Tänään on kulunut 50 vuotta siitä,

kun rakkaudenvaloja vannottiin ja

kultasepänliikkeeseen astuttiin.

Ja sitä yhteistä taivalta on  kuljettu,

joka jatkuu ja jatkuu........

Flunssaa pukkaa - siinä se lymyää jo ihan porraspuulla. Sitä nyt tähän hätään olisi vähiten tarvittu. Reissuunlähtöön on enää viikko ja joulukin tekee tuloaan. Tekemistä olisi ihan riittämiin terveellekin kropalle, pakko on jaksaa painaa vähän huonokuntoisempanakin.

Onneksi viisumien hankkiminen sujui sutjakkaasti tänä vuonna, lieneekö tullut kokemusta riittävästi vuosien varrella. Taksikyyti Bangkokista Hua Hiniinkin on tilattu ja jopa kotiinpalaamistakin ajateltiin ja tilattiin pirssi hakemaan meidät sieltä lentokentälle. Pieni ongelma tuli maksun kanssa, kun iPadilla annoin luottokorttitietoni. Mitään voucheria ei s-postiin ilmestynyt vuorokauteen, joten maksoin tilauksen omalla fläppärilläni PayPalin kautta. Ja kas kummaa, se ensimmäinenkin yritys oli veloitettu luottokortiltani. Onneksi limusiinipalveluun pystyi lähettämään sähköpostia ja nyt ylimääräinen veloitus on hyvitetty tililleni.

Eilen oltiin Sirkan ja Aukin kanssa Hyvinkäällä ravintola Obelixissa lounaalla. Yhä olen sitä mieltä, että sinne kannattaa mennä syömään - hinta-laatusuhde on kyllä niin kohillaan! Mulle olisi riittänyt mainiosti pelkkä salaattipöytä, mutta enpä tietenkään malttanut olla maistamatta pääruokiakin. Niinpä olo oli vielä niin pönäkkä illallakin, että yksi voileipä riitti korvaamaan illallisen.

Eihän kukaan jaksa aina elää terveellisesti - vai jaksaako? Eilen vihanneslautasen syöminen lounaaksi tökki pahemman kerran ja niinpä keksin ehdottaa, että lähdetään "rekiretkelle" Pirttimäkeen, jossa on maailman jättimäisimmät korvapuustit. Kylläpä olikin jouluinen tunnelma, kun vettä tihutti ja pimeys oli sitä luokkaa, että retkeä olisi luullut yölliseksi hämäräajeluksi.

Jipii - sainpa joululahjan nyt jo etuajassa, kun silmiin osui kauppareissulla hauskat tossut. Näilläpä olisikin mukavaa viipottaa pitkin Hua Hinin merenrantahietikkoa - eipä jalkapohjia kuuma hiekka polttelisi! No eihän meillä mitään joululahjoja toisilleen hankita - nämäkin tulivat ihan arjen tarpeeseen, kun nykyisten tossujen kanta on Rudin (tyttären perheen laradorinnoutaja) nirhaama.

Eipä olisi uskonut, että viisumianomusten vienti Thaimaan konsulaattiin kävisi niin näppärästi, kuin eilisen aamupäivän homma suoritui. No autopaikan löytäminen tietysti tuottaa aina ongelmia, mutta menin papereineni yksin hoitamaan asiaa, kun mies jäi pyörimään autolla nurkille. Jonossa oli ennen minua vain yksi kaveri, joten homma hoitui viidessätoista minuutissa. Ja sinnepä tupsahti sattumalta samalle asialle myös Terhi, joka on Hua Hinin tuttuja jo useammalta vuodelta.

Iltapäivällä kokoonnuttiin pikkujoulu-puurojuhlaan Ristinummelle, jossa systeri oli taas leiponut ja keittänyt herkkuja pöytään. "Vanha jengi" oli taas vauhdissa, puhetta riitti niin, että puheenjohtajaa olisi tarvittu jakamaan puheenvuoroja. Kiitos Pepe ja Harri kekkereiden järjestämisestä!

Päivänkuvat

Kaiken muun hössötyksen keskellä on pakko pikkuhiljaa alkaa eläytymään talvikauteen Thaimaassa. Eihän se reissu vielä mitenkään muuten mielessä polttele, mutta kun aikaa lähtöön on enää parisen viikkoa, on viisumiasiat parasta hoitaa ajoissa. Eilisillan väsäsin papereita kasaan ja tänä aamuna sitten ajeltiin Hesaan Lönkalle Thaimaan lähetystöön.

Kyllä on Helsingin keskusta tehty niiiiin "autoilijan paratiisiksi" - sinne lähetystön kulmille kun yritettiin saada auto parkkiin, niin olihan hikinen homma. Vanhaa muistia ajeltiin pitkin Bulevardia ja ajateltiin siitä sujahtaa lähetystön nurkille. No joku oli siihen raahannut kyltin, että vain taksit saa siitä kääntyä. Pakkkohan siitä oli ajaa Manskulle, mutta sama homma se oli sielläkin, ei saa kääntyä ei! Kun pitkän ajan hortoilemisen jälkeen viimein päästiin oikeaan osoitteeseen, niin eihän siellä ollut ainoatakaan parkkipaikkaa. Minä läksin papereineni hoitamaan asiaa, kun mies jäi sinne pyörimään parkkista haeskellen.

Samalla asialla oli yksi mies, joka rimputteli lähetystön ovikelloa. Turhaa touhua - oveen oli kiinnitetty lappu, jossa luki lähetystön sulkemispäivät. Tänään sattui olemaan "Constitution day of Thailand" - perustuslakipäivä. No ei se minulle niin suuri harmi ollut, kuin sille miehelle, hän kun oli tullut Hämeenlinnasta saakka viisumia anomaan. Itse otin asian huvin kannalta - näinpähän upean Mannerheimintien ja Kaivokadun jouluvalaistuksessa.

Lanttulaatikko on yksi lemppariherkuistani - no sitäpä piti päästä maistamaan itsenäisyyspäivänä, kun miehen kanssa kaksistaan vietettiin "pikkujoulua". Niin ja olihan meillä pieni viljapossukinkkukin, joka paistettiin omassa uunissa joulun tuoksuja tuomaan. Ikkunoihin viriteltiin jouluvalot ja saunomisen lomassa tuijoteltiin takkatuleen. Muuten iltaa vietettiin perinteiseen tapaan - kuinkas muuten kuin linnanjuhlia seuraten.

Eilen kokoonnuttiin isolla porukalla "alataloon" Teemun herkuilla nautiskelemaan. Olipa taas oikein makuelämys!

Hei kyllä minä vielä ihan täysissä ruumiin- ja sielunvoimissa täällä palloilen, tai ainakin itse niin luulen! Itse lienen syyllinen siihenkin, että kiireisen päiväjärjestyksen olen itselleni eläkepäivikseni luonut. No - kukin taaplaa tyylillään!

Viikko on hujahtanut melkeinpä tässä masinani ääressä istuessa. Olen sentään kuntosalille pakottautunut päivittäin. Viime lauantaina oltiin ystävän synttäreillä ja viivyttiinkin ihan pikkutunneille saakka - jaksaa ne senioritkin sentään juhlia joskus.

Eilen käytiin hakemassa terkkarissa flunssarokotus. Onneksi mies sai minut liikkeelle hyvissä ajoin ennen yleisen rokotuksen alkamista - rokotukseen pyrkivien jono oli piiiiiiiitkä. Meillä homma selvisi alle tunnissa. Samalla otettiin myös itsekustannettava pneumokokkirokotus, kun se antaa suojan keuhkokuumetta ja aivokalvontulehdusta vastaan loppuelämäksi. Samalla reissulla käytiin valokuvaamossa hankkimassa kuvat Thaimaan viisumia varten. On se hullun hommaa, kun viisumiin tarvittavan kuvan pitää olla enintään 6 kuukautta vanha. Mielestäni edellisvuonna otetut passikuvat eivät oleellisesti eroa nyt otetuista kuvista. Harvapa ehtii vuodessa vanheta niin paljon, etteikö häntä vuoden vanhasta kuvasta tunnista.

