HUI - ensimmäinen "raikas" aamu tänä syksynä lähteä aamulenkille!!! No eipä sitä aamutuimaan tajunnut, että pitäisi pistää päälle jotain talvisempaa kampetta, vaan änkesi ovesta ulos normaalivarusteissaan. Onneksi tajusin sentään ottaa hanskat. Olivatkin todella tarpeeseen, kun entisen naapurin koiraa tervehdin pistämällä käteni sen nokan eteen, niin että se puraisi etusormesta. Onneksi ei sattunut kuinkaan, kun nahkahansikas oli sen verran sitkeää laatua. Eka kerta, kun koira minulle tuolla tavalla käyttäytyy. Pitänee ruveta varovaisemmaksi noita karvakuonoja tervehtiessään!

Eilen tavattiin miehen sukua, kun oltiin hänen serkkunsa siunaustilaisuudessa Porvoossa. Mielestäni yksi kauneimmista kappeleista on tämä Näsinmäen siunauskappeli. On hiukan kornia puhua mukavasta tilaisuudesta, kun kyseessä on hautajaiset, mutta sukulaisten tapaaminen pitkästä aikaa oli mukavaa.

Kuka sanoo, että pitäis lähteä merta edemmäksi kalaan? Kyllä sen kreikkalaisen tunnelman saa luotua tänne pohjan perukoillekin. Siitä vaan youtubesta "teodorakisin" musaa ilmoille ja pöytään fetaa, tsazikia ja musakaa, niin johan on tunnelma kohillaan! No ei se nyt ihan aidolta tunnu, mutta jotain sinne päin!

Perjantaina istuttiin meillä kreikkalais-menun ääressä Mian, Teemun, Astan ja Markun seurassa. Teemu oli valmistanut alkupalat ja me (minä myös tekemässä) loihdittiin aidonoloinen musaka. Kyllä se ihan musakalta maistui, kun mausteet siihen on tuotu Kreikasta. Toin Kreetalta jopa krakia, jota pikkuruisena snapsina maistettiin. Metaxa korvasi jälkiruoka konjakin.

Loman tarpeessa, vaikka kotona on ehditty olla vasta muutama päivä!!!!  Matkalaukuista otin pois pestävät pyykit ja muut kamat jätin laukkuihin seuraavaa reissua odottamaan - helpottaa huomattavasti tulevaa pakkaamista!

Kun tuo joulukin on jo niin pahuksen lähellä, aiheuttaa se kosolti sivujen päivittämistä, että saan sivustoni kuntoon ennen Teneriffan lomalle lähtöä. Liikunnan harjoittaminenkin on rajoittunut "parkettilenkkeilyyn", sitä kun voi harrastaa ihan tässä työn lomassa. Syytä olisi kyllä lenkkeillä pitkin päivää rajusti, että Kreetalla hankitun "pyöristymisen" saisi sulateltua taas normaaliin mittoihin!

LOMAN TARPEESSA!!!!!  Huomisen puolella (lue aamuyöllä) taksi tulee hakemaan klo 3:15 ja vie lentoasemalle, josta kone lähtee 5:15 Kreetalle.

Ihan uskomattomalta tuntuu, että huomenna todella kuljeskellaan Plataniaksen kaduilla.

Veikkaan, että nyt illalla nukkumatti hujauttaa meidän huushollin ohi. Muutenkin olen nukkunut heikonlaisesti viime aikoina, saati sitten nyt, kun herätys on jo yöllä klo 2:30. No huilataan sitten joskus myöhemmin.......

Ensimmäistä kertaa tämän katon alla meillä harjoiteltiin koiraperheen elämää, kun tyttären perheen hauva "Rudi" oli mummilassa yökylässä. Onhan tämä paikka sille entuudestaan tuttu, mutta koskaan aiemmin ei ole pitempää visiittiä harrastettu.

