Nyt olikin frouvalla harvinaisen sekava aamu! Kun mies oli nostanut kameroiden laturit keittiön pöydälle ladattuaan kamerat, meni törppö rouva viemään ne siitä pöydällä lojumasta laatikkoonsa. Mutta voi! Akuthan olivat siellä vielä paikallaan - eikö niitä nyt siitä huomannut ja laittanut takaisin kameraan? No kun en sattunut huomaaman!
Istuinpa siinä sitten uuden tietsikkani ääressä, kun siskoseni huuteli skypeen juttelemaan. Ihan mukavaa oli katsella ja kuunnella häntä, mutta minun kaunis kuvani ja suloinen äänenipä eivät häntä saavuttaneetkaan. Mies heti siihen viereen neuvomaan, että sinun pitää painaa siitä vihreästä napista. Mistä hemmetin napista? Vuosikausia olen skypeillyt, enkä ole mitään nappia painanut!!!!! Siinäpä sitten sanailtiin puolin ja toisin. Vika oli tietysti siinä, etten KOSKAAN kuuntele, kun minulle annetaan ohjeita! Lieneekö kuulossa vai ymmärryksessä vikaa?
Tein siinä hätäpäissäni sitten oman ratkaisuni ja avasin fläppärin, jossa skype toimi erinomaisesti. Eikä sen toisen koneen vihreän nappulan painaminen olisi mitään auttanut, kun vika oli uuden masinan skype-asetuksissa! Että silleen! Pieniä on nämä arkirutinat, eikä niitä haudat mihinkään hampaankoloon reikiä aiheuttamaan!
Parisuhdepalaverit
Hauska,
joskin mahdoton ajatus miehen ja vaimon viikkopalaverin
pitämisestä sai minut miettimään asiaa lähemmin.
|
Lainaus kirjasta
"Matkalla puoleen hintaan"
Nainen:
"Ajatuksena on, ettei viikon mittaan valitettaisi ja
arvosteltaisi - kun sinä teet niin ja et tee näin -
vaan sanottaisiin kaikki kerran viikossa vähän
rakentavammin. Mielellään niin, että sanotaan kolme
positiivista ja kolme negatiivista asiaa." |
Enpä osaa nähdä itseäni tekemässä muistiinpanoja pitkin
viikkoa miehen tekemistä töppäyksistä, tekemättä
jättämisistä ja unohteluista. Olisi perin koomista, kun
viikonloppuiltana istuttaisiin yhteisen pöydän ääreen
muistiinpanoinemme ja vuorotellen kommentoisimme viikon
aikana hampaankoloon kertyneitä "möykkyjä". Siinä kävisi
helposti niin, että mukava saunailta jäisi viettämättä ja
kumpikin mököttäisi omassa huoneessaan hautomassa haavojaan.
Onneksi kiukuttavat asiat voidaan kakistaa ulos tuoreeltaan,
vaikka joskus "verisesti" loukkaannutaankin. Vuosien myötä
yhdessä eläen on opittu, ettei mykkäkoulua ikuisuuksiin
venytetä. Pieni hiljaisuus on joskus vain ihan paikallaan!
