31.12.2012  klo 22:44

Eipä olisi nuorempana edes käväissyt mielessä, että uuden vuoden aattona kökötellään kahdestaan kotosalla. Nyt lasten kanssa vietetyn päivän jälkeen on ikionnellinen, ettei tarvitse lähteä mihinkään riekkumaan ja saa rauhassa paneutua sohvan nurkkaan korviaan ja sieluaan lepuuttamaan. Itseään on lupa tietysti helliä parhaansa mukaan - lasillisella konjakkia ja vihreillä kuulilla. Eiköhän se vuosi vaihdu näin rauhallisempaankin tahtiin köpötellen! Rauhallista, onnellista Uutta Vuotta!

30.12.2012  klo 21:55

Mieheni on kovin huomaavainen - oli ostanut kauppareissulla käydessään minulle pienen lahjan. Tarjoustalon hyllystä oli itseään ostoskoriin tyrkyttänyt vihreä-valkoinen puolen litran purkki "hevosbalsamia"!!!! Kun jalat ovat kovilla parkettia lampsiessa, niin tästäpä oiva apu illaksi. Rutosti vaan rasvaa jalkoihin, unisukat päälle ja a´vot  aamulla on taas kintut kunnossa uuteen koitokseen. Ei hullumpi lahja vanhenevalle naiselle!

29.12.2012  klo 21:16

Kyllä uuteen kotiin muuttaminen on kivaa, mutta voi miten uskomaton työ sen eteen on tehtävä, ennen kuin tavarat ovat löytäneet taas oman paikkansa. Olen yrittänyt olla jotenkin apuna tuolla tyttären uudessa huushollissa, mutta vaikeaa on järjestää tavaroita paikalleen toisen huushollissa - joutuvat sitten haeskelemaan niitä mummin älykkäisiin paikkoihin tunkemia tavaroitaan pitkin vuotta. Kaksoset tietysti tuovat oman mausteensa tähän järjestely-operaatioon.

28.12.2012  klo 22:56

Huh - onneksi ei tullut laitettua enempää noita jouluruokia! Tänään saatiin lopeteltua viimeiset rippeet, kun kinkun jämä pistettiin palasiksi ja huomenna meidän liedellä porisee soppaluusta ja kinkkusilpusta hernerokka - tapa, joka on syöpynyt kummankin sieluun lapsuudesta. Lapsuuden peruja lienee sekin, ettei ruokaa heitetä turhaan pois. Ehkä sitä on oppinut jo tähän ikään mennessä vahtimaan jääkaappinsa sisältöä, ettei siellä mikään aikapommi pääse rehottamaan ja kun kaupat ovat lähellä, on kotiin turha varastoida ruokaa pataljoonan tarpeisiin.

27.12.2012  klo 23:05

Suuresti ihmettelen itseäni! Vaikkei meillä Joulun kanssa liikoja hössötettykään, on olo kuitenkin jotenkin melankolinen, kun se vuoden suurin juhla on taas kerran takana päin. Vaikkei haluaisi tunnustaa edes itselleen, ehkä oman ikääntymisensä huomaa juuri suhtautumisessa Jouluun - vaikka kuinka haluaisi säilyttää sen lapsen mielensä, tunkee se arkiminä sieltä jostain esille.

26.12.2012  klo 17:55

Flunssa hellitti sen verran, että uskalsin poistua mökistä katsomaan tyttären pesueen uutta kotia, johon he muuttavat kahden päivän päästä.

24.12.2012  klo 12:05

Mummun Joulu meneekin sitten nenää niistäessä!  Kunnon flunssa ehti kuin ehtikin iskeä juuri parahiksi jouluaattoon. Onneksi kätevä isäntä osaa hoitaa jouluhommatkin!

23.12.2012  klo 20:35

Ihmisten kiireet taukoaa, kun huomenna käymme Joulua viettämään. Meillä se tarkoittaa yhdessä oloa lasten kanssa, kuusen koristelua, joulurauhan julistusta, joulukirkkoa ja tietysti jouluruokaa ja lahjoja. Pukin köriläs on kuulemma tänä vuonna niin kiireinen, ettei ehdi kuin oven taakse joululahjat hujauttamaan - onneksi, tuumii Paulus, joka ei paljon tuosta pukkitouhusta perusta!

22.12.2012  klo 20:31

Joulu on perinteiden juhlaa. Tänä vuonna meidän perheessä perinteistä poiketaan ainakin aikataulun osalta, kun tyttären perheen muuttopuuhat sotkevat joulunviettokuvioita. Tänään vintiöt olivat auttamassa joulusiivouksessa ja joulusaunaa saunottiin kaikella hartaudella jo tänään, että ehditään sitten aattona toteuttaa niitä muita perinteitä. Onneksi flunssa ei ole sittenkään saanut vielä nujerrettua muijaa ihan petikuntoon!

21.12.2012  klo 22:04

Tip tap - hemmetin tonttumainen olo!  Heikottaa, nenä vuotaa, piikkisika kurkussa, korvissa humisee. Millähän tämän olotilan korjaisi? Auttaisikohan siihen kuuma tuhti glögi? Mutta siitähän tulee kahta tonttumaisempi olo, ainakin jos sitä runsaammin nautiskelee. No se nyt tuskin ketään häiritsisi tähän aikaan vuodesta - muita kuin ehkä itseä (ja tietysti myös siippaa). Ei, ei se nyt käy laatuun, kun on luvattu lähteä huomisaamuna kuskaamaan lapsenlasta Hesaan Temppeliaukion kirkkoon. Ryystetään nyt paranteluksi sitten jotain muuta kuumaa juomaa.

20.12.2012  klo 23:08

Aika rientää, vuodet vierivät - mutta eihän ajanhammas meihin mitenkään pysty......VAI

19.12.2012  klo 22:25

Nuoremmalla perheellä työkireitä, liikenne takkuilee, rakennuksella omat hommansa, muuttohommia pitäisi aloitella ja siihen jatkeeksi vielä joulupuuhia! Eipä ole elo aina ruusuilla tanssimista. Papan kanssa autellaan missä voidaan ja jaksetaan - lähinnä hoidellaan lapsia. Mummi rutisee ja manailee, kun ei ole enää niissä voimissaan kuin muutama vuosikymmen sitten. Onneksi sitä on oppinut jo vähän olemaan itselleen armollisempi, eikä vaadikaan enää itseltään kaikkea turhan hössötyksen jaksamista - sitä se ikääntyminen teettää.

18.12.2012  klo 22:25

Tällä mummilla onkin niin leveä syli, että siihen mahtuu hyvin kaksi pientä äijänkörilästä. Yhdessä istuttiin tietokoneen ääressä ja katseltiin joulukalenterin hauskoja juttuja, jotka löytyivät mummin koneelta. Harmi, kun en voi tätä samaista kalenteria jakaa muiden lasten käyttöön, kun olen sen saanut lahjaksi piirrettyjen filmien toimittajaltani vain omalle koneelleni. Pojat olivat innoissaan kalenterin junaradasta, jossa voi itse valita junan vaunut ja veturit,  määrätä vauhdin ja suunnan ja pysäyttää junan. Mielikuvituksessaan istuttavat meidätkin sinne vaunuun istua kököttämään. Luulenpa, että mummilassa vierähtää hetki jos toinenkin tämän mainion vempeleen äärellä.