Jos koira osaisi puhua, olisi ollut mielenkiintoista tietää, mitä sen mielessä aluksi liikkui. Vähän varmaan ihmetteli tällaista järjestelyä. Hyvin sentään viihtyi ja seurakoira kun on, makoili tiiviisti meidän jommankumman lähellä. Yötä varten kaivoin varastosta pehmoisen peiton nukkuma-alustaksi eteisen lattialle. Turha homma - ei tietenkään halunnut jäädä sinne nukkumaan, vaan yritti ensin kaivautua sänkyyn meidän keskelle. Tyytyi kuitenkin nukkumaan yön kiltisti sängyn vieressä miehen puolella.

Kun perjantaina ilma oli kesäisen aurinkoinen, otettiin Rudi autoon takapenkille ja ajeltiin Nukarinkoskelle eväitä syömään. Mies oli varannut myös hauvalle omat leivät, jotka todella katosivat parempiin suihin pikavauhtia. Olipa sen mielestä todella kiva paikka, kun pois lähtiessä ei olisi halunnut millään nousta autoon.

Johan meille jäi "takaraivoon" tuo Kahvila Kampela, kun sinne uudelleen palattiin jo parin päivän jälkeen. No on siihen oma hyvä syynsäkin - lohisoppa, jonka tuoksu oli jäänyt mieleen siellä käydessä.

Tyttärentytär INKA toivoi lohikeittoa lounasruoaksi. Sopivaa ruokapaikkaa sitten netistä googlailtiin laihoin tuloksin. Siispä ajettiin Uutelaan lohisopalle, kun ulkona tarkeni ruokailla, eikä ampiaisistakaan ollut riesaa tällä kerralla.

Miten se syksy näin varkain pääsi yllättämään? Aamulla oli vain pari astetta lämmintä, joten päätin jättää aamulenkin väliin ja hoitaa päivittäisen liikuntani kuntopyörän selässä. Eihän tuon pitäisi vielä suomalaista säikäyttää, kun mittari on sentään plussan puolella, mutta on siinä vaan taas kerran totuttelemista. No voihan se keli vielä muuttuakin vähän lämpimämmäksi, kun syyskuun alkupuolta vasta elellään. Ainakin viime syksynä pystyi patiolla istuskelemaan vielä syyskuun loppupuolella.

Vaikka lämpötila ei kovin korkealle noussutkaan, oltiin eilen nuorten neitojen (Inka ja Tinja) kanssa lounaskahvilla Uutelassa, Kahvila Kampelassa. Ihan hyvin tarkeni istua ulkopöydissä, kun aurinko niin mukavasti lämmitti. Pientä häiriötä aiheuttivat pikkulinnut ja ampiaiset, joita kertyi ympärille herkkuja kyttäämään.

KUVAT

KUVAT

KUVAT

KUVAT

On se merkillistä, että aina heinäkuussa kaikki ei mene ihan niin kuin pitäisi. Vaikka se onkin suloista suven aikaa, aiheuttanee kesälomat jonkin verran hämminkiä vähän siellä sun täällä.

Tämän kesän muistojen lippaaseen jäi heinäkuulta sössiminen laivamatkan ja hotellivarauksen kanssa. Kun eestinmatkan laivalippuja buukattiin iPadillä, ei systeemi hyväksynyt mitään meidän luottokorteista. Niinpä jäätiin odottamaan seuraavaa aamua, jolloin homma onnistui. Kun tsekkasin luottokorttini tapahtumia, huomasin, että se ensimmäisen yrityksen maksu olikin mennyt läpi, vaikkei meille tullut siitä mitään vahvistusta, eikä saatu myöskään laivalippua s-postiin. Siitä vaan sitten tekemään reklamaatiota laivayhtiölle - no onneksi he palauttivat tilille aiheettoman veloituksen.

Sama kävi myös hotellivarauksen kanssa samana päivänä. Ei kelvanneet luottokortit vaikka niitä kuinka moneen kertaan tyrkytettiin. Sittenpä huomasin, että luottokorttitililtäni oli mennyt ko. tapahtumista katevaraus kolmeen kertaan. Onneksi ne oli havaittu virheellisiksi ja korjattu välittömästi takaisin.

