Herra, sinä tiedät, että
vanhenen ja pian olen vanha. Sielustani minä sen huomaan, ruumiistani
myös.
Yhä useammin huomaan miettiväni, miksi annoit meille tämän
naamiaispuvun, kuin pilailuvälinekaupasta ostetun, koko ajan muuttuvan -
eikä suinkaan parempaan suuntaan.
Miksi sinä annoit meille tämän ristiriidan, että kun sisältä tunnen
muuttuvani valmiimmaksi ja oikeammaksi, ulkoinen olemukseni..
-
on joku aivan muu kuin minä.
Enhän minä oikeasti riipu ja roiku,
ole väritön ja outo kuin
marraskuinen maa.
Vanhoille naisille pitäisi kyllä olla omat peilinsä, jos minulta
kysytään.
Herrani, anna minun pitää edes jotain.
Ellei se ole mahdollista, vahvista
mieltäni kestämään vääjäämätön.
Regina Rask