17.12.2012  klo 22:05

No johan kävi tsägä - sain tänään postia Hyvinkään sairaalasta, että minulle on varattu aika tähystysleikkaukseen helmikuussa 22 päivän aamuna. Hyvinhän siinä ehtii valmistautumaan, kun Hua Hinistä palataan 20 päivän iltana - labraan sain ajan heti seuraavaksi aamuksi ja illalla alkaa sitten vatsan raivokas tyhjennys. Taidankin sitten syödä siellä Thaimaassa viimeisellä lomaviikolla omia eväitä, kun koskaan ei voi tietää, mitä ravintolaruoka pitää tarkalleen sisällään. Viikkoa ennen toimenpidettähän ei saa syödä mitään siemeniä sisältäviä ruokia, ei marjoja, ei hedelmiä eikä tomaattia. Onneksi meillä on siellä oma keittiö.

16.12.2012  klo 22:26

Melkein jo kihosi epätoivo otsalohkoon, kun noita Hua Hinin vuokrattavia asuntoja netistä etsittiin. Ehdin jo ajatella, että siellä me papan kanssa palmun alla omalla pikku filtillämme yritämme viettää yhteistä laatuaikaa kokonaisen kuukauden. No ahkera etsiminen tuotti viimein tulosta ja löytyikin (luultavasti) sellainen huusholli, jota oltiinkin hakemassa. Kun pari kertaa aiemmin ollaan oltu Hua Hinissa marraskuussa, olisi tarjolla ollut edullisesti jos jonkinmoista lukaalia, mutta nyt sesongin ollessa kuumimmillaan joutuu tekemään todella töitä sopivan kämpän löytämisessä. "Projekteissa" asumuksesta tarkemmin.

15.12.2012  klo 22:08

Jouluun aikaa vielä yli viikko!  Ingen panik! Johtuneeko ikääntymisestä vai muusta löperyydestä, kun silmät pyöreinä katselee ja ihmettelee muiden jouluhössötystä. Millään en tänä vuonna saa otetta koko asiasta; lieneekö tuo edes pohtimisen arvoistakaan. Tuulen ja pyryn takia en ole tänään nokkaani ulos pistänyt, enkä paketoinut yhtään pakettia, enkä suorittanut muutakaan jouluun liittyvää puuhaa. Kinkku on sentään jo ostettu ja pötköttelee kylmävarstossa - kaipa se sieltä jotenkin uuniin luiskahtaa ennen joulunpyhiä!

14.12.2012  klo 20:03

Taatto taatto, läksi innoissaan- joulukuusen kuusen hankintaan. Onneksi ei kuusivarkaisiin, vaan ihan laillisesti Bauhausin kuusimetsään. Moneen vuoteen ei meillä ole ollut joulukuusta omassa nurkassa, kun sitä on voitu katsella lapsenlasten kanssa tyttären huushollissa. Tänä jouluna kakrut tulee koristamaan joulukuusen mummilaan, kun omaa joulukuusta ei heille muuttopuuhan vuoksi kannata kotiin hankkia. Saattaa olla, että lapset haluaa koristaa kuusen hiukan erilaiseksi, kuin mummi, joka laittaisi oksille vain hopeaisia palloja ja hopeanauhaa. Joulu on lasten juhlaa, joten tapahtukoon heidän makunsa mukaan!

13.12.2012  klo 22:09

Sainpahan kiskaistua itseni lämpimistä sisätiloista tuonne tuiskuun ja tuuleen. No ei nyt ihan, vaan tietysti istuin tyyriinä autossa apukuskin paikalla, kun ajelimme postikorttimaisessa talven ihmemaassa Kytäjän pikkuteitä Hyvinkäälle. Kyllä talvinen metsä osaa ollakin kaunis, vaikka lunta tuiskuttikin ihan taivaan täydeltä. Joulupukin asioille sinne mentiin, mutta voi voi - aivan hirveän vaikeaa on ostaa nuorille neideille sopivaa vaatetta. Vuosi vuodelta koen tämän lahjojen hankkimisen yhä vaan vaikeampana. Mieluummin antaisin lahjakortteja, että voisivat sitten itse ostaa mieleistään päälle pantavaa, mutta sepä ei kuulemma ole yhtä jännittävää. Niinpä, siinähän tuskailet mummi-rukka.

12.12.2012  klo 22:55

Jos oli helppoa Thaimaan matkan lentolippujen saaminen tammikuulle, niin tuntuupa olevan työn ja tuskan takana sesonkiaikaan sopivan kämpän löytäminen. Kun reissussa ollaan kuukausi, olisi mukavampaa asustaa kodinomaisessa vuokratussa asunnossa kuin hotellissa. Netissä on pyöritty hullun lailla ja ihasteltu kämppiä, jotka joku on jo ehtinyt varata tammi-helmikuuksi. Lähetettiinpä Hua Hinissä asuvalle puolitutullekin s-postia, jos hänellä sattuisi olemaan tietoo, mutta thaimaalainen vaimo vastasi miehen olevan jo manan majoilla. Siispä etsintä jatkuu ja jatkuu.....

11.12.2012  klo 22:51

Joskus sattuu kohdalle aamu, jolloin tuntee, että olisi ollut parasta jäädä lämpimän peiton uumeniin koko päiväksi. Meilläpä aloitettiin yhdessä tämä päivä kuitenkin aamulla jo kello kolmen jälkeen. Niinpä ei ole ihme, että koko päivä meni pelastusarmeijalle, kun alikuntoisina töppöiltiin hommasta toiseen. Miehellä oli heti aamusta varattu aika Meilahden silmäklinikalle luomen talinäppylän poistoon. Normaalikelissä matka meiltä Meilahteen taittuu alle puolessa tunnissa, nyt karmeassa pyrykelissä aikaa meni yli tunti ja hyvä kun ehdittiin ajoissa edes paikalle. Parkkipaikkaa ei tietenkään ollut missään lähistöllä, joten jäin pyörimään auton kanssa siihen lähistölle ja kyttäämään vapautuvia paikkoja (parkkihallikin oli täpötäynnä). Kun viimein sain paikan ja kompuroin nietoksissa parkkimittarille, oli kädet jo kohmeessa ja oli oikein mukavaa siinä tuiskussa kaivella kolikoita pussista ja syöttää niitä automaatin ahnaaseen kitaan. Silmälasit oli kaivettava laukusta ja pidettävä huoli, etten hävitä siinä koheltaessani auton avaimia hankeen. Puhelimen perhanakin siinä pärähti soimaan ja uskokaa tai älkää - onnistuin ihan suunnittelematta ja näppäilemättä lähettämään miehelleni tekstarin "soitan myöhemmin" siinä puhelimeen vastatessani. MYSTISTÄ!!! Voi miten rakastankaan näitä ihania talvisia kelejä!!!!

10.12.2012  klo 22:55

Helpotuksen huokaus tällekin päivälle!!! Lääkärini soitti suolentähystystulokset - 1,5 cm:n polyyppi osoittautui sen verran vaarattomaksi (ei syöpäkasvaimeksi), ettei sitä tarvitse heti leikata, joten pääsen leikkausjonoon. Voi olla, että ajankohta on vasta joskus kevättalvella. Niinpä päätettiin laittaa piste tälle monen kuukauden odottelulle näiden hoitojen kanssa ja nyt mummu on lähdössä lämmittelemään luitaan palmun alle. Lisää asiasta "Projekteissa".