Nyt elokuuta vietetään kotoillen - aamulenkille ja lounaskaffeelle lähdetään säiden niin salliessa. Ystäviäkin on ehditty jo harvakseen tapailla.

KUVAT

Joskus se vaan onni suosii rohkeaa - kun suomenmuotoisen pilven alla oli tullut vettä kaatamalla, niin meidän kolmen päivän reissun aikana ei tarvittu kertaakaan avata mukana raahaamiamme sontikoita. Kerrassaan mainiot kesäkelit.

Sunnuntai-iltapäivänä Võrussa majoituttiin Hotelli Tamulaan, joka toi eittämättä mieleen vanhat neukkuajat. Hinta-laatusuhde oli kyllä pahasti pielessä. Ehkä hintaa oli nostettu pelkästään järvinäköalan vuoksi, muuten sitä ei voi ymmärtää! Hotellin vieressä rannalla oli pieni ravintola, jonne ajateltiin mennä iltapalaa nauttimaan. Turhaan kolkuteltiin sen ovia, kun se oli viikonloppuna kiinni!  MITÄ - rantaravintola kiinni viikonloppuna parhaaseen sesonkiaikaan? Ei ihan ymmärrä sitäkään logiikkaa! No jaksettiinhan me kaksi reipasta gasellia kävellä vanhankaupungin ytimeen Pub7:aan pubiruokaa nauttimaan. Ja hyvää olikin, eikä hintakaan paljon kukkaroa rasittanut (2 ruokaa ja 3 olutta - 25,50 €).

Toisena päivänä ajeltiin vielä kohti etelää Valgan/Valkan kaksoiskaupunkiin ostoksille. Yllätys, yllätys - eipä olla aiemmin siellä paikkoja tarkkaan katseltukaan ja nyt havaittiin kaupunki todella kauniiksi järvineen ja puistoineen - tännehän voisi tulla vaikka majoittumaan joku kerta. Iltapäivällä otettiin kurssi koilliseen ja majoituttiin Tarton keskustassa Dorpat hotelliin, joka oli ihan eri maailmasta, kuin edellinen majapaikka - yöpymisestäkin pulitettiin 25€ vähemmän. Henkilökunta oli ystävällistä ja ruhtinaallinen aamiainen kruunasi visiitin. Todella ihastuttiin joen varressa mutkittelevaan kävelykatuun, joka oli ihan hotellin vieressä. Sieltä oli lyhyt matka Raatihuoneentorille illalliselle. Tähän hotelliin tullaan vielä uudelleen.

KUVAT

Heinäkuun viimeinen päivä!!  Sieltä se syksy hiljalleen hiipii, ainakin omassa mielessä on jo sarastavan syksyn aavistus. No, kyllähän tässä on hyvässä lykyssä vielä monta kesäistä viikkoa jäljellä.

Nyt meillä on hiukan tavallisuudesta poikkeava viikonloppu, kun tuotapikaa hurautamme Vuosaaren satamaan ja keinumme aalloilla Eestin puolelle Muugaan, josta autoilemme Võrun pikkukaupunkiin. Eipä olla koskaan siellä käyty, joten jotain pientä uutuudenviehätystä on luvassa. Toivottavasti emme saa niskaamme kaatosateita - hellekelejä ei tosin kaivata.

Toiseksi yöksi ajetaan Tarttoon, joka on meille jo tutumpi paikka. Maanantaina palataan kotimaahan.

Alkaako ikä kypsyttämään kulkijan, kun  lomailu lapsuudenmaisemissa jäi kovin lyhyeksi. No ei sentään - miehen kesäinen selkävaiva, joka oireili jo ennen matkaan lähtöä, päätti äityä niin pirulliseksi, että pakko oli koota kamppeensa ja suunnata kohti kotia hakemaan apua Helsingin Malmilla toimivalta kiropraktikolta (Kuntoutus-Karppinen Oy). No meillehän tuo suoliluun vaiva ei ole mitenkään uusi asia, sillä selittämättömästä syystä vaiva ilmaantuu juuri heinäkuussa, kun hoitohenkilökunta on kesälomalla. Eikä sitä kipua saa korjattua missään terveyskeskuksessa - ainoa apu on löydetty juuri tuolta Karppisen Harrilta.

