Pyhä yö
Yrjö Jylhä
Oli
muuan Jooseppi Kirvesmies
oli siellä missä me muutkin,
jäi hältä vaimo ja kotilies,
ja vieri viikot ja kuutkin.
Hän
harvoin kirjoitti Marjalleen
ja harvoin kirjeitä saikin,
mut jouluaaton kun ehtooseen
tuli säästi joukkomme
harvenneen, niin kuulla
saimme me kaikin:
On
poika syntynyt Joosepille
ja Marjatalle, ja Marjatalle
! Se syntyi mustimman
orren alle, on tuskin
peitettä sille.
Me
kaikki hengessä polvistuimme
ja lapsen vierelle
kumarruimme ja siunauksen
luimme.
Ja
monta paimenta parrakasta
lumessa valvoi ja vartioi,
ja vartioi sitä pientä lasta
petojen saaliiksi joutumasta
- maa, taivas kiitosta
soi.
Ja Suomen korpien yllä hohti
nyt tähti suurempi muita,
ja me kaikki käännyimme sitä
kohti, ja meidät kaikki
se kotiin johti, se tähti
suurempi muita.
|