9.12.2012  klo 21:52

Hiljallensa, hiljallensa se joulumieli hiipii tähänkin tupaan, vaikka on luullut sen jo aikoja sitten kadotetun. Kipinän taisivat tänään sytyttää nuo pienet riiviöt, joille kaapin perältä kaivelin leikkiin vanhoja joulukuusenkoristeita. Nyt meillä on koti koristeltuna vessan ovenkahvoja myöten - vähät joulusiivouksista, kunhan mieli taipuu lasten joulumielen tasolle - sieltä sen oikean Joulun löytää.

Rakastan lanttulaatikkoa. Niinpä meillä nautittiin toisen adventin kunniaksi muunneltua lanttulooraa; lanttusoseen joukkoon lisättiin perunasosetta ja ruskistettua jauheliha-sipuliseosta. Tätä voisin syödä vaikka joka päivä.

8.12.2012  klo 19:54

Miten se perheen oman joulutervehdyksen väkertäminen voi olla sen vaikeampaa, kuin kokonainen sivu joulukortteja, joita on viime viikkoina tullut tehtyä tuonne joulusivulleni muiden käytettäväksi. Mutta onpa vaan!!!!  Kai sitä on sen verran kriittinen, että ei meinaa kelpuuttaa oikein mitään lähetettäväksi suvulleen ja ystävilleen. Nyt kortin pitäisi olla sitten valmis, mutta taidanpa hautoa sitä vielä muutaman päivän, ennen kuin sen maailmalle ystävien iloksi rykäisen.

7.12.2012  klo 21:42

Kun repäisen auki vaatekaappini, on näky jokseenkin masentava - melkein pelkästään mustaa! Ajattelin hankkia jotain värikkäämpää piristämään pimeää alkutalvea ja läksin etsiskelemään  neulemekkoa, joka olisi mukava päälläpidettävä joulunajan kekkereissä. Paria gledjua ehdin sovittaa ja sitten oli jo pakko päästä kiireesti pois oman kodin seinien suojaan. Sovituskopin peili ei anna armoa, kun siitä kuvajaistaan katselee tarpeeksi kriittisesti. Mistähän mahtaakaan löytyä sopiva kaunistus näille kurveille?

6.12.2012  klo 21:42

Itsenäisyyspäivä!  Aamulla mukava lenkki pikkupakkasessa, kuuma suihku ja kevyt aamiainen. Suomalaista musiikkia - Sibeliusta, telkkarista "Tuntematonta sotilasta" ja TIETYSTI linnan juhlien töllöttäminen - tänä vuonna poikkeuksellisesti monen sukupolven voimin tyttären olohuoneessa leppoisasti rötkötellen. Kivaa oli kuulla nuorten naisten kommentteja daamien juhlapukeutumisesta. Illalla kotona vielä pari mukillista kuumaa glögiä ja pipareita sekä uudempaa versiota "Tuntemattomasta". Siinäpä perinteellinen supisuomalainen Itsenäisyyspäivän vietto.

5.12.2012  klo 22:50

No höh! Pitikö mennä eilen hehkuttamaan sauvakävelylle lähdön puolesta! Kuka hullu nyt tuollaiseen pakkaseen vapaaehtoisesti lähtisi viuhtomaan? Sain minä sen verran liikettä niveliin, että käytiin Hämeenlinnassa syömässä herkulliset paninit kahvin kera ja ensimmäiset joululahjatkin tuli samalla reissulla hankittua. Hyvä minä!!!!  Ei tässä ihan lötköjä olla!

4.12.2012  klo 22:57

Lieneekö kanssasisarilla yhtä innokas jouluun laskeutuminen? Villasukkahissuttelu jatkuu - mutta ei kauan! Huomenna, jos Luoja suo, eikä pakkanen nurkissa ärjy, otan sauvat käteen ja painun raikkaaseen talvi-ilmaan! Ei kai voi olettaa, että piileskelisin täällä sisällä kuukausi tolkulla, kun ulkona sattuu nyt olemaan ihan tavallinen supisuomalaianen keli. Kyllähän se aina aikansa ottaa, ennen kuin on oppinut syksyn jälkeen pukeutumaan ilmaston vaatimalla tavalla ja sopeutumaan lumisiin ja polanteisiin polkuihin. Ehkäpä se siitä......

3.12.2012  klo 22:32

Voi jähmetyksen jähmetys!!  Nyt pitäisi alkaa jo kiireen vilkkaa laukata jouluostoksilla, mutta kun ei huvita pätkän vertaa!!! Jotain jouluvaloja on sisälle viritelty - luovatpahan hiukan  kauniin lämmintä valoa tähän pimeyteen. Miten voi tammikuussa syntynyt ihminen ollakin näin negatiivinen tämän vuodenajan suhteen? Huh huh, kukahan potkisi vähän vauhtia ja eloa tähän kroppaan?!

2.12.2012  klo 21:52

Adventti vietetty suunnilleen vaakatasossa sisällä makoillen vaikka, olisi voinut sukeltaa ulos mitä mahtavimpaan postikorttimaisemaan. Jaksettiin kuitenkin vahtia muutama tunti kahta pikku riiviötä, jotka pakottivat mummin osallistumaan leikkeihinsä; keksin sentään, että leikitään laivaa, jossa mummi saa lepäillä sohvalla "laivan hytissä".

Ei tällä väsymyksellä liene mitään tekemistä eilisellä pikkujoululla, kun nukkumaan mentiin (niin vieraat kuin isäntäväkikin) hyvissä ajoin ja nukuttiin todella pitkät yöunet.

1.12.2012 

Marraskuu viimein selätetty! Nyt on helppoa ruveta fiilistelemään Joulua, kun saatiin kunnollinen lumipeite taivalta valaisemaan. Pientä tössyttelyä villasukissa kynttilöitä poltellen, pipareita mussuttaen ja glögejä maistellen - siinä se joulukuu hurahtaakin mukavasti. Tänään perinteinen pikkujoulu ystävien kanssa - aamupäivällä retki Koiramäen pajutalliin, iltapäivällä pieni lounas & glögit, saunomista pitkän kaavan mukaan, takan lämpöä, hyvää ruokaa juomaa ja musiikkia. Mitäpä ihminen muuta kaipaisikaan?

30.11.2012   klo 23:07

Kirjoitin aamulla FB-sivulleni: "Elämä on lahja. Kunpa sen joka aamu muistaisikin." Täydestä sydämestä soi päässä heti aamutuimaan Arja Saijonmaan biisi "Elämälle kiitos". Vaikka jo kauan suhtauduin tilanteeseen yllättävänkin rauhallisesti, on tänä päivänä olleet tunteet pinnassa ja tippa noussut herkästi silmäkulmaan. Oman siipan selvästikin helpottunut olo, halistelut ja taputtelut sekä ystävien ja läheisten lämpimät viestit ovat tuoneet  päivään omat mausteensa.

"Miten voin kyllin kiittää, elämää rikkaudestaan, sain siltä itkun ja sain siltä naurun, onnen ja tuskan..."  Tänään olen maailman rikkain!

29.11.2012   klo 21:39

Huh huh!! Kun on lääkärille mennessään varautunut kuulemaan pelkkiä huonoja uutisia, ei päivä voisi paremmaksi muuttua, kun kuuleekin jäävänsä henkiin - ainakin toistaiseksi!  Eihän nuo sisäkalut kovin kauniilta näyttäne kystineen, mutta eipähän ne sieltä kenellekään näy ja pääasia, ettei syöpä niihin ole päässyt pesimään. Nyt vaan odotellaan vielä tuloksia suolen tähystyksestä ja eletään ja nautitaan olostansa niin penteleesti!

