KESÄ - kesä - kesä!!! Mukavaa, että tällaisella kelillä voi laajentaa asumustaan, kun patiolla tarkenee ilman villahousuja. Pepe ja Harrikin uskaltautuivat kyläilemään iltapäiväkaffeelle. Siinä samalla saatiin herkutella itsekin voileipä- ja prinsessakakuilla.
Innostuttiin kokeilemaan voileipäkakuntekoa uudella tavalla. Netistä löytyi kikka, jolla kakku syntyy vaivattomasti. Leipäsiivut levitettän voileipäpaperin päälle niin kuin kääretorttu taikina. Kostutetaan lihaliemellä ja levitetään tonnikalasta, tuorejuustosta, cream-fraichesta ja maustekurkkusilpusta sotkettu tahna päälle. Kääritään rullalle voileipäpaperin avulla ja jätetään käärössä oleva rulla tekeytymään yöksi jääkaappiin. Kuorrutetaan seuraavana päivänä tuorejuustolla tai kermavaahdolla. Maukasta oli. Kuvat puhukoon puolestaan.
kuvat
hemmetin kantapää - ottipa taas nokkiinsa, kun eilen 8700 askelta sen päällä taivalsin. Eipä voinut sen kanssa aamulenkille hyökätä, vaikka kuinka suuret menohalut oli tuonne kauniiseen, aurinkoiseen luontoon kirmata.
Eilen vietiin auto huoltoon Hyvinkäälle ja sen valmistumista odotellessa päätettiin lähteä parin kilometrin päähän ABC:lle lounastamaan. Kävelyä varten oltiin kyllä varustauduttu lenkkareilla, mutta eipä tunnu sekään auttaneen kantapään äksyilyyn. No tulipahan nautittua harvinaista herkkua siellä kuitenkin. Erinomaiset hampurilaiset pyöräyttivät meille ihan pikapikaa - savupekoni, paistettu muna ja naudanpihvi maistuivat kävelymatkan päätteeksi.
Vaikka Klaukkalassa satoi eilisaamuna vettä, lähdettiin silti suunnitellulle päiväretkelle Fiskarsiin. Hyvä päätös - perillä paisteli aurinko, eikä sontikkaa tarvittu, kun kierreltiin kauniissa vehreässä maastossa ja juotiin korvapuustikaffeet torikahvilassa.
Fiskarsista ajeltiin pieniä maaseututeitä pitkin Fagernäsiin. Sinne on päästävä ainakin kerran kesässä - kertakaikkisen hieno paikka kävellä punaisten vanhojen mökkien reunustamaa kujaa kirkkomäelle. Nyt siellä kukkivat vanhat suuret sireenipuskat. Vaahterat ja koivut ovat jo täysin alkukesän vehreydessään.
Kotimatkalla koukattiin Inkoon pienvenesatamaan, jossa nautittiin panniinit ja kahvit satamakahvilan terassilla, jossa turvavälien pitäminen oli helppoa - terassin ainoat asiakkaat oltiin me kaksi turistia.
Päivän kruunasi se, että kaksoset tulivat kotiinpalattuamme papan edellisiltana paistamille piirakoille ja kaakaolle. Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt pari kuukautta, kun meitä vanhuksia on suojeltu koronalta.
Kuvakollaasi
Eilis iltana pidettiin taloyhtiön yhtiökokous meidän patiolla. Onneksi oli aurinkoinen ilta, joten ulkona tarkeni istuskella lämpimiin pukeutuneena. Uusi "tulisijakin" tuli testattua - hyvin paistuivat nuotiomakkarat.
kuvat
Voi suven suloisuutta!!! Kylläpä luonto on hellinyt meitä kuluneella viikolla, kun auringosta on saatu nauttia päivittäin. Aamuisin on ihan pakko ulkoistaa itsensä sauvoja heiluttamaan ja alkavan kesän tuoksuja haistelemaan. Vaikka kantapää tahtoo yhä vaan päivästä päivään protestoida menohaluja, on tuo vietti tuonne luontoon ollut kuitenkin voimakkaampi. Lounaskahvitteluretkiä on saatu ajella nyt jo kevyemmissä hepeneissä.
