Runo lapselle

AJANKOHTAISET: Kesäruno lapselle

=> Lastenrunot osa 1

Kauniita runoja lapsille - osa 2

Hiekkakakkuja tee minä en, katselen kakkuja inhoten. Tarvitsen, tahdon ystävän silloin, tämän tiedäthän: kakkuset joutuvat kaatumaan, kallistumaan ja maatumaan. Ystävän kanssa me kirmataan ylitse kallion, hiekkamaan. Silloin kaikki on hyvin. Silloin onni on syvin. Elina Karjalainen     Nuku keijun kehtolapsi, illan tullen uinu, Päivän tanssit hienohapsi, unhon maille vaivu! Uinu unta, keijun lapsi, kissankellot keinuu. Sirkka soittaa siriseepi, heinä hento heiluu.     Ole aina iloinen niin kuin pieni lintunen. Leiki ja laula lintusen lailla, lapsuuden aika on huolia vailla.     Maailma uusi ihmeineen loistaa silmään nuoreen. Katsoo sitä kummakseeu: kuulin kaiken mahtuneen kananmunan kuoreen Immi Hellen     Kuuhut hiljaa kulkee öistä taivaltaan. Lapsi silmät sulkee uneen kehdossaan. Äiti lauluansa laulaa lapselleen, katsoo laulaissansa pilttiin pienoiseen. Kuuhut varjon heittää pirttiin hiljaiseen. Äiti kehtoon peittää lapsen nukkuneen. Onnen tunne täyttää äidin sydämen enkeliltä näyttää piltti pienoinen. Kuuhut taivaallansa jatkaa kierrostaan. Lapsi kehdossansa uinuu unessaan. Äiti pienoistansa siinä katselee, hiljaa laulaissansa toivoo, pyytelee: Taivaan Isä kanna lasta matkallaan. Enkeleitä anna kanssaan kulkemaan. Turvallista tietä että kulkis hän joka ainut päivä halki elämän. Kuuhut kierroltansa pirttiin kurkistaa. Lasta kehdossansa onni varjoaa. Kuuhut hopeillansa kehdon verhoilee. Äiti kiitostansa hiljaa hyräilee.     Jopa alkaa unten maista kukkarannat kangastaa, niihin poikaa pienokaista Nukku-Matti johdattaa. Maassa ihmeen ihanassa noustaan tyyneen satamaan, siell’ on ruusut kukkimassa, mesimarjat peittää maan. Kultalatvapuissa riippuu appelsiinit, omenat, joka oksasella kiikkuu kesyt ilman laulajat. Kultasarvipeura kantaa siellä poikaa selässään, hopeeharjahepo antaa silitellä itseään. Immi Hellén     Miten tietää hammaskeiju milloin tulla kannattaa? Miten se voi tietää sinne tyynyn alle kurkistaa? Tuskin se nyt kuitenkaan käy meillä joka yö, oishan siinä keijullekin liian raskas työ. Kuitenkin, kun maitohampaan laitan tyynyn alle, se yöllä sieltä katoaa, eikä tiedä edes nalle, miten keiju hampaan vie, sen mihin kuljettaa. Se hampaan maksaa kuitenkin: mua euro odottaa. Kaikki lapset, jotka leikkivät yksikseen, saavat leikkikaverin vierelleen. Hän on kanssasi, vaikka häntä ei näy, hän sinunkin viereesi leikissä käy. Ei kukaan häntä kuule, ei kukaan nää, tuota tuntematonta ystävää. Mutta läsnä hän on, sillä minnekään ei jätä hän lasta yksinään. Kun aika on mennä nukkumaan, anna unen tulla, ole huoleti vaan. Hän on luvannut, ettei tietenkään, jätä lelujasi yksin pimeään. Kuljin tuolla saloteitä, kuulin metsän säveleitä, lintuin ääntä kuuntelin. Lehto lauloi, kuuset kuiski, harjanteilla hongat huiski, niin mä niiltä kyselin: Miksi, salot, soittelette, puut ja pensaat riemuinnette? Ja se metsä vastas vaan: Etkö nähnyt pientä lasta? Kulkihan se tästä vasta kevään ruusut poskillaan. Loitompana kankahalla läikkyi lähde koivun alla, reunaan istumaan sen jäin. Salon lähde, mulle virkas, noin miks on sun kaivos kirkas? Ja se lähde vastas näin: Lapsi tästä äsken- lähti, ihana kuin aamuntähti, sitä kuvastaa ma sain. Ja sen silmän kirkkautta, ja sen otsan puhtautta kenties päilyy pinnallani. Immi Hellen   Tahtoisin leikkiä tuulen kanssa ja kohota korkealle. Tahtoisin palasen taivasta ja pilviä tyynyn alle. Tahtoisin juosta kuin tuulispää ja löytää sinisen saaren tai kiivetä korkean vuoren päälle ja omistaa sateenkaaren. Tahtoisin tanssia metsässä ja rakentaa majan puuhun. Tahtoisin saada myös hopealaivan ja purjehtia kuuhun. Onnittelut pienokaiselle!