Maailman paras paikka - KOTI. No on on! Vaikka viihdytään ihan hyvin maailmalla, tuntuu kotiinpaluu aina mahtavalta. Vaika nytkin paluun jälkeen pari päivää olivat niin sumuisia ja hämäriä, osasi niistäkin nauttia kaiken sen auringonpaisteen  jälkeen.  Eilisen lumisateen jäljiltä puut ovat saaneet kuurapeitteen ja niitä tässä ikkunani takaa ihastelen.

Elämä on palannut entisille raiteilleen. Kuntosalitreenit aloitettiin eilen. Tänään nautitaan saunan ja takkatuvan lämmöstä. Lienenkö iän myötä viisastunut, kun vaa'alle en ole vielä astunut. Kerrankin olen osannut armahtaa itseni!

Olipa luonto koristellut puut kauniiksi yön aikana. Niitä ihailtiin aamulla anivarhain, kun kuntosalille ajeltiin. Hienoa, että ehdittiin saada tämäkin kokemus ennen etelän maille pyrähtämistä.

Työntäyteinen on ollut tämäkin viikko. Eilen aloin pakkaamaan laukkuja - uskomatonta, miten siihenkin kuluu aikaa, vaikka osa tavaroista on aina lähtövalmiina vaatehuoneen hyllyllä.

Huomisaamuna klo 5:30 tulee taksi noutamaan meitä lentoasemalle. Eipä tuo ajankohta paljon hätkäytä, kun olen muutenkin usein neljän aikoihin hereillä. Toiviottavasti unirytmi korjaantuu tuolla etelän yössä!

Mitähän ne insinöörit vielä keksivätkään ja jopa ihan sellaista, jota ei ole osannut kaivatakaan! Muutaman vuoden vanha puhelimeni alkoi näyttää silloin tällöin ihmeellisiä oikkuja, joten sen kanssa en uskalla maailmalle lähteä. Vaivoin onnistuin saamaan Elisan kautta uuden luurin, joka on iPhonen uusinta mallia. Olipa kännykkä niin kysytty, ettei sitä tahtonut saada millään lyhyessä ajassa toimitukseen.

Kaikkia kännykän hienouksia en ole vielä ehtinyt testaamaan, mutta ainakin sisäänkirjautuminen on mielestäni jotain ihan uutta ja ihmeellistä! Enää ei puhelinta aukaistakaan peukalon painalluksella, joka sekin on ihan hyvä ja turvallinen tapa. Nyt tämä uusi luurini tunnistaa minut kasvojen perusteella, kun sen otan käteeni. Tuskin ainakaan lähialueelta löytyy samannäköistä naamaa puhelinta avaamaan, joten tuosta ihmeellisestä kalikasta on tullut todellakin ihan ikioma härveli.

Mihin ihmeen hornankitaan katosi elämästä yksi viikko? No sinnepä sinne! Silmät soikeina olen istunut fläppärin ääressä aamusta iltaan, mutta riviäkään ei ole ilmestynyt tänne päiväkirjaan. Ihan muualla olen sekopäänä touhuillut.

No olinhan minä sentään hunningolla lauantai-iltana, kun naapureilta kävi kutsu "Octoberfest-kekkereihin". Ihan uudenlainen kokemus. Naapuritalossa on iso "piilopirtti" alakerrassa, jossa iltaa vietettiin. Viihteestä vastasi kaksi orkesteria ja volyymit olivat mahtavat. Korvatulpat auttoivat tärykalvojen säilyttämisessä, mutta musiikin voima tuntui tärinänä sohvalla istuessa. Kyllä vanha frouvakin viihtyi ihan mainiosti uudenlaisessa ympäristössä.

Päivän kuvat

Voi voi - ruska alkaa olla takana ja luonto muuttuu ikävännäköiseksi harmaansävyiseksi syysvaipaksi. Ei ihme, että taivaalla lentää yhtenään lintuauroja kohti etelää. Nekään eivät halua jäädä tänne märkään ja pimeään pohjolaan. Paljon näkee pelloilla isokokoisia valkoisia möykkyjä, jotka eivät selvästikään ole mitään heinäpaaleja. Joutsenethan ne siellä huilailee ja kerää voimia pitkälle lentomatkalleen.

Vielä ei itsellä ole ollut hirveää hinkua muuttaa mihinkään, mutta marraskuussa se kaukokaipuu kuitenkin aina iskee. Sen vuoksi siihen on jo ajoissa varauduttu.

Viikonloppuna oli sentään ihan miellyttävä keli, mutta eihän tuonne kosteaan maastoon voi enää millekään termarikahville sonnustautua. Lauantai-iltana kokoonnuttiin tyttärelle yhteiselle aterialle toisten isovanhempien kanssa. Taas oli Teemu loihtinut joitain uudenlaisia herkkuja maisteltavaksi.

Päivän kuvat

Taitaapa meillä ikäluokkani nuoruuden auringonpalvojilla ilmaantua iholle "muistutus" rusketuksen hankinnan vaaroista. Itse havaitsin oikeanpuoleisten kulmakarvojen joukossa haavauman jo viime helmikuussa, jota hoitelin hydrokortisonilla. Ilokseni sainkin sen paranemaan, joten kuvittelin sen olevan vain joku ihottuma.

Viime toukokuussa se haavauma ilmestyi taas samaan paikkaan. Hydrokortisonilla sain sen välillä paranemaan, mutta sepä ilmestyikin taas uudelleen muutaman päivän päästä. Silloin aavistelin, ettei tämä mitään ihottumaa ole ja parasta on hakeutua lääkärille sitä arvuuttelemaan. Kesäkuun lopulla siitä "ihottumasta" otettiin koepala ja sain tietää, että kyseessä on aurinkokeratoosi (ihosyövän esiaste).

Sain diagnoosin vuoksi lähetteen Meilahden ihotautien poliklinikalle vasta lokakuulle, kun kyseessä ei ollut kiireellinen tapaus. Sen koepalan ottamisen jälkeen ei kulmakarvoissa näkynyt merkkiäkään mistään keratoosista, mutta enpä sitä varattua aikaa kuitenkaan perunutkaan, vaan olin eilen poliklinikalla ihon tarkastuksessa. Vaikkei keratoosia kulmassani ollut varsinaisesti näkyvissä, jäädytettiin koepalanoton kohta -200 asteisella nestetypellä. Samalla tarkastettiin koko keho, eikä mitään ihosyöpään viittaavaa onneksi löytynyt!

Kylläpä toimi homma todella hienosti - pääsin käsittelyyn jo ennen varattua kelloaikaa, eikä itse toimenpidekään kestänyt kuin alle 10 minuuttia.

Huh huh! "Silloin on tanssittava, kun levy vielä pyörii". Ja kyllä se on viime päivinä pyörinytkin. Muutamaan kertaan olen ehtinyt harkita jo eläkkeelle jäämistäkin, kun tekemistä on tuntunut kertyneen yli oman kestokyvyn.

Tiistaina piti vaihtaa kännykkään uusi sim-kortti, kun operaattori vaihtui yrityspuolelle. Sain Elisalta tekstarin, että vahvituspalvelu on päättynyt, joten siitä päättelin, että sim-kortti täytyy silloin vaihtaa. Kännykän pyytäessä pin-kodia näpyttelin tietysti oman tutun pin-koodini. Ei kelpaa! Kun luulin näppäilleeni sen väärin, pistinpä sen uudelleen. Ei kelvannut vieläkään. Menin OmaElisaan lukemaan ohjeita, jossa sanottiin, että korttia vaihdettaessa käytetään koodina 0000. Sekin meni pieleen, joten sim-kortti lukkiutui, enkä pystynyt korjaamaan asiaa, ennen kuin olin saanut operaattorilta puk-koodin. Onneksi operaattorilla on chatti-linja, jonne voi murheensa pulputtaa, eikä tarvitse roikkua puhelinlinjalla vuoroaan odottamassa. Eilisaamuna sain sitten viimein puhelimeni toimimaan.

