Herra, sinä tiedät, että vanhenen ja pian olen vanha. Sielustani minä sen huomaan, ruumiistani myös.

Yhä useammin huomaan miettiväni, miksi annoit meille tämän naamiaispuvun, kuin pilailuvälinekaupasta ostetun, koko ajan muuttuvan - eikä suinkaan parempaan suuntaan.

Miksi sinä annoit meille tämän ristiriidan, että kun sisältä tunnen muuttuvani valmiimmaksi ja oikeammaksi, ulkoinen olemukseni..
- on joku aivan muu kuin minä.

Enhän minä oikeasti riipu ja roiku,

ole väritön ja outo kuin marraskuinen maa.

Vanhoille naisille pitäisi kyllä olla omat peilinsä, jos minulta kysytään.

Herrani, anna minun pitää edes jotain.

Ellei se ole mahdollista, vahvista mieltäni kestämään vääjäämätön.
Regina Rask