Tänä viikonloppuna on pyyhkäisty pois koronan harmaus ja vietetty aikaa melkein kuin "ennen vanhaan". Perjantaina istuttiin iltaa naapurissa Tuiren ja Juhan seurassa ja launataina oltiin patiokekkereissä Mialla ja Teemulla. Kyllähän tämän virushomman kestäminen on paljon helpompaa, kun ollaan menossa hyvää vauhtia kesää kohti.
Päivän kuvat
"Ahokkaat nyt ampaisee ylös vuoteestaan" - no ei nyt ihan sentään, mutta riemullista on lähteä sauvalenkille aamuisin tuonne luontoon, kun aurinko lämmittää tienoota ja luonto kukkii.
Ja mikä parasta meille vanhoille hörhöille - voidaan tavata toisiaan, kun kokoonnutaan koronavaatimusten mukaan ulkona. Todella aarre on ollut tänä keväänä oma piha tai terassi, jossa on voinut olla ystävien kanssa välimatkaa pitäen. Eilen herkuteltiin systerin pihalla notkuvan tarjottimen äärellä.
Päivän kuvat
Voi suven suloisuutta! Nythän se viimeinkin viikonlopuksi koitti. Pakko oli päästä tänä aamuna lenkille, vaikka kantapää ei ihan kunnossa ollutkaan. Kyllä minä jo torstaina ja perjantaina lenkkeilin, mutta eilen katsoin parhaaksi pitää lepopäivän. Luonto on herännyt kertarytinällä ja tuntuu, että kaikki kukat ja pensaat pistää nyt parastaan. Tuomi kukkii ja luulen, että muutaman päivän päästä kielotkin jo availevat nuppujaan.
Niinkuin luonto, niin myös ihmiset tuntuu heränneen horroksestaan - koronasta huolimatta, ainakin siitä päätellen, että piha- ja puutarhamyymälöissä käy nyt kuhina. Kun olin saanut päähäni, että patiolle hankitaan sellainen tulisija, jonka olin nähnyt "Huvila ja huussi" ohjelmassa, niin perjantaina sitä lähdettiin hankkimaan Bauhausista. Jotain muutakin pientä rekvisiittaa kertyi reissulta auton takakonttiin.
Siinä sitten saunaa lämmitellessä duunattiin patiota ja miehellä oli hikiset paikat uutta nuotiopaikkaa kasatessa. Millään ei homma ottanut onnistuakseen ja ohjepiirrustusta tutkaillessa selvisi syykin - pakkaukseta puuttui neljä osaa, joita ilman kehikkoa ei saada sopivan kokoiseksi. Eilen sitten piti tehdä uusi retki myymälään, että päästään kokoamaan uutta hökötystä patiolle. Nyt "kesähuone" alkaa olla melkein kunnossa - muutamaa pientä säätöä sinne kuitenkin vielä tarvitaan.
Patiokuvat
Lähdettiinpä eilen kevätretkelle "leikisti" ulkomaille, kun luonto näytti niin kauniin kesäiseltä ja aurinko paisteli pienten pilvien lomasta. Viehättävä, pikkuruinen Loviisan kaupunki kummitteli mielessä - no sinnepä sitten kauniita, vanhoja puutaloja katselemaan.
Kesällä vierasvenesataman punamullanväriset kahvilat ja putiikit kuhisevat elämää, mutta nyt siellä ei ollut ristinsielua. Tuulikin puhalteli niin hyisesti, ettei siellä pitkää kävelyretkeä tehnyt mieli tallustaa. Ajatuksena sinne mennessä oli, että ostetaan jotain pikkupurtavaa kahvilasta take awayna ja nautitaan ne sitten rannalla. Kun homma ei onnistunut satamassa, löydettiin Shell-asema, jonka ulkomainos houkutteli hakemaan pitaleivät mukaansa. Autossa sitten nautittiin herkullisia eväitä kuunnellen rakeiden rummutusta kattoon ja katseltiin ikkunasta Loviisan linnoituksen komeita raunioita. No ei se nyt ihan ulkomaanreissulta tuntunut - olipahan supisuomalainen alkukesän tunnelma.