28.11.2012   klo 21:50

Aamulla katot ja patio ohuen lumikerroksen peitossa! Voi ei - nyt ei kyllä yhtään haluttanut poistua ovesta pihalle. Villasukissa ja aamutakissa oli ihan mukavaa hiihdellä tässä parkettia pitkin. Eläkeläisen onnea - eipä ole pakko tunkea itseään tuonne rännän keskelle! Huomenna on kuitenkin itselläkin halu ajella Hyvinkään sairaalaan kirurgin pakeille kuulemaan mitä sisäkalusteista ovat löytäneet. Loppuupahan tämä ikuinen epätietoisuus ja odottelu, olkoon lopputulos sitten sitä tai tätä!

27.11.2012   klo 21:48

Iloista veronmaksajaa kotimaa rakastaa. Käytiin tänä aamuna verotoimistossa muka oikaisemassa meidän maalaisjärjellä ajatellen pielessä olevaa perintöveropäätöstä. Minulle pönttöpäälle oli väännettävä rautalangasta, että sen vanhan röttelöisen traktorin myynnistä on maksettava sekä perintöveroa että tuloveroa. Niinpä laskeskelin, että valtion kassaan kilahti siitäkin tapahtumasta 63,5%, mutta jäihän siitä myyntiponnistelusta itsellekin sentään jotain luseita ja mukavat muistot. Pohdin tuossa vielä tämän päivän uutisten valossa, että paljonkohan oltaisiin jouduttu pulittamaan veroja valtiolle, jos olisi satuttu olemaan kreikkalaisia!

26.11.2012   klo 22:28

Turha frouvan on ruikuttaa kauheasta marraskuun kaamoksesta. Todistettavasti kevät on jo koittamassa, kun lenkkipolun varrella pajupensas on saanut päähänsä alkaa kasvattaa "kissojansa". Sainpa kuin sainkin tänä aamuna koottua luuni ja lähdettyä reippaalle aamuhämärän lenkille. Onneksi kunto ei näytä kovin nopeasti rapistuvan, vaikkei liikuntaa tule joka päivä harrastaneeksikaan - matka taittui mukavasti ilman jupinoita, kun olo tuntui suoranaisen terveeltä ja virkeältä. Ehkäpä tässä pärjäillään näilläkin kaamoskinkereilla D-vitamiinin voimalla.

25.11.2012   klo 22:03

Marraskuu! Voiko kamalampaa ajanjaksoa vuodessa olla kuin marraskuu! Vuosi sitten paettiin kaamosta Hua Hiniin ja tarkoitus oli tänä vuonnakin pistää vielä paremmaksi ja viipyä siellä auringossa pitempään, vuokratussa lukaalissa. Netistä ehdittiin jo katsella tarjolla olevia luukkuja ja lentotarjouksiakin ehdittiin hehkuttaa. Toisin kävi - nyt vaan kärvistellään täällä sumussa ja pimeässä. Vaikka kuinka yrittää itselleen todistella, että kasvitkin tarvitsevat lepotaukonsa ennen kevään kukoistuksen aikaa, ei tämä pitkä pimeä "huilaamiskausi" voi mitenkään olla hyväksi kenenkään sielulle!

24.11.2012   klo 19:40

Univelkaa! Omaehtoinen varhainen aamuherääminen kesken unien ja siitä se päivä sitten käynnistyykin oikein mukavasti! Suunnitellulle Porvoon retkelle kuitenkin lähdettiin ja matkalla olin välillä jopa hetkittäin täysissä järjissäni, mutta suurimmaksi osaksi täydessä nirvanassa. Ehkä suklaamaistiaiset Bronbergin tehtaanmyymälässä piristivät sen verran, että pysyin kutakuinkin hereillä Järvenpäähän systerin katkarapuleipiä nauttimaan.

Olo on jotenkin "kuumeisen kohmeloinen" - lieneekö psykosomaattista syksyninho-oireilua vai alkavaa flunssaa?

Parannellaan, parannellaan - saunaa, hiukkasen brändyä, glögiä ja unta palloon!

23.11.2012   klo 22:22

Vaikka hämmennyksen ja epätietoisuuden suossa on jouduttu tarpomaan jo pitkin kesää ja syksyä, ei sairastumisasian ole annettu häiritä kovin paljon perheen arkisia askareita ja harrastuksia. Nyt kuitenkin tuntui kohtuuttomalta, kun täksi päiväksi varattu kirurgin tapaaminen peruuntui. Siihen oli jo ehtinyt tuudittautua, että tämä päivä tuo jotain varmaa tietoa sairauden laadusta - oli se sitten hyvää tai pahaa ja päästään suunnittelemaan elämää eteenpäin niillä eväillä. Eipä auta - löysässä narussa roikkumista on vaan vielä jatkettava. Kaipa silläkin jokin jalompi tarkoituksensa lienee?!!!

22.11.2012   klo 22:10

Hoh hoijjaa! Olipa tylsä iltapäiväfilmi katseltavana, kun makoili sairaalan hoitopöydällä ja katseli monitorista oman suolistonsa tilaa kameran välityksellä. Ja hemmetin pitkä filmikin se oli, johan sitä nyt pitkästyy puolessatoista tunnissa moisesta esityksestä. No totta puhuen - hommapa olikin sieltä hankalimmasta päästä hoitohenkilökunnan mukaan, kun letku ei tahtonut millään kulkea kunnolla siellä suolen kireimmissä kurveissa. Potilas sentään sai kiitosta ja hehkutusta hoitsuilta rauhallisuudesta ja jännittämättömyydestä, vaikka toimenpide joskus pikkuisen sattuikin. Mikäs mulla oli siinä maatessa - suuremman urakanhan joutuivat hoitajat ja lääkäri hoitamaan.

21.11.2012   klo 21:52

Aika matelee etanan vauhdilla, kun klo 16:n jälkeen ei ole lupa syödä mitään kiinteää ja silloinkin päivälliseksi nautittu 3 dl:n pinaattikeitto ei pitkälle kookasta naista paljon kannattele. Litran annos suolen tyhjennysliuosta ja toinen litra kivennäisvettä, siinäpä onnen avaimet ensi yöksi. Aamiaiseksi samanlaiset lääkkeet ja päivän mittaan vain pelkkiä nesteitä (ei kahvia, viiniä, olutta, siideriä). Tähystykseen pääsen vasta klo 14 aikoihin, joten kyllä tämä pienestä paastosta käy. No kyllä Kollaa kestää ja tahtotila on luja!

20.11.2012   klo 22:16

ARVOT! Vaikeaa on käsittää omassa pääkopassa tapahtunutta muutosta. Aiemmin voihkimista aiheuttanut elopainon nousu ei nykyisin heilauta suuntaan eikä toiseen - tai pikemminkin on iloinen, siitä, ettei kiloja ole mihinkään karannut. Kun vakavampi sairastuminen monasti aiheuttaa painon putoamista, voi paikallaan jököttävistä kiloista todistella itselleen olevansa melkein terve. Vai onko sitä niin ovela ja mukavuudenhaluinen, että heti keksii porsaanreiän, miten pääsee luvallisesti mussuttamaan ylimääräisiä murusia.