Koko alkukesän hellinyt helle päättikin sitten kääntyä pieneksi sadekuurotteluksi ja hellevaatteet vaihtuivat verkkarihousuihin. Onneksi sadekuurojen lomassa paisteli aurinkokin, joten makkaranpaistoretkelle suunnattiin Änäkäiselle, jossa voitiin käristää makkaransa kodassa tuulelta suojassa.

kuvat

Tehtiinpä pieni kesälomareissu Eestiin Leenan ja Eskon kanssa. Laivalla Vuosaaresta Muugaan ei tarvittu maskeja, kun matkustajia oli niin harvassa, että turvavälit pystyttiin pitämään. Mitään tullimuodollisuksia ei ollut, eikä kukaan tullut rokotustodistuksia kyselemään. Ilmastoidussa autossa oli ihan siedettävää matkustaa, kun auton ulkopuolella helle nosti lukemat yli 30 asteeseen.

Ensiksi ajeltiin Viljandin kaupunkiin, jossa yövyttiin Park Hotellissa. Eipä jaksettu lähteä siinä helteessä kaupungille hillumaan, vaan jäätiin illalliselle oman hotellin ravintolaan, jossa syötiin pitkän kaavan mukaan mielyttävästi ilmastoidussa sisätilassa.

Viljandista Pärnuun on vain hiukan alle 100 kilometriä, joten ehdittiin nauttia auringosta oman hotellin, Green Villan,  pihassa. Mukavaa oli, että saatiin huoneet piharakennuksesta, josta pääsi suoraan ovesta ulos kesästä nauttimaan. Jaksettiin sentään lähteä illalliselle ravintola Stefaniin, jonne oli vain parinsadan metrin matka. Seuraavana päivänä ajeltiin "romantillista" rantatietä Latvian puolelle. Kablin kylässä pysähdyttiin meren rannassa ja käytiin kahvilla vanhanaikaisessa pikkupuodissa. Ainatsissa ei korona näkynyt mitenkään rajalla, jossa ei ollut minkäänlaisia tullimuodollisuuksia. Olisiko syynä ollut pikkutien hiljainen liikenne?

Muugasta kotimatkalle lähtiessä saatiin maahansaapumis ilmoituslomakkeet täytettäväksi ja kotisatamassa ne kerättiin pois ja jouduttiin näyttämään puhelimesta rokotustodistukset. Hyvä vaan, että meillä ollaan tarkkoja tuon korona-pirulaisen suhteen.

kuvat

On taas se aika vuodesta, kun kansa on siirtynyt lomailemaan ja koronan kurittaman hiljaiselon jälkeen liikennekin tuntuu taas heränneen eloon. Kun tautitilanne Euroopassa ei ole osoittanut laantumisen merkkejä, lomailevat suomalaiset omassa kotimaassaan.

Niin oli tarkoitus meidänkin tehdä, mutta siirrettiin länsirannikon reissu myöhempään ajankohtaan, jolloin majoituksen järjestäminen on koulujen alettua helpompaa. Vaikeata oli saada sopivat majoitusjärjestelyt varattua Eestin reissullekin, jonne lähdetään ystävien Leenan ja Eskon kanssa keskiviikkona. Koko porukka on saanut molemmat rokotteensa, joten sinne uskalletaan nyt matkustaa. Ja näyttäähän tuo tautitilanne olevan tuolla Eestissä paljon paremmalla tolalla, kuin meillä. Sääennustekin lupaa mukavia kelejä, joten ruokailu onnistunee ulkotiloissa, eikä me missään yökerhoissa aiota rellestää.