Kiusa se on pienikin kiusa. Kyllä mummua nyt harmittaa hirmuisesti - kauniit, aurinkoiset aamut valuvat hukkaan, kun lenkille ei ole lähtemistä hemmetin kipeällä käpälällä. Kaksi viikkoa sitä on nyt lepuutettu, tuloksia vaan ei ole näkyvissä - tai sittenkin voi olla, nimittäin pahaa pelkään, että ylimääräistä rasvaa on päässyt kehoon kertymään löhöilyn aikana. Tuon paino-ongelman olen nyt ratkaissut sillä, että en astu vaa'alle vahingossakaan. Silläpä säästyy yhdeltä murheelta.
Kuntosalikorttini ajasta jäi käyttämättä puolet, kun salit suljettiin maaliskuussa. Nyt sinne taas pääsisi rehkimään, eikä kipeää kantapäätä tarvitsisi rasittaa, mutta vähän olen jäänyt sitäkin empimään. Riskiryhmään kuuluvana voin aiheuttaa pahennusta, jos tästä karanteeninomaisesta olostani läden lipsumaan.
Jotain ratkaisua kyllä täytyy tähänkin ongelmaan keksiä, ennen kuin kunto pääsee pahasti romahtamaan.
Joskus tekee hyvää asettaa asioita uusiin mittasuhteisiin. Eilen illalla katseltiin dokumenttia "Unelmana USA", jossa Hondurasista lähti ihmisiä laumoittain hirvittävän vaikealle tielle kohti toivomaansa parempaa tulevaisuutta. Kun olot kotimaassa olivat käyneet mahdottomiksi (sukulaisia oli tapettu ja omaa henkeäkin uhattu) oli pakko otta riski ja lähteä matkaan. Suurimmalla osalla matka tyssäsi Meksikoon, johon joutuivat sitten jäämään kurjiin oloihin. Mitenkähän heidän laitansa on nyt, kun korona jyllää koko maailmassa? Jos meitä nakertaakin nämä rajoitteet, on meillä ihan eri tilanne heihin verrattuna.
Omaa eläkeläisen elämää tämä poikkeustila ei ole tuohon verrattuna paljon keikauttanut. Toki tapaamisia ja ostoksia on joutunut näin ikäihmisenä rajoittamaan ja ulkomaanmatkoista luopumaan. Maaliskuulle tarkoitettu kiireetön mammografia-tutkimuskin on jäänyt odottamaan rajoitusten purkamista. Järkevänä ihmisenä voisin sinne mennäkin, mutta kun riskiryhmään kuuluvien on toivottu välttävän kaikkia fyysisiä kontakteja, olen jäättänyt sen suosiolla myöhemmäksi.
Oman kodin suoja on nyt noussut arvoon arvaamattomaan. Uuden asenteen opetteleminen on ollut haastavaa, mutta ehkä jälkikäteen arvioituna se on ollut äärimmäisen tärkeä vaihe elämässä.
Ei voi olla kuin iloinen, että eilistä äitienpäivää saatiin viettää kauniissa aurinkoisessa kevätsäässä. Lämpötila kohosi päivällä täällä eteläisessä Suomessa jo 16 asteeseen. Itsestään selvää oli, että lounaskaffeet juotaisiin luonnonhelmassa - no ei se ihan onnistunut, kun tuuli puhalsi järveltä niin viileästi Pääkslahdessa, että eväitä syötiin autossa ja tyydyttiin ihailemaan maisemaa auton tuulilasin läpi.
Kerrassaan mainio juttu, että nyt kesän koittaessa voidaan tavata rakkaitaan ulkona. Tyttären patiolle kokoonnuttiin viettämään äitienpäivää ja herkuttelemaan Inkan loihtimalla täytekakulla. Kyllä nyt koronakeväänä sielua lämmittää, kun saa tavata lapsenlapsia, vaikkakin turvavälit säilyttäen.
