Mi‘ lempi kaikissa
vaiheissamme,
kuin enkel’ armias puolestamme.
Alati valvoo ja huolta kantaa,
ei mitään vaadi, vaan kaiken antaa?
On joukossa ihmistunteiden,
vain äidinrakkaus sellainen.
Zacharias Topelius
(1818 - 1898)
Ne nousevat lapsuusmuistot nuo, ja aukee maailmat armaat, näen silmät mä mummoni lempeän ja käsivartensa varmat.
Elä murehdi turhia, mummoni mun, me tullaan, tullaanhan kyllä, me tulemme poskin niin lämpimin, meill' onhan villaista yllä.
Jos kylmäksi jää sormi yks tai tää, sun suukkosi kyllä sen lämmittää.
Eino Leinon runosta mukaeltu
Mummin kaksoset
Niin viaton, kaunis, sininen
on katse kirkkaitten silmien.
Kun lapsonen katsoo luottaen
se lämmittää
mummin sydämen
ja kosketus pienten sormien
tuo onnen tunteen lämpöisen.
Käsi pehmeä,
pieni ja lämpöinen
tarttuu lujasti
mummin kätehen;
tule mummi,
mennään leikkimään,
mulle legolinnaa
tekemään.
Paina mummi pääsi tähän pielukseen
sulle kaikkia hauskoja temppuja teen,
jotka
saa
sinut varmasti nauramaan
ja minua lujasti halaamaan.
Tule mummi,
istutaan yhdessä
ja katsotaan filmiä käsi kädessä.
Paljon parempi meillä on yhdessä näin
olla turvallisesti lähekkäin.
Hiustupsu vaan hauskasti heilahtelee,
kun pienoinen leikeissään rallattelee.
Jalat paljaat lattiaa tepsuttaa
tahdo pysyä millään ei paikallaan.
Mutta väsyyhän
työhön myös aikuinen,
miksei leikkiin sitten pien lapsonen?
Tule mummi meidän huoneeseen,
kun omaan sänkyyn nukkumaan meen.
Laita peitto hyvin paikoilleen
ja nalle viereen
kyljelleen.
Hiukan poskeani taputa
ja hyvät unet toivota!
Birgit-mummi
Ikävöin sinua, äiti, vaikka
itselläni on lapsenlapsia
sylissäni. Ikävöin saada painaa pääni syliisi,
että silittäisit pois elämän
lyömät haavat.
|
Mummin esiliina
Oman mummin esiliina monet itkut kuuli tuli apuun nenät pyyhki, posket kuivas huuli
Oman mummin esiliinaan jälkeä jäi monta arkipäivän kyyneleistä, myöskin lohdutonta
Oman mummin esiliina muistoissa se elää kukkaniitty, elonpelto, kuin leivonlaulu helää
Oma mummi rakastava kädet yhteen liitti kaikki omat lastenlapset rukouksiinsa niitti.
|
|
Tuskin missään maailmassa on kuin meidän mummolassa, kukat kukkii, päivä paistaa, herkkuja saa paljon maistaa.
Mummo kertoo satujansa aina yhä uudestansa, silti kohtaan aina uudet sadun ihmeet, ihanuudet.
Mummo onkin käynyt siellä suuren sadun valtatiellä, kuullut kuiskeet sadun lehdon,
nähnyt satulapsen kehdon!
Kukkakimpun kauniin solmin mummu-kullan iloksi. Siihen kimppuun mukaan laitan rakkaat muistot mausteeksi. Mukana on lukuhetket monet, monet hauskat retket, hulluttelut lapsuuden kaiken muistan mummu sen. Paljon olen saanut sulta, kiitos siitä mummu-kulta!
Birgit Ahokas
Isoäidin osa on muistaa lasten laulut, itkut ja naurut, eläinten äänet, satujen salat,
menneet ilot ja surut, elävät ja kuolleet sukujen luvut
ja millaista oli olla lapsi.
Isoäidin täytyy osata kontata,
kengännauhat solmia,
pitää kädestä, ääniä matkia, kuunnella sydämellään,
viedä vastuullaan rajoille
ja olla aikuisena lapsi.
Isoäidin osa on vain olla läsnä
sylinä, rakkauden muistina,
tehdä sydämeen polkuja, jotka jatkuvat uusiin sydämiin ja
virtaavat pienistä puroista
suuriksi.
Isoäidin osan saa lahjaksi. Se on ikuinen lahjamatka,
joka antaa elämälle
jatkuvuuden
kulkea yhdessä uuteen päivään ylittää inhimillisyyden siltoja ja
nähdä sydämen silmin.
Se nykyajan mummo ei kudo sukkaa, vaan kynsiään maalaa ja värjäilee tukkaa. Se humppaa ja jumppaa,
maljoja maistaa ja tupakkia tumppaa. Eikä ukko-kultaansa kiikkustuoliin passaa, mieluummin kulkee kaupungilla ja eurojansa hassaa. Onpa joskus mielessä eräs tietty baari kun siellä silmää sirkuttelee viehkeämpi vaari. Hän halua ei olla ryppyinen muori, vaan meneväinen, liikkuvainen ikuisesti nuori...
RUNO MUMMOLLE
En tarvitse hetkiä lapsuudesta,
en paloja muistojen kätköistä.
Olet kaikkialla, nyt ja tässä.
Olet ovi ilolle ja syli surulle.
Olet haaveita, suuria toiveita ja kaipuuta.
Olet elämän arvoitus,
missä asuu rakkaus ja kunnioitus.
Hyvyytesi saa toiset vastaamaan
omallatunnolla teoistaan.
Ketään et tuomitse vääryydellä,
näet asiat suurella sydämellä.
Kuinka onnellisia olla saammekaan,
jos edes hitusen perimääsi kannetaan.
Olet antanut rakastavan lapsuuden,
viisaan nuoruuden,
ja palkitsevan aikuisuuden.
Olen saanut mummin parhaan,
Sinua ei voi kehua turhaan.
Ole luonamme ainiaan.
Nykymummon
seinäkello
Nykymummon seinäkello käydä
raksuttaa
mummon oman huoneen lämpimissä
- mummon nenä kiinni fläppärissä
Kukaan häntä häiritä ei saa.
Päivät usein lipuvat kuin
lintuset ne vain, fiilis arjestakin tekee joskus sunnuntain, Kello raksuttaa onnea pelkkää.
Nykymummon seinäkello käydä
naksuttaa
mummon oman huoneen
lämpimissä.
Mummo uinuu huoneen hämärissä
- unta, josta herättää ei saa.
Kerran oli uni kaunis niin
kuin mummokin,
mutta kauan siitä on jo, kauan
tietenkin!
Kello raksuttaa kuluvaa aikaa.
Birgit Ahokas
Ota vastaan mummokulta
kaunein, kallein lahja multa,
mitä voisin koskaan lahjoittaa,
rakkaudella kaulaan ripustaa;
nämä oman pienes käsivarret,
jotka sua rakastaa.
Birgit Ahokas
Isovanhemmille
|