Nyt odottelen vielä parin laitteen sim-korttia, jotka olisi pitänyt jo tulla postissa - lieneekö posti ne hävittänyt, kun ei ne ole ainakaan meidän postilaatikkoon ilmestyneet. Tietoturvaohjelmistot asennan vasta sitten, kun olen saanut uuden kännykkäni, joka sekin tuntuu olevan kovin vaikeasti saatavissa kovan kysynnän vuoksi.

Oma lukunsa on tiedostojen siirto Saunalahdelta Elisan-yrityspuolelle uuteen birgitmummu.fi-kansioon. Aikaa vievää puuhaa, joten on parasta aloittaa työt heti, kun sain armonaikaa vain vuoden loppuun. Muutenkin olisi kosolti hommia, kun isänpäivää ja joulua pukkaa - niidenkin työstämiseen pitäisi löytää jostakin aikaa. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia - ei!

No nyt voi katsoa syksyn virallisesti alkaneeksi, kun muilla mailla talvehtivat pohjoisen asukkaat lentävät etelään muuttolintujen lailla. Näistä muuttajista yksi on ystäväni Merja, joka "teki välilaskun" torstaina matalaan majaamme. Siinä ehdittiin illan aikana päivittää kuulumiset ja haukkua Trumpit ja Johnsonit.

Eilisen viihdykkeeksi keksittiin lähteä ajelemaan Sammattiin "Kasvihuoneilmiöön". Turha reissu siltä osin, kun viranomaiset olivat sulkeneet putiikin ovet, jota siinä ulkopuolella pöllämystyneenä sitten ihmeteltiin. Eihän siinä auttanut muu, kuin turvautua Turun moottoritien varrella olevan Ykköspesän herkkuihin. Tulomatkalla käytiin Klaukkalan kirppiksellä, josta pääsi kalpeaan kasvihuoneilmiön-tunnelmaan. Ja löysinhän minä sieltä punkkulasit ja yhden kirjan kotiintuomisena.

Auts ja voih! Ensimmäisen kuntosalipäivän jälkeen oli rintalihakset (kainalot) niin kipeät, että jätinpä tänä aamuna salin väliin ja suuntasin yksin sauvalenkille, kun mies reippaana poikana läksi kuntoilemaan salille. Kyllä ehdottomasti tykkään liikkua tuolla luonnossa paljon mieluummin, kuin rehkiä kuntosalilla ja ennenkaikkea kuntopyörän polkeminen ei innosta yhtään. No pakon edessähän siellä jouluu käymään, kun lenkkipoluilla alkaa olla pimeää ja märkää liikkua. Aamulla sää oli mitä miellyttävin, kun matkaan läksin, mutta tulomatkalla tihutteli hiljalleen vettä. Se lienee kuitenkin hyväksi hipiälle, jos kosteus vaikka oikoisi kesäauringon kaivamat juonteet naamasta.

Nyt kun illat viilenevät ja hämärä hiippii nurkkiin yhä varhemmin, on mukavaa viettää iltaa sisällä kodin lämmössä. Lauantaina saatiin illallisvieraiksi "vanhat" ystävät Asta ja Markku, joiden kanssa tavallisesti vietetään kekkereitä marraskuussa Tenerifalla ja tammikuussa Hua Hinissä. Mukavaa on kuitenkin istua iltaa näin kotimaan tunnelmissakin. Mia ja Teemu liittyivät vielä seuraan myöhemmällä illalla, joten sorinaa pöydän ääressä piisasi.

Kyllä aurinko saa ihmeitä aikaan pienen ihmisen sielulle! Olipa niin kaunis syyspäivä, että minäkin väänsin itseni ulos ovesta iltapäivällä (toki aamulenkki suoritettiin normaaliin tapaan jo aamuvarhaisella) ja lähdettiin kukkaisretkelle lähistön puutarhoihin. Käytiin ensin Vantaan Koivuhaassa olevassa Viherpajassa, joka oli yksi suosikkipaikkojamme muutama vuosikymmen sitten. Eipä ole tullut siellä käytyä ihan viimeaikoina. Pahasti on paikka ränsistynyt aiemmasta loistostaan. No pääsihän siellä sentään tropiikin tunnelmaan yhdessä huoneessa, jossa lämpötila, kosteus ja kasvit toivat mieleen päiväntasaajan tuntuman. Säilytetty oli myös japanilainen puutarha, joka oli aikoinaan paikan vetonaula.

Tuusulan kukkatalossa käytiin ihailemassa syksyisiä kukka-asetelmia ja syksyn eksoottisia ruukkukasveja. Olin jo ostamassa pippurikoisoa, mutta sitten löydettiinkin värikkäämpi koristepaprika ruokapöydän koristeeksi.

Samalla hankittiin ennen todellisten pakkasten tuloa ulko-oven pielen ruukkuihin kanervat, kun kankaiset kauniit kesäkukkani alkoivat näyttää vuodenaikaan nähden jo hiukan nololta.

Päivän kuvat

Ihme, ettei vieläkään ole minkäänlaista hinkua karata lämpimämpään maailman kolkkaan, vaikka aamuisin joutuukin jo haeskelemaan pitkää kalsaria ja hansikkaita lenkille lähtiessään. Ihan mukavalta tuntuu kulkea tuolla raikkaassa luonnossa, kun aamut ovat onneksi olleet tyyniä ja aurinkoisia. Toisaalta syksyn mukanaan tuomat nivelkivut muistuttavat siitä, ettei talvikaudelle varattuja matkoja ole suunniteltu turhaan. Tulehduskipulääkityksellä olen yrittänyt torjua iltaisin kolotuksia ja "kuumeilua".

Tähän asti olen suhtautunut hyvin skeptisesti Melatoninin apuun nukkumatin etsinnässä. Nyt on pakko myöntää, että pari tuntia ennen aiottua nukkumaanmenoa otetut pillerit toimivat. Ehkä aiempi kokeilu ei tuottanut tulosta liian pienen annostuksen takia. Eihän norsullekkaan kannata käyttää pienen päästäisen annostusohjetta.

Ihmeellinen on elämä - ja mummua viedään kuin pässiä narussa! Kolme viikkoa olen joutunut tuskailemaan nettisivustoni ongelmien kanssa. Saunalahti, jonka serverillä suuri osa sivustoni tiedostoja on pitänyt majaa, sanoi sopimuksen irti kesken kauden. Syyskuun alussa havahduin siihen, että sivuilla olevat kuvat ja painikkeet näyttivät pelkiltä hailakoilta raameilta. Onneksi sain armon aikaa tilanteen korjaamiseksi, kunnes viime keskiviikkona sivut olivat taas murusina.

Ongelman korjaaminen ri todellakaan ollut ihan helppoa, kun sain selittää asiaani Elisan asiakaspalveluun useammalle henkilölle. Niinpä viimein keksin kirjoittaa tarjouspyynnön heidän yritysasiakaspuolelleen, josta eilen soitti mies, joka ymmärsi mistä on kysymys. Tottakai he ottavat minut asiakkaakseen ja hoitavat tarvittavat siirrot, niin ettei minun tarvitse enää niistä huolta kantaa, mutta ensin minun on ilmoitettava toiminimeni kaupparekisteriin.

Olen jo aiemmin rekisteröinyt yritykseni verottajan rekistereihin, mutta kaupparekisteriin en "BirgitMummu" toiminimeä ollut ilmoittanut. Niinpä sitten eilen sivustostani tuli virallisesti yritys, kun työllä ja tuskalla sen rekisteriin pakersin.

Nyt minulla on Elisalla oma yhteyshenkilö, johon voin olla suoraan yhteydessä kaikissa puhelin- ja tiedonsiirto-ongelmissani!