Tavallaan äitienpäivää alettiin viettä jo perjantaina, jolloin käytiin hankkimassa toivomani "äitienpäivälahja". Nyt kun korona-aikana kuvittelen viettäväni aikaa omalla patiolla, niin sainpahan idean mukavasta pesästä, jossa lekotella kirjaa lukien. Tuusulan Maskusta sitten löytyi tarkoitukseen sopiva riipputuoli. Eikä myymälässä tarvinnut olla edes huolissaan, kun isossa hallissa ei ollut muita kuin me - myyjäkin seisoskeli monen metrin päässä. Tuoli jouduttiin hakemaan Mäntsälän varastosta, kun sitä ei ollut myymälän varastossa.
Lauantaina puuhasteltiin patiolla, mies maalasi pation lattiaa ja minä toimin piälysmiehenä. Aurinkoisessa säässä ajeltiin mussutamaan kaffe-eväitään Svinö:hön, joka on yksi kesäretkien suosikkipaikoistani - siellä on mukavaa katsella vilkasta veneliikennettä kapeassa salmessa.
Äitienpäivän kuvat
Kun olen aiempina keväinä kirjoitellut päiväkirjaani äkkilähdöistä, tekee tämä kevät aikamoisen poikkeuksen! Äkkilähdön sijaan voin nyt hehkuttaa "ÄKKIPYSÄYSTÄ". Totaalinen pysähtyminen ja elämisen muutos!!! Jos tuo korona tuokin tulleessaan haasteita elämään, niin suuremman haasteen omalla kohdallani asettaa kantapään limapussin tulehdus. Jo neljäs aamu, kun en pääse lähtemään lenkille. Muukin liikkuminen on rajoitettava minimiin, kun kantapää on niin hemmetin kipeä. Eipä siihen tunnu tehoavan minkäänlainen hoito - ainoa tie tästä kurimuksesta ulos lienee pelkästään lepo. Ei ihan helppo homma liikkuvalle ihmiselle!
Pientä helpotusta ikäihmisten elämään - ystäviä voi tavata, kun jättää halailemiset sikseen ja noudattaa turvavälejä. Eilen ajeltiin Lammille aurinkoisesta päivästä nauttimaan. Lounasta nautittiin kuitenkin verannan pöydän ääressä ja ulkona keinuttiin ja juotiin cavaa jälkkäriksi.Pientä helpotusta ikäihmisten elämään - ystäviä voi tavata, kun jättää halailemiset sikseen ja noudattaa turvavälejä. Eilen ajeltiin Lammille aurinkoisesta päivästä nauttimaan. Lounasta nautittiin kuitenkin verannan pöydän ääressä ja ulkona keinuttiin ja juotiin cavaa jälkkäriksi.
Jokohan hiukan helpottaisi tämä riskiryhmäläisen elämä kesän alkaessa? Tässä kevään nyt koittaessa on pieniä ilonpilkahduksia rutiineihin onnistuttu saamaan, kun on harjoiteltu koronatapaamisia ulkona, jossa on helppoa pitää turvavälit kanssaihmisiin.
Vappupäivänä tavattiin rakkaimpiaan tyttären patiolla, jossa on runsaasti tilaa pitkiin turvaväleihin. Hyvältä maistuivat vappumunkit ja kahvi mukavassa seurassa.
Eilen istuttiin systerin aurinkoisessa puutarhassa, jonne Pepe oli järjestänyt tarjoilun siten, että kummallekin pariskunnalle oli katettu oma tarjotin voileipineen ja korvapuusteineen. Ainakin oli suositusten mukainen tapaaminen, kun turvaväli oli vähintäänkin riittävä.
Kyllä ihminen tarvitsee kontaktia ihan livenä, sen tämä korona-pirulainen on nyt tuonut esiin. Onneksi ollaan menossa kesää kohti ja ehkä näitä tapaamisia pystytään hoitamaan helposti turvaväleistä huolehtien.
Kuvakooste
Hei rullaati, rullaati..... No onpahan poikkeuksellinen vappu koko kansalla, kun lähikontakteja tulee välttää. Eihän tämä vappu siinä mielessä meille mikään poikkeuksellinen ole. Kahden kesken näitä vappuja on yleensä viimeisen vuosikymmenen aikana vietetty, kun ystävät ovat olleet monien tuhansien kilometrien päässä meidän juhliessa milloin missäkin ulkomailla.