Ilmoitus Syntymäpäiväonnittelut Ne kauneimmat synttärirunot ja kortit sivulla

Hän heräs aamusella auringon suudelmaan, ja kaikki kevään laulut soi hänen rinnassaan. Hän tuntee kukkain kielen ja lintuin säveleet. Oi mitä, mitä sulle ne onkaan kertoneet Pien' orvonkukka kuiskaa: »Oot sisko kukkien, keväisen taimitarhan ihanin kukkanen.» Sai kielo puheenvuoron, se tuoksuin tarinoi: »Sinulle kukkain kuoron kauneimmat laulut soi.» Immi Hellén     Kari kun tuvan rakentaa, hän apulaista monta saa: Pieni hiiri hirret kantaa ja neuvot oivat antaa. Kari sitten seinät nostattaa, tää työ on hälle mieluisaa. Kun nostaa kurkihirren, niin peippo veisaa virren. Kari hän höylää, vasaroi niin että metsän kaiku soi, ja kertoo pellonpaulat, ja tikka takoo naulat. Hän höylää laen, lattian, saa seinään sievän ikkunan. Tuo muurahainen korren, saa siitä kattoon orren. Kari hän seikan tuonkin tiesi on tehtävä myös kotiliesi, vaan kukapa muurariksi? Pieni pääsky pyrkii siksi. Niin tallatahan rantahan tie valkoisehen santahan. Sen tallaa totta vainen pieni koppakuoriainen. Saa tupa valmihiksi niin, ja tie on lyhyt naapuriin, tuon kartanolle Näkin ja sievän västäräkin. Karin apuna miksi lienevät nää luomakunnan pienimmät? Sen seikan, ah, jo arvaan: Kari hyvä on heille varmaan Immi Hellén   Kardemumma-kaupungissa, asuu pullamuori. On aina hymy huulillaan, eikä ole enää nuori. Kardemumman tuoksusta, tulee hyvä mieli. Ilo valtaa lapsoset ja vesi tulee kieleen. Pullamuori herkut laittaa, leipoo kakut maukkaat. Lasten mieli tekee maistaa ja kakusta ne haukkaa. Eipä pullamuori tuo, siitä mitään piittaa. Lapsia hän kutsuu luo ja kintaallaan vain viittaa. Kardemumma-kaupungissa, pullamuorin luona, lapset viihtyy parhaiten, on siellä hyvä muona. Saa monenlaista herkkua, syödä mielin määrin. Joskus pullamuori myös, eväitäkin käärii. Pullamuorin luokse saa, lapset aina tulla. Siellä heitä odottaa, kardemummapulla. Paula Tarvainen   Lapsilla on leikkitupa kotikunnahalla, tuolla kaikkein kaunihimman riippakoivun alla. Seinä paistaa punaiselle, valkea pihtipieli. Leikkituvan orren alla asuu ilomieli. Harjalla tuon tuvan soman liehuu kaunihisti, uljahasti hulmuten lippu siniristi. Ollaan juurella sen lipun leikkipartioita, ollaan Suomen valppaina pikku vartijoita. Siinä toimii touhukkaana monta pientä »Lottaa», sankarpoikain saavutuksiin hekin osaa ottaa. Kun se touhu, kun se leikki todeksi kerran muuttuu, tuskin silloin Suomeltamme, vartijoita puuttuu. Immi Hellen     Pieni enkeli uupunut oli, oli uupunut aivan. Kas päivän pitkän myötä se teki suojelutyötä. Se varjeli aamusta pimeään, ettei lapsi loukkaisi itseään. Ja kun lapsi saatiin nukkumaan, lensi enkeli kotiin taivaanmaan, ja pienellä pilvenhattaralla virkisti itseään nukkumalla. Kun päivän rako tuli yöhön, se lähti taas suojelutyöhön. Aamulla lasta onnittelee ja hyvää syntymäpäivää toivottelee.     