Kello käy neljää aamuyöllä ja työhuoneeni ikkunasta loistaa jo valo aamun pimeyteen. Taas on kaalissa kihinää ja lyhkäsillä yöunilla mennään. Vaikka illalla on otettu ihan rennosti, eikä telkusta olla kaivettu mitään hiuksia nostattavaa jännitystä, ei unen syliin vaipuminen ota onnistuakseen. "Maajussille morsian" ja "Kokkisota" eivät varmasti herätä niin kiihkeitä tunteita, että nukkumatti niitä säikkyisi. Siispä puolenyön aikaan telkkari kiinni ja nukahtamista odottelemaan. Parin tunnin unien jälkeen olen taas hereillä. Mieskin siinä heräilee ja tuumailee, että pitäisköhän nyt soittaa sinne Elisan asiakakspalveluun, niin ei varmaan olisi ruuhkaa. Yhdessä siinä sitten pohditaan netin teknisiä ongelmia - keskellä yötä!

Ihmeellinen on tämä digitaalinen maailma pienen ihmisen aivojen pohdittavaksi! Eilisaamuna mies ahersi tulostinongelman kanssa, kun miltään vehkeeltä ei saatu paperia tulostimesta putkahtamaan. Hämmästykseni oli suuri, kun päivällä tulostin alkoi yhtäkkiä siinä vieressäni kohisemaan ja sieltähän ne tulivat kolme viikkoa sitten tulematta jääneet paperit, joita en lomallelähtiessä ehtinyt jäädä tulostimesta kaivelemaan. Parempi myöhään, kuin ....

Siis meillä on ratkiriemukas päivä alkamassa, kun zombina yritän saada jotain järkevää aikaiseksi. No huilataan sitten joskus vanhainkodissa!

On se merkillistä, miten mukavuudenhaluiseksi ihminen lomallansa muuttuu! Kotona on ehditty olla jo monen monta päivää ja kuntokuuri olisi pitänyt saada alkamaan, mutta kovin tuntuu nihkeältä. Ruoka- ja juomakulttuuri on sentään saatu raiteilleen, mutta liikunnan osalta on paljon petraamisen varaa. Eilisaamuna oltiin sauvalenkillä ensimmäistä kertaa, mutta tänä aamuna luonto näyttää niin kostealta, ettei tuonne kukaan edes kattiansa ovesta työntäisi. Täytynee hankkia kuntosalikortit, kun ennustettavissa on, ettei kelit tästä eteenpäin suosi ulkoliikuntaa.

Onnellista on, että kahden viikon reissulla saadut parin kilon rasvat on melkein jo sulateltu. No ehkä ne kilot eivät nyt ihan kokonaan rasvaa liene olleet, vaan nestetasapaino on kotiinpalattua korjaantunut normaaliksi.

Varhainen aamu alkaa valkenemaan. Auringonvalo erottuu juuri ja juuri horisontissa, sitä katselen huoneeni ikkunasta tässä fläppärini ääressä istuessani muiden vielä vedellessä makoisia hirsiä. Pian tohina kuitenkin alkaa, kun koko porukka valmistautuu reissuun lähtöön. Pikaisen aamiaisen jälkeen kamat autoon ja nokka kohti Naantalia, josta "purjehditaan" Ruotsin puolelle Kapelskäriin Finnlinesin "rahtilaivalla".

Ystävät Leena ja Esko tulivat meille eilispäivänä ja heidän kanssaan reissuun lähdetään. Lomanalkajaisiksi saatiinkin viettää mukavaa iltaa patiolla, kun ihmeellinen lämpöilmiö rantautui kuin tilauksesta tätä odotettua seikkailuun lähtöä ilahduttamaan. Päivällä käytiin Koiramäen pajutallissa kaffeella ja komeaa aapiskukkoa ihailemassa.

Kirjoittelen reisussa tätä blogiani sitä mukaa, kun vauhdikkaassa menossa kerkiän ja jaksan. Ehkä sieltä reissusta muutama fotokin tulee otettua.

Muotoni mun mustenevi joskus tässä digimaailmassa! Sain mobiilipankkiini hyväksyttäväksi syyskuun alussa erääntyvän lisäveron (mätkyt). Mitään uutta verotuspäätöstä en ole postilaatikkooni saanut, eikä "OmaVerostakaan" sellaista löydy. Olen kyllä tietoinen, että lisämaksua on tulossa, mutta aika hurjalta tuntuu maksaa sellaista maksua, kun ei tiedä mihin se perustuu. No pitääpä soittaa verottajalle ja ihmetellä luuriin moista menettelyä!

Kun yritin nyt aamulla päästä omaan verkkopankkiini, sain kolme kertaa vastauksen, että tunnusluku ja salasana eivät täsmää, vaikka olin kirjautumassa mobiiliavaimella, enkä mitään salasanaa ollut siten näytölle tunkemassa. Vasta neljännellä yrittämällä pääsin pankkiin sisään.

Hirvittää mitä tästä kaikesta tuleman pitää - etenkin, kun Thaimaahan ollaan talvella menossa pariksi kuukaudeksi, eikä siellä ole tähänkään asti noiden digitaalisten yhteyksien kanssa ollut helppoa. Huh huh!!!

Muuten on elo ollut mukavaa, kun kesäiset kelit ovat hellineet ja sen myötä on voitu jatkaa "ulkoruokintaa" termarikaffeilla luonnossa. Lauantaipäivää vietettiin Jarnan ja Hessun mökillä Pusulassa.

Sadekuurojen lomassa pystyy hyvin vielä nauttimaan Suomen suvesta. Tiistaina oltiin ensimmäistä kertaa tänä kesänä eväsretkellä Porkkalanniemessä, mutta lempipaikkaani Lähteelään ei tohdittu sadekuurojen pelossa lähteä talsimaan, vaan tyydyttiin parkkipaikan lähellä olevaan ruokailukatokseen. Tytöt Inka ja Tinja ja Rudi-koira tekivät meille seuraa.

Päivän kuvat

Hienoa, että löytyy täältä kotiseudulta mukavia paikkoja, joissa ei vielä olla lapsenlasten kanssa käyty. Tänään auton takapenkille istahtivat nuoret neidot, joiden kanssa oltiin sunnuntain iltapäiväkahveilla Koiramäen pajutallissa.  Aivan ihastuttava paikka peikkometsineen, kaneineen, kanoineen ja kukkoineen. Siinä kahvitellessa saatiin ihailla myös lentokoneiden "vatsoja", kun laskeutumisreitti sattui tänään olemaan ihan siinä matalalla päidemme yläpuolella.

Päivän kuvat

VIELÄ ON KESÄÄ JÄLJELLÄ ..... tänäänkin auton lämpömittari näytti 23 astetta, kun termarikaffeelle ajeltiin Pääkslahden rannalle. On se vaan kummaa, että se syksyn tunne hipii tajuntaan jo elokuun puolella, vaikka ilma olisi kuinka kesäinen hyvänsä. Eipä näkynyt ketään järvessä pulikoimassa tuollakaan, vaikka sään puolesta sitä olisi voinut kuvitella.

Elämä on alkanut palata normaaleille urillensa, kun kansa on aloittanut arkisen aherruksensa. Enää ei kuljeta aamulenkillä keskellä katua, kun työhönmenijät ja koululaiset siellä sukkuloivat ajopeleineen. Jonkun turvafirman mieskin ilmestyi jo kotiovellemme hälytysjärjestelmää kauppaamaan - keväällähän niitä luulisi menevän paremminkin kaupaksi. No tämä meidän miespä keksi kertoa, että ei me sellaisia laitteita tarvita, kun ollaan niin paljon poissa kotoa, eikä meillä ole mitään varastettavaakaan! Myyjä meni moisesta lohkaisusta niin hämilleen, että vastasi tuohon vain "asia selvä", eikä jäänyt asiaa sen enempää inttämään.

Päivät miltei karkaa käsistä ja iltaisin tuntuu, että juurihan minä täältä sängyn pohjalta olen kömpinyt ylös. Lapsiperheen arkea on eletty - me kaksi vanhaa varista! Vielä pari päivää ollaan varavanhempina ja vastataan tästä suurperheestä.