Jotain pientä vappuaattoa nyt kuitenkin yritettiin rakenella. Kun päivällä aurinko soi meille sulojaan, käytiin termarikaffeella Munkkiniemessä, Tarvon rannassa ja ajeltiin merta ihailemassa Westendissä ja Haukilahdessa. Itseäni hellin tekemällä kasvokuorinnan ja liottamalla jalkojani magnesiumvedessä saunan löylyissä. Takkatuvassa kuunneltiin musiikkia ja hörppäsinpä siinä takkaa tuijotellessani lasillisen kuohuvaa kevään kunniaksi.
Päivälllispöytä kaloineen ja juustoineen katettiin hiukan juhlavammin ja heitinpä muutaman serpentiininkin pöydän yllä olevaan valaisimeen. Siinäpä sitä olikin se meidännäköinen vappuaatto.
Huhtikuun kuvakooste
Pitäisikö nyt aamulenkitkin pistää tauolle? Vanha vamma, kantapään limapussin tulehdus, alkoi taas pahemman kerran oireilemaan. Eilisiltana tunsin itseni todella rammaksi, kun vasemman jalan kantapäällä astuminen tuotti hirvittävän tuskan. Lieneekö jalkoja tullut päivän mittaan rasitettua liikaa? Aamulenkin jälkeen en istahtanutkaan fläppärin ääreen, vaan hyötyliikuntaa tuli harjoitettua siivouspuuhia tehdessä. Tassua toisen eteen tuli myös pistettyä, kun termarikaffeella käytiin Pirttimäen ulkoilualueella.
Ihme ja kumma!!! Aamulla herätessä jalat olivat kutakuinkin kunnossa! Illalla nukkumaanmennessä otin tulehduskipulääkkeen ja kantapään voitelin Thaimaasta ostetulla vahvalla tiikeribalsamilla. Tuon ihmebalsamin voimaan olen aina uskonut, eikä se nytkään tuottanut pettymystä. Vaikka sen haju on ihan pökerryttävän voimakas, niin sillä aion nyt tätä vammaani parannella. Tänä aamuna lenkille lähtiessä kantapääni sai tuosta töhnästä ylleen oranssin värisen hunnun.
Ai ai ai - kyllä tämä kevät tekee sielulle hyvää - kaikesta koronan välttelystä huolimatta. Osasyynsä lienee tuolla kauniilla aurinkoisella säällä, josta on saatu nauttia jo monen monta päivää.
Tiukasti olen pitänyt kiinni päätöksestäni siivota joka päivä jokin kaappi tai laatikko, joissa on säilytetty mukamas "kodin aarteita". Eilen vietiin Kivikon sorttiasemalle iso jätesäkillinen sellaisia kodin tekstiilejä, joita en kuitenkaan enää tulisi koskaan käyttämään. Kahdella eurolla keveni kukkaro ja samalla keveni myös vaatekaapin kuormitus. Mies on ahkeroinut tämän viikon ikkunoiden pesun parissa ja viikon loppuun mennessä pitäisi olla sekin urakka tämän kevään osalta hoidettu. Iso homma on vielä käsillä saunatuvan ja olohuoneen valoverhojen kanssa, jotka kaipaavat pesua.
Viikon alussa ohjelmaan otettiin aamuiset sauvalenkit, joita aiotaan jatkaa sisulla - kummankin jalkoja kolottaa miltei kahden kuukauden liikuntapaussin jälkeen. On se vaan niin paljon mukavampaa kulkea tuolla luonnossa, kuin kiertää ympyrää saunatuvasta keittiöön ja siitä olohuoneeseen.
Termarikahvitteluja luonnossa jatketaan sään salliessa. Eilen istuttiin auringonpaisteessa Eriksnäsin ranalla. Tänään ajeltiin Nukarinkoskelle, mutta eväskatoksessa olikin niin paljon väkeä, että hakeuduttiin vanhalle sillalle eväitä mussuttamaan.