Koko pienen ikäni olen ollut "painonvahtaaja" ja kituuttanut jos jonkinlaisella kidutus kuurilla, mutta nyt, kun tämä viikko pitäisi elää kevennetyllä ruokavaliolla torstaisen tutkimuksen vuoksi, ei asiantila miellytä frouvaa ollenkaan. Mieleni minun tekevi koko ajan sitä sun tätä, sitäpä, sitä - ihan vaikka mitä!!

19.11.2012   klo 22:51

Taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia! Voisin kyllä jättää suosiolla nämä lääketieteen viimeiset viritykset kokeilematta. On kuitenkin hyvä, että joku on keksinyt härvelin, jolla pystytään katsomaan miltä näytät sisäisesti. Kun noita sisäkaluja ei itse pysty siivoamaan ja meikkailemaan kauniimmiksi, on vaan tyydyttävä muiden apuun.

Sinänsä tuo viipalekuvaus ei ole mitenkään pelottava tai kivulias toimenpide. Inhottavinta siinä on mielestäni se, että joutuu killittelemään "saavillisen" nestettä ennen operaatiota ja arvatenkin rakko alkaa oireilemaan vahvasti, kun pisulle ei ole suotavaa livahtaa. Oma pidätyskykyni joutui lujille, kun varjoaineen ruiskutusvaiheessa kone sanoi sopimuksen irti ja sen korjailemisen ajan jouduin makoilemaan "ylimääräisen" ajan paisuvine rakkoineni. Voi että pisulla käyntikin voi tuntua joskus taivaalliselta - halvat huvit mummulla!

18.11.2012   klo 20:36

Pitkän harkinnan jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että kerron täällä omalla sivullani jo kauan sisälläni pitämääni asiaa. Sen julkistamisesta on keskusteltu miehen kanssa ja todettu, että tänne kirjoittaminen on itselleni helpompaa, kuin sähköpostailla, tekstailla tai istua puhelimessa jokaisen ystävän kanssa erikseen. Siinä on sekin hyvä puoli, etten rasita jorinoillani ketään, kun kirjoitan asiasta vain tänne privaattisivulleni, jota voi käydä lukemassa tai jättää lukaisemattakin.

Varmaan ystävät muistavat, kun valittelin vatsakipua koko kesän ja sen tiimoilta juoksin useammankin lääkärin pakeilla. Ehdin jo pitää itseäni luulosairaanakin, mutta onneksi oma lääkäri terveyskeskuksessa otti asian vakavasti ja passitti minut ultraäänikuvaukseen. Ei - ei se ollutkaan harhaileva ilmavaiva. "Moni kakku päältä kaunis, vaikk´ ois silkkoa sisältä" ja sitä silkkoahan sieltä löytyi niin, että huomenna menen tarkempaan syyniin tietokonetomografiaan (viipalekuvaukseen). Vaikea viikko siis edessä, kun torstaina on sitten vielä paksunsuolen tähystys. Näiden riemujen kuvauksia on siis luvassa tämän viikon kirjoitteluissani.

Nyt vaan valmistautumaan huomista tutkimusta varten - veden juontia, veden juontia!!!!

17.11.2012   klo 19:26

Vaikka en mikään jouluihminen ole ollutkaan, nyt tuntuu, että ei pieni jouluun ujuttautuminen ole ollenkaan pahaksi. Mukavalta tuntui katsella Tuusulan kukkatalossa joulukukkien väriloistoa, vaikka en nyt ihan vielä Joulutähteä pöydälleni halunnutkaan, valkoinen atsalea saa nyt meidän perhettämme loistollaan ilahduttaa. Ensimmäiset glögitkin maisteltiin, kun saunomisen välissä takkatuvassa tuleen tuijoteltiin. Ihan hyvältä maistui!

16.11.2012   klo 21:50

Joku vetäisi tänä aamuna raskaan sumuviitan pois maiseman yltä ja kas - heti alkoi elämä näyttää valoisammalta. Siinä huumassa päätettiin aamulenkillä, että lähdetään vielä nyt kerran termari- kaffeelle luontoon. Siispä toppatakkia ylle, solukumi-peffletit sekä kaffeet reppuun ja Lidelistä pari tuoretta lihapiirakkaa eväiksi. No ei se ihan mennyt niin kuin Strömsöössä - meren rannalla oli sen verran viileää, että hörpittiin ne kahvit autossa istuen ja katsellen tilhiparvien leikkiä puissa ja sorsapoikueiden uiskentelua rantavedessä. Ihan hyvä luontoretki silti!

15.11.2012   klo 22:29

Nyt on kyllä se vuoden haastavin aika - ollaan kuin syöttösiat ikään! Liikuntaa harrastetaan sohvalta jääkaapille, jos ulkona on vähänkin kehnompi liikuntakeli. Makeaa tekee mieli, niinpä kaappiin on ilmaantunut jos jonkin moista keksipakettia, jotka on selittänyt itselleen vierasvaraksi lapsenlapsille.  Ja katit - kumpikin käy rapistelemassa pakkauksia etsien kahvikupposen painikkeeksi jotain pientä. Joulupiparikin tekevät kauppansa, vaikka Jouluun on aikaa vielä toista kuukautta. Miltähän sitä sitten keväällä mahdetaankaan tätä menoa näyttää?

14.11.2012   klo 22:51

Voi kunpa osaisikin käyttää päivänsä jokaisen hetken niin, että se tuntuisi merkittävältä ja arvokkaalta; vähintäänkin mukavalta. Harvemmin sitä tulee terveenä ajatelleeksi, miten rikas ja onnellinen on se, jolla on vielä terveys tallella - sen mukana tulee tai menee kaikki! Ystävän vastikään saama aivohalvaus pysähdytti! Vähänpä ihminen tietää seuraavasta hetkestään - elää pitäisi nyt ja tässä, "sit´ kun"-elämässä kaikki voi olla liian myöhäistä!

13.11.2012   klo 22:31

Hyi kun inhoan itsessäni tätä alkutalven jähmeyttä ja haluttomuutta lähteä ulkoilemaan. Aamuhämärissä ei huvita pistää vielä nokkaansa ulos ja vähänkin jos on sumuista ja ikävää, keksii kyllä jos jonkinmoista veruketta, joilla perustelee itselleen laiskuuttaan. Mukavampaa on istua koneen ääressä tai katsella telkkaria lämpimän sohvan sylissä. Ylen Femmalta tulee hervotonta komediaa kerran viikossa, johon olen tykästynyt. Omaan huumorintajuuni osuu "Solsidan eli Onnea onkimassa", joka irvailee nykyperheiden elämänmenoa. Arenalta voi katsella viisi viimeisintä jaksoa.

12.11.2012   klo 22:28

Tämän täytyy olla jotain psykosomaattista!! Näin pitkälle olen päässyt keplottelemaan kotona tätä inhoamaani marraskuuta, mutta nyt alkaa jo luissa tuntumaan, että olisi aika päästä kuivempaan ja lämpimämpään ilmastoon. Retkottelin sohvalla pientä lämmön nousuani voihkien ja katselin Jaakko Selinin ohjelmaa Singaporesta. Kyllä Kauko-Itä olisi tähän aikaan vuodeta se oikea paikka ihmisen elää! Mut siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan...  ainakin toistaiseksi!

