|
|
Lokakuu
Yli kentän likaisen
raaka valo lyhtyjen.
Värisevää ikkunaa
sade kiduttaa.
Niin kuin prinssi kietoi hän
satuun pääni särkevän.
Miksi petyin? Tiesinhän
lait elämän.
Märkää, märkää sumua
maassa, puissa, katoilla.
Jumala, oi Jumala!
näin voiko jatkua!
Saima Harmaja (1913 -
1937)
|
 |
|
Katso
kortti |
On alkamassa kaamoksen aika.
Eipä hätää - kääriydytään kodin suloiseen syliin, sytytetään kynttilät,
kaadetaan seuraksi kuumaa juomaa ja nautitaan hämärästä illasta!
Birgit Ahokas
|
 |
|
Katso
kortti |
Lehti
puusta pian varisee ja päivä yötä pakenee.
Ihminen käpertyy
kodin lämpöön tuikkuja tuijottamaan ja suven riemuista toipumaan.
Birgit Ahokas
|
 |
|
Katso kortti |
Pilvinen päivä
Jälkeen aamu-usmien
järvi hopeoituu,
päivätönnä päilyen
koreaksi koituu.
Kuvastelee koivu, kuus,
rannan viita viilee,
kummallinen hiljaisuus
syvyydessä piilee.
Sadekuurot kulkevat
kaukaa siellä täällä,
käy kuin aallon unelmat
virit vetten päällä.
Harras niinkuin ystävän
taivahan on tuntu,
vaihtuva kuin elämän
kaukometsän huntu.
Sataa munkin mielehein
hopeainen seule,
kaartuu kautta aatostein
samettinen neule.
Niinpä hunnun alle jään,
sillä peitän pääni,
uskon yhteen ystävään,
yhteen elämääni.
Eino Leino (1878 -
1926)
Talvi tekee tuloaan,
koristelee puut ja maan!
|
 |
|
Katso kortti |
Sytytän sinulle kynttilän
keskelle hämäryyttä,
sytytän kynttilän loistamaan
iloa, ystävyyttä.
Sytytän sinulle kynttilän,
hauras on lempeä valo,
kuitenkin loisteessa liekin sen
väreilee koko talo.
Sytytän sinulle kynttilän,
näetkö viestini hennon?
Kuuletko lauluni saapuvan,
siivillä tähdenlennon?
Lämmin liekki kynttilästä
syttyy illan pimeyteen.
Loistaa syksyn hämärästä,
valon tuo se pimeyteen
Birgit Ahokas
|
 |
|
Katso kortti |
Syksy jo saa, harmaa on maa.
Koivuista lehtiset pois putoaa.
Lintusten tie etelään vie,
siellähän kesäkin ikuinen lie.
Kolkkona jää seutumme tää
kaipaamaan suvea pois rientävää.
Pimeyteen syksyhiseen
luontokin vaipuvi nyt verkaalleen.
|
|
Jäätyvä järvi
Tänä yönä jäätyy
järvi.
Vesi tuskin liikahtaa.
Kuun valkean paisteen alla
on kuolemanhiljaa maa.
Vain mykässä vartiossa
puut seisovat pimennossa,
puut pitkine varjoineen.
Ja kaukana koira haukkuu.
Se on hirveä koira, se haukkuu
sysimustaan pimeyteen.
- Tänä yönä jäätyy järvi.
Kuu pysähtynyt on.
Pidä kädestäni kiinni,
sinä Tajuamaton.
Saima Harmaja (1913 - 1937)
Joko syksyn värien aika koitti,
syyssateetkin tekee tuloaan.
Kodin lämmin rauha
suven riemut voitti,
talven kaamokseen
hiljaa laskeudutaan.
Lumentuloon on vielä aikaa vähän
sitä saadaan vielä odottaa.
Valkeuden tuo se aikaan tähän,
pois kaiken harmauden karkoittaa.
Birgit Ahokas
|
 |
|
Katso
kortti |
Syyslaulu neidolleni
Jo pilvihin taivas peittyy
ja paljas on rannan puu,
tuul’ laineita ärjyen nostaa,
keto kukkiva kellastuu.
Suven hertas ja hempeä aika
se kestävi hetken vaan,
mut ainaiseksi se rinnan
voi velloa aaltoamaan.
Kesän kukkaset elpyy kyllä
taas tullessa keväimen -
kun kestäis kesämme lempi
yli talven ja tuiskujen!
Eino Leino
(1878 - 1926)
|
 |
|
Katso
kortti |
Lapin kesä
Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!
Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.
Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!
Eino Leino
(1878 - 1926)
|
 |
|
Katso kortti |
Illan taivas tummenee,
jo syksy maille hiipii;
tuuli kolkko kohisee
ja lehdon puita riipii.
Järvet sinihohtoiset
jo kohta jäihin peittyy.
Lasten leikkitanteret
nyt lumen alle heittyy.
Kaikki pienet lintuset
nyt muille maille lentää.
Kesän riemut mennehet
vain aatoksihin entää.
Syksy on ja kesä on pois,
talvea ootellaan.
Syksyisen tuulen
soivan nyt kuulen,
kuu loistaa taivaallaan.
Syksy on, sen aika on nyt
saapua vuorostaan.
Linnut on hiljaa,
peltojen viljaa
kuu katsoo taivaaltaan.
On aika syksyn hämärän,
nyt sytytän ikkunaan kynttilän
|
 |
|
Katso kortti |
|