Kun tästä karanteeninomaisesta tilanteesta yrittää löytää jotain positiivista näkökulmaa, niin huomaa, että sellainenkin löytyy, ainakin omalla kohdallani. Äkkipysäys kaiken häslingin keskellä on ollut hyväksi. Itseaiheutettu työnarkomania on vaihtunut rauhalliseksi "kotoiluksi", joka tuntuu nyt ihan luksukselta. Jopa kaappien siivoamisesta on tullut päivittäistä mukavaa puuhaa. Kun nykyisessä kodissa on asusteltu jo kymmenen vuotta, on kaappeihin ehtinyt kertyä monen moista tarpeetonta krääsää, josta nyt yritetään pyristellä eroon.
Vaatehuoneesta löytyi kasoittain sellaisia vaatteita, joista en ollut hennonnut luopua, vaikkeivät ne enää ole mahtuneet moneen vuoteen pääle. Nyt päätin, etten enää haikaile menetetyn vyötärön perään ja sulloin ne "ihanuudet" muovisäkkeihin UFFalle vietäväksi. Neljä isoa säkillistä kevensi kummasti komeroiden kuormitusta ja siinä samalla myös omaa mielenrauhaa.
Enpä olisi vielä helmikuun lopussa uskonut tällaiseen totaaliseen elämänmuutokseen - siihen tarvittiin koko maailmaa ravisteleva virus, joka pisti miettimään tekemistensä tärkeysjärjestyksen.
Olisiko kukaan osannut kuvitella, miten hetkessä koko elämänmeno voikaan muuttua. Kun tällaiset pääsiäisen kaltaiset juhlapyhät ovat perinteisesti olleet perheen ja ystävien yhteisen ajanvieton aikaa, niin nyt nökötelläänkin sitten omissa oloissaan ja vältellään lähikontakteja.
Perinteisesti oma lähipiirini on kokoontunut pääsiäisen aikaan Lammille tyttären anoppilaan yhteiselle aterialle. Eipä onnistu tänä vuonna. Lämpimät ajatukset lähetän täältä Uudenmaan rajan takaa Sirkalle ja Aukille sinne Hämeeseen. Systerinkään perhettä ei ehditty tavata Thaimaasta kotiuduttua, kun tämä karantteeni astui voimaan - ikävä on heitäkin.
Pääsiäisen viettoon yritetään sentään laskeutua ihan kahdestaan. Tänään siivottiin yhdessä huusholli ja pienet suklaamunat saivat paikkansa telkkarihuoneen pöydällä. Pian lämpiää sauna ja mies haki varastosta takkapuut, joten aikaa vietetään saunatuvassa hyvän evään ja juoman parissa.
"Kuulutko riskiryhmään" kyselee telkkarin uutisruutu, kun aamuvarhaisella silmiäni availen. No tottahemmetissä kuulun! Kyllähän tämä pakollinen karanteeni on muuttanut elämää melkoisesti. Mihinkään ei ole kiire - yöpaidassa voi luuhailla pitkälle iltapäivään tai olla siinä samassa asussa vaikka iltaan asti, kun tietää, ettei kukaan tule visiitille tällaisena aikana. No voihan siinä ulko-ovenraossa muutaman sanan vaihtaa, kun pysytään tarpeeksi kaukana toisistaan. Kyllähän tuo uutisvirta taudin vaarallisuudesta on tehonnut meihinkin ja karanteenia noudatetaan uskollisesti.
Onneksi on nämä nykyaikaiset pelit ja vehkeet, joilla voi pitää yhteyttä ystäviinsä ja läheisiinsä. Aika ankeaa olisi, jos olosuhteet olisivat samanlaiset, kuin viisikymmentä vuotta sitten, jolloin ei tietsikoista ja kännyköistä ollut tietoakaan ja soittamaankin piti mennä puhelinkioskiin, jos huushollissa ei ollut lankapuhelinta.