11.11.2012   klo 22:30

Lasten hoidosta selvitty jotensakin kunnialla! Kyllä kaksospojat saavat elämää ja ääntä aikaan kahden vanhuksen hiljaiseen huusholliin. Vielä kun mummin oletetaan ottavan jollain tasolla osaa kaikkeen touhuiluun, tulee siinä ajankäytön kanssa ongelmia. Hauskan huomion tein siinä kaiken tohinan keskellä - perheessä on toinenkin paparazzi riekkumassa kameroineen joka paikassa. Kun Petrus oli saanut haavan sormeensa ja sitä sitten olin laastarilla paikkaamassa, oli Paulus kameroineen vieressä söhläämässä ja ottamassa kuvaa pipstä sormesta. Tavoistani poiketen hänet tiukkasanaisesti jouduin siitä häätelemään muualle kameroineen. Ei hyvä - itku ja parku  siitä oli seurauksena.

10.11.2012   klo 22:52

Tämän päivän päiväys 10-11-12 on taas yksi niitä haluttuja vihkimispäivämääriä, joka on sitten helppo muistaa vuosien saatossa. Minulle itselleni tuo lukusarja on ollut tuttu koko elämäni ajan, onhan se äitini syntymäpäivä - äidin 100 vuotisjuhlaa vietettäisiin, jos hän olisi vielä kanssamme. Pöydällä palava kynttilä ja kaunis valokuva saavat muistuttaa meitä kauan sitten syntyneestä ihanasta ihmisestä.  Kurkistapa albumiin!

Ystävien häitä lähtivät juhlimaan myös tytär ja vävy, joten meillä on tänään pikkuväkeä yökylässä. Pipareita on paistettu ja herkkuja maisteltu. Vauriot vähäisiä - vain yksi lasipöytä hajosi. Petu halusi yöksi papan viereen ja Patu saa nukkua mummin kainalossa.

9.11.2012   klo 22:46

Jos marraskuun päivät täällä kotimaassa olisivatkin tämän päivän kaltaisia, eipä olisi ollenkaan surku tallailla omilla poluillaan alkutalvesta nauttien. Vähän jäistähän tuolla kaduilla paikka paikoin on, mutta varovasti liikkuen hyvin pärjää. Eihän tuo aurinko enää rusketa, mutta suoraan sieluun se paistelee. Pakko oli lähteä hurvittelemaan Jumboon, kun mieli niin kauniista päivästä piristyi. Illalla otettiin varaslähtö jo isänpäivään, kun vävy paisteli pihvit hevosen  paistista.

8.11.2012   klo 21:43

Postilaatikkoon kolahti Tilastokeskuksen kysely työn ja kotiolojen yhteensovittamisesta. Hymähdin ja jätin asian sikseen - mikäpä minä olin asiaa kommentoimaan. Mutta, mutta - hepä olivatkin kiinnostuneita kuulemaan, mitä minä asiasta ajattelin, joten sain vielä uudelleen kyselyn täytettäväksi. No vastasinpa sitten kysymyksiin, kun aiempaa kokemusta kyseisestä asiasta on ehtinyt kertyä muutaman vuosikymmenen ajalta. Selvästi kysymyksillä yritettiin kartoittaa mitä mieltä eri yhteiskuntaluokkiin, eri uskontokuntiin/ siviilisäätyyn/ tuloluokkiin kuuluvat kansalaiset ovat lastenhoidon ja sosiaalipalvelujen järjestämisestä yhteiskunnassa.

Koko aikuisikäni ansiotyössä käyneenä, kolmen kuukauden äitiyslomasta nauttineena, olen vahvasti naisten työssäkäynnin puolestapuhuja.  Mielestäni olen kasvanut ihan täysipäiseksi, vaikka äitini olikin kokopäivätyössä, kun olin alle kouluikäinen. Eikä tyttärenikään kovin onnettomalta vaikuta, vaikka joutuikin olemaan lapsena hoitotädin helmoissa.

7.11.2012   klo 21:42

Nyt tunnen itseni uupuneeksi! Onko siinä mitään järkeä, että eläkkeelle vetäytynyt mummeli painaa "töitä" koneen ääressä kymmenen tuntia päivässä? Aivot käy tietysti ylikierroksilla, joka näkyy sitten lyhyissä yöunissa. Ihmekö sitten, jos olo tuntuu joskus vetämättömältä? Katselin juuri telkkarista "Akuuttia", jossa käsiteltiin univaikeuksia. Tutulta kuulosti. Stressihormoni se siellä jyllää ja pitää aivot hereillä, joten aamuisin on "pienessä hiprakan" kaltaisessa tilassa, eikä suorituskyky ole parhaimmillaan. Taidanpa nyt ottaa kulauksen konjakkia ja painaa pääni tyynyyn. Josko huomenna olisin virkeämpi?

6.11.2012   klo 21:50

Minullapa loistaa huoneeni ikkunan takana jo jouluvalot. Mies suuressa viisaudessaan (pienen patistuksen jälkeen) asensi ne ennen roudan ja lumen tuloa. Minusta on tyhmää kutsua niitä jouluvaloiksi, kun ne tuovat valoa ja kauneutta muutoin niin synkkään marraskuiseen maisemaan. Tykkään ehdottomasti "vanhanaikaisesta" luonnollisen keltaisesta valosta, joka sopii niin hyvin tänne pohjolan olosuhteisiin. No nyt saa tuulla ja tuiskuttaa - meillä vaan katsellaan "valopuutamme".

5.11.2012   klo 22:35

Onneksi meillä ei ole trooppisia myrskyjä, joiden tuloon joutuisi varautumaan ihan eri lailla, kuin näihin meidän alkutalven lumipyryihin. Vapaaherrattarena ei tarvitse kantaa murhetta luvatusta kurjasta koiranilmasta, kun mikään ei pakota tunkemaan nokkaansa oven ulkopuolelle. Hyvällä syyllä saa istua oman kodin lämmössä ja viihdyttää itseään sen kun taitaa. Ollaan vaan kuin karhut talvipesässään - erona on vaan se, että mesikämmenet laihtuvat talven tuiskuissa, kun eivät nauti ravintoa; toisin taitaa olla meikäläisten laita!

4.11.2012   klo 21:56

Pyhäpäivän ratoksi tuli tehtyä aikamatka miehen sukulaisten menneisiin vaiheisiin. Tyttären autotallin perukoilta löysimme vanhan matkalaukun, joka oli jäänyt sinne unohduksiin, kun mummolan kuolinpesää tyhjennettiin. Huh - laukku täynnä vanhoja valokuvia ja muistoadresseja. Niin sitä ihminen kokoaa elämänsä aikana omaa historiaansa valokuviksi ja tärkeiksi muistoesineiksi. Kun sitten aika jättää, ei omaiset oikein tiedä mitä sille historialle tekisi. Onneksi nykyisin melkein kaiken tallettaa bitti-muotoon, joka sitten haahuilee avaruudessa hamaan maailman tappiin asti.

3.11.2012   klo 22:03

Tuhruisen ja sumuisen oloinen Pyhäinpäivän sää osoittautuikin ihan miellyttäväksi ulkoiluilmaksi, kun ensin oli saanut itsensä patistettua ulos sitä testaamaan. Sikälikin hyvä juttu, kun osa meistä rientää haudoille sytyttämään kynttilän omaisensa muistoksi. Omat vainajamme asustavat niin kaukana, että olisi kohtuuton ajatuskin lähteä käväsemään kuudensadan kilometrin päähän heitä moikkaamaan. Luulen, että he ovat ihan yhtä iloisia siitä, että heitä täällä muistelemme oman kotipöydän ääressä kynttilän liekin lepatusta katsellen.

