On laiva valmiina lähtöön,
se kaukomaille käy
missä taivaalla illan tullen
ei Pohjantähteä näy.

Kun nousee purjeet purren
ja köydet irrotetaan,
käymme ystävä armas surren,
sua jäämme me kaipailemaan.

Me tiedämme, että sä lähdet,
koska muuta et sä voi.
Ja me toivomme, että nyt sulle
pian taas laulu onnesta soi.