Tämänaamuinen näkymä työhuoneeni ikkunasta
Tällaisissa poikkeusoloissa on hyvä olla jonkinlainen harrastus, jota voi harjoittaa kotioloissa. Toisilla se voi olla sukankutominen, sanaristikot, sudokut, palapelin kokoaminen tai jopa kaappien siivoaminen. Itsellä on riittänyt vielä puuhaa oman sivuston korjaamisessa. Kun kuntosali sulki ovensa, jäi sekin harrastus tauolle. Eipä hätää - kuntosalin juoksumaton on korvannut oma parketti. Samapa tuo, kilomerejä kertyy siinäkin ihan samalla tavalla - mittari kertoo eiliseltä askellettua yli yhdeksäntuhatta askelta (6,8 km). Mies irvailee, että kohta joudutaan hiomaan ja lakkaamaan parketti, kun frouvan harrastus jättää uoman kulkureitille.
Tulee olemaan todella järisyttävä tunne kohdata ystäviään ihan livenä sitten, kun tämä karanteenissä piileskely joskus loppuu. Nyt on kulunut vähän yli toista viikkoa siitä, kun meidät ikä-ihmiset määrättiin pysymään hissuksiin mieluummiin kotinurkissa. Vasta niin vähän aikaa!!!
No eihän meillä mitään varsinaista hätää ole - on katto pään päällä, ei palele eikä hikoile ilmastoidussa kämpässä, on ruokaa ja juomaa, viihdettä tulee tuutintäydeltä eri viestimistä. Kuitenkin sitä alkaa kummasti kaipaamaan elävää yhteyttä omien seinien ulkopuolella oleviin läheisiinsä. Kaksistaan me tässä on käpästelty sisätiloissa - tytär ja lapsenlapsi kävivät sunnuntaina tuossa oven takana, välimatkan päässä, näyttäytymässä.
Pakko on joskus ulkoistaa itsensä vaikka ihan pieneksi tuokioksi, ettei mökkihöperyys pääse yllättämään. Kun kipittää muutaman metrin matkan omalle autolle, ei sieltä mikään virus ehdi kimppuun iskeä. Näin muuttolintujen palatessa tänne pohjolan perukoille, on oman sielun hoitoa käydä katselemassa niiden paluumuuttoa ja välilaskua tuonne Lepsämän pelloille, johon näin keväisin muodostuu väliaikainen järvi. Ainakin ne saavat liitää vapaan taivaan sinessä.
Oma pieni pesä tuntuu tässä maailman tilanteessa tosi mukavalta. Ja kun vielä on lupa liikkua ulkosalla, ei seinätkään tunnu kaatuvan päälle. Alkuviikon olen onnistunut kuitenkin pysyttelemään sisätiloissa, mutta tänään kun luonto antoi parastaan ja ilma oli aurinkoinen, lähdettiin lounaskahville maastoon. Ajeltiin ensimmäistä kertaa tämän vuoden aikana Nukarinkoskelle. Eipä oltu lähelläkään muita ihmisiä, joten virustartunnaltakin siten vältyttiin. Lähikontakteja muihin ihmisiin ei ole tiedossa, omaa siippaa lukuunottamatta, joka myös on pysytellyt poissa turuilta ja toreilta - joskus nyt kauppareissun heittää muutaman kerran viikossa.
Kai se on nyt pakko alkaa uskomaan, että vanhuksia tässä ollaan. Ja hyvä niin!! Koronaviruksen takia säädetty valmiuslaki avasi silmät kertaheitolla - yli 70-vuotiaita vanhuksia ja muita riskiryhmiä siinä suojellaan tuolta pottumaiselta virukselta.
Vielä eilen oltiin kuntosalilla, kun todettiin, ettei aamulla anivarhain paikalla ollut muita. Laskeskelin, ettei siellä varmaan kukaan ollut käynyt yön aikana riekkumassa, joten mahdolliset pöpöt olivat ehtineen kuihtua. Käsidesiä löträttiin mennentullen. Tänä aamuna ei sinnekkään sitten ollut enää menemistä, kun ovet on lyöty lukkoon.