Kun henkii kesätuulet ja nurmi vihannoi, ja leivon laulun kuulet ja paimenpilli soi, sä silloin huone heitä, käy leikkiin mieluiseen, kun raitis metsä meitä taas kutsuu vieraikseen. Kas täällä leikit lyödään juurella koivujen, ja täällä herkut syödään parissa perhosten. Nyt kesä parhaintansa on pannut pöydälleen, kun mettä, marjojansa se tarjoo vierailleen. Kun sitten saapuu talvi valkeine vaippoineen, käy silloin lapsiparvi huipulle jyrkänteen Ja sieltä kelkka lentää kuin huimin hepo vaan, ei kalpeaksi kenkään saa jäädä poskeltaan. Ja jos on kesä, talvi tai lienee synkkä syys, ei huolta, kunhan kestää ainainen ystävyys. Kun taivas ruskottaisi ja tuikkis' tähdet vaan, ja kunhan kasvaa saisi nää lapset Suomenmaan Immi Hellen     Lahjan parhaan jos lapselle antaa vois, vierelle jonkun kulkua turvaamaan tois, pölyt tytön polvista pyyhkimään pois. Onnea, iloa, ihmeitä koettaviksi, hyviä hetkiä kera rakkaiden elettäväksi, kaiken tään pienelle lahjaksi sois. Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä, ei pieni puu vielä myrskyä siedä. Olethan suojana pienelle suuri puu, jotta pienellä juuret vahvistuu. Animaatiokortti Kuvakortti   Äiti kertoisitko Olen kuusivuotias ihminen jo niin että äiti kertoisitko mistä meidät lapset on tehty? Olen tarhan tädiltäkin kysynyt, hän on vain minulle hymyillyt, ja talkkarikin on hämmästynyt, He sanovat: Odotahan nyt. Naapurin pihalla kerrottiin, että pienet lapset on tehty niin, että vettä ja jauhoja sotkettiin, ja taikina lapseksi muovailtiin. Sen jälkeen uunissa paistettiin ja sitten vain elämään käskettiin. Äiti, tehdäänkö lapsia niin? Äiti, voiko tällaista pientä lasta tehdä lehmän pienestä vasikasta jos karvat vain ottaisi pois? Ei antaisi lupaa ammumaan, vaan käskisi sanoja sanomaan, pyytäisi pottaan pissaamaan ja kahdella jalalla kulkemaan. Äiti, voiko pelto tai kasvimaa ihmisen taimia kasvattaa kuten porkkanaa, heinää tai muuta. Miten taimet, vauvaakin pienemmät pellon mullassa pärjäävät kun siellä on madot ja jyrsijät sekä sateet ja tuulet myrskyisät. Jos minut on tehty sairaalassa tai tehtaassa lapsia valmistavassa niin mistä rakennusaineet saivat? Mistä lämmön laittoivat ruumiiseen miten jalkani saivat liikkeeseen mistä huono olo, kun tuhmasti teen, mistä itku kun sattuu varpaaseen? Lapseni Pieni olet vielä ymmärtämään mutta väärin teen, jos ääneti jään. Joten rakennusaineesta kerron: Se on ainetta kultaakin kalliimpaa, sitä ei rahalla ostaa saa ei kasvata meret, ei metsät, ei maa silti jokainen voi sitä omistaa. Taivaan Isämme kultaisin meille kaikille lahjoitti paketin joka sisältää rakennusaineen. Käyttöohje on yksinkertainen; Käytä ainetta reilusti, tuhlaillen. Sitä säilytä lämmössä sydämen, koska se on vihalle allerginen. Se on rakennustarvikepakkaus jonka päällä on teksti: Rakkaus Tästä sinutkin lapseni tehtiin. Siitä miljoonat lapset on valmistettu. Siitä kaikki kaunis on rakennettu. Siitä onni on koteihin asennettu. Sen avulla paha on karkotettu.   