|
Enkeli pieni
ja valkoinen
tuli mukanaan lämpö taivainen.
Tarttui käteen lasten pienten
lapset mukanaan taivaaseen vieden.
Hipaisi hiljaa enkelin siipi,
kauneinta maailmassa näytti.
Salaa sitten ovesta hiipi,
enkelin oikeutta käytti.
Nukkui pieni
enkelin siipien suojaan ja lähti,
nyt pikkuisemme
on taivaan kirkkain tähti.
Jossain kaukana soi laulu hiljainen, sanaton.
Vain sydän sen kuulla voi
- niin lähellä enkelit on.
Käyt enkeli vierelläs taivaanrantaa,
on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.
Et kipua tunne taivaantiellä,
on monet rakkaat vastassa siellä.
Muistoissa elät keskellämme,
säilyt aina sydämissämme.
Taivaankotiin enkeli sylissään kantaa,
ei kukaan nyt huolissaan olla saa,
siellä on Jumalan kaunis maa.
|
Kevyt, autuas, pieni aivan,
enkeli viaton,
joka jälkeen leikkinsä vaivan
nukkunut on.
Uuno Kailas
Lapsonen pieni, kuin tuomenkukka
sulki jo
silmänsä, kultatukka.
Ei ole montaa niin
onnekasta,
saada hetkisen rakastaa
enkelilasta.
Lempeä tuuli hänet vei
valkeat taivaat kuiskivat,
tulkaa, enkelit kauneimmat.
Niin lähdit enkeli kultainen,
luo taivaan omien enkelten.
Ota syliisi, Isä taivainen,
nyt lapsemme pienoinen.
Hyvä olla on taivaankodissa
enkelikuorossa laulella.
Siellä lapsenne teitä odottaa
teitä odottaessaan katsastaa.
Siis nyt mielin lujin pysykää
ja yhdessä eteenpäin pyrkikää.
.jpg) |