Viime lauantaina ajeltiin kahdella autolla Lammille, kun koko porukka ei yhteen autoon mahtunut. Kätevää olisi omistaa sellainen pikkubussi, johon nämä melukylän lapset voisi sulloa, kun liikkeelle lähdetään, koiraakaan unohtamatta. Kylläpä tulikin valittua oikea päivä visiitille, kun voitiin viettää aikaa aurinkoisella pihamalla; eilinen sunnuntaipäivä olikin sitten jo huonompi sateineen ja pilvineen.

Eilen meillä alettiin elää suurperheen elämää, kun tytär ja vävy lensivät lomalle Duprovnikiin. Onhan se miehelle hiukan haasteellista, kun keittokattilasta pitää riittää syötävää seitsemälle hengelle normaalin kahden hengen talouden sijaan. Helppoahan näiden hoitaminen muuten on, kun ovat kaikki ihan omatoimisia. Eikä poikien kuskaaminen harrastuksiin ole mitenkään vastenmielistä, kun muutenkin huristellaan autolla sinne tänne.

Iltaisin on sitten matkailtu maailmalla iPadilla ja karttakirjoilla, kun syyskuulle aiottu automatka siirrettiinkin jo elokuun loppupuolelle. Laivaliput Ruotsiin on jo tilattu ja parin yön hotellivaraukset tehty. Suunnitelmat ulottuu nyt Tansakaan saakka, mutta loput mennään fiiliksellä. Eikä kotiinpaluupäivää ole lyöty vielä lukkoon - mennään minne tuuli kuljettaa ja palataan sitten, kun siltä alkaa tuntumaan.

Perjantai-iltana kokoonnuttiin joukolla viettämään tyttäremme Mian synttäreitä ja herkuteltiin Teemun valmistamilla hampurilaisilla ja synttärisankarin itsensä valmistamalla kakulla.

Vielä on kesää jäljellä, vaikkakin aamut ovat jo syksyisen viileitä. Aamulenkille lähtiessä jouduin jo kaivamaan hansikkaat käsiin, kun lämpötila jäi alle kymmenen asteen. No päivällähän tarkenee käydä vielä termarikaffeella, kun aurinko lämmittää eväsretkeläisiä. Lauantaina leipäsiään syötiin Myllylammella. Elien sunnuntaina vietiin nuoret neidit korvapuustikahveille Pirttimäkeen.

KUVIA

Elämän kohokohtia # Seitsenkymmenluvun alkupuolella nuoripari Ahokkaan perheeseen odotettiin uutta perheenjäsentä. Helteisenä elokuun ensimmäisen päivän iltana ystäviä ja sukulaisia oli kokoontunut isännän synttäri-mansikkakakkua nauttimaan Konalan kaksioon. Hyvin jaksoi emäntä suurine massuineen hoitaa tarjoomukset ja mukavaa oli istua iltaa isolla joukolla. Aamuvarhaisella tuli lähtö Naistenklinikalle. Olisihan tuo saanut tapahtua jo vieraiden lähdettyä, niin olisi se synttärilahja-prinsessa ilmestynyt maailmaan saman vuorokauden aikana. Nyt olin  kymmenen tuntia myöhässä sen hankkeen kanssa. No onhan siinä se etu, että nyt niitä synttäreitä voidaan viettää parinpäivän putkena!

Voi että osaa olla taivaallisen hyvää - Lidelin paistopisteestä ostoskärryyn sujautetut korvapuustit!!! Todella harvoin, tuskin koskaan olen näihin sortunut, mutta eilen oli spesiaalipäivä, kun niitä Koskenmäen rannalla nautittiin kahvin kanssa. Kun lounaaksi miehen valmistamaa tonnikalasalaattia nautittiin oman kotipöydän ääressä, oli termari-päiväkahville keksittävä jotain mussutettavaa. No ehkä pala ruisleipää olisi ollut paljon terveellisempää, mutta kuka nyt jaksaa olla aina vahtimassa eväidensä kalorimäärää. Ehkä palaan ruotuun taas sitten ensi viikolla - tämä loppuviikko menee pienen juhlakauden merkeissä, kun perheenjäsenillä on merkkipäiviä.

On se hyvä, että nuo helteet jo hellittivät! Kyllä se on selvästi vanhuuden merkki omalla kohdallani, kun tuollaisia suustani päästelen. Joskus historian hämärissä ei auringon paahtava kuumuus mitenkään häirinnyt elämää - pikemminkin päinvastoin! Sinne vaan tantereelle heittäydyin jokaista auringonsädettä pyydystämään, oli sitten miten kuumaa tahansa. Nyt tuo viikonlopun helle ottikin mehut naisesta, eikä aurinkoon tehnyt mieli mennä istuskelemaan - puiden varjossa eväitämme nautimme Eriksnäsin rannassa.

Tänään olikin sitten jo niin viileää, että hyvin jaksoi istua marjapuskissa verkkareihin pukeutuneena. Onneksi tuohon säätilaan tuli yli kymmenen asteen korjaus, että voitiin hoitaa  kesän vitamiinisato talteen ennen kuin linnut olisivat pistelleet mustaviinimarjat poskiinsa.

Ehdinpäs heittää talviturkin, ennen kuin Jaakko heitti kylmän kiven vesiä jäähdyttämään! Pitäisiköhän tuokin kansanviisaus päivittää nykypäivään? Ei ole tainnut noihin vanhankansan viisauden aikoihin olla ilmastonmuutoksesta vielä tietoakaan, kun jo heinäkuussa vesien jäähtymisestä on horistu. Kyllä ainakin tänä viikonloppuna nuo rantakivet ovat koko maassa ilmatieteenlaitoksen mukaan pikemminkin kuumia kiviä.

Ei ihan hellelukemiin päästy parin päivän mökkireissulla Outokummussa. Sitäkin kuumempaa oli saunan lauteilla, josta pujahdettiin useaan otteeseen vilvoittavaan veteen.

Kivaa oli mökkeily ystävien, Leenan ja Eskon kanssa rauhallisella rannalla, kun kesä oli vielä kukkeimillaan. Kiitokset emännälle ja isännälle mukavasta  seurasta ja maukkaista pöydän herkuista!

Päivän kuvat

Vähiin jäi viikonloppuna liikuntaharrastukset, kun lauantaiaamuna sängystä nousu ei sujunutkaan gasellin notkeudella. Ei käynyt edes mielessä aamulenkille lähtö, niin kipeeltä tuntui ristiselkä. Olisiko jokapäiväinen runsas liikkuminen ollut liikaa fysiikalle? Viime viikolla mittariin kertyi 79 tuhatta askelta, josta kertyi kilometrejä 58. Keskimääräinen päivän taapertaminen tuosta laskettuna on 8,2 km. Ei mikään kovin huono suoritus!

Sunnuntaina hoidettiin liikkuminen autolla, kun käytettiin lapsenlapsemme Inka lounaskahvilla Loviisassa.

On asioita, joita ei ajanhammas pysty nakertamaan. Se todettiin taas eilisiltana, kun istuttiin iltaa nuoruudenaikaisten ystäviemme, Erjan ja Riston kanssa ja juttu kulki yhtä hauskasti, kuin muutamaa vuosikymmentä sitten. Kyllä nämä ystävien tapaamiset ovat sitä elämänsuolaa, jotka antavat potkua elämän arjen keskelle.

Päivän kuvat

Vaikka ulkona olikin eilen lämmintä ja aurinkoista puolen päivän aikaan, päätettiin kattaa lounas-voileipäpöytä sisätiloihin, kun oli sovittu Sirkan ja Aukin kanssa visiitistä. Juuri kun alkukesän siitepölyryöpystä on selvitty, ovat koivut alkaneet varistaa runsain mitoin siemeniään ja pation pitäminen siistinä alkaa olla haasteellista. Sen lisäksi meillä on vielä riesaa meteliä pitävistä varsinaisista "laululinnuista", kun talon nurkalla olevaan jalokuuseen on harakkapariskunta perustanut kotinsa. Että osaavatkin pitää pahaa meteliä ja ruikkivat valkoisia jätöksiään pihakeinun selkänojalle. Pitäisiköhän keksiä joku variksenpelätin huitomaan keskelle patiota?