Kun siellä Eestinmaalla alkaa olla paikat niin kovin tuttuja, haluttiin  käydä jossain kaupungissa, jossa on vierailtu ammoisia aikoja sitten. Saatiin huoneet Viljandista, Park Hotellista. Toiseksi yöksi aiottiin mennä Haapsaluun, mutta lähellä keskustaa olevaa majoitusta ei saatu järjestymään, joten nyt yövytään kaksi yötä Pärnussa.

Koronan kakkosrokotteen saannista alkaa olla kulunut pian kaksi viikkoa, joten nythän voisi pelmahtaa Finnairin siivelle ja hurauttaa etelään! Eipä ole innostusta lähteä hötkyilemään etelän rannoille, kun kotimaassakin kelit on olleet kuin "etelässä" konsanaan.  Uskaltaisikohan jo ajatella, että tällaiset kesät olisivat pysyvämpiäkin ilmastonmuutoksen tuloksena?

Kun omalla patiolla on aamupäivän aikaan liian tukalan kuumaa, on lounaalle lähdetty luontoon eväinemme. Puolen tunnin oleskelu auringossa eväitä nautiskellen antaa riittävän päivittäisen D-vitamiiniannoksen. Nyt ihmettelen, miten ihmeessä olen jaksanut nuorempana päivätellä tuntikausia porottavassa auringonpaisteessa - nyt on ilmeisesti tullut järkeä riittävästi tuonne yläkertaan, vai olisiko pari vuotta sitten ilmaantunut aurinkokeratoosi säikytellyt muuttamaan tapojaan?

Onneksi näillä omilla kulmilla (Uusimaa) riittää mukavia paikkoja Suomen suvesta nauttimiseen. Paljon on ehditty parissa viikossa katsastaa: Eriksnäs, Koskenmäki, Myllykoski, Myllylampi, Nukarinkoski, Sajaniemi, Salmin ulkoilualue, Svinö, Tuusulan kirkkopuisto, Vaaksijärvi, Vaskijärvi, Vihtijärvi

kuvat

Enpä muista yhtään juhannusta, jota olisi kaksistaan omissa kotinurkissa vietetty! Kun olen allerginen hyttysille, ei haluttu lähteä täältä pohjoiseen päin majoittumaan. Pienenä haaveena oli, että olisi lähdetty Eestin matkalle, mutta kun koronan toinen rokote saatiin vasta juhannuksen aatonaattona, ei haluttu kokea sitä koronan testausrumbaa kotiin palatessa, joten päätettiin jäädä odottamaan siihen saakka, kunnes saadaan koronapassi ja ollaan vapaita matkustamaan.

Ihan leppoisaa oli istuskella aattoiltana omassa pallotuolissaan lämpimässä kesäillassa ilman hyttysten hyrinää. Uusia perunoita, graavilohta ja silliä tarjoili isäntä juhannusaaton illalliseksi ulkoruokintana. Pitihän sitä sen verran saada luontoon kosketusta, että lounaskaffeeta juotiin järven rannalla Sajaniemessä. Juhannuspäivänä laiskoteltiin ja jätettiin keittiöhommat Absin (ABC) kokkien huoleksi - siellä nautittiin salaattipöydän antimista, karjalanpaistista ja pienistä broilerin koivista.

Hellesään vastapainoksi luonto on järjestänyt ukkoskuuroja, jotka tuovat rankkasateita ja voimakkaita tuulia. Niinpä en seuraavana alkukesänä enää saa katsella ikkunastani naapurin kaunista, suurta omenapuuta täydessä kukassaan. Rajumyrsky lannisti omppupuuvanhuksen ja nyt siitä on enää vain muisto jäljellä.

kuvat

Taas tuli yksi vuosi täyteen tällä meidän yhteisellä elon tiellä. Kun sääennustajat povasivat kerrassaan hellekelejä viikonlopuksi, varasi mies meille sviitin Tammisaaren kaupunginhotellista hääpäiväksi.