2.11.2012   klo 19:45

Viihdytin itseäni eilen illalla sängyssä lueskelemalla yöpöydällä lojuvia aviiseja. Paras pongaus, jonka tahdon kanssanne jakaa: Mikko Kuustosen haastattelusta Sähkö-lehdessä - "Mikä on aurinkosi?"  - "Aamuaurinko muistuttaa siitä, että tilille napsahti lahjana 86.400 sekuntia käytettäväksi ennen seuraavaa auringonnousua. Niitä ei voi pakastaa eikä siirtää, ainoastaan käyttää olemalla elossa tänään."  Niin totta, niin totta!!!

1.11.2012   klo 21:10

Nyt alkaisi olla viimeiset hetket käydä hakemassa pensaista Aronia-marjat ennen lumien tuloa. Omasta pensaasta keräsin sadon jo syyskuun alussa, mutta ajattelin hakea vielä lisää Luukin ulkoilualueen pensaista noita flavonoidi-pommeja. Jätin asian kuitenkin sikseen, kun uutiset kertoivat pihlajanmarjoja popsivista tilhiparvista. Taitaa olla nuo marjat tuolla puissa jo sen verran käyneitä, että pieni hiprakka voi niiden syömisestä yllättää. Siinäpä sitten köllisin kekkulissa ketarat suorina, niin kuin tilhet tantereella.

31.10.2012   klo 21:50

Ystäviltä olen saanut viestiä etelän mailta, ettei sielläkään aurinkorasvoissa tarvitse kylpeä. Säilyypähän iho nuorekkaana, kun kosteutta tulee taivaalta tuutin täydeltä. No onhan se tosi kurjaa, kun lomalta nyt kuitenkin sitä auringonpaistetta on haluamassa! Meillähän on täällä ollut suoranaisen hyvät ulkoilukelit, ei mitään valittamista sen suhteen. Niinpä taitaa tuo syksyn ankeus asua omien korvien välissä. Miten se voikin olla niin vaikea tämä vuodenaika? Luulisi, että siihen olisi jo tottunut tähän ikään mennessä. Jotain pientäkin piristystä on yritettävä repiä tästä ankeudesta - voihan sitä esimerkiksi laittaa vaikka jotain ruokaa ihan uudella reseptillä. Tänään meillä kokeiltiin tortillalasagnea, jonka ohjeen silmät keksi sattumalta sängyssä lehtiä selaillessa. Helppoa ja nopeaa valmistaa, makukin kelpasi nälkäisille suille! Kokeilepa vaikka!

30.10.2012   klo 22:25

No jo on aikoihin eletty!!  Miten on mahdollista, että aamulla vaakalle hypätessäni en ole ollut ollenkaan murheellinen paikallaan jököttävästä ihrakerroksestani. Liekö syynä se, että mitään paniikkia bikinikunnosta ja hellemekon mahtumisesta ei tarvitse kantaa, kun tiedossa ei ole lähiaikoina mitään reissua aurinkorannoille - täällä kotona voi pukeutua vaikka burkhaan, kun alkamassa on vuoden pimein kausi.

Makuuhuoneen nurkassa pörisee pönttö,  joka paahtaa ilmaan kosteutta helpottaen hengitysteitä selviytymään lämmityskauden kuivasta huoneilmasta.

29.10.2012   klo 22:50

Mihin sitä oikein nuo iltansa ja päivänsä kuluttaa, kun yöpöydällä on lojunut kirja koskemattomana jo monta viikkoa? Akkainlehtiä olen yrittänyt selailla samalla, kun katselen toisella silmällä telkkaria, että edes jotenkin olisin jyvällä, mitä maailmassa mahtaa olla tekeillä. Eipä ollut kovin suuri yllätys tuo eilisen vaalivalvojaisten satokaan - suurta viihdettä kansalle! Mitähän viihdettä onkaan sitten tarjolla tulevina vuosina, nähtäväksi jää!

28.10.2012   klo 21:50

"Sana-sol Kalsium+D-vitamiini on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat täydentää ruokavaliotaan kalsiumilla ja D-vitamiinilla ja pitää huolta luustonsa hyvinvoinnista."  No jo vain! Niinhän meille on tolkutettu, että täällä pohjolassa ei talviaikaan saada D-vitamiinia riittävästi, joten purkille on ollut syytä mennä. Olen napsinut noita Sana-solin kapseleita, silloin kun olen oleillut kotimaassa ja aurinko armainen ei ole ollut tuota vitamiinia luovuttamassa. Nyt tutkimukset ovat kuitenkin todenneet, että minua on huiputettu - purkissa ei olekaan sitä luvattua määrää "jytky"-ainetta. No nyt valmistaja yrittää selittää, että tutkimustulos on virheellinen.

Mistäpä kuluttaja parka voisi tietää, mitä pitäisi syödä tai jättää syömättä, kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista! Nappailen nyt kuitenkin ainakin tuon purkillisen loppuun - tuskin siitä mitään haittaakaan lienee.

27.10.2012   klo 22:02

No johan meitä hemmotellaan kirkkaalla kauniilla ilmalla! Jotenkin tuli sellainen fiilis, että piti päästä ihailemaan merenrantaa. Kun Espoon rantoja ei olla pitkiin, pitkiin aikoihin koluttu, suunnattiin siis auton nokka Soukan suuntaan. Kauniita taloja merellisessä maisemassa - luulisi, että täällä asuu onnellisia ihmisiä! Olen katsellut telkkarista "Paluumuuttajat"-sarjaa ja mieleen tuli siinä ajellessa, että joku perhe oli muuttamassa Espoosta Joensuuhun. Vaikka olen itsekin tuolta kauniista Karjalasta, ei ihan heti tulisi mieleen vaihtaa kotimaisemaa sinne takaisin - niin tiukasti sitä on varmaan kuluneina vuosikymmeninä kasvattanut juurensa tänne Klaukkalaan. No, nuorilla ihmisillä on rohkeutta toteuttaa unelmiaan - ehkä hyvä niin!

26.10.2012   klo 21:37

Ystävä Espanjan rannikolta tekstaili, että siellä sataa jo toista päivää. Tasan eivät käy onnen lahjat, kun meillä on saatu nauttia aurinkoisesta, kirkkaasta olotilasta samaiset kaksi päivää! Ensi lumikin saatiin viime yönä, joten ei ollenkaan hassumpi päivä nautiskella alkavasta talvikaudesta. Kivaa oli katsella valkoista maisemaa auton tuulilasin läpi, kun ajeltiin systerin pitopöydän herkkuja ahmimaan. Nyt vielä kotisaunan lämpimään luitansa hellimään ja takkatulesta nauttimaan ja makkaraa paistamaan. Talvi tulee, mutta tulkoon vaan!

25.10.2012   klo 22:10

Voi miten aurinko ja kirkas päivä tekee sielulle ja käpyrauhaselle kutaa. Pieni pakkanenkaan ei haitannut aamulenkkiä, kun sen sai taivaltaa kuivin jaloin raikkaasta ilmasta nauttien. Syksyn ensimmäinen pieni lumihiutale-kuurokin matkan varrella koettiin. Mielikin piristyi niin, että oli ihan pakko päästä jonnekin tuulettumaan. Niinpä ajelimme Hyvinkäälle lapsenlapsi mukanamme uutta ostosparatiisia, Willaa, katsastamaan ja jäätelötötteröstä nauttimaan.