Laatuaikaa lapsenlasten kanssa - eilen tyttöjen vuoro olla auton takapenkin matkaajina. Kauniissa aurinkoisessa säässä tehtiin kiertoajelu "isolla kirkolla" Kaivarin rannassa, Eirassa ja Kauppatorin laidassa. Lounaskaffeelle ajeltiin Vuosaareen, Kahvila Kampelaan.

Rentouttava lomapäivä eilen, joskin miehen oli ponkaistava aamulla anivarhaisella siirtämään autoa toiseen parkkipaikkaan! Hiljalleen  ajeltiin Otepäähän ja Pyhäjärven maisemiin, jossa vuosia sitten on vietetty mukavia hetkiä eri kokoonpanoissa ystävien kanssa. No pitihän meidän tietysti pistäytyä Latvian puolella Valgan kylässä siellä nimeltämainitsemattomassa alkomahoolipuodissa, jossa hinnat ovat ihan muusta maailmasta, kuin omassa Alkossamme. Jotain pientä viinipönikkää oli ihan pakko saada takakontin täytteeksi!

Kolea ilma oli varmaan syynä, kun kävelykadulla meno oli todella hiljaista. Tämän hienon kadun tunnelman haluaisin kokea lämpimänä viikonlopun iltana, kun kansaa on liikkeellä nauttimassa katusoittajien musisoinnista ja kuppiloiden herkullisista viileistä juomista.

Uusi matkustajakokemus laivamatkalla Tallinnaan. Eipä valittukaan tavanomaista reittiä isolla laivalla Helsingin keskustasta, vaan uusi yhteys Vuosaaresta Muugaan, joten vältyttiin kahden suurkaupungin ikäviltä ruuhkilta. EckeröLinen rahti/matkustajalaivaan mahtuu vain 366 matkustajaa, eikä laivaan pääse kuin omalla autolla. Miellyttävän rauhallinen tunnelma oli laivalla - ei karaokea eikä bingoa. - MUTTA perillä Muugassa kohdattiin vanha neukkumeininki! Laivalta valtatielle pääsy kesti 50 minuuttia, kun satama-alueella jostain ihmeen syystä viritetty liikennevalo viivästytti matkaan pääsemistä. Ikinä en ole nähnyt moista viritystä - vihreä valo paloi 5 sekuntia, jolloin vain yksi auto pääsi luiskahtamaan liikenteen sekaan ja varmemmaksi vakuudeksi oli odotettava vielä puomin nousemista, jota oli vahtimassa yksi virkailija. Syy tähän menettelyyn ei meille ehtinyt aueta pitkällä miettimiselläkään!

Perillä Tartossa saatiin taas ihmetellä majapaikkaan pääsyä, kun navigaattori ilmoitti, ettei sinne pääse ihan pihaan saakka. No sinne lähelle nyt joka tapauksessa tungettiin ja mies jäi autoon kytikselle, kun itse läksin etsimään jotain luukkua, josta asunnon avaimet olisi saatavissa. Talo oli remontissa ja huputettuna, joten mitään respan kylttiä ei sieltä ollut löydettävissä. Yhden rapun etsiskelin neljänteen kerrokseen saakka - tuloksetta (tulipahan hyötyliikuntaa mittariini). Mies soitti majoittajalle ja sai ovinumeron, jolle sitten toiveikkaana suunnistin. Voi itku - respassa jouduin täyttämään sisäänkirjoituslomakkeet meidän kummankin osalta (miksi ihmeessä - heillähän oli jo tarvittavat tiedot jo bookingin-varauksessa). Vähän epäilyttävältä tuntui koko majoituspaikka, kun (varovsti arvioituna) porraskäytävät eivät ihan vastanneet omaa mielikuvaa paikasta.

Jotain syötävää ja juotavaa piti vielä käydä hankkimassa varastoon, kun aamiaistarjoilusta ei ollut ihan tarkkaa kuvaa. Kassalla hemmetin varashälytin alkoi piipata, kun ostoksia olin hihnalta pakkaamassa kassiin. No tämähän tästä täydellisestä päivästä enää puuttui! Ihan ystävällinen naisvartija tuli tekemään tarkastusta. Kun vaatteitani "harjattiin", kävi ilmi, että caprieni saumassa oleva varashälytin oli poistamatta! Hemmetti - olin unohtanut leikata sen pois caprit hankittuani. No nytpä vartija saksi sen pois, joten varassyytteitä ei ainakaan se läpyskä enää aiheuttaisi.

Ehkä uusi päivä näyttää paremmat kasvonsa - nyt lähdetään syömään, päivän kurjaa karmaa uhmaten!

Kesäksi ne tätä luonnehtii, vaikkei lämpötila ainakaan aamuisin siihen oikeuttaisi. Oli miten oli, ulkomaille ei kaikesta huolimatta lähdetä höntyilemään! Paitsi nyt huomenna lähdetään parin päivän reissulle Tarttoon, muta sitähän ei miksikään ulkomaanreissuksi lasketa.

Kyllä täällä Klaukkalan seitsämäntoistatuhannen asukkaan taajamassa tuo kesälomakausi näkyy selvästi. Mihin lieneekään piiloutunut heinäkuuksi työikäinen väestö, kun kovin on hiljainen tämä meidänkin kulmakunta. Tämän aamun lenkilläkin vastaan tuli vain muutama auto, yksi koiranpissattaja ja törmäsinpä sattumalta "vanhaan" ystäväämme Tinkkuun, joka oli aamutakissaan noutamassa aamupostia. Niin - ihan yksin aamulenkkiä taivalsin, kun miehen selkä ei sitä tänä aamuna kestänyt - onneksi pääsee tänään "niksauttajalle", aika on varattu "Kunto Karppiselle", kuten niin monta kertaa aiemminkin. On se ihme, miten voikin moinen vaiva iskeä aina heinäkuussa!

Kuva viime sunnuntailta meidän patiolta ukkoskuuron jälkeen

No nytpä löytyi meidän vitriinistä aarteita, jotka on sinne unohtuneet vuosikymmeneksi (ainakin)! Joskus vuosia vuosia sitten on tullut hankittua kissapulloja jostain matkoilta, joiden sisältö on jäänyt käyttämättä. Niinpä päätin laittaa yhden kissan jääkaappiin jäähylle ja testata miltä tuo sisältö mahtaisi näin pitkän säilytysajan jälkeen maistua.  Yllätys yllätys - viini ei maistunutkaan etikalta, niinkuin olin epäillyt, vaan lähinnä tuli mieleen Moscatel, jota Alkon sivu luonnehtii meripihkanruskeaksi, makeaksi, sitruksiseksi, appelsiininkuoriseksi, rusinaiseksi, hunajaiseksi, kevyen kukkamaiseksi ja teemäiseksi. Epäilen, että alunperin viini on ollut ihan tavallista valkkaria, joka on nyt vanhetessaan parantunut.

Nyt rupesi kunto kohenemaan! Eilisaamuna oltiin ensimmäistä kertaa testaamassa Klaukkalan Tornimäkeen rakennettuja kuntoportaita, vaikka portaat ovat olleet käytettävissä jo maaliskuun alusta alkaen. Noiden 338 portaan kiipeäminen ylös mäelle (51 metrin korkeusero) on vaivansa väärti - niin upeat maisemat sieltä ylhäältä avautuu. Alaspäin portaita ei tultukaan, vaan jatkettiin sauvojen kanssa matkaa mäenpäältä jatkuvalle kuntoradalle. Onhan tuolla kuntopolulla paljon parempi kulkea, kuin tallata kovaa asfalttia. Sieltä meidät nyt kesäaamuisin tavoittaa!

Kuvat

Kaunista on katsella suven suloisuutta, kun sen tekee ikkunalasin takaa. MITÄ - siellähän paistaa aurinko ihan kirkkaalata taivaalta, eihän silloin voi jäädä neljän seinän sisälle mätänemään!!! Niinpä - kun unohtaa ottaa huomioon siellä ulkosalla puhaltelevan kylmän tuulen, voi kuvitella nauttivansa tästä ihanuudesta.