On joutuneet päivät jo syksyiset. Käy metsäpolkua pienoiset. On keltalehtiä täynnä maa. Kuin hangessa siinä kahlata saa. Ne haastavat hiljaa kahisten: Nyt minne on matka pienoisten? Punapuolukka mättäältä pilkistää, luo kutsuvi kesteihin ystävää; Te kultaiset, kuhun nyt kiire noin? Vasta tullessa teidät poimia voin. Talitinttikin oksalta tirskuttaa: Kuhun kuljette tottahan kysyä saa? Etkö tiedä, kouluhun kiire on, Se on takana metsän ja vuoriston. Kotimökiltä sinne matkaa lie kilometriä monta, vaan kaunis on tie. Puut metsän lapsille nyökkivät kuin ainakin armaat ystävät. Syystuuli luo ruusuja poskillen. He kulkevat riemuiten, laulellen. Vaikka joskus se käy kautta notkojen ja kautta jylhien rotkojen, tää nuorten iloinen koulutie maan kaikista teistä parhain lie. Immi Hellen     Isä ja lapsi Lapsi: Kerrohan isä oi, onko pyöreä maa eikö onnensa lintua myös kiinni saa miksi taivas niin kaunis ja siintävä on sano ootko sä toisinaanmyös onneton? Kerrohan, missä aurinko nukkua saa onko tuutuna sen meri, taivas vai maa. Miksi pääse en lintujen luo lentämään, miksi kyyneleet nuo, isä, silmissäs nään? Isä: Pienoinen, kerron sen, niin on pyöreä maa onnen linnunkin kyllä sä voit saavuttaa. Siksi taivas on kaunis ja siintävä niin, ettei lintusi joutua voi kadoksiin. Mutta aurinko ei nuku vaipuessaan, tietä kuulle ja tähdille antaa se vaan ja jos lentää sä voisit, ei lintuja ois kyyneleittä en kuunnella sanojas vois. Lapsi: Jos on maa aivan niin kuin on palloni mun, kierrän sen, onnen tuon sitten syliisi sun. Isä: Pienoinen, sitä ei löydä kulkiessaan, kerran luoksesi lintuna lentää se vaan. Lapsi: Missä sen pesä on, kunhan neuvoisit sen, syliis toisin ja pois sitä päästäisi en. Isä: Pienoinen, se on piilossa sydämen vain ja sen löysin mä silloin, kun sinut mä sain.     Kun illan varjot lankeaa ja hämy hiipii tupaan, niin joku hiljaa hipsuttaa ja liikkuu ilman lupaa. Se on niin pieni harmaja ja pehmyt villasukka. Se öinen hipsustelija on pieni hiirirukka. Se etsii leivänmuruja, kun nälkä näykkii suolta. Ja siit’ on sillä surua ja sydän täynnä huolta. »Kenties! pienen kannikan luo reiän, alle kaapin sä kätkit mulle, makean* sen siitä köyhä saapi!» Ja nokka pieni kohoksen: »Ah, tätä herkkupöytää!» Kun kaapin alta sirusen se iloksensa löytää Se kepeissä kengissään nyt leivän luokse hyppää. vSen sieppaa sievään käpälään ja suuhun heti nyppää. Se jauhaa pikku hampahin se jyrsii, järsii salaa, ja vielä huomiseksikin se säästää pari palaa. Nyt kipin kapin kiipeää se kaapin laitaa jyrkkää, On toimessa nyt häntä, pää; ja takajalka tyrkkää. Ja kaapin korkeudesta on laaja näköala. Kas, siellähän on vuoteessa se hellä avustaja. Sua kiitollisna katsahtaa ja suorii viiksiänsä. Vaan konsa päivä sarastaa, se rientää reikähänsä Immi Hellen   Lapsen runo isälle   Kiitos hoivasta lapsuuden Kerrohan isä oi Silmäni kun uneen suljen Aja hiljaa isi nyt vaan Mun on hyvä maailmassa Sain lahjaksi leikkilaivan Ota syliisi, rakas isäni Vaikka joskus tulee kinaa Kuka on maailman vahvin mies? Se aika on armahin maailmassa Meidän isi on suuri Isä, tässä sinulle on pienen pieni Kuuntelee ja lohduttaa Isän turva on lapsen Ei ole suurempaa rakkauden valaa Pieneen sydämeen ei paljon mahdu Niin kuin isä ei voi kieltää Meidän isä kiva on Mennään yhdessä parvekkeelle Tässä uusi talli Isä, sulle onnea toivottaa saanko Sua halata tahdon Isällä on näkemystä Tuut tuut, tieltä pois   Lastenrunot  osa-1 =>