Viime viikolla puhuin kaksosille, että mahdollisia rajoituksia tulee isovanhempien tapaamiseen. Paulus oli sitä mieltä, että tilanne olisi katastrofi - no nyt sekin on sitten todellisuutta. Eilisaamuna Paulus kävi tuossa ovenraossa moikkaamassa, mutta pysytteli matkan päässä, eikä tullut halaamaan, niin kuin hänellä on tapana.
Riikassa opiskeleva tyttärentyttär Inka palasi kotimaahan ennen rajojen sulkemista - onnistuuhan etäopiskelu yhtä hyvin täällä kuin siellä Latviassakin. Surullista on, ettei hänenkään kanssaan päästä tapaamisiin, kun hänellä on nyt karantteeni ja meidät vanhukset on velvoitettu pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa.
Ihan uskomaton ja uusi on tilanne koko maailmassa! Oliko sen tapahduttava näin rajulla tavalla, että opitaan laittamaan arvot uuteen järkevämpään järjestykseen? Toivottavasti tässä kaikessa on joku juttu taustalla, jota on nyt vaikeaa nähdä ja hyväksyä, mutta joka paljastuu meille myöhemmin.
Tsemppiä ystävät tähän meidän yhteiseen koitokseen!
Nyt näyttää todella siltä, että koronavirus on säikytellyt ihmiset, kun kuntosalilla saatiin rehkiä ihan kaksistaan, vaikka yleensä salilla on vilskettä arkisin jo kello puolikahdeksan aikaan. Eipä luulisi viruksen tarttuvan, kun ei ole ketään sitä tartuttamassa. Käsidesiä on salilla ollut runsaasti saatavissa, joten en ole asiasta huolissani.
Tiedotusvälineissä kehotetaan ihmisiä olemaan hamstraamatta elintarvikkeita. Mies joutui tänä aamuna jonottamaan pitkään kaupan kassoilla, kun hamstereita oli pilvin pimein liikkeellä. Hassua on, että vessapaperia ja talouspaperia hamstrataan paljon - nekö nyt ensimmäisenä loppuisivat?
Eipä koronavirus säikytellyt meidän Ruotsista risteilylle maanantaina tulleita vieraita (Anna ja Henry liki ysikymppisiä). Lähinnä harmillista oli ollut laivan keinuminen, joka aiheutti Henrylle pahoinvointia. Reippaita ovat nämä meidän "vanhus"-ystävät.
Jotenkin olen saanut revittyä itseni jo viitenä aamuna kuntosalille. Ihmeellistä on se, ettei paikat tulleetkaan kipeiksi, vaikka edellisestä salilla käynnistä ehti vierähtää yli kaksi kuukautta. Olisihan se paljon mukavampaa kulkea tuolla luonnossa sauvat hyppysissä, mutta kovin on vielä arvaamattomat kelit aamuisin, joten ainakin tämä kuukausi on tyydyttävä sisäliikuntaan.
Arki-illan rutiinit katkaisi eilen naistenpäivän etkot tyttärellä, jossa herkuteltiin Teemun loihtimilla italialaisilla herkuilla.
Kuvat puhukoot puolestaan.
Kyllä on mummu ollut tiukoilla lomalta palattua! Työasioissa katastrofi on seurannut toistaan ja pitkää päivää on jotunut puurtamaan "tulipaloja sammutellessa". Vieläkin sivusto on repaleisen näköinen ja työtä sen parissa riittää hamaan tulevaisuuteen. Kyllähän tuo eläkkeelle siirtyminen alkaa houkutella, mutta minkäs teet, kun harrastus ja työ kulkevat käsikädessä.
Ruumiinkulttuuria oli tarkoitus alkaa harrastamaan tänä aamuna kuntosalilla, mutta en tohtinut lähteä sinne riekkumaan kolmen tunnin yöunien jälkeen. Pirullista on se, että kun muutaman tunnin nukkumisen jälkeen herää, ei uni enää tempaakaan mukaansa, vaan kompuutteri pääkopassa alkaa välittömästi kelaamaan ongelmiin ratkaisua - nuku siinä nyt sitten!
Siellä se mies nyt rehkii salilla, mulla on ihan toisenlaiset kekkerit tässä koneeni ääressä. No eiköhän se siitä joskus selkene - ihanaa olla kotona!