Viime viikon perjantaina oltiin termarikaffeella Tuusulanjärven rannalla. Kotoa lähtiessä ajattelin reteesti jättää villatakin kotiin, kun ikkunani takana paahtoi täysillä aurinko. Eihän siitä eväsretkestä mitään tullut riepottelevan tuulen takia. Kesken eväsleivän mussuttelun oli siirryttävä autoon lämmittelemään ja jatkamaan kesken jäänyttä ateriaansa.

Lauantaina ajeltiin leppoisasti kohti ystävien Astan ja Markun kesäpaikkaa Sysmässä. Matkalla pyörähdettiin Vääksyssä, jolle kanava antaa oman kesäisen leimansa. Vahingossa eksyttiin kahvittelemaan Vintage-kahvilassa, kun etsittiin ABC-huoltsikkaa. Uusi mukava kokemus matkan varrella.

Sysmässä järveltä puhalteli vilpoinen tuuli, joten aikaa vietettiin sisätiloissa hyvän ruoan, juoman ja saunomisen merkeissä. Kauniista järvimaisemasta nautittiin mielyttävässä lämmössä ikkunalasin takaa sitä katsellen.

Kiitokset Asta ja Markku hyysäyksestä ja mukavasta seurasta!

Päivän kuvat

Onneksi ei eilisillaksi ennustettu kova vesisade sitten toteutunutkaan, kun suunnattiin Taaborinvuorelle kesäteatteriin "Rosvoja" katsomaan. Muutaman pisaran malliksi vain heitteli ja eihän siellä voinutkaan kastua, kun katsomo on katettu. Todella upea oli spektaakkeli omassa kotikunnassa, Nurmijärvellä, liikkuneista joutomiehistä, jotka ryöstelivät alueen torppia ja kartanoita. Mahtava joukko esiintyjiä, mukaansatempaava hieno musiikki ja taitavat tanssiesitykset - siinä meidän eilisillan puitteet!

Voi aamujen aamu! Kesäisen pilvisessä säässä lähdettiin heti kahdeksan jälkeen aamulenkille. Vähän oli vielä viileää, mutta hyvin siellä tarkeni pikkuhameessa. Kun palattiin lenkiltä takaisin  kotiovelle, huomasi mies, että oli ottanut epähuomiossa taskuunsa auton avaimet ja kotiavaimet olivat siellä lukitun oven takana. No eipä hätää, kun tilanteeseen on varauduttu ja piilossa on vara-avain. No voi pihkura, kun sekin oli luistanut seinän rakenteen väliin, eikä sitä saanut sieltä mitenkään ongituksi esille.

Onneksi makkarin sivuikkuna ei ollut lukittuna, joten siitä voi onnistua pääsemään sisään. Ja arvata saattaa, kumpi meistä on se, joka joutuu siitä pienestä ikkkunasta itsensä sisään pujottelemaan! Melkoinen temppu oli jo se, että minut saatiin siihen ikkunalaudalle ängettyä, kun se oli niin korkealla, ettei siitä ihan harppaamalla mentykään. No kyllähän tuo pujottautumishomma tällaiselta käärmenaiselta onnistuu!

Kaiken huippu tässä hommassa oli se, että se ulko-ovi ei ollutkaan sitten lukossa, kun mies sitä tempaisi. Itse olin vasta tulossa ovelle miestä sisälle päästämään, kun hän jo seisoi tuulikaapissa. Juu - oli oikein mukava liikunnallinen aamu meillä!

Kun toinen juhannuspäivä oli tuulinen ja kolea, hurautettiin porukalla Lieksan Nurmijärvelle Annukan baariin perinteiselle päiväkaffeelle. Sieltä ajeltiin vielä Nurmekseen Bomban talolle. Tullessa napattiin Lieksasta pizzat ja kreikkalainen salaatti, joten päivän kokkauksesta selvittiin tosi vähällä vaivalla.

Aamulla koottiin kamppeensa ja käännettiin auton nokka kohti etelää. Väärässä oltiin, kun kuviteltiin, että kaikki juhannuksen viettäjät ovat palanneet kotikonnuilleen jo eilen. Välillä tiellä kulkijoita oli ihan ruuhkaksi asti.

Juhannsta on vietetty (ei niin perinteisesti) ilman toppatakkia!! Joku ihmeellinen ilmiö oli laskeutunut tähän kohtaan Suomen maata - miltei helteessä on hikoiltu koko juhannus. Eilis iltana tuohon hikoiluun tuli kuitenkin muutos, kun voimakas puuskainen tuuli viilensi tienoot. Saunomisen lomassa voitiin istuskella saunan patiolla mukavasti ilman hyttysten hyrinää, kun nekin kaikkosivat säätilan muutoksen myötä. Tänä aamuna olikin sitten jo niin viileää, että aamiaista syötiin sisätiloissa.

Eilen oltiin Ruunaan Neitikoskella katsomassa, kun taiturimaiset nuoret miehet laskivat kuohuvassa koskessa tukin päällä seisoen. Huh - ei se ihan kaikilta onnistu! Makkaran paistaminen piti jättää väliin, kun tulien tekeminen oli kiellettyä. Termarikahvi ja kotitekoinen pulla kuitenkin maistuivat hyttysistä huolimatta.

Naapurimme Merjan terassilla on istuskeltu iltamyöhään. Aivonystyröitäkin on joutunut käyttämään, kun kaksi saksalaisvierasta eivät ymmärrä suomea ja kommunikointi on jouduttu hoitamaan saksaksi ja englanniksi.

kuvat

Kohta kansa rientää sankoin joukoin pois kaupungeista laiturinnokkaan Suomen suvea ihailemaan. Niinpä mekin suuntaamme huomisaamuna kohti Pohjois-Karjalaa juhannusta viettämään.

Kotiseudulla on saatu nauttia näistä kesäisistä keleistä, kun on päivittäin käyty luonnossa lounaskaffeella. Tänään saatiin mukaan myös kaksoset, joiden kanssa oltiin Salmissa makkaraa paistamassa.

klikka suuremmaksi

Huh huh - onneksi alkaa tämäkin viikko olla pulkassaan! Herra Murphy on lymyillyt meidän nurkissa koko viikon ja tuntuu, ettei mikään ota onnistuakseen. Enpä ole paljoa tänne nettiin päässyt kirjoittelemaan, kun vika Carunan sähköverkossa aiheutti isoja ongelmia nettisivujeni palvelimelle. Siispä olen opetellut olemaan lomalla, kun en pystynyt oikein töitänikään tekemään!!!!  No toisaalta pakkoloma on varmaan ollut hyväksi kunnolle, kun lopen uupuneena olen jopa heittäytynyt sohvalle unen vietäväksi keskellä päivää. Onhan se luksusta ihmisen elämään!

Suunnittelin keinuttavani itseäni tuolla pation keinussa viinilasista valkkaria siemaillen saunan lämpiämistä odotellessa. Kyllähän se varmaan onnistuisi, jos pukisin ylleni toppatakin tai turkin - eihän tuo 16 asteen lämpötila paljon houkuttele kesäiltaa ulkosalla viettämään. Onneksi on vielä takkapuita jäljellä, joten taidetaan viettää iltaa saunatuvassa!

Nytpä moni blogini lukija on varmaan kuvitellut, että se eukko on kuollakupsahtanut tai sillä on niiiiiin hirvittävän tylsää loman jälkeen, ettei sen rahkeet riitä kirjoitushommiin.  Ehei - tämä muija on päinvastoin nauttinut riemurinnoin kotonaolosta ja suomalaisesta ihanasta alkukesän luonnosta.

Olisipa kotimaan aamut koko kesän yhtä lämpimiä, kuin viimeviikkoiset aamut, niin mihinkään ulkomaille ei tarvitsisi lähteä hötkyilemään. Mukavaa on ollut lähteä lenkille, kun anivarhain on ollut jo niin lämmintä, että pikkuvaatteissa on ovesta ulos pyyhälletty kesän vihreyttä ihastelemaan.

