivät ole vihollisia, pikemminkin he ovat tämän sodan uhreja, joita kurjistetaan tuon yhden sadistin vuoksi.

Jos tästä Ukrainan sodasta yrittää kaivella jotain positiivista omalla kohdallaan, niin ainakin se on muuttanut omaa suhtautumista arjen pienissä ongelmatilanteissa. Kun pieni harmistuksen ryppy tekee tuloaan, hiipii mieleen ajatus "pahemminkin voisi olla". Ja juuri tuo on SE hyvä juttu, joka on avannut omat silmät näkemään, miten hirvittävän hyvin itsellä on asiat verrattuna ihmisiin, jotka joutuvat jättämään taakseen kaiken tai taistelemaan henkensä edestä.

Se entinen minä olisi nytkin tänä aamuna ruikuttanut sitä "kauheaa" asiaa, ettei painonpudotus suju ihan halutulla tavalla kaikesta rehkimisestä huolimatta. Tämä uusi minä tajuaa, että saa olla kiitollinen pöydänantimista ja kuntopyörän selässä rehkityistä minuuteista omassa turvallisessa ja lämpimässä kodissa.

Kaiken tämän maailman kaaoksen keskellä itselle on puhjennut uutisähky. En millään malta olla seuraamatta kaikkea uutisointia, jota nyt tämän surkean Ukrainan sodan tiimoilta tulee jokaisesta tuutista. Kun istun tässä työhuoneessani fläppärillä työskentelemässä, niin viereisessä fläppärissä on auki Iltasanomien/Iltalehden/MTV-3:n uutissivut, joita siinä sivusilmällä seuraan.

Aamuisin poljen kuntopyörää ja samalla seuraan aamu-tv:n  lähetyksiä vaihdellen kanavalta toiselle. Jos olen matkalla jonnekin autossa, hakeutuu kännykkä hyvin herkästi hyppysiini. Ainakin ajantasaista tietoa on saatavilla ja uskon, että meillä tiedotus on paikkansa pitävää.

Kyllähän tämä omiin töihinsä keskittyminen on vaikeutunut huomattavasti noiden uutisten seuraamisen takia, mutta sehän ei todellakaan ole mitään sen rinnalla, mitä ihmiset tuolla sodan jaloissa joutuvat kokemaan - IHAN  HIRVEETÄ!!!!

Jo saisi tämä lumentupruttaminen riittää - kohta ei löydy pihasta paikkaa minne niitä kinoksia kasaisi! Kaunishan tuo talvinen luonto on katsella, mutta kovin on huonossa kunnossa kadut ja jalkakäytävät, kun aurakalusto ei ahkerasta puurtamisesta huolimatta ehdi joka paikkaa yhtaikaa putsaamaan.

Silloin tällöin on ulkoistettu itsemme lounasaikaan jonnekin luontoa auton ikkunasta katselemaan. Nyt on käyty useamman kerran Otalammen rannalla pilkkijöitä ja avantouimareita ihastelemassa. En lakkaa ihmettelemästä noita rohkeita naisia, jotka hyiseen veteen pulahtavat ja sieltä vielä uikkareissaan kipittävät saunalle. Onhan se hyvä uimaranta, kun siellä lämpiää sauna joka päivä.

KUVAT

Viikonloppulomanen ystävien luona Outokummussa. Ystävänpäivän viikonloppua vietettiin hyvän ruoan ja juoman merkeissä. Lauantaiaamuna eteläisessä Suomessa keli oli vielä siedettävä, mutta iltapäivällä kohti pohjoista mennessä alkoi sataa räntää. Samanlainen tuhrukeli jatkui sunnuntainakin, joten aikaa vietettiin sisätiloissa seurustellen ja ristiseiskaa pelaten. Mukavan rattoisasti hurahti viikonloppu ystävien seurassa.

Paluumatkalla keli oli kyllä järkyttävän kehno, kun raskas loska kinostui ajoradalle ja sakea räntäsade haittasi näkyvyyttä. No eihän se meille suomalaisina voi mikään yllätys olla! Kun mietittiin taukopaikkaa läheltä Mikkeliä, niin mieliin muistui "Siiskosen kotileipomo" - no sinnepä siis! Ylös moottoritien rampista, jossa paikkaa jo mainostettiin ja navigaattori töihin. Voi pyhäjysäys mikä mielenhäiriö sille navigaattorille nyt iski. Kiltisti ajettiin annettujen ohjeiden mukaan - tie kapeni kapenemistaan ja meni hermot, kun kehotti meitä kääntymään vasemmalle umpihankeen. Olisiko pitänyt alkaa lapioimaan itselleen väylää "lihapiirakan" äärelle? IHAN KÄSITTÄMÄTÖN juttu!! Käytiin kääntämässä auto jonkun maalaistalon pihassa ihan oma-aloitteisesti, vaikkei navigaattori käskenytkään tekemään U-käännöstä. No kyllähän me se leipomo sitten lopulta löydettiin ja käytiin syömässä ne lihapiirakat lounaaksi..

KUVAT

Ihanaa!!!  Nyt lähdetään ajelemaan kohti pohjoista Outokumpuun tapaamaan ystäviä Leenaa ja Eskoa, joiden kanssa istutaan tänään iltaa ystävänpäivän etkojen merkeissä. Ja onhan meillä vielä juhlimatta meidän kolmen vesimiehen synttäritkin (Eki leijonana ei kuulu tähän joukkoon), joten maljojen nostelu on ihan paikallaan!

Katsotaan nyt, mitä hauskaa viikonlopulle keksitään - talvinen sää asettaa omat rajoitteensa ajanvietolle! Luvassa on kuitenkin aurinkoinen ajopäivä, joten nautitaan matkalla kauniista suomalaisesta talvimaisemasta.

Vallan merkillinen viikko takana! Alkuviikosta tavattiin ystäviä ahkerasti Hyvinkäällä, Järvenpäässä ja Röykässä. Perjantaina ilmestyi lapsenlapsemme Inka yllättäen ovelle ja häntä lähdettiin sitten viihdyttämään Pirttimäen ulkoilualueen kahvilaan, jonka korvapuustit ovat kyllä maailman parhaat - kooltaan kahden normaalipullan kokoiset, eikä voita ja sokeria olla säästelty!

Viikonlopuksi meno sitten hyytyikin, kun lunta tuli taivaalta enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi meidän ei tarvitse osallistua talon lumitöihin, kun hoidan isännöitsijän tehtävää, mutta eihän tuo mies ole malttanut piilotella sisällä, kun lunta tuiskuttaa. Ihan hyvä niin - pysyypähän kunto hyvänä, kun joutuu tekemään ruumiillista työtä! Itse koen olevani kuvainnollisesti liian "hentoinen" noihin lumihommiin!!

Nyt tänä aamuna sain tarpeekseni oikeanpuoleisen korvan tinnityksestä ja soitin omahoitajalleni, joka järjesti minulle ajan sairaanhoitajalle. Ei siellä korvassa mitään vaikkua, eikä tulehdusta ollut, joten hoitaja kutsui lääkärin paikalle. Sain reseptin todella vahvasta nenäsuihkeesta, jota pitää nyt suihkuttaa pari kertaa vuorokaudessa. Lääkäri soittaa minulle parin viikon päästä ja kyselee, oliko suihkeesta mitään apua.

Tuskin tällaista "kiihdytysajoa" korvassa pystyy mielikuvissaan tuottamaan ja kyllä minut otettiin siellä ihan vakavasti, kun yritin kuvailla, mitä siellä korvan sisällä tapahtuu. Aika näyttää, saako tätä hemmetin meteliä edes jonkin verran hiljenemään.

Taas vaihtui numero ikäni perässä, niin kuin sen kuuluu tammikuussa tehdäkin. Näitä syntymäpäiviä kun on ehtinyt jo kertyä kosolti, ei niitä edes halua mitenkään suureellisesti noteerata. Eestissä vietettiin jonkinmoiset etkot kaksistaan ja varsinaista syntymäpäivää vietettiin perjantai-iltana saunatuvassa nauttien Tallinnasta ostettua kalakakkua. Päivällä käytiin oman kylän sittarissa kenkäostoksilla - ihme että sieltä löysin itselleni talvisaappaat.

Kuin muistutuksena ikääntymisestä, sain "synttärilahjaksi" heti synttäriaamuna pirullisen vaivan - korvat olivat lukossa ja olo oli todella epämukava. Apteekista saatavalla "Remo-Waxilla" niitä on yritetty saada putsattua ja nyt jo on onneksi alkanut helpottamaan. Hoitoa on vielä kuitenkin jatkettava, kun oikeanpuoleisessa korvassa "sirkat soittaa huiluaan".

Lauantai-iltana oltiin syömässä tyttärellä, kun meillä on reilun viikon sisälle tammikuuhun kertynyt neljät synttärit: edellisperjantaina oli kaksospoikien synttärit, tänä perjantaina oli minun vuoro ja Teemun vuoro on nyt viikonloppuna. Aika kätevää kasata kekkerit yhteen iltaan.

Kuvat

kuvat

Olipa oivallus!  Äkkilähtö etelään - niin no.... ilmansuunta on ainakin oikein, vaikkei kovin pitkälle pötkitäkään. Aamupäivällä ajettiin laivaan Vuosaaressa ja matkattiin laineilla Eestiin, Muugan satamaan, josta  ajeltiin aurinkoisessa kelissä Tarttoon.

Reissuun uskaltauduttiin, kun tautitilanne Eestissä on parempi, kuin meillä kotimaassa. Laivallakin oli vain parisenkymmentä matkustajaa, joten turvavälien pitäminen ei tuottanut ongelmaa. Olipa mukavaa matkustaa, kun voitiin vallata kahvilasta kaksi ikkunapöytää. Kanttinikin oli kiinni vähäisen matkustajamäärän vuoksi, mutta ravintolan puolelta mies kävi tilaamassa katkarapuleivät, jotka olivatkin todella tuoreita, kun ne valmistettiin keittiössä vartavasten. Kun ravintola meni kiinni puolitoistatuntia ennen satamaan menoa, sai ravintolasta noutaa kahvia maksutta.