24.10.2012   klo 23:13

Mitä tästä syksyisestä päivästäni kertoisin, niin tuiki tavallinen kuin olla ja voi! Ilon pilkahduksen toi mummun tyttö Tinja-tirppana, joka syyslomallaan halusi tulla yökylään mummilaan (koti on parin sadan metrin päässä). Haikeana ajattelen teitä talvea Kanarialle ja Fuengirolaan paenneita ystäviä, jotka saatte nauttia siellä valosta ja lämmöstä - mekin haluttais, mutta nyt tilanne ei kerta kaikkiaan salli mitään hötkyilyjä; ensin on hoidettava terveysasiat kuntoon.

23.10.2012   klo 23:28

Olen iloinen, että löysin kuin löysinkin viikon ajan niitä pieniä arjen onnen rippeitä, joista lupasin olla iloinen ja niistä tänne kirjoitella. Kyllähän niitä löytää, kun oikein tikulla kaivaa, mutta tahtovatpa tallautua nuo pienet ilon aiheet päivittäisten rutiinien jalkoihin. 

No tänään ei ainakaan arkirutiineista voi puhua, kun ensimmäistä kertaa elämässä sai olla oikeasti valokuvamallina. Meille kotiin tuli ihan oikea aito valokuvaaja, jonka mallina sitten ukon kanssa poseerattiin! Kyllä kyllä - saa nauraa!!! Valokuva julkaistaan joskus jossain suoramarkkinoijille tarkoitetussa julkaisussa, jossa me edustetaan eläkeläispariskuntaa. Voin minä pistää niitä otoksia tännekin näytille (olivatpa sitten miten kauheita tahansa), kun niitä valokuuvaajalta saan sähköpostiini. Voi kaikkeen sitä hulluuttaan ryhtyykin!

22.10.2012   klo 22:12

Olen iloinen, että kantapäitä vaivannut sitkeä tulehdus on miltei kokonaan kesäkelien aikana pysynyt aisoissa. Vuosi sitten alkanut piina kuitenkin mietityttää nyt, kun syksyn kosteat ilmat taas tekee tuloaan - näinköhän onnistun välttämään viime marraskuisen piinan!? Pieniä tuntemuksia moisesta on jo ilmennyt!

Sainpa kuitenkin vedettyä jalkaani viime marraskuussa Thaimaassa teettämäni buutsit, joita en paljon ole viime talvena voinut käyttää!

21.10.2012   klo 21:53

Olen iloinen, että olen onnistunut tiputtamaan viikossa elopainostani yhden kilon! Se onkin jo hieno saavutus, kun lenkkeilykin on jäänyt hiukan retuperälle ihmiselle tyypillisen laiskuuden tai muun hyvän verukkeen vuoksi. Ja voi voi, kun kohta taas porsastellaan joulupöperöiden ääressä ja röhkitään näitä kertyviä iloisen elämän kiloja. Sellaista se on, eläkeläisen elämä!

20.10.2012   klo 22:04

Olen iloinen, että lapsenlapsi pyysi meiltä kyytiä "kaupunkiin" jäähallille. Oli ihan virkistävää käydä Helsingissä, jonne enää harvoin tulee lähdettyä täältä "maalta", kun ostospaikkoja on lähempänäkin ihan pilvin pimein. On se hassua, että pitää matkustaa maailman ääriin, eikä oman lähiympäristön nähtävyyksiä muista ihmetellä ollenkaan.

Kierrettiinpä sitten samalla pitkin Kaivarin rantaa Kauppatorille ja Espaa pitkin kohti Manskua. Kyllä silmänruokaa ovat Espan vanhat kauniit rakennukset iltavalaistuksessaan ja Kaivopuiston hienot talovanhukset, joiden rinnalle rakennetut lasilinnat näyttävät suorastaan rumilta.

19.10.2012   klo 19:53

Olen iloinen, että minulla on koti ja katto pään päällä. Näissä pohjolan olosuhteissa olisi aika ankeaa asustella pahvilaatikossa jossain vesisateisessa kaatopaikan nurkassa. Ihanaa on myös päästä saunomaan, kun vanhoja luita kolottaa tämä kostea ja viileä ilma (lue Thaimaassa on kuivempaa). Onneksi lämpöä verenkiertoon saa myös pienestä konjakkinapsusta, jota aion nyt mennä maistelemaan ja terveyttäni kohentamaan. Hyvää viikonloppua Sinulle, joka jaksat käydä täällä näitä juttuja lueskelemassa!

18.10.2012   klo 22:36

Olen iloinen, että koitti vihdoin aamu, jolloin aurinko jopa yritti nostella päätään metsäkummun takaa. Vaikka melkoinen auringonpalvoja olenkin, en nyt tänä aamuna silti heittäytynyt rentona aurinkotuoliin, vaan nautiskelin poutaisesta kelistä sauvat kädessä pitkin tietä viipottaen. Enkä kyllä huomannut ruskettumisen merkkejäkään, puhumattakaan mistään nahkan palamisesta. Kyllä meillä tuohon porottavaan aurinkoonkin varauduttiin, kun pation markiisin mekanismi saatiin korjautettua - kaiken varalta! 

Siitähän me täällä pohjolassa saadaan olla iloisia, että suurimman osan vuodesta olemme tuolta ultraviolettisäteilyltä suojattuna. D-vitamiinitarpeen voi tyydyttää pillereitä rouskuttamalla; niitä ostettiinkin tänään iso purkillinen - niin että NOU HÄTÄ!!!!!

17.10.2012   klo 22:38

Olen iloinen, että minulla on ensi maanantaina uusi passi, joka taskussa voin lennähtää kaukomaille, jos pottuuntuminen kotimaan säätilaan käy ylitsepääsemättömäksi. Vanha passi olisi ollut voimassa maaliskuun puoliväliin, mutta sen kanssa ei voisi enää matkustaa esim. Thaimaahan, kun siellä vaaditaan, että passisi on voimassa vielä puoli vuotta paluupäivän jälkeen.  Helpoksi on tehty tämäkin homma, kun mitään lomaketta ei tarvinnut täytellä, vaan henkilötiedot tulivat lomakkeeseen suoraan koneelta vanhaa passia näyttämällä. Uutta oli myös sormenjälkien ottaminen, eikä siihenkään käytetty mustetyynyä, niin kuin leffoissa olen nähnyt, vaan sormi laitettiin jonkinlaiseen digitaaliseen lukijaan. Nyt on sitten mummun sormenjäljet tallennettu, joten pitääpä elää ihmisiksi, ettei joudu ikävyyksiin.

Kyllä nyt kelpaa näytellä maailmalla tätä uutta passia, kun valokuvakin on niin "nätti"! Miksi ihmeessä ne vaatii, ettei hampaat saa näkyä kuvassa, jos ihmisen luonnollinen habitus on sellainen, että hampaat näkyy, vaikkei olisi mikään virne päällä? Nyt kun ne oli pistettävä piiloon, tuli ilmeestä tiukkapipoinen tai itkuun pillahtavan oloinen. No tulevaisuudessahan tätä passia ei tarvitse paljon näytellä kuin robotille, joka toimii jo nyt lentoaseman "tullimiehenä".