Viime kesän tapaan päiväkaffeelle on lähdetty johonkin lähiympäristön järven tai kosken rannalle. Ja kylläpä ruisleipä ja kuksasta ryystetty kahvi ovat suurta herkkua!

Ystävät Leena ja Esko kahden yön visiitillä meillä. Kun vierailun ajaksi oli tilattu poutaa ja kesäkeliä, niin mikäpä oli istuskellessa patiolla ensimmäisistä kesäpäivistä nauttimassa.

Eilen ajeltiin Fagerviikkiin, jossa halutaan ainakin kerran kesässä käydä ihastelemassa vanhoja puutaloja ja rehevää luontoa. Paluumatkalla poikettiin Inkoon satamaan lounaskaffeelle ja käytiin hankkimassa Four Season-kalakaupasta illallisen alkupaloiksi lohishatobrianit. Ja omalla patiolla savustettiin lohta myös pääruoaksi.

Päivän kuvat

Eilen vietettiin toiseksi vanhimman lapsenlapsen Tinjan valmistujaisia. Kolmen vuoden urakka takana, graafisen suunnittelijan pätevyys saavutettu - sitä kannatti juhlia. Kuvat puhukoot puolestaan.

Päivän kuvat

Onneksi eilen aamupäivän sateen jälkeen tuli aurinko esiin ja kuivatti pation kalusteet, että voitiin istuskella siellä talkoojuomia nautiskellen taloyhtiön porukan kanssa. Tehtiin me sitä ennen hommiakin - niin no, taisin itse enemmänkin olla "piälysmiehenä" ja räpsiä kuvia touhuavasta väestä.

Eikä siellä patiollakaan kauan istuskeltu, kun tuuli pelotteli porukan sisätiloihin. Viinin ja kaljan kyytipojaksi oli Ilari valmistanut herkullisia leipiä. Me tehtailtiin jo iltapäivällä voileipägrillillä leipäkuutioita suolapaloiksi.

Päivän kuvat

Voi tätä siitepölyn määrää! Kotiinpalattua oli patio surkean näköinen, kun siitepölyä oli paksut kerrokset joka paikassa. Mies hoiteli painepesurilla lattian ja kalusteet, tämä kätevä emäntä tempaisi ja pesi rätin kanssa ikkunalaudat. Viime keväästä muistui mieleen, ettei niitä ikkunalautoja kannata puhdistaa kuivaharjauksella, ellei halua tuottaa itselleen "keuhkopöhöä".  Edellisvuotiset kangaskukkasetkin kaivoin esiin - nyt kukkii meidän patio kauniisti, kun kukkanuppujen aukeamista ei tarvitse odotella!

Lähdettiinpä reissuun katselemaan Kreetan alkavaa kesää. Matkapäiväkirjaa kirjoittelen, jos jaksan ja viitsin. Kreeta alkaa olla jo niin tuttu juttu, että valokuvia on kosolti aikaisemmilta reissuilta. No ehkä muutaman otoksen nyt kuitenkin innostun tänne laittamaan.

Viittä vaille valmis lentoon. Tänään fiilisteltiin vielä alkavassa Suomen suvessa ja ihailtiin puihin puhkeavaa vihreyttä Myllylammella, jossa käytiin eväskaffeilla.

Tänä iltana pitäisi osata mennä nukkumaan jo yhdeksän aikoihin, kun aamulla herätys helähtää jo kolmen aikaan. Taksi on tilattu hakemaan meidät kentälle neljältä. Epäilen vahvasti, ettei se untenmaille meno kovin helposti tapahdu. No voihan sitä ottaa neljän tunnin tirsat sitten koneessa - mutta sekin saattaa jäädä haaveeksi!

Loma lähestyy - mistä sen pystyy huomaamaan? No ainakin siitä, etteivät päivän tunnit tahdo riittää kaiken sen tekemiseen, mitä aamulla herätessään on kuvittellut saavansa aikaan. Kun on lähdössä lomailemaan neljäksi viikoksi, on edeltävinä viikkoina kiristettävä työtahtia ja painettava niska limassa saadakseen tehtyä loman aikaiset hommat etukäteen. HULLUN HOMMAA!

On siinä töiden lomassa pakko hengähtääkin ja yrittää nauttia tästä ihanasta luonnon heräämisestä ja aurinkoisista päivistä. Viime kesän tapaan on mies pakannut reppuun kahvitermarin ja pientä purtavaa luontoretkeä varten. Hyvää on tehnyt silmille katsella sinivuokkojen, valkovuokkojen ja leskenlehtien kukittamaa maisemaa näyttöruudun töllöttämisen sijaan. Päiväkahveja on siten juotu Nukarinkoskella, Keravajoen varrella, Myllykoskella ja Salmissa. Huomenna jos sää suosii, ajetaan evästelemään lempparipaikkaamme Porkkalanniemeen.

Että se tuntuu mukavalta tuo kevään tulo. Miten tylsää olisikaan, jos meillä olisi ympäri vuoden samanlainen ilmasto? Varsinkin, jos aurinko ei suostuisi näyttäytymään kuin muutamana päivänä ihan keskellä kesää. No nyt sitä herkkua on kuitenkin saatu maistaa useana päivänä. Kesäkalusteet on levitelty patiolle ja kiirastorstaina sain keinutella jo pihakeinussa pikkumekossa.

Perinteistä pääsiäisajan lounasta syötiin isolla porukalla Lammilla pitkäperjantaina. Mukavaa oli, kun kaikki lapsenlapset istuivat mummojen ja pappojen kanssa yhteisessä pöydässä. Ilmakin oli niin lämmin, että yhteistä aikaa voitiin viettää pihapiirissä.

Päivän kuvat

Osaa se koirakin ottaa nokkiinsa, kun tuntee tulleensa kaltoinkohdelluksi! Eilen aamupäivällä tyttärentytär Inka soitti papalle hädissäään, että tyttären perheen koira RUDI ei voi ollenkaan hyvin. Kun hän oli lenkillä koiran kanssa, niin Rudipa ei jaksanutkaan kävellä, vaan istahti välillä lepäämään ja uikutti, niin kuin sillä olisi jotain tuskia. Siitä paikasta syöksytiin katsomaan, mikä siellä "alatalossa" on hätänä. Niinpä katsottiin parhaaksi, että käydään kysymässä apua eläinlääkäriltä. Klaukkalassa lääkäri olisi pystynyt ottamaan potilaan vastaan vasta parin tunnin päästä, joten Inka ja pappa läksivät viemään koiraa Nurmijärvelle ja itseni oli mentävä hammaslääkäriin, johon minulla oli varattu aika.

Koirarukka joutui kunnon syyniin verikokeineen ja röngenkuvineen. Totesivat siellä, että ainakin nestevajausta oli ja pistivät nesteytykseen. Mitään elimellistä vikaa eivät löytäneet, mutta epäilivät, että koira on syönyt ehkä jotain sopimatonta. No kotona tuskin onnistuu saamaan ruokavalioon kuulumatonta evästä, mutta lenkkipolun varreltahan voi löytyä näin keväällä mitä tahansa. Kipulääkitys auttoi pahimpaan tuskaan ja Rudi voitiin ottaa mukaan, kun säikähdyksestä selvinneinä ajeltiin Bemböölen kahvituvalle lounassämpylöitä nauttimaan aurinkoisessa pihapiirissä.

Tänä aamuna, kun mies meni käymään "alatalossa", ei koira tullutkaan tervehtimään entiseen tapaansa, ei edes houkuttelemalla, vaan pysyi tiiviisti Inkan jalkojen juuressa. Siis koko lääkäriinvientihomma oli Rudin mielestä papan syytä, josta oli syytä osoitta mieltä mokomallekkin raakalaiselle!

Päivän kuva

VIHDOINKIN! Nyt olen IF:in kahleista vapaa. Kaikesta IF-vakuutusyhtiön sekoilusta suivaantuneena vaihdoin vakuutusyhtiön OP-Pohjolaan.