No sehän kävi pienestä ulkomaanlomasta, vaikka kotimaan rajojen sisällä ajeltiinkin. Kyllä noita läntisen Uudenmaan maisemia mielellään katselee, niin kaunista ja vehreää on luonto. Kun autoradiossa soi ruotsinkielinen kanava "Radio Vega" ja paikannimet ruotsinkielisiä, niin hyvin voisi kuvitella olevansa länsinaapurissa.

Matkanvarrella käytiin Inkoossa, muttei jäätykään sinne lounaalle, vaan ajeltiin Barösundiin, jossa syötiin jättihampurilaiset merimaisemia ihaillen. Sieltä pienen ajomatkan päässä on idyllinen Fagervik, jonka punamultaisten mökkien reunustamalla kujalla sitä hampurilaista yritettiin sulatella. Sieltä matkaa jatkettiin pikkuiseen Snappertunan kylään, josta on lyhyt matka Raaseporin keskiaikaiseen linnaan. Linnan sisälle ei kuitenkaan nyt lähdetty, kun se hampurilainen taisi tehdä tepposet ja kummankin jalat tuntuivat lyijynraskailta.

Tammisaaressa oli kesäisen rento meininki, kun terassit ja uimarannat kuhisivat auringosta nauttivaa kansaa. Mukavaa oli istua illallisella lämpimässä kesäillassa Albatrossin terassilla.

Jotain tästä suomalaisten lomailusta kotimaassa kertoo sekin, että meidänkin hotellin tulo-ovella oli lappu, joka kertoi, että hotelli on täynnä. Hyvä niin - kaiken koronakauheudun jälkeen on valoa havaittavissa tunnelin päässä.

kuvat

Ehei - en ole ollut sairaana, eikä lorvikatarikaan ole päässyt pahemmin iskemään. Enkä ole aloittanut vielä kesälomaakaan, vaikka tämä oman blogin päivittäminen on ollut yli viikon tauolla. Ihan tavallista Ahokkaan perheen arkea tässä on eletty.

Kesä on tuonut pientä vaihtelua, kun koti on laajentunut "kesähuoneeksi" patiolle. Pian tulee kuluneeksi yksitoista vuotta, kun tänne muutettiin ja pation kalusteiden paikat ovat pysyneet koko ajan kutakuinkin vakiona. Miten onkaan mahdollista, etten ole aiemmin hoksannut siirtää ruokailuryhmää keskelle patiota? Ehkä siksi ruokailu ulkotiloissa aiemmin jäi vähemmälle, kun ikkunasyvennyksessä pöydässä istuessa aurinko paistoi suoraan pöytäryhmään ja aurinkolasit päässä siinä yritettiin rimpuilla. No hyvä, että nyt uudelleen järjesteltynä siellä patiolla viihtyy paremmin.

kuvat

Kesä kukkeimillaan, vihreys suorastaan tunkee ikkunasta, kun talven jälkeen olen heittänyt kaihtimet syrjään ja saan nauttia "uudesta taulusta" työpöytäni edessä.

Yhä vielä kalenterin sivut näyttävät kesän osalta siistin valkoisilta, kun tulevan virustilanteen ennustaminen ei ole kenenkään hallinnassa. Nyt voi todella menemisiään luonnehtia "äkkilähdöiksi", kun päätöksiä tehdään hetken mielijohteesta. Hyvinpä on silti viihdytty näillä omilla kotikulmilla - ruokailu on ulkoistettu omalle patiolle ja lounaskaffeella istutaan jossain vesistön äärellä.

Päätinpä nyt sittenkin julkistaa muutama päivä sitten tapahtuneen, meitä tavattomasti säikähdyttäneen tapahtuman, josta sitten selvittiin kuitenkin pienin vaurioin. Rakas lapsenlapsemme INKA joutui auton tönäisemäksi suojatiellä tässä meidän kotikulmilla. Onneksi suojelusenkeli oli siinä kohtaa hereillä!!!! Nyt kaikki on kipeää selkää lukuun ottamatta hyvin.

Tässä linkki sivulle, jonne kokosin Klaukkalan fb-ryhmässä käytyä keskustelua asiasta